Pentuarkea

Yhteiselo Tuiskun kanssa on lähtenyt sujumaan hyvin, vaikkakin totuttelemista on ollut villiin ja vilkkaaseen pentuun, kun oltiin itse kukin tottuneita Manun vaalimaan rauhalliseen elämänmenoon. Tuisku on reipas, iloinen pentu. Häntä heiluu tehtiin mitä tahansa (paitsi silloin kun sataa ja ulos pitäisi mennä pissille). Manu on ilmeisesti alkanut tottumaan Tuiskuun, joskin ongelmana on että välillä se jo osasi komentaa pentua hyvin mutta sitten alkoikin leikkimään Tuiskun kanssa ja komentaminen loppui siihen. Välillä saa siis itse olla erotuomarina, kun pentu roikkuu Manun korvassa/hännässä/kaulanahassa liian kovaa eikä Manu sano mitään.

Tuli tuossa yksi päivä huomattua, että Tuisku vaikuttaa olevan suhteellisen dominoiva ja/tai itsevarma pentu. Kuumia päiviä varten ollaan jäädytetty koirille puuhaksi ”mehujäitä” (eli jotain lihan sulatuksessa irronnutta nestettä tmv. pakasterasiassa). Ajattelin, että ei se nyt niin isoa herkkua ole etteivätkö voisi samaa jäätä nuolla molemmat yhtä aikaa. Mutta ei, Tuisku oli sitä mieltä että Manuhan ei jaolle tule ja teki sen hyvin selväksi. Eikun jää puoliksi ja koirat eri päätyihin terassia syömään… Samoin se on alkanut vastata haukkumalla joillekin ulkona vastaan tuleville rähiseville koirille. Voi olla että Tuiskun koulutuksessa saa tähän kiinnittää erityistä huomiota. Toisaalta on tietysti helpompi kouluttaa koiraa, joka ei ole liian pehmeä ja joka ei jää muistelemaan jos sille joutuu kovemmin joskus sanomaan. Sitten taas toisaalta Manun jälkeen olin toivonut ettei mitään hirveän kovapäistä koiraa tulisi… Mutta aika näyttää, millainen tytteli tuosta kasvaa.

Huomatkaa yksi valkoinen erityisviiksi <3

Monenlaisia uusia asioita on nyt Tuiskulla opeteltavana. Sisäsiisteysopetus on tietenkin käynnissä ja suurin osa tarpeista tulee jo ulos. Tuiskusta on aika helppo huomata, milloin sillä on hätä. Lähinnä vain silloin kun ne ovat Manun kanssa riehuneet, saattaa lirahtaa pissi lattialle ihan yllättäen. Luoksetuloa ja istumista harjoitellaan, sekä sanallisilla että pillikäskyillä ja yhdistettynä käsimerkkeihin. Olavi opettaa noutoa Tuiskulle pikkupätkissä lähes joka päivä ja pikkuhiljaa se on alkanut yhdistää noutokäskyn siihen, että räksä pitäisi nostaa Olavin käteen. Autolla matkustaminen alkaa jo sujua ihan hyvin, alussa taisi pelottaa aika lailla. Haastavinta on ollut yksinolon opettelu, sillä Tuisku osaa halutessaan olla hyvin kovaääninen ja on aika lailla meidän perään. Ei auta muuta kuin harjoitella lisää ja toivottavasti ajan myötä Tuiskukin hoksaa, että kyllä ne palvelijat tulevat ennen pitkää aina takaisin vaikka joskus lähtevätkin.
Tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa. Täällä odotellaan jo melko innolla jahtikauden avausta kyyhkystyksen merkeissä. Tuisku ja minä mahdetaan jäädä mökkiin nukkumaan, kun pojat suuntaavat aikaisin aamusta passipaikalle. Vuoden päästä sitten pääsee Tuiskukin mahdollisesti pelipaikoille (mikäli oppii yhtään kärsivällisyyttä siihen mennessä…). Palaillaan!

Viikko sitten saimme ikäviä uutisia siskoni Alfa -koirasta, joka oli jouduttu vaikean sairauden takia päästämään vihreämmille juoksumaille. Ei ole Manulla enää maailman parasta kaveria, isoveljeä ja riehutoveria :( Meidän lauma toivottaa Alfalle hyvää taivasmatkaa <3