Kuulumisia

Tällä viikolla ei tapahtunut oikein mitään, ainakaan kerrottavan arvoista… Perusarkea vain. Manun lääkitystä pienennettiin torstaina, eli nyt se saa 5 mg kortisonia joka toinen päivä. Valitettavasti on tuntunut siltä, että tilanne on mennyt hieman huonompaan tämän myötä. Ainakin Manu on köhinyt hieman enemmän ja yksi aamu se hengitti omituisen raskaasti. Se onneksi meni ohi nopeasti. Voi olla että kun se yöllä nukkuu, kerääntyy limaa jotenkin enemmän hengitysteihin. Pitää vähän seurailla ja mietin kokeilisiko sitten antaa 2,5 mg päivittäin, jos kerran tuo joka toinen päivä ei ole hyvä. Olisi tärkeää löytää pienin mahdollinen annostus, jolla oireet pysyisivät poissa.

Manulla on tylsää...

Manulla on tylsää…

Nyt viikonloppuna Olavi oli reissussa ja minä olin kotona Manua hoitamassa. Perus kotiorjan viikonloppu eli siivousta, tiskausta, pyykinpesua, ruuanlaittoa ja koiran ulkoilutusta siis. Kelit oli taas hienot joten oli ihan mukavaa ulkoilla. Tosin Manun kanssa on suht tuskaista lenkkeillä nykyisin. Sitä ei vaan huvita kävellä, ainakaan eteenpäin. Ilmeisesti ainoat asiat mitä ulkona huvittaisi tehdä on 1) etsiä kaikki mahdollinen syötäväksi kelpaava ja myös syödä se ja 2) hinkua kaikkiin pusikoihin ja ojiin hajujen perässä. Se on jo harvinaista että jos kymmenen metriä päästään eteenpäin ilman että Manu jumittaa, syö jotain maasta tai vetää puskiin. Hermot menee!
Tänään lenkillä nähtiin ensin siili (pelotti vähän Manua…) ja saatiin myös jonkinlainen seisonta. Tai en minä tiedä oliko se nyt mikään virallinen seisonta, mutta sellainen hiippailu ja siitä jähmettyminen paikalleen. Kohteena oli siis joku höyhenkasa, ei nyt sentään oikea lintu ;) Myös pari pysähtymistreeniä ollaan tänä viikonloppuna saatu tehtyä, kun ulkona on nyt niin paljon lintuja.
Mistäköhän Manu on muuten saanut käsityksen, että kun Olavi ei ole kotona, täällä ei pätisi samat säännöt? Nimittäin viime yönä se tuli herättämään ensin kolmen maissa. Pyrkimyksenä siis saada minut nousemaan sängystä että antaisin sille aamuruuan (mikä tulee normaalisti klo 7-8 maissa). Kun yritys ei onnistunut, uusiksi kello neljältä. Tällä kertaa tuli oikein minun puolelle sängyn viereen toljottamaan. Ei vieläkään auttanut, joten klo 5.30 kovat aseet käyttöön ja nousi sängylle (ankarasti kiellettyä). Sitten meni hermot ja suljin sen portin taakse eteiseen. Onneksi porttia voi rämpyttää klo kuuteen asti, jolloin oman mielenterveyden takia päätin nousta sängystä ja ruokkia sen perhanan koiran (tietysti sitten vasta, kun se oli hetken ollut hiljaa ettei tule palkittua huonosta käytöksestä). Alkuillasta sitten ajattelin ottaa torkut, kun väsytti tuo yöllä heräily. Tietysti Manulla tuli juuri silloin ilmoitusluontoista asiaa (että iltaruuan aika lähestyy) ja piti tulla herättämään. Manun kanssa asuminen joskus koettelee hieman huumorintajua…
Tulevalle viikolle ei ole suunnitelmissa mitään ihmeempiä. Palaillaan asiaan, kun on jotain kerrottavaa :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s