Tänään Manu pääsi taas hierojalle. Tai omasta mielestään varmaan joutui hirveän tylsään ja pitkään kestävään kidutukseen.
Jalka oli edelleen jumissa, mutta ehkä olotila oli jo vähän helpottanut ensimmäisenkin käynnin jäljiltä, koska Manu ei enää niin paljon kirputtanut jalkaansa. Se kyllä tänäänkin ilmaisi hyvin selkeästi, että jumeja oli vielä etenkin takajaloissa ja myös vähän selässä. Manu oli kauhea ”potilas”. Joka välissä yritti pompata ylös ja lähteä ovelle sellaisella mun mielestä tää olis nyt tässä -ilmeellä. Sitten taas jatkuvaa tyytymättömyys-monkunaa, kun piti sittenkin maata ihan paikoillaan. Onneksi sentään lopussa vähän rauhoittui ja rentoutui. Todennäköisesti lihasjumit helpottivat jo jonkin verran, koska Manu ei lopussa reagoinut enää juuri ollenkaan selän ja lantion alueen hieromiseen, mitkä alussa aiheuttivat kiivaita poistumisyrityksiä.
Pitää seurailla nyt jalan tilannetta ja sitä, jatkuuko kirputus. Joka tapauksessa vielä yksi hierojakäynti voisi tulla tarpeeseen tämän vuoden aikana.
Tällä viikolla ei olla treenattu juuri mitään. Pakko myöntää, että sysipimeät ja sateiset illat eivät juuri houkuttele lähtemään harjoittelemaan, etenkin kun vakkaripaikoissamme ei ole mitään valaistusta. Mutta ensi lauantaille on suunnitelmissa lähteä Münsterikerhon järjestämään koulutuspäivään Konnevedelle. Koulutus järjestetään fasaanitilalla ja kouluttajana on meille entuudestaan tuttu Vakkerin Timo. Jännittävää :) Kertomusta koulutuspäivästä ilmestynee ensi viikonlopun aikana.
Manulle illallinen 