Tuiskun ensimmäinen AVO-luokan vesityökoe

Kävimme Tuiskun kanssa viime viikonloppuna AVO-luokan vesityökokeessa Kuopiossa. Vesityökoe oli sekä Tuiskulle että minulle ohjaajana ensimmäinen kerta AVO-luokassa. Tuiskun viime kesäisen silmän T-rustoleikkauksen vuoksi meillä keskeytyi juuri parhaimpaan uintiaikaan vesityötreenit ja näin ollen viime vuonna jätimme suosiolla myös vesityökokeet väliin.

Ensimmäinen AVO-luokan vesityökoe ei olisi voinut mennä paljon paremmin, sillä kotiin tuomisena oli 5/5 pisteet. Tuiskun suoritusta ainakin omassa mielessä nostaa se, että Tuiskulla oli juoksut juuri parhaimmillaan, minkä vuoksi suoritimme kokeen viimeisenä ja saimme odotella yli 2 tuntia omaa vuoroamme.

Tuiskun suoritus oli muuten virheetön, mutta yliuinnin ja noutolinnun löytämisen jälkeen Tuisku ei heti tarttunut lintuun ja jouduin uusimaan ”nouda”-komennon. Viive tarttumisessa oli kuitenkin sen verran lyhyt, että tämä ei aiheuttanut pistemenetystä, mutta arvostelulomakkeella tarttumisesta on annettu 4, kun optimiarvosana olisi 5. Vesityötreeneissä Tuisku on toisinaan pudottanut linnun rantaan noustessaan vedestä ja ravistaessaan turkkinsa. Kokeessa Tuiskun noustessa paluurannalle huomasin, että se meinasi alkaa ravistamaan turkkiaan (tämän voi huomata Tuiskun tietynlaisesta kaarroksesta liikkeessä, johon yhdistyy pään kallistus). Oikea-aikaisella ja tiukalla ”ei”-käskyllä sain Tuiskun keskeyttämään todennäköisesti tulossa olevan ravistuksen ja tämän jälkeen Tuisku luovutti linnun moitteetta.

Tuiskun vesityön koekertomus

Vaikka tämä molempien ensimmäinen AVO-luokan vesityökoe ennakkoon hieman jännittikin, saatiin tulos lopulta hyvinkin kohtuullisella treenimäärällä. Teimme Tuiskun kanssa kaksi koetta vastaavaa treeniä sekä kolme yliuittotreeniä ilman linnun heiton yhteydessä tapahtuvaa ilmaan ampumista.

Tästä on hyvä jatkaa kohti lähestyvää kyyhkyn metsästyskautta vesitöiden treenaamisen jäädessä taka-alalle. Heinäkuun helteiden jatkuessa uintihommat pysyvät kuitenkin vapaamuotoisemmin mukana päiväohjelmassa.

Kohti uutta riistapellon kasvukautta

6.8.2017: yleisilme pellossa hyvä, vaikkakin vielä vihreä

 

Kevään väistyessä kohti kesää ja uuden kasvukauden ollessa käsillä on aika arvioida viime vuoden riistapellon kasvua. Pelto kylvettiin 11.6. ja tarkoituksena oli saada herneet kypsiksi kyyhkystystä varten. Elokuun alkupuolella alkoi olla jo selvää, että herneet eivät ehdi valmistumaan kyyhkyn aloitukseen.

Kuukausi kyyhkystyksen aloituksesta herneet alkoivat olla valmiit syötäväksi, mutta herneen varret eivät vielä olleet taipuneet maahan eivätkä herneen palot olleet vielä alkaneet aueta. Palkojen tulisi alkaa aueta ja herneiden varista maahan, jotta kyyhkyt pääsisivät ne täysimääräisesti hyödyntämään. Yleinen käsitys on, että kyyhkyt eivät itse aukaise nokallaan täysin umpinaisia palkoja. Syynä näin pitkäksi menneeseen kasvuun oli pääasiassa erittäin kylmä kesä, joka viivästytti ympäri Suomea viljojen valmistumista. Viime syksynä oli laajasti uutisia siitä, miten viljojen tuuleentuminen ja peltojen puinti oli normaalista aikataulusta jäljessä. Tämä aiheutti myös seisojapiireissä harmia, kun peltokokeita jouduttiin siirtämään ja osittain kokonaan perumaan. Monet pellot jäivät viime syksynä kokonaan puimatta kylmän kesän seurauksena.

