Manu fysioterapiassa

Tänään tapahtui pitkään odotettu Manun vierailu fysioterapeutille. Kevään aikana huomasin, että Manu juoksi aika jäykällä selällä ja huonosti takajalkojaan käyttäen. Ajattelin, että voisi olla hyötyä kokeilla muutakin kuin hierontaa vaivaan, josko saataisiin sitten jumit pysymään poissa kauemmin ja juoksuun lisää vauhtia ja rentoa liikettä.
Seuraavaan upeasti Paintilla muokattuun kuvaan olenkin merkannut nuo Manun yleisimmät jumikohdat:

Manulla jumiutuu yleensä ristiselkä ja/tai takareidet.

Manulla jumiutuu yleensä ristiselkä ja/tai takareidet.

Alkuun fysioterapeutti tarkkaili Manun liikettä ja totesi, että kyllä se liikkuu jäykästi kaksivuotiaaksi koiraksi. Manu kuulemma liikuttaa itseään lähinnä etupäällään ja takajalat vaan töpöttävät mukana, vaikka koiran liikkeessä voiman pitäisi lähteä nimeomaan takaosasta.
Syynä voi olla se, että Manulla on aika huonosti kulmautuneet takajalat. Voi olla, että koska sen takapää tuntuu vähän huteralta tmv., ei se niin mielellään sitä käytä ja siitä on syntynyt kierre: koira ei käytä takapäätä -> lihakset heikkenevät -> koira käyttää sitä yhä huonommin.
Selässä ei pitäisi olla vikaa, koska se puhtaaksi kuvattu tänä keväänä. C-lonkat voivat toki vähän vaikuttaa koiran liikkumiseen, vaikkei niissä nivelrikkoa tai muuta vaivaa ollutkaan ainakaan vielä (löysyyttä lukuunottamatta). Fysioterapeutti oli kuitenkin sitä mieltä, ettei Manu ole mikään erityisen vaivainen koira, vaan se on vaan joutunut tähän kierteeseen joka on tätä jäykkyyttä nyt aiheuttanut.
Hoito eteni siten, että tarkkailun ja tutkiskelun jälkeen fysioterapeutti hieroi ja käsitteli kipukohtia, etenkin jäykkää ristiselkää. Ihmeellistä oli, että tällä kertaa Manu antoi suhteellisen hyvin käsitellä itseään. Se venkoili huomattavasti vähemmän kuin hierojalla eikä edes pitänyt sitä tyytymätöntä monkumista. Kai tämä käsittely sitten tuntui jotenkin miellyttävämmältä. Fysioterapeutin mukaan Manulta saatiinkin ristiselästä jo lukkoja auki.
Näiden jälkeen sain vielä ohjeita tulevaan. Manulle tärkeintä olisi nyt saada lisää poweria takapäähän, jotta se alkaisi paremmin sitä käyttää eikä jumeja syntyisi niin helposti. Sain seuraavanlaisia ehdotuksia takapään jumppaamista varten:
Ylämäkikävely: hidasta kävelyä ylämäkeen. Itse ajattelin, että voisi lähteä läheisen laskettelukeskuksen rinteitä kiipeämään aina välillä, se kun ei kuulemma ole edes kiellettyä siellä näin kesäaikaan.
Ilmapatjaharjoitteet: Aika pehmeäksi jätetyn ilmapatjan päällä on hyvä tehdä erilaisia harjoitteita, esim. kävelyä, pyörimisiä, peruutusta, istu-ylös-istu jne. Minuutti-pari päivässä kuulemma riittää, tämä on aika rankkaa koiralle kunhan patja jätetään riittävän tyhjäksi niin että koira joutuu oikeasti tasapainoilemaan siinä päällä. Tätä testasimmekin jo fysioterapeutin luona ja Manu tuntui tykkäävän.
Puomien ylitys: Maahan voi asetella jotakin keppejä, mailoja tmv. sellaiselle korkeudelle, että koira joutuu oikeasti nostelemaan jalkojaan. Sitten vain hitaasti niistä yli ja puomirataa edestakaisin. Itse ajattelin ottaa Olavin sähly- ja jääkiekkomailat hyötykäyttöön ja rakentaa välillä radan tänne sisälle.
Uiminen: Olisi hyvää liikuntaa myös jumikoiralle. Mutta mitenhän tuon koiran saisi vielä nauttimaan siitä…
Ravaaminen: Lenkit pehmeällä alustalla sellaista vauhtia, että koira menisi tasaista reipasta ravia. Välillä voi ottaa myös laukkaspurtteja, mutta erityisesti tämä ravaaminen tekisi hyvää lonkan alueen ja selän lihaksille.
”Mahan kutittelu”: Manulla on vähän ongelmana se, että se roikottaa helposti selkäänsä eikä pidä sitä ryhdikkäässä asennossa. Välillä tekee kuulemma hyvää kosketella tai kutitella koiraa mahan alta (koiran seisoessa), niin että se nostaa selkäänsä ja parantaa ryhtiään ainakin hetkeksi.
Kaikissa näissä puomi-, ylämäki- ja ilmapatjaharjoitteissa on tärkeää muistaa liikkeen hitaus! Koira yrittää todennäköisesti tehdä liikkeet vauhdilla ja pomppien, koska silloin se pääsee helpommalla. Lihakset kuitenkin aktivoituvat paremmin kun liikkeet suorittaa hitaasti ja huolella, jolloin harjoitteista on myös huomattavasti enemmän hyötyä.
Käynti fysioterapeutilla oli ainakin meille kyllä hyödyllinen ja silmiä avaava. Nyt ollaan ihan uudella innolla aloittamassa tätä jumppaa Manun kanssa, josko sitten syksyä varten saataisiin koira parempaan kuntoon. Kotiin kävellessä Manu oli mielestäni jo normaalia iloisemman oloinen ja olisi halunnut juosta oikein kunnolla. Silloin ei harmita yhtään käyttää rahaa koiraan, kun lopputulos näkyy näin selvästi koiran olossa :) Sovimme että menemme vielä uudelle käynnille joskus alkusyksystä ja tarkastellaan sitten tilannetta uudestaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s