Kun kyyhkyset katosivat

Vastaavasti kuin Sofi Oksanen kirjoitti romaanissaan, niin myös vuoden 2014 aloituksessa kyyhkyt olivat kadonneet. Neiti Oksasen tuotantoa sen kummemmin tuntematta, vastaus kyyhkyjen katoamisen syihin ei todennäköisesti löydy romaanista vaan jostain ihan muusta. Palataanpa tapahtumissa järjestykseen. Kyyhkyaloituksen aamu alkoi perinteisesti: ennen viittä ylös, eväät reppuun ja kohti passipaikkaa. Panosten toimivuus kyyhkylle oli testattu etukäteen ja passipaikkakin oli rakennettu valmiiksi hyvissä ajoin. Siinä mielessä aloitus oli kuitenkin ainutlaatuinen, että Eeva oli lupautunut mukaan aamupassiin aseistuksenaan kamera.

Aloitusaamun näkymä sumun hälventyessä

Aloitusaamun näkymä sumun hälventyessä

Passiin päästyämme alkoi odottelu. Aamuauringon noustessa ja auringonsäteiden alkaessa pilkottaa kuusten latvojen takaa lähti rastasparvi aaltomaisesti liikkeelle siirtyen puusta puuhun.  Kurjetkin ilmestyivät laskeutuessaan viereiselle rehuheinäpellolle, mutta kyyhkyjä ei vain näkynyt. Variksiakaan ei näkynyt siinä määrin, kun oli riistakamerakuvien perusteella odotettu. Yksi varis tosin laskeutui aivan passimme ylle puuhun. Aloin hiljalleen siirtää haulikkoa reisiltäni kohti olkapäätä, mutta heti haulikon liikkeen alettua huomasi varis meidät ja lähti rääkyen matkoihinsa.

Naamiointi hoidettu päästä varpaisiin

Naamiointi hoidettu päästä varpaisiin

Odottamiseen turtuneina aloimme Eevan kanssa syömään eväitä. Kesken eväiden syönnin lensi kolmen kyyhkyn parvi suoraan ylitsemme takanamme olevaan kuusikkoon. Linnuilla ei ollut pienintäkään aikomusta laskeutua reunuskoivuihin, kuten olimme passitusta rakentaessa suunnitelleet. Pälyilystä huolimatta emme saaneet kyyhkyjä havaittua kuusikosta. Näiden kolmen kyyhkyn lisäksi emme saaneet muita havaintoja kyyhkyistä, joten edessä oli mietteliäs matka mökille takaisin.

Passipaikan maastouttamisesta saaliin saamisen ei pitänyt jäädä kiinni. Olimme Manun kanssa verkon takana kuvaa otettaessa

Passipaikan maastouttamisesta saaliin saamisen ei pitänyt jäädä kiinni. Olimme Manun kanssa verkon takana kuvaa otettaessa

Pientä ennakkoaavistusta kyyhkyjen katoamisesta oli jo ennen sunnuntaiaamun kokemuksiakin. Riistakamerassa oli kuluneelta viikolta vain pari kuvaa kyyhkyistä eikä tuttua neljän variksen koplaakaan oltu saatu taltioitua. Kuvissa näkyi lähinnä traktori tekemässä rehuheinää. Ehkäpä lauantai-iltana ruokintapaikalla nähdyt pari kyyhkyä olivat luoneet sen verran toivoa, että ihan nolla-aamu ei ollut odotettavissa. Ennen iltapäiväpassitusta lähdimme Eevan kanssa tiedustelemaan lähitienoon peltoja. Vain muutama ohrapelto oli puituna eikä niiden lähistöllä näkynyt kyyhkyn kyyhkyä. Näin ollen puinnit eivät vielä voineet olla kyyhkyjen katoamisen syynä. Mysteerin vaivaamana palasin iltapäivällä uudestaan passiin. Lähestyessäni passipaikkaa lähti sen tuntumasta kyyhky. Ehkä toivoa ei oltukaan lopullisesti menetetty.

Tovin istuskelun jälkeen kolmen kyyhkyn parvi oli juuri laskeutumassa passin viereiseen koivuun, mutta jostain syystä kyyhkyt jatkoivatkin matkaansa juuri kuin niiden jalat olivat laskeutumassa oksille. Liekkö kyseessä ollut sama aamuinen kolmen linnun parvi. Eipä malttanut tämä kolmikko olla kauaa poissa, vaan palasi pian samasta suunnasta, mihin olivat hetkeä aiemmin karanneet. Yksi näistä kolmesta laskeutui aivan optimaalipaikalle noin 15 metrin päähän minusta. Kuin hidastetusta filmistä lähti haulikko nousemaan kohti kyyhkyä ja ei aikaakaan kun haulikon ääni halkoi rauhallisen iltapäivän.

Manukin pääsi lopulta töihin

Manukin pääsi lopulta töihin

 

IMG_4740

Linnun käsittelyn yhteydessä Manu sai osansa ja kivipiiran puhdistuksen yhteydessä kävi ilmi, että mustikassa oli oltu. Kyyhkyjen sinisiä jätöksiä oli kyllä nähtävissä myös mökkitiellä, jossa ne olivat olleet syömässä kiviä. Mustikkasato ei ilmeisesti olekaan ollut niin huono kuin huhupuheista olin kuullut. Mustikkasato selittänee siis osan mysteeristä. Toinen osa ratkaisua alkoi hahmottua, kun löysimme ruokinnan viereiseltä pellolta kasan höyheniä ja aloituksen jälkeen sain soiton, jossa kerrottiin haukan kiertelevän ruokinnan yllä. Haukka selittänee myös sen, miksi variksia ei ollut näkynyt riistakamerakuvissa kuten aiemmin oli totuttu.

Viikon päästä uudestaan

Viikon päästä uudestaan

Jahtikausi on kuitenkin nyt avattu ja ensi viikonloppuna täytyy lähteä uudestaan katsomaan, josko kyyhkyt olisivat tehneet paluun.

2 ajatusta artikkelista “Kun kyyhkyset katosivat

  1. Hei. Löysin tien teidän blogiin PIE:n kautta. Meidän koira taistelee parhaillaan saman ongelman kanssa. Hän sairastui joulukuussa 2013 ja tie sairauden selvittämiseen oli aika lailla sama kuin teillä. Kennelyskä, nenäpunkki, tikku nenässä? Ei mitään, kunnes todettiin PIE. Ollaan nyt oltu kolme viikkoa ilman kortisonia ja oireet palasivat. Kun en löytänyt täältä sähköpostiosoitetta minne laittaa viestiä, niin laitan tämän nyt kommenttipalstaan. Haluaisin todella paljon vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia teidän kanssa. Jos tämä käy teille niin voisimme keskustella lisää. Tässä minun sähköpostiosoite: mailipiho@gmail.com

    • Hei, ja kiitos kommentistasi. Mekin vaihtaisimme hyvin mielellämme kokemuksia, koska on niin vaikea löytää ylipäänsä tietoa taudista tai muita ihmisiä, joiden koira tätä sairastaa. Mielessä on ollut tehdä erillinen s-posti blogia varten, joten teenpä sen tässä viikonlopun aikana ja laitan sinulle viestiä sitä kautta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s