Manun ura kanakoirana alkaa

Vihdoin koitti 10.9. joka Suomessa tarkoittaa sitä että kanalinnustuskausi alkaa. Keskiviikkona Manulla oli vuorossa pikku lämmittely. Kyseessä oli lähinnä töiden jälkeen suoritettu lenkki Tuusniemen metsästysmailla. Sportstrackerin mukaan itselle tuli reilu 7 km:n lenkki mutta osaksi tuli mentyä niin huonoissa maastoissa että niistä ei lintuja löydä. Koira juoksi varmaan reilut 10 km.

Varsinaisesti tositoimet alkoivat viime viikonloppuna. Viikonlopun saldoksi tuli 2 lenkkiä lauantaina ja sunnuntaina yksi. Lenkit olivat ehkä noin 3-4 km:n mittaisia. Rasitus kuitenkin näkyi Manussa, koska sunnuntaina haku oli melko rauhallista. Ennakkoaavistukset lintujen suuresta määrästä pitivät paikkaansa ja tilanteita oli useita. Osa linnuista lähti lentoon puista ja niissä hommissa kanakoiralla ei ole oikein käyttöä. Puissa olevat linnut ovat enemmänkin pystykorvamiesten heiniä.

Sillä vähäisellä koiranlukutaidolla, mitä tähänastisen koiranomistajuuteni aikana on tullut hankittua, voin todeta että Manusta on aika hyvin nähtävissä kun linnunkäry alkaa tulla nenään. Manun koko olemus nousee ryhdikkäämmäksi ja nenänpää nousee kohti taivaita. Myöskin joskus verkkainen olemus vauhdikkaammaksi. Ilo oli huomata, että Manun lintutilanteissa aktiiviseksi muuttunut olemus johti usean linnun löytymiseen. Viikonlopun aikana saimme kerättyä noin 4-5 tilannetta, joissa Manu löysi linnun ja lintu pölähti lentoon aina noin 1-2 metrin päässä koirasta. Koska ei saatu seisontoja, ei ollut syytä myöskään haulikkoa ladata.

Olen päättänyt ja myös kokeneemmat koiramiehet ovat olleet sitä mieltä, että ensimmäisen pudotuksen pitäisi tulla kunnon riistatyöstä. Eli vaikka sekunninkin kestävä, mutta seisonta joka tapauksessa pitää saada ennen pudotusta. Lintujen löytymisen lisäksi positiivista oli että peräänmenoja ei tullut. Kaikista lintuhavainnoista (kymmenkunta) Manulla oli pieni saattelu muutamaan lintuun. Saattelu oli kuitenkin varovaista eikä vauhdin kanssa peräänmenoa. Koira pysyi näissäkin suhteellisen hanskassa ja näköetäisyys säilyi koko ajan, joten en ole kovin huolissani tästä.

Tuusniemen sumuisilla pelloilla

Tuusniemen sumuisilla pelloilla

Kokonaisuutena viikonlopun saldo oli positiivinen. Ratkaisuna seisonnan puuttumiseen ei tällä hetkellä ole muuta lääkettä kuin aikaa ja metsälenkkejä. Manu on vielä nuori eikä tarkoituskaan ole että se tänä syksynä olisi täysin valmis. Nuoren koiran hölmöily lintutilanteissa (ei malta seisoa) on melko yleistä. Toiset koirat oppivat nopeammin ja toiset vaativat enemmän aikaa.

Manun osalta ei sovi unohtaa sitä, kuinka suuria harppauksia syksyn aikana on jo otettu. Olen nyt paljon toiveikkaampi koiran suhteen kuin esimerkiksi viime keväänä, jolloin se ei osoittanut juuri ollenkaan kiinnostusta lintuja kohtaan. Manu on kehittymässä koiramaailman tukiopetusoppilaasta keskiverto kolmasluokkalaiseksi, ja hyvä niin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s