Draaman kaarta Junkkarissa

Mannermaisten kanakoirien jalostuskatselmuksesta eli Junkkarista on kotiuduttu. Saavuimme perjantai-iltana 23.9. hieman ennen kymmentä Wanhaan Karhunmäkeen, jossa meillä oli majoitus. Wanha Karhunmäki toimi myös Junkkarin kisakeskuksena, joten majoitus oli mukavan lähellä. Lyhytkarvaisten saksanseisojien osalta ohjelma oli sellainen, että lauantaina olisi näyttelypäivä ja sunnuntaina suuntaisimme pellolle. Wanhassa Karhunmäessä oli mahdollisuus perjantaina myös suorittaa NUO -luokan vesityökoe.

Erikoisnäyttelystä poiketen minä sain esitellä Tuiskun kehässä Eevan kannustaessa laidalla. Tuisku sai kehästä arvosteluksi EH:n (erittäin hyvä), johon voi olla tyytyväinen. Tuomarin mukaan Tuiskulla on erinomaisen koiran raamit, mutta tietyiltä osin koira on vielä kevyt. Sivuprofiili on kunnossa, mutta edestä rinnan tulee vielä kasvaa täyteläisemmäksi ja ylhäältä katsottuna massaa tulee saada lantion seudulle. Korvat Tuiskulla ovat pitkät ja tuomari kiinnitti niihin myös huomiota. Liikkeet olivat kehässä hyvät, kunhan Tuisku pääsi ravissaan hyvään vauhtiin.

Sunnuntaina siirryimme ryhmämme kanssa Ylistaron alueelle peltokoetta varten. Tuiskun ryhmässä oli yhteensä kuusi koiraa, jonka lisäksi yksi koira oli nauttimassa tunnelmasta takajoukoissa. Ryhmämme alueella oli heikosti lintuja ja heikko lintukanta tuotiin esille myös ennen pellolle lähtöä pidetyssä päätuomarin ohjeistuksessa. Muutama tuttu toisista ryhmistä kertoilivat myös samaa. Tuisku oli ensimmäisenä hakuvuorossa ja hakuerän loppuun Tuisku otti seisonnan pajupuskaan ojan varressa. Seisonta oli kiinteä, joten ilmoitin seisonnan ja tuomarin luvalla annoin Tuiskulle avanssiluvan. Valitettavasti seisonta oli tulokseton, koska puskan juuresta ei lähtenytkään lintua. Tuisku on aiemmin purkanut itse melko nopeasti tyhjät seisonnat, joten kokeessa olin päättänyt antaa avanssiluvan aina, kun seisonta on kiinteä.

Tuisku katselee lakiaa ja pohtii, missä linnut

Tuisku katselee lakiaa ja pohtii, missä linnut

Ensimmäisen erän tulokseton seisonta olikin ainoa tapahtuma koko aamupäivän aikana. Tuiskun haku parani aina erien loppua kohden, mutta Tuiskun hakuvuorolla ei vain lintua löytynyt. Välillