Joulun odotusta ja ruokavarkauksia

Pitkästä aikaa on hetki aikaa raapustella blogiin. Uutta kerrottavaa ei ihmeellisemmin kyllä ole. Olin viime viikonloppuna Kontiolahdella käymässä Manun kanssa, kun Olavilla oli omia menojaan. Leivottiin äitin kanssa karjalanpiirakoita jouluksi. Piirakat oli laitettu ulos tarjottimella jäähtymään tuolin päälle. Harmi vain en tajunnut tätä, kun tultiin Manun kanssa lenkiltä ja Manu tietenkin ylivertaisella ruuanmetsästysvaistollaan löysi tarjottimen. En ole ihan varma ehtikö se syödä yhtään, mutta epäilys on että yksi piirakka oli tarjottimen reunalta mystisesti kadonnut. Manu ei ole vielä kertaakaan varastanut pöydältä ruokaa, mutta tuoli on tietysti juuri sopivasti nenän korkeudella.
Sitten vielä seuraavana päivänä Manu löysi lenkillä maasta leipiä, joita joku älypää oli metsään tien vierelle viskonut. Ehti se varmaan puolikkaan leipäsiivun syödä, ennen kuin ehdin paikalle estämään. Sitten sainkin muistutella vähän, että tarvitseeko emäntää totella jos ei huvita, kun leipäkasalta olisi pitänyt poistua. Tässä on siis odoteltu korvatulehduksen puhkeamista, Manu on niin herkkä viljoille että aiemmin esim. puolikkaan grillimakkaran syöminen aiheutti pahan hiivatulehduksen korviin. Episodista on kuitenkin nyt kulunut jo viikko eikä korvissa ole onneksi ainakaan vielä näkynyt muuta kuin vähän punoitusta, joten jospa selvittäisiin vähällä tällä kertaa. Pitänee käydä varmuuden vuoksi ostamassa lisää Malacetic -korvahuuhdetta, se on tuntunut aika hyvin ehkäisevän hiivan pahemmaksi puhkeamista näissä tapauksissa kun korvat ovat alkaneet punoittaa syystä tai toisesta.
IMG_5274
Kuva on tämänpäiväiseltä metsälenkiltä. Valo-olosuhteet eivät oikein suosi kuvaamista tähän aikaan vuodesta, mutta kamera oli mukana kuitenkin ja tässä ainoa siedettävä otos. Lunta on saatu Kuopion korkeuksille jo hieman ja ennätyksellisesti se on pysynyt maassakin jo kaksi päivää putkeen. Toivottavasti loskakelit eivät enää palaakaan ollenkaan. Viikonloppuisin pitää hyödyntää valoisat tunnit ja käytiin myös eilen pitkä lenkki metsässä. Tänään otettiin myös supidummy mukaan ja kokeiltiin paria noutoa. Ensimmäinen oli vaikea Manulle, kun Olavi vei dummyn aika kauas eikä tuullut juuri yhtään. Manu ei oikein vielä käsitä ”eteen” -käskyn tarkoitusta ja sillä meinaa muutenkin joskus usko loppua, jos noutoesinettä tai lintua ei ala heti lähettyviltä löytyä. Avitettiin sitten hieman ja lähetettiin muutamaan otteeseen uudelleen noutoon selvillä suuntaohjeilla. Löytyihän se dummy sitten lopulta ja toinen nouto tehtiinkin helpommaksi, että saatiin Manulle onnistuminen harjoitusten loppuun.
Vielä reilu viikko jaksetaan puurtaa töissä ja sitten päästään pienelle joululomalle koko perhe. Jouluksi mennään mökille ja Kontiolahteen, ja toivottavasti Manu pääsee näkemään rakasta Alfa -”isoveljeä”. Pentukuume meillä sen kun nousee, mutta suunnitelmista sitten enemmän jos/kun ne konkretisoituvat hieman. Eipä tällä kertaa muuta, kaikille lukijoille hyvää joulun odotusta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s