Meillä on muutamia perusperiaatteita Manun koulutukseen liittyen, joista pyrimme pitämään kiinni. Olemme kokeneet että nämä asiat mielessäpitäen treenailu ja koiran oppiminen onnistuu kaikkein parhaiten.
- Joka päivä jotakin. Ei tarkoita, että varataan tunti aikaa ja lähdetään kentälle ”nyt minä koulutan koiraa” -asenteella. Jos ei muuta ehdi, niin tehdään iltalenkillä yksi pillillä luoksetulo ja yksi pillistä paikalleenjääminen. Siihen menee noin 1 minuutti aikaa, mutta koira pysyy kuulolla ja asiat tuoreina mielessä. Joskus taas treenataan enemmän, mutta siinä pitää muistaa seuraava kohta:
- Koiralla pitää säilyä into. Manun kanssa treenatessa ongelmana on ollut aiemmin motivaation katoaminen. Jos ei koiraa huvita/kiinnosta harjoitukset, niin pitäisi keksiä jotain millä saisi niitä mielenkiintoisimmiksi ja innostavimmiksi. Manulla on toiminut esim. linnun piilotus ja etsiminen ”tavallisen” noudon sijasta. Ja treenit lopetetaan, kun koiralla on vielä intoa ja energiaa jäljellä.
- Tarpeeksi vaatimustasoa. Jotkut on sitä mieltä, että ei pidä tehdä semmoista harjoitusta, jossa on mahdollisuus epäonnistua. Meidän mielestä se ei kumminkaan ole mikään katastrofi, jos joskus ei joku asia onnistukaan. Manun kanssa on ainakin ollut enemmän haittaa siitä, että ollaan ajateltu että ”ei se osaa” ja tehty sen takia liian helppoja harjoituksia (joissa koira tylsistyy ”jankkaamiseen”), kuin siitä että ollaan nostettu vaatimustasoa ylemmäs ja sitten joskus myös epäonnistuttu. Aina voi palata helpompiin harjoituksiin. Välillä on tullut oivalluksia, että kyllähän Manu osaa, kun siltä vaan vaatii.
- Palkkaus vs. rankaisu. Kehut iloisella äänellä ja makupalojakin käytetään palkkauksessa edelleen. Manu on aika ahne joten sitä on helppo motivoida ruualla. Koiran äkillisissä kuuroutumistilanteissa käytämme kolinapurkkia, josta voisi joskus toiste kertoa tarkemmin. Koiralle täytyy olla hyvin selkeää, että milloin se tekee oikein ja milloin väärin. Siksi kehujen ja torujen täytyy erottua selvästi toisistaan (ja tämän takia varmaan näytetään joskus hulluilta kun treenataan koiraa). Vaikeaa on itselle ainakin se, että jos koira on tottelematon ja kaikki menee huonosti, tulee itsekin huonolle tuulelle. Mutta sitten kun se onnistuminen tai totteleminen tapahtuu, niin täytyy välittömästi olla itse iloinen ja tyytyväinen koiraan (tai ainakin näytellä hyvin).
- Itse ei saa hermostua. Helppoa Olaville, vaikeaa mulle ;)
- Loppuun onnistuminen. Vaikka (ja etenkin) jos treenit on menneet muuten mönkään. Yksi onnistuminen riittää ja se tehdään vaikka väkisin jollain helpolla harjoituksella.
———————————————————————————————————————————-
Näistä koulutuksen tuloksista sai Olavi sitten nauttia toissapäivänä, kun sorsastus alkoi. Manu oli yllättänyt positiivisesti, Olavi kertonee siitä enemmän lähipäivinä… Nyt meillä lepäillään, syödään ja parannellaan Manun tassuun tullutta pientä vekkiä. Johonkin oli satuttanut iltapissillä tassunsa. Anturahaavat tuntuu olevan hitaita paranemaan, mutta jospa se tästä. Onneksi ei tullut iso haava, odotimme jo eläinlääkärireissua ennen kuin ehdimme tassun huuhtoa ja tarkistaa, kun verta tuli niin paljon. Loppuun vielä kuva Manusta miehisen tassusiteensä kanssa:
Manulle illallinen 