Tuli eilen pohdiskeltua että mitähän kaikkea Manun kanssa pitäisi tehdä tänä vuonna erään silmiä avaavan kokemuksen jälkeen. Manu oli viime viikonloppuna hoidossa maalla (kiitos vielä ”hoitosedälle”!), kun olimme molemmat viettämässä kaveriemme polttareita Helsingissä. Manu oli kuulemma ollut kiltisti ja totellut hyvin (sisällä). Tosin Manulle tyypilliseen tapaan se otti tilaisuudesta vaarin ja oli hiippaillut sänkyyn nukkumaan kun unohdimme kertoa että ei sitä tarvitse viereen päästää…
No kumminkin, eilen kun teimme ennen lähtöä vielä pienen kävelylenkin siinä tiluksilla, päästimme Manun vapaaksi huolimatta varoitteluista että siellä on paljon rusakoita ja että Manu on vetänyt hihnassa ulkoillessa hajujen perään. Niinhän siinä kävi että münsteriveri alkoi ilmeisesti polttelemaan suonissa ja Manu iski korvat täysin lukkoon kun pääsi vapaana juoksemaan. Se nuohosi pusikoita ihan ihmeellisessä kiihkotilassa eikä kuunnellut mitään käskyjä. Olavilla oli vielä ääni lähtenyt (kiitos polttareiden…) joten minä jouduin Manulle karjumaan kun ei kolinapurkkikaan sattunut mukaan. Yleensä toimivaa hylkäystaktiikkaa en uskaltanut kokeilla koska lähellä meni autotie johon pelkäsin Manun juoksevan hajujen perässä. Sitten kun koira vielä sai jonkun vainun pellolla ja veti tuhatta ja sataa peltojen poikki naapurimaatilan pihaan, kävi vähän itsellä mielessä rukkasten teko. Onneksi Manu palasi sitten kun olin juuri lähtemässä raivoissani sen perään. Otin koiran kiinni ja loppumatkan sai sitten muistutella että mitenkäs hihnassa pitikään kävellä. Ilmeisesti hajuja oli niin paljon että Manu meni ihan sekaisin.
”Mutta minähän olen aina kiltti ja söpö…”
Tästä sitten tuli mieleen, että mitenkähän ensi syksy mahtaa pojilla sujua jos meno ja tottelevaisuus on tuota luokkaa. Tutuissa paikoissa kulkiessa ei ole tuollaista vielä ilmennyt, ehkä koska hajuja on vähemmän tai sitten juuri siksi että tutussa paikassa korvat pysyy paremmin auki. Se on kumminkin selvää että jos Manu vielä kunnolla riistalle herää, täytyy sillä silti pysyä korvat auki joka tilanteessa koska jos meno on samanlaista kun eilen, ei sen kanssa voi mitenkään metsästää.
Niinpä suunnitelma nro 1 tälle vuodelle on harjoitella enemmän erilaissa ja vieraissa maastoissa. Ja harjoitellahan pitää vähän kaikkea; hakua, noutoa, paikalla pysymistä, yleisestikin tottelevaisuutta… Varmaan tuo pysähtyminen riistan karkottuessa olisi tärkein juttu saada varmaksi. Olavi suunnittelee myös, että tänä vuonna treenattaisiin enemmän fasaaneilla. Joskin ainakin viime marraskuussa fasaanitilalla käydessä olosuhteet ja linnut olivat vielä ihan liian vaikeita Manulle, mutta saa nähdä jos koira kehittyy. Kesää varten minulla on suunnitelmissa uittaa Manua paljon enemmän kuin viime kesänä. Uinti on hyvää liikuntaa koiralle, joten sillä voisi kohottaa kuntoa ensi syksyä ajatellen. Lisäksi tänä talvena tai keväänä on tarkoitus käyttää Manu virallisissa luustokuvauksissa.
Sitten ne varsinaiset tavoitteet:
1. Ensimmäinen pudotus kunnollisesta riistatyöstä, ja yleisestikin koiran kehittyminen parempaan suuntaan (esim. liikkuvuus haussa).
2. Koiran pysyminen terveempänä. Tosin vaikea sanoa miten tähän voisi itse vielä enemmän vaikuttaa, kun parhaamme yritettiin jo viime vuonnakin hoidon suhteen…
3. Olavin mielestä kolmanneksi tärkein tavoite olisi säilyttää asema sorsastusporukan ykköskoirana :D
4. Minun tavoitteeni Manun kanssa voisi olla joku yhteinen ”höpsöttely”harrastus, nuo metsästyshommat kun on enemmän Olavin ja Manun yhteistä puuhaa. Voisin tänä vuonna esim. yrittää käydä Manun kanssa jossain match show:ssa, oikeisiin näyttelyihin kun ei ole asiaa.
Semmoisia ollaan mietiskelty. Toivottavasti vuodesta 2014 tulee kaikin puolin parempi vuosi Manun kanssa verrattuna viime vuoteen. Ja plan B (jos mitään kehitystä ei tapahdu koko vuonna): laittaa Manu varhaiseläkkeelle ja alkaa katsella uutta pentua ;)
Manulle illallinen 