Pieniä ihmeitä

Otsikolla en viittaa koiranpentuihin tai vauvoihin, vaan pariin asiaan jotka ovat aiheuttaneet ihmetystä meissä viime aikoina:

1) Manun erinomainen motivaatio noutotreeneissä. Harjoittelimme tässä yksi ilta Manun kanssa noutoa ja erityisesti yritimme opettaa suuntakäsimerkkejä ja eteen -käskyä. Suuri yllätys oli, kun koira teki kaikki harjoitukset mielellään ja innokkaasti. Haki damit oikein juoksemalla (kaikki, jotka ovat nähneet Manun tekevän noutotreenejä tietävät miten poikkeuksellista se on, normaalisti Manun mielestä noutoon lähdetään kävelyvauhdilla…). Johtuisikohan siitä että ei olla nyt paljon treenattukaan kun viime aikoina Manu on päässyt noutamaan lämpimiä lintuja.

2) Manu on ruvennut heiluttamaan häntää. Niille jotka eivät tiedä: Manuhan ei siis juurikaan heiluta häntää ihmisille. Hännässä ei ole mitään fyysistä vikaa koska muille koirille se kyllä heiluu. Mutta ilmeisesti esim. omistajan näkeminen pitkästä aikaa ei ole niin tärkeä asia että Manu vaivautuisi häntää heiluttamaan. Nyt viime aikoina se kuitenkin on osoittanut edes vähän iloisuuden merkkejä ja häntä saattaa jopa muutaman kerran heilahtaa kun esimerkiksi tulemme kotiin.

Toivottavasti nämä asiat tulivat jäädäkseen eikä Manu palaa enää flegmaattiseen, häntää heiluttamattomaan, ei-kiinnosta-harjoitella -olemukseen.

Kanalinnustus on saatu nyt muuten käyntiin ja Olavi siitä varmaan kirjoittelee enemmän. Ensi viikonloppuna lähdetään Kontiolahdelle minun kotiin ja eiköhän sielläkin joku jahtireissu tule tehtyä.