Viime hetken treenit kanalintukauteen, osa 2

Valmistautuminen kanalintukauteen jatkui Manun osalta viime viikonlopun sunnuntaina matkalla Pielavedelle. Pielavedellä sijaitsevat kanakoirayhdistyksemme treeni- ja metsästysmaat.
Ilma oli ihmisen kannalta mitä parhain, mutta koiralle melko vaativa. Lämmintä oli yli 20 astetta ja aurinko porotti. Haulikko oli mukana mahdollisten sorsien takia, mutta kuivuus oli kyllä vienyt kaikki kosteikot joten sorsista ei havaintoja.

Hakuun!

Hakuun!

Niin kuin muutkin ovat saattaneet metsässä kulkiessa huomata, tänä syksynä metsäkanalintuja vaikuttaa olevan reilun puoleisesti. Käytännössä melkein heti, kun Manu pääsi hakuun, saimme ensimmäisen näköhavainnon linnuista. Lintu lähti sellaisesta ryteiköstä, että epäselväksi jäi mikä lajike oli kyseessä. Lintu ei kuitenkaan lähtenyt kauas, joten siitä aukeutui Manulle hyvä treenimahdollisuus. Manu sai linnusta hajun ja suuntasi kohti linnun oletettua paikkaa. Lintu pölähti pari metriä koiran edestä lentoon ja vihelsin koiran paikoilleen. Perään Manu ei lähtenyt, mutta täytyy myöntää ettei se myöskään pillikäskystä istunut. Pitkä vihellys tarkoittaa että koiran pitäisi istua ja jäädä paikoilleen, mutta tärkeintä tietysti että se ylipäänsä pysähtyy ja jää odottamaan eikä ryntää linnun perään.
Tätä seurasi hyvin samantyyppinen tilanne, jossa lintu siivitti ryteiköstä lentoon. Tässäkään yhteydessä Manu ei lähtenyt perään, mutta pikkumünsterille tyypillistä jälkipolttoa oli havaittavissa. Istuminen ei oikein kiinnostanut ja mieli olisi tehnyt tutkailla linnun pakoreittiä tarkemmin. Tämän jälkeen piti vähän avata Manun korvia ääntä korottamalla.

Tauolla

Tauolla

Lämmin ilma yhdistettynä perisuomalaiseen metsään (raivaamatonta risukkoa) veivät koirasta mehut aika nopeasti. Teimme ehkä noin tunnin lenkin. Tilanteita ei tälle päivälle enempää siunaantunut. Lintujen lisäksi havaintoja saatiin karhusta (jätökset) ja hirvistä (jäljet).
Tämän hetkisten kokemusten perusteella Manun kehitys on siinä vaiheessa, että linnut kiinnostavat ja nenän käytöllä ne kyllä löytyvät. Seisontoja ei kuitenkaan olla juurikaan nähty, sillä tähän mennessä Manu on seisonut vasta todella lähellä oleville linnuille. Joko Manulla on tässä vaiheessa korkea seisontakynnys tai vaihtoehtoisesti se ei vielä osaa tarkentaa linnun tarkkaa paikkaa, josta seurauksena on törmäys lintuun. Huolimatta siitä kumpi on kyseessä, ratkaisu luullakseni löytyy ajasta ja metsästä eli antaa ajan kulua ja tehdään paljon metsälenkkejä maastoissa joissa lintuja on. Pääasia, että tilanteita saadaan aikaiseksi.

Kulkua vanhalla turvetuotantosuolla

Kulkua vanhalla turvetuotantosuolla

Kuvissa näkyy muuten Manun uusi hakuliivi, joka tilattiin Kardogista. Liivi on tehty mittatilaustyönä, joten se istuu kuin hanska ja vaikuttaa muutenkin laadukkaalta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s