 

10.8.2017: nämä herneet eivät vielä houkuta kyyhkyjä

Viime vuodesta viisastuneena tänä vuonna kaikkia munia ei laiteta samaan koriin, vaan riistapelto jaetaan kahteen osaan. Pääosa pellosta tullaan viljelemään perinteisenä riistapeltona ja loppuosa pellosta tullaan pitämään mustana ja siihen levitetään hernettä ja viljaa kyyhkyille käsin. Näin toimittuna riistapelto palvelee alkuperäistä tarkoitustaan tarjoten suojaa ja ruokaa eri riistaeläimille sekä muille metsäneläjille. Todennäköisesti peltoon tullaan kylvämään Lintu-Tapio -siemenseosta sekä kauraa ja ohraa.

Pitämällä pienempi osa riistapellosta mustana päästää peltoa hyödyntämään myös metsästyksellisesti. Riistapeltojen perustamista, ylläpitoa ja riistanhoitoa ylipäänsä voidaan pitää voidaan pitää ns. metsänviljan viljelynä ja syksyisin on aika nauttia osasta riistasadosta metsästyksen muodossa.

11.9.2017: herneet alkavat olla valmiita

Yleisesti olin tyytyväinen siihen, että käyttämättä olevassa pellossa oli tarvittava määrä potkua herneen kasvatusta varten. Pelto sai kylvössä oman osansa lannoitetta, mutta silti vaativana pidetty herne kasvoi yli odotusten. Ainoana miinuksena oli vain kylmästä kesästä johtunut kasvun hitaus.

Riistapelto tuli lopulta hyödynnettyä mm. hirvien toimesta

 

Manta tuli taloon

Tasan vuosi sitten saattelimme Manua vihreämmille metsästysmaille ja sen jälkeen meillä onkin ollut totuttelemista yhden koiran talouteen. Viikko sitten saimme kuitenkin lisää vipinää taloon, kun 8-viikkoinen Manta muutti meille Tuiskun kaveriksi. Manta on kultainennoutaja metsästyslinjaisesta pentueesta ja vaikuttaa näin viikon yhteiselon perusteella reippaalta, avoimelta ja kiltiltä pennulta. Toki hampaita testataan milloin mihinkin (mitä eteen sattuu), mutta seisojanpentuun verrattuna Manta vaikuttaa aika lailla pehmeämmältä ja uskoo kevyttäkin komentamista (ainakin toistaiseksi).

Rotuvalinnan osuminen noutajaan oli loppupeleissä aika helppo päätös. Olavi käy kohtuullisen paljon kyyhky- ja sorsametsällä, eikä kuolleen riistan noutaminen valitettavasti kuulu Tuiskun vahvuusalueisiin. Vaikka se teknisesti osaakin noutaa (ja käskettäessä sen myös tekee), niin siltä ehkä kuitenkin puuttuu jonkinlainen draivi siihen hommaan. Lintu ei enää kuolleena sitä niin paljon kiinnosta, mistä syystä noudot saattavat jäädä vähän puolivillaisiksi esim. sorsastettaessa. Uskoisin, että noutajasta (tämän alan spesialistina) tulee olemaan merkittävää apua Olaville näillä jahtireissuilla. Yksi seikka minkä myös otimme valinnassa huomioon, on se että kanalinnustuskauden ollessa aika lyhyt ja rajoitettu ei meillä olisi välttämättä ns. tarjota töitä kahdelle (nuorelle) seisojalle.
Hauska nähdä, millainen koira Mantasta kasvaa. Olemme jo aloitelleet perusasioiden harjoittelua, kuten luoksetulon, istumisen ja noudon alkeita. Jonkin verran on vielä matkaa siihen, että Manta istuu sorsapassissa Olavin kanssa mutta hiljaa hyvä tulee :) Tarkoituksena on kesällä 2019 käydä suorittamassa noutajien taipumuskoe ja nähtäväksi jää, innostummeko käymään myös muissa noutajakokeissa aikanaan.

Tuiskulle kuuluu myös hyvää. Se on ottanut Mantan hienosti osaksi laumaa, jaksaa kärsivällisesti pennun touhotusta ja komentaa sitä suorastaan äidillisin elkein sitten kun saa tarpeekseen. Tänä talvena on päässyt mukavasti jäälle juoksuttamaan koiraa ja kävimme lisäksi huvin vuoksi nose workin alkeiskurssilla alkuvuodesta. Kovina pakkaspäivinä olemmekin Tuiskun kanssa tehneet kotona etsintöjä eukalyptuksen hajulla ja se vaikuttaisi kyllä olevan sille kovin mieluista puuhaa.
Alla vielä pari kuvaa Höytiäiseltä eräältä helmikuiselta illalta, kun auringonlasku oli täydellinen.

Meindl Dovre Extreme GTX – neljän syksyn jälkeen

Kommenteissa oli pyyntö päivittää kokemuksiani Meindl Dovre Extreme GTX -kenkien osalta. Kengät ovat nyt palvelleet minua neljän syksyn ajan. Olen käyttänyt niitä pääasiassa syksyisin ja alkutalvesta vaihtelevissa maastoissa. Kengät ovat saaneet osakseen hyvinkin kovaa kohtelua kivisissä louhikoissa ja risukkoisilla hakkuuaukioilla. Kokonaisuutena kengät ovat palvelleet minua hyvin ja ne ovat kestäneet odotuksien mukaisesti.

Omaan silmään kengät näyttävät edelleen hyviltä

 

30 sekunnin jälkeen sukat olivat edelleen kuivat

Neljän vuoden jälkeen kengät pitävät edelleen vettä ja tätä kirjoitusta varten testasin kenkiä pitämällä niitä kumpaakin 30 sekunnin ajan vesisaavissa. Sukat olivat testin jälkeen kuivat. Kenkien metalliset nauhalenkit ovat säilyttäneet muotonsa eikä niissä ole nähtävissä vääntymiä. Nauhat ovat edelleen alkuperäiset. Kenkien nahka on säilyttänyt pehmeytensä ja saumojen tikkaukset ovat pääasiassa kunnossa. Muutamassa kohtaa  sisäsyrjien saumojen tikkauksissa on havaittavissa pientä rispaantumista.

Suurimmat käytön jäljet näkyvät reunoja kiertävissä kumisissa kivisuojissa. Kärkien ja kantapäiden  kivisuojiin on tullut pieniä halkeamia. Itse en osaa sanoa johtuvatko nämä kivien tms. aiheuttamista viilloista vai onko kumi päässyt vuosien aikana kuivumaan ja kovettumaan. Kenkien vedenpitävyyteen näillä halkeamilla ei ole ollut vaikutusta, mutta olen varmuudeksi sivellyt halkeamiin pienen kerroksen kumiliimaa tai -tiivistettä aina tietyin väliajoin ennen metsäreissuja.

Pieniä halkeamia havaittavissa

Olen hoitanut kenkiä Meindlin omilla hoitotuotteilla (Wet Proof -suihkeella ja Sport Wax  -kenkävahalla) aina, kun nahka on alkanut omaan silmään näyttämään kuivalta. Sinällään kenkiä voi varmasti hoitaa myös muilla nahan hoitoon tarkoitetuilla mehiläisvahoilla ja kenkärasvoilla. Itselläni tuo kenkien oston yhteydessä hankittu Sport Wax on ollut riittoisaa, joten muita tuotteita ei ole tullut testattua. Jälkiviisaana olisi ehkä tullut hoitaa myös noita kivisuojia kuminhoitoaineella tai silikonisuihkeella. Tämä kuitenkin tulee jatkossa mukaan hoitotoimenpiteisiin.

Kengät ovat muotoutuneet omaan jalkaan sopiviksi ja kävelymukavuus verrattuna uusiin on näin ollen myös parantunut. Kengät eivät myöskään tunnu niin kovilta kävellessä kuin uusina. Kengissä on kuitenkin sen verran luontaista mallista ja ominaisuuksista johtuvaa jäykkyyttä, että esim. pitempien ajomatkojen ajaksi tulee vaihdettua kevyemmät kengät. Toisaalta kengät ovat olleet tukevat myös vaikeissa maastoissa kävellessä eikä nilkkoja ole tarvinnut varoa. Itse olen ollut kenkiin tyytyväinen ja tähänastisille käyttövuosille jaettuna hankintahintakin on kohtuullinen. Toivottavasti Meindlit kestävät myös seuraavat neljä vuotta.

