Kävimme Tuiskun kanssa viime viikonloppuna AVO-luokan vesityökokeessa Kuopiossa. Vesityökoe oli sekä Tuiskulle että minulle ohjaajana ensimmäinen kerta AVO-luokassa. Tuiskun viime kesäisen silmän T-rustoleikkauksen vuoksi meillä keskeytyi juuri parhaimpaan uintiaikaan vesityötreenit ja näin ollen viime vuonna jätimme suosiolla myös vesityökokeet väliin.
Ensimmäinen AVO-luokan vesityökoe ei olisi voinut mennä paljon paremmin, sillä kotiin tuomisena oli 5/5 pisteet. Tuiskun suoritusta ainakin omassa mielessä nostaa se, että Tuiskulla oli juoksut juuri parhaimmillaan, minkä vuoksi suoritimme kokeen viimeisenä ja saimme odotella yli 2 tuntia omaa vuoroamme.
Tuiskun suoritus oli muuten virheetön, mutta yliuinnin ja noutolinnun löytämisen jälkeen Tuisku ei heti tarttunut lintuun ja jouduin uusimaan ”nouda”-komennon. Viive tarttumisessa oli kuitenkin sen verran lyhyt, että tämä ei aiheuttanut pistemenetystä, mutta arvostelulomakkeella tarttumisesta on annettu 4, kun optimiarvosana olisi 5. Vesityötreeneissä Tuisku on toisinaan pudottanut linnun rantaan noustessaan vedestä ja ravistaessaan turkkinsa. Kokeessa Tuiskun noustessa paluurannalle huomasin, että se meinasi alkaa ravistamaan turkkiaan (tämän voi huomata Tuiskun tietynlaisesta kaarroksesta liikkeessä, johon yhdistyy pään kallistus). Oikea-aikaisella ja tiukalla ”ei”-käskyllä sain Tuiskun keskeyttämään todennäköisesti tulossa olevan ravistuksen ja tämän jälkeen Tuisku luovutti linnun moitteetta.
Vaikka tämä molempien ensimmäinen AVO-luokan vesityökoe ennakkoon hieman jännittikin, saatiin tulos lopulta hyvinkin kohtuullisella treenimäärällä. Teimme Tuiskun kanssa kaksi koetta vastaavaa treeniä sekä kolme yliuittotreeniä ilman linnun heiton yhteydessä tapahtuvaa ilmaan ampumista.
Tästä on hyvä jatkaa kohti lähestyvää kyyhkyn metsästyskautta vesitöiden treenaamisen jäädessä taka-alalle. Heinäkuun helteiden jatkuessa uintihommat pysyvät kuitenkin vapaamuotoisemmin mukana päiväohjelmassa.