Manu uimakoulussa

Kesän 2013 yksi kohokohdista oli se, kun Manu suostui ensimmäistä kertaa uimaan. Lintukoiralle uiminen on aika tärkeä taito, ainakin jos koiraa meinataan käyttää noutavana koirana. Kohokohdaksi uiminen nousee sen takia, että meillä oli ”vähän” vaikeuksia saada Manu uimaan, eikä se edelleenkään siitä mitenkään erityisemmin tykkää. Pikku uimakoulun avulla saatiin koira kuitenkin veteen ja tästä todisteena kuvia yhdestä taannoisesta vesinoutotreenistä.

Ongelmat alkoivat todennäköisesti sen takia, että kesällä 2012 kun Manu meille tuli, emme sitä tarpeeksi aktiivisesti koittaneet saada uimaan. Se kyllä kahlaili vähän vedessä mutta siihenpä se sitten jäikin. Jotenkin sitä ajatteli silloin, että se on niin pieni vielä, ettei sitä raaski kehottaa uimaan… Väärin! Seuraava pentu opetetaan sen ensimmäisenä kesänä uimaan, sillä uskon että silloin pääsee helpommalla.

"Miks sie noin pitkälle viskasit"

”Miks sie noin pitkälle viskasit”

Tuli siis kevät 2013. Manu vieläkin kävi kahlailemassa mutta sitten kun tassujen olisi pitänyt irrota pohjasta, ei se vaan uskaltanut lähteä kokeilemaan uimista. Eikä siinä auttanut mikään, mitä koitettiin; ei se lähtenyt meidän perään (kun oltiin veneessä tai uitiin), ei kepin/lelun/noutolinnun perässä, ei ruokakupin eikä edes toisen koiran perässä. Manu meni aina niin syvälle, kun pystyi niin että tassut otti vielä pohjaan ja jäi siihen turhautuneena haukkumaan. Ihan kuin se olisi yrittänyt sanoa ”mutta kun en minä OSAA uida!!”. Ja yritettiin lukuisia kertoja.

Emme halunneet sitä väkisinkään ja pakolla laittaa uimaan, koska tarkoitus oli saada koira uimaan enemmänkin kuin sen yhden kerran. Emme tahtoneet Manua säikäyttää niin, että vedestä tulisi sille jotenkin pelottava asia.

IMG_1968

Yksi toimiva konsti (jonka saimme kasvattajilta) on se, että etsii jonkun tarpeeksi leveän/syvän ojan ja ylittää sen itse. Koira saattaa tulla yli perässä. Mekin tätä kokeilimme ja aina Manu yritti päästä yli hyppäämällä (useimmiten laskeutui mahalleen ojaan). Tämä ei kumminkaan rohkaissut sitä sen enempää uimaan. Joku paljon leveämpi oja tai joki olisi voinut toimia, niin että koira olisi joutunut kunnolla uimaan, mutta emme sellaista sopivaa löytäneet.

Tuli heinäkuun puoliväli ja sorsastuksen alku läheni uhkaavasti. Koira oli pakko saada uimaan. Siispä kikkakolmonen käyttöön: mökkirannasta n. 30-40 metrin päässä on iso kivi vedessä. Manulla oli sinne menolippu veneellä. Sitten ilmoitimme, että täältä pääsee rantaan uimalla. Olavi jäi myös kivelle ja ui siitä rantaan, mutta Manu ei uskaltanut lähteä perässä.

IMG_1975

Sinne se koira jäi haukkumaan kiven päälle. Itse palasimme rantaan ja piilouduimme rantapuskiin tarkkailemaan tilannetta. Manu haukkui kivellä noin 1,5 tuntia. Se selvästi jo vähän hätääntyi siitä, että missä kaikki ovat ja miksi hänet on hylätty. Monta kertaa se oli lähdössä kiveltä mutta perääntyi viime tingassa. (Huomio: olimme toki kokeilleet, että Manu osaa uida ennen kuin jätimme sen kivelle ;) Se oli uinut muutaman metrin lenkkejä, kun sitä kevyesti piteli mahan alta. Varmaan lähes kaikki koirathan osaavat kyllä uida.)

Päivä oli todella kuuma ja aloin vähän huolestua, että koira saa vielä lämpöhalvauksen siellä auringonpaahteessa haukkuessaan. Olavi sitten ui takaisin kivelle, avitti Manun etutassut veteen ja sitten se vihdoin uskalsi lähteä uimaan. Rantaan tullessaan sai vielä kauhean hepulin, juoksi laiturille ja kieri sen reunan yli veteen ja umpisukkeluksiin… Mutta kun samana iltana heitimme jonkun noutoesineen veteen, noin viiden minuutin jahkailun jälkeen Manu sen kävi hakemassa. Eli kyllä sillä joku lukko aukesi mielestä tämän uimakoulun myötä.

Luovutus

Luovutus

Sen jälkeen Manu on mennyt uimaan enemmän tai vähemmän mielellään. Kun harjoittelimme noutoja damilla tai kylmällä linnulla, se saattoi jonkun aikaa jahkailla rannassa ja etsiä kohtaa, mistä pääsisi vähimmällä uimisella sen hakemaan. Sorsastuksessa se oli kuitenkin mennyt innokkaasti veteen, kun lämpimiä lintuja sinne putoili. Tuskin enää treenaammekaan noita vesinoutoja tänä syksynä, kun on huomattu että kyllä Manu ne osaa, jos vaan haluaa. Tässäkin asiassa taisi olla Manulla vaan ”lahjattomat harjoittelee” -ajattelutapa käytössä…

Ensi kesänä on tarkoituksena uittaa koiraa paljon enemmän ihan kuntoilutarkoituksessa, jos vaan Manu pysyy terveenä. Jos se sitten vaikka innostuisi enemmänkin. Tai saa nähdä pitääkö järjestää joku jatkokurssi edistyneemmille uimareille ;)

Lopussa on aina muistettava kieriä liassa uimisen mahdollisten puhdistavien vaikutusten kumoamiseksi

Lopussa on aina muistettava kieriä liassa uimisen mahdollisten puhdistavien vaikutusten kumoamiseksi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s