Rauhallista joulua ja onnellista uuttavuotta 2018!

toivoo Tuisku palvelusväkineen

Tuiskun kanssa viikko mökillä

Kanalinnustuksen alkaessa suunnistimme Tuiskun kanssa kaksin mökille viikoksi Eevan ollessa jo takaisin töissä. Tarkoituksena oli keskittyä pääasiassa kanalinnustukseen. Teimme Tuiskun kanssa lenkkejä sekä tuttuihin maastoihin että myös uusiin tänä syksynä mahdollisiksi tulleisiin maastoihin. Päivittäinen lenkkimme kesti yleensä noin kolme ja puoli tuntia ja Tuisku juoksi koiratutkan mukaan tässä ajassa noin 25 kilometriä. Keskiviikkona Tuiskulla oli huilipäivä.

Kokonaisuutena jokaisella lenkillä näkyi lintuja, mutta alkuviikosta uusilla metsästysalueilla linnut odottivat puissa ja lähtivät lentoon hyvissä ajoin. Näin ollen alkuviikosta ei kunnon seisontoja saatu.  Alkuviikosta metsässä oli todella märkää toistuvista sateista johtuen ja ehkäpä tämän vuoksi linnut olivat mieluummin puissa kuivattelemassa. Loppuviikosta siirryimme Tuiskun kanssa vanhoihin maastoihin ja kunnon seisontoja alettiin saamaan ensin lehtokurpille. Osassa kurppatilanteissa olisi hieman paremmalla tuurilla voinut tulla tulostakin. Valitettavan usein kurppa lähti tiheästä puskasta avanssissa väärälle puolelle siten, että se pääsi lentämään katveessa haulikkokantaman ulkopuolelle ja yhdessä tilanteessa ammuin rehellisesti ohi.

Tämän lähemmäksi emme metsoa päässeet. Haukka oli ehtinyt ensin

Viimeisenä reissun päivänä, sunnuntaina, olosuhteet olivat sellaiset, että Tuisku pääsi linnuille useampaan kertaan. Heti aamulla, sadan metrin päästä mökiltä, Tuisku sai seisonnan ukkometsolle ja koppelolle, mutta nämä eivät kestäneet seisonnassa ja ne karkottuivat minun vasta lähestyessä.  Yhdessä kurppaseisonnassa kurppa lensi taas puskan väärälle puolelle ja kaiken huippuna oli tilanne, jossa olin ”heittämässä vettä” haulikon ollessa puuta vasten ja samalla aivan edestä lensi kurppapari. Tämän jälkeen huomasin Tuiskun, joka oli seisonut tätä kurppaparia viereisessä pusikossa. Lenkin ollessa päättymäisillään Tuisku otti seisonnan pienen harvennetun taimikon laitaan ja lähestyessäni seisontaa Tuiskun edestä nousi pyypoikue. Yksi pyistä jäi puun oksalle, josta pääsin sen pudottamaan. Lämpimän linnun noudossa on Tuiskulla vielä harjoiteltavaa rutiinin puuttuessa. Matkalla mökille Tuisku löysi vielä toisen pyypoikueen pienestä kuusimetsästä, mutta peitteisyydestä johtuen en nähnyt saiko Tuisku seisottua pyitä vai nousivatko ne suoraan ilmaan koiran edestä.

Hirvitorni hieman rohkeammalle passimiehelle

Viikon havaintojen perusteella pyitä ja pyypoikueita on alueella runsaasti kuin on myös lehtokurppia. Metsopoikueita näin yhden ja lisäksi havaintoja yksinäisistä metsoista. Teeriä en nähnyt koko reissulla yhtään. Tuiskun työskentelyn osalta oli havaittavissa, että yhteydenpito alkaa heikkenemään sen jälkeen, kun metsässä on kuljettu vajaa kolme tuntia ilman taukoa. Kokonaisuutena olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että lintuja löytyi ja saatiin riistatilanteita aikaan.

Lopussa kiitos seisoo

Puimattomat pellot fasaanitreenin haittana

Ennen kanalinnustuksen alkua kävimme treenaamassa Tuiskua yhdessä toisen tutun lyhkärin ja tuttavapariskunnan kanssa fasaaneilla Willen Jahdeilla. Ajankohta oli muuten mitä mainioin, mutta kylmän kesän vuoksi pellot olivat vielä puimatta. Samaa ongelmaa tuntuu olevan ympäri Suomen ja toivottavasti esim. Junkkarissa päästäisiin pelto-osuus viemään läpi puiduilla pelloilla.

Tuiskun osalta päivä lähti hyvin käyntiin, kun jo ensimmäisellä hakuvuorolla Tuisku sai seisonnan fasaanikanalle. Valitettavasti seisonta ei kestänyt ja Tuisku nosti kanan itse juuri kun olin lähestymässä seisontaa. Tuisku pysähtyi pillityksestä, joten kokonaisuutena tilanne oli enemmän plussan puolella omatoimisesta nostosta huolimatta.

Rypsipellosta ei fasaaneja löytynyt, vaikka hajuja kyllä oli

Tämän jälkeen Tuiskulla meni useampi hakuvuoro ennen seuraavaa tilannetta. Hakualueet olivat puimattomien peltojen vuoksi melko pienet. Lisäksi pystyssä oleva rypsipelto, jossa sai luvan kanssa hakea, oli koiralle karkeaa kulkea ja rypsi raapikin molempien koirien kirsut verille.

Vaihdettuamme hakualuetta mukana ollut toinen koira löysi pystyssä olevan kaurapellon laidasta fasaanikanan ja hakuvuoron vaihduttua Tuisku törmäsi suunnilleen samassa kohtaa toiseen kanaan, jolla oli myös kaksi poikasta. Kaukana ei ollut, että Tuisku olisi saanut kanasta kopin, koska törmäys tapahtui täydestä vauhdista. Törmäyksestä ja omasta reagointihitaudesta johtuen Tuisku ehti saatella lintuja parikymmentä metriä ennen kuin saimme sen pysähtymään. Fasaanikanan mukana olleet poikaset olivat todennäköisesti luonnossa syntyneitä. Ilahduttavaa oli huomata, että myös näillä leveyksillä fasaanien pesintä onnistuu myös luonnossa.

Päivän päättyessä Tuisku sai törmäyksessä karkottuneille poikasille seisonnan tiheään vattupuskaan, mutta peitteisyydestä johtuen Tuisku ei saanut aivan tarkasti paikallistettua lintuja. Tämän vuoksi avanssikaan ei meinannut lähteä. Ennen pitkään linnut saatiin ylös puskasta, mutta minä tai Tuisku emme kumpikaan nähneet niiden siivitystä puskan tiheydestä johtuen.

Viimeinen tilanne päivälle olisi näin jälkiviisaana pitänyt menetellä eri lailla. Tuisku seisoi koivujen verhoamassa kiviaidassa fasaanikanaa ja seisonta oli vain noin metrin päässä. Avanssin jälkeen lintu karkottui ensin minusta poispäin koivujen taakse  ja sen jälkeen lintu kaarsi tyhjän lehmälaitumen yli. Tuisku pysähtyi pienen liukumisen jälkeen, mutta paukusta Tuiskun maltti petti ja Tuisku meni perään melkein takertuen lehmien sähköaitaan, jossa ei tosin ollut virrat päällä. Huomioiden seisonnan läheisyys ja lehmälaidun Tuisku olisi kannattanut kytkeä ja antaa avanssi hihnan kanssa. Näin minäkin olisin voinut valita paremman paikan ampumisen näkökulmasta.

Kokonaisuutena päivässä oli omat hyvät ja huonot puolensa. Vaikka Tuiskulle saatiin monia hyviä osaonnistumisia, niin täydellinen riistatyö jäi kuitenkin puuttumaan. Kunhan pellot saadaan Pohjois-Savossa puitua ja metsäkanalinnustus on ohi, niin Tuisku saa revanssin Willen Jahdeilla.

Huopatulpallisten kyyhkypatruunoiden testausta

Kyyhkystyskausi on ollut jo tovin käynnissä, joten yksi jos toinenkin on päässyt polttamaan ruutia jahdissa. Valitettavasti tämä artikkeli on tässä mielessä hieman myöhässä, mutta siihen on perusteltu syy. Menimme äskettäin Eevan kanssa naimisiin, joten alkusyksy on häiden järjestelyjen vuoksi pitänyt meidät kiireisinä. Avioliiton onnelliseen satamaan saapumisen jälkeen koitamme taas kirjoitella hieman enemmän.

Tilasin aiemmin Pielavedellä sijaitsevasta OneGear -liikkeestä englantilaisia Lyalvale Express -patruunoita kyyhkystykseen. Patruunoista Pigeon Power ja Pigeon Special ovat erityisesti suunniteltu kyyhkystäjille ja Super Game on puolestaan enemmän yleispatruuna. Kyyhkystys on erittäin suosittu jahtimuoto Englannissa ja lähes jokaisella englantilaisella patruunamerkillä löytyy omat kyyhkypatruunat valikoimistaan. Kaikki kolme patruunaa ovat huopatulpalla varustettuja, koska usein passipaikkojeni ammuntasuunnan tausta-alueena on lehmien rehupelto. Muoviset välitulpat voivat rehun teon yhteydessä päätyä mukaan rehuun ja siitä lehmän ruoansulatukseen. Tämän vuoksi tällaisilla alueilla tulisi käyttää huopatulpallisia patruunoita.

Kaikki kolme patruunaa testattiin 35 metrin ampumaetäisyydellä ja tulokset analysoitiin tarkemmin Koeammunta.net -sivustolla. Alla kuvakaappauksena koeampumieni patruunoiden tulokset.

Testin perusteella sekä Pigeon Special että Pigeon Power sopivat kummatkin hyvin omaan Caesar Gueriniin, kun tarkoituksena on mennä kyyhkyjahtiin. Molemmissa patruunoissa kuviot olivat 35 metrin matkalta keskustapainoitteisia, joten patruunalla voisi todennäköisesti ampua samoilla supistajilla myös hieman pidemmälle kuvion siitä kärsimättä. Super Game oli puolestaan itselleni pienoinen pettymys erityisesti keskustan aukkoisuudesta johtuen. Super Gamea ei näin ollen tulla näkemään juurikaan tositoimissa jatkossa.

Riistapellon kasvun seurantaa

Päivityksenä riistapellon perustamista koskevaan kirjoitukseen, riistapelto kylvettiin 11.6. sunnuntaina eli samana viikonloppuna, kun peltoa muokattiin karhimella. Kylvöaika oli jälkikäteen mitä parhain, koska seuraavalla viikolla satoikin aika lailla. Kiitokset vielä naapurille oma-aloitteisuudesta.

Herneenverso n. puolitoista viikkoa kylvöstä

Kävin tarkastamassa ensimmäisen kerran pellon kasvua juhannusaattona 23.6. ja tuolloin oraat olivat jo kasvulla ja myös herneenversot olivat nousseet muutaman sentin mittaisiksi. Samalla kertaa laitoimme riistapellon laitaan hieman aurinkokukan siemeniä. Josko tuosta pellosta saisi muutaman auringonkukan kotia kaunistamaan, niin pysyisi kotiväkikin tyytyväisenä. Auringonkukan siemenet istuttiin ilman konevoimaa suhteellisen pintaan, joten jää nähtäväksi, kuinka paljon siemeniä linnut ehtivät syömään ja kuinka monta siementä jää itämään.

Versot ja oraat alkavat erottua selvästi

Reilussa viikossa (1.7.) herneenversot olivat tuplanneet pituutensa ja muutoinkin pellon kasvu näytti hyvältä. Oraiden ja herneenversojen kasvaessa pellon yleisilme alkaa muuttumaan ruskean multaisesta vihreäksi kasvun alustaksi. Mukavana lisänä tämän kerran reissulla oli se, että mennessäni pellolle pellolla oli kyyhkysiä syömässä versoja ja vielä itämättömiä siemeniä. Lisäksi läheisistä kuusikoista kuului useasta suunnasta kyyhkyjen kujerrusta. Jospa tästä olisi kehkeytymässä hyvä kyyhkyvuosi.

Riistapellon perustaminen

Blogissa on vuosittain keväisin tai alkukesästä ollut kirjoituksia kyyhkynruokintapaikan kunnostuksesta. Tänä vuonna kyyhkynruokintapaikkaa ei enää vanhaan malliin kunnostettu, koska siihen on tarkoitus perustaa riistapelto. Kyyhkynruokintapaikka sijaitsee vanhalla peltolohkolla, joka on kauan aikaa sitten ollut viljelyssä. Suhteellisen varmaksi voidaan sanoa, että siinä ei ole viljelty mitään ainakaan 25 vuoteen. Peltolohko oli toisesta päästä aika pusikoitunut ja siinä kasvoi jo usean metrin mittaista haapaa ja koivua. Lisäksi lohkolle ei ollut kesäolosuhteissa ajoväylää traktorille.

Vanha kuva blogista, jossa näkyy pelto pitkälti siinä kunnossa, jossa se on ollut pari viimeistä vuotta

Viime kesänä tuli tutun, naapurin viljelijän, joka on myös metsästyskaverini, kanssa puhetta siitä, että hän kaivattaisi omat kyyhkynruokintapaikkani viereisten peltojen ojat auki seuraavan vuoden keväänä. Homman tulisi hoitamaan myös minulle tuttu kaivinkonemies. Jutustellessa nousi esiin se, että samalla voitaisiin muokata tuo ruokintapaikan peltolohko riistapelloksi. Innostuin heti tästä ajatuksesta ja aloimme yhdessä naapurin kanssa suunnitella riistapellon perustamista.

Ensimmäinen asia riistapellon perustamisessa oli raivata kaikki pellolla olevat puut ja pusikot pois. Osa hoitui raivuusahalla, mutta osa vaati myös moottorisahaa. Työ tehtiin kahdessa osassa viime syksynä ja tämän vuoden alkutalvella. Välissä tuli poltettua syksyn raivauksista kertyneitä risuja. Tulipa tehtyä samalla paljon polttopuita mökille.

Muutama viikko sitten oli edessä virallisten viljelypeltojen ojien kaivuu ja samalla hoidettiin pohjatyöt riistapellolle. Riistapellon sivuojat kaivettiin auki, lohkolle jääneet kannot ja juurakot kaivettiin pois ja lohkolle tehtiin kulkuväylä. Kulkuväylää varten piti lohkon päätyojaan hankkia rumpuputki, jotta kulkuväylä ei tukkisi naapurin peltojen ojia. Samalla peltolohkoa jo hieman muokattiin kaivinkoneella.

Pelto-ojan kaivuiden, kantojen nostamisen ja pienen kaivinkonemuokkauksen jälkeen

Viime viikonloppuna pääsin itse katsomaan tehtyjen töiden tuloksia. Aika pitkälle oli tultu siitä, kun ensimmäisen kerran raivasin muutaman neliön alueen lohkon toisesta päästä useampi vuosi sitten. Jonkin verran pellon pinnassa oli ylösnousseita kiviä ja juurakoita. Niitä tuli lauantaina heiteltyä ensin pois ja sunnuntaina naapuri tuli vielä tunniksi ajamaan karhilla peltoa. Karhilla saatiin peltoa vielä muokattua ennen kylvöä ja samalla karhi nosti vielä lisää kiviä ja juuria pintaan, josta ne oli helppo heitellä pois.

Karhilla ajelun jälkeinen tulos

Riistapeltoon on tarkoitus kylvää tälle kesälle riistahernettä. Herneen joukkoon tulee todennäköisesti hieman kauraa antamaan tukea herneen kasvulle. Koska pellon viljelystä on kulunut pitkä aika, on tämän ensimmäisen viljelyn onnistuminen täysi arvoitus. Sinällään maapohja näyttää muokkauksen jälkeen viljelykelpoiselta, mutta pellon ravinnetasoista ei ole tietoa. Toivottavasti syksyllä olisi edes jotain pellossa kyyhkyjä varten.

Valmis kylvettäväksi