Villisorsan vieraana

Kanalinnustuksen aloitusviikonloppu meni tänä syksynä poikkeuksellisissa merkeissä. Kanalinnustuksen sijaan viikonloppu kului sorsastuksen parissa. Olin varannut keväällä sorsastusreissun Villisorsasta, joka on Happosen Antin erämatkailuyritys. Reissu oli varattu 11.9. – 12.9. ajaksi. Majoitus oli varattu Viitakko -nimisestä paikasta. Linkit Villisorsaan ja Viitakkoon löytyvät jutun lopusta. Syy kaupalliseen jahtiin oli pääasiassa se, että mukaan reissulle oli tulossa kaksi kollegaa pääkaupunkiseudulta.

Saavuin majoituspaikkaan viideltä perjantai-iltapäivänä ja heti siitä alkoikin intensiivinen vuorokauden kestävä sorsastus. Ensimmäinen tapahtuma oli ns. Rötikön pommi. Suunnitelmana tässä oli se, että minä toimin ajomiehenä muiden seurueen jäsenten mennessä oppaana toimivan Antin kanssa passiin. Ennakkotiedustelujen perusteella Rötikön -kosteikolla on paljon lintuja, joten lähestyminen oli suoritettava varovasti. Suoritin hiivinnän kohti kosteikkoa ojan suojissa Manun seuratessa hihnassa mukana. Aikani hiivittyäni oli edessäni penkere, jonka takaa aukeni lintujen täyttämä kosteikko. Hetken tähyilyn jälkeen päätin ottaa kohteekseni minua lähimpänä olevan haapanan. Kun laukaus kajahti ilmaan, nousi samalla +50 linnun parvi kohti passilinjaa. Passimiesten kertoman perusteella tilanne oli melko erikoinen, kun yhtäkkiä läheltä vastapalloon lentää lintuja taivaan täydeltä. Alkuhämäännyksestä huolimatta passimiehet saivat valikoitua pääparvesta erkanevia lintuja ja myös pudotuksia saatiin. Muutama sorsa palasi passilinjasta takaisin minua kohti ja yhtä ehdin kokeillakin mutta tuloksetta. Kahdessa minuutissa lento oli ohi ja Manu pääsi noutotöihin. Mukavat puolenkymmentä lintua päätyi reppuun ja Manu pääsi noutamaan ne kaikki. Erityisen hieno asia Manun osalta oli se, että muutama nouto suoritettiin todella vaikeasta, ylitiheästä kuusikosta, jossa aiemman harvennuksen rungot olivat jääneet metsään kulkijan iloksi.

Manu ja haapana Rötikön -pommista

Manu ja haapana Rötikön -pommista

Nopean varusteenvaihdon jälkeen siirryimme passipaikoille iltalentoa varten. Iltalento oli Antin veljen omistamalla kosteikolla, joka oli perustettu jo 1990 -luvulla. Kyseessä oli alueen vanhin kosteikko. Seurueemme lisäksi iltalennolle osallistui kolme opasta: Antti, Antin veli ja ylimääräinen koiramies. Jakauduimme kahteen eri passiketjuun tasaisesti siten, että molemmissa ryhmissä oli noutavia koiria mukana. Minun ryhmässäni oli Manun seurana kaksi spanielia, joista toinen oli venäjän- ja toinen englanninspringerspanieli. Lintuja lensi tasaisesti pääasiassa pienissä parvissa, mutta muutama suurempikin parvi lensi hollilla. Itselleni uusina tuttavuuksina lensi myös muutamia jouhisorsa- ja lapasorsaparvia. Pääasiassa jokaisesta tilanteesta lintuja saatiin reppuun ja onnistumiset jakautuivat tasaisesti kaikille. Valitettavasti Manu ei oikein ehtinyt noutoihin, kun spanielit olivat sen verran ”vilkkaita” liikkeissään. Yhtenä iltalennon helmenä oli kuunnella Antin pillitystekniikkaa. Erilaiset luoksetulokutsut aina ruokailuääniin saakka kuulostivat omaan korvaan autenttisilta ja parvet kääntyivätkin hyvin passeja kohti aina pillitettäessä. Iltalennon jälkeen suuntasimme majoituspaikkaan, jossa lämmin villisikapata ja sauna odottivat valmiina.

Iltalennolta

Iltalennolta

Pitkään ei majoituksen pehmeistä lakanoista saanut kuitenkaan nauttia, sillä kello oli asetettu puoli neljältä herättämään aamulennolle. Manu sai jäädä mökkiin nukkumaan ja seurueemme toinen koira, tolleri, sai vastata aamun mahdollisista noutotöistä. Säkkipimeässä yössä siirryimme kohti jälleen uutta kosteikkoa. Yön pimeyden muuttuessa aamun harmaudeksi alkoivat ensimmäiset sorsat lentää ja eteeni veteen laskeutui ensimmäisten lintujen joukossa heinäsorsa. Rauhallinen nosto ja laukaus. Sorsa jäi näkyvälle paikalle, joten jäimme odottelemaan uusia lintuja ja tolleri saisi suorittaa noudon vasta lennon päätyttyä. Tämän jälkeen naapuripassiin avautui tilanne, mutta siitä ei lintuja alas saatu. Tämän jälkeen linnut alkoivat laskeutua syystä tai toisesta eri puolelle kosteikkoa, kuin missä seurueemme oli passissa. Yksi seurueemme jäsenistä siirtyikin Antin kanssa toiseen passiin ja loput aamun tilanteesta siunaantui tälle kaksikolle. Laukausten tauottua ja aamuauringon päästessä kunnolla paistamaan, oli noutojen vuoro. Noutojen jälkeen palasimme mökille tuhdin aamupalan kimppuun.

Aamun ensisäteet

Aamun ensisäteet

 

Mies ja tolleri

Mies ja tolleri

Loppupäivän ohjelmassa oli vielä uudestaan Rötikön -pommi, jossa lintujen määrä oli vähentynyt edellisestä päivästä. Tästä huolimatta muutama lintu saatiin ajosta alas ja Manu pääsi suorittamaan mukana olleen tollerin kanssa noutoja rinta rinnan. Itselleni tuli tässä ajossa pientä pupellusta lataamisen kanssa ja tämän vuoksi yksi heinuri sai jatkaa iloisesti lentoaan unelmasenssistä huolimatta. Metsästys päätettiin vielä yhteen telkkäpommiin. Tästäkin ajosta saatiin kaikille seurueen jäsenille tilanne, mutta mehut alkoivat olla miehistä poissa lyhyiden yöunien ja lämpimän aamun johdosta. Ohilaukaukset kajahtelivat kohti taivasta telkkien lentäessä kovaa ohi passilinjan. Tiivis retki päätettiin maukkaaseen lounaaseen, jossa tarjolla oli peuran paistia.

Kokonaisuutena reissu Villisorsan kosteikoille oli onnistunut. Kaikille seurueen jäsenille muodostui tilanteita jokaisesta eri passikerrasta. Paremmalla ampumisella reppu olisi täyttynyt enemmän, mutta uskon, että kaikki seurueen jäsenet olivat tyytyväisiä kotiin kannettavien lintujen määrästä. Vaikka saalistakuuta ei voi ikinä luvata, on Villisorsan 40 hehtaarin kosteikot sen verran hyvin hoidetut, että ainakin tilanteita saadaan varmasti aikaan.

Villisorsa

Viitakko

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s