Muuttosorsia bongaamassa

Kevät koittaa kovalla vauhdilla myös Pohjois-Savossa, joten päätimme Manun kanssa ottaa mallia lintubongareista. Siispä muuttosorsien perään! Tuttavan kutsun johdosta ajelimme puolisen tuntia pohjoiseen, kun tiedossa oli, että muuttosorsia olisi järven rannoilla. Toisin kuin lintubongarit, emme tyytyisi vain kiikaroimaan lintuja, vaan tarkoituksena oli suorittaa hakutreeniä. Koko harjoituksen idea oli se, että Manu pääsisi näkemään mahdollisimman paljon lintuja ja näin pääsisimme harjoittelemaan myös paikallaanoloa lintujen siivittäessä. Kevät on tämän tyyppiselle harjoitukselle oivallinen siksi, että rannat alkavat olemaan jo auki ja muuttosorsia on kerääntynyt rannoille. Münsterille tällainen harjoitus on hyvä, koska mahdollisen peräänmenon sattuessa koira saa palkinnoksi jäisen kylvyn.

Aloittelimme treenin pienellä hakutreenillä pellolla, jotta Manun juoksua saatiin hieman aukeamaan. Omaan silmään näyttää siltä, että Manun hakuun tulee hieman enemmän virtaa ja vauhtia, kun Manu on ensin saanut juosta jonkun matkaa. Itse asia, eli muuttosorsatkin löydettiin ja hyvin Manulla kasetti kesti eli uimiselta vältyttiin. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli, kun Manu sai tieheässä rantarisukossa hyvän hajun, jonka seurauksena Manun ryhti ja vauhti muuttuivat heti. Manu ottikin muutaman terävän luovin ja sen jälkeen suoraviivainen eteneminen kohti pellonreunusojaa. Ilo oli nähdä, kun ojan takaa pellolta lähti kymmenien tavien parvi lentoon ja Manu jäi ihastelemaan lentoa nätisti paikallaan. Tietysti lintujen siivittäessä pillitin Manun istumaan, mutta ihan loppuun asti Manu ei malttanut istua, vaan hieman puolinaiseksi se jäi. Sitä en tietysti osaa sanoa, olisiko Manu jäänyt niin nätisti paikoilleen, jollei Manun ja lintujen välissä olisi ollut 2-3 metrin levyistä pelto-ojaa.

IMG_3738b

Autolle palatessa Manu näytti vielä omaa luonnettaan ja teki hieman pitemmän luovin, jolta ei käskettäessä huvittanutkaan palata. Ääntähän siinä joutui korottamaan ja muutaman juoksuaskeleen ottamaan ennen kuin Manu saatiin palaamaan luoviltaan. Hakuharjoitus oli mukava lopettaa vielä pieneen puljaamiseen fasaanien kanssa. Tiedossa oli, että kukkofasaani olisi lähettyvillä ja tätä Manun kanssa lähdettiin hakemaan. Varmuudeksi Manulle laitettiin liina, josta saisi tarvittaessa vedettyä käsijarrun päälle. Tässä kohtaa itselleni tuli hieman hämäävä tilanne, kun Manu meni fasaanitarhan ohi hieman epäkiinnostuneesti ja heti tarhan jälkeen kaksi fasaania siivitti noin parin metrin päästä Manusta. Itse en osannut odottaa, että villit fasaanit olisivat olleet niin lähellä tarhaa ja tämän vuoksi itselläni ei oikein ollut paras terävyys. Jotenkin ajattelin, että Manu olisi edennyt pelkästään tarhafasaanien hajujen perässä. No käsijarrua ei tarvittu ja nätisti Manu jäi paikoilleen. Tähän päälle kylmän linnun nouto ja lyhyt palaute vanhemmalta kollegalta. Tämän jälkeen oli mukava kääntää auto kohti kotia ja hakea ABC:lta vielä jäätelöt kaupan päälle. Toivottavasti vastaavat treenit ehdittäisiin käydä läpi vielä muutaman kerran lähiviikkojen aikana ennenkuin muuttosorsat jatkavat matkaansa ja lintujen pesintä alkaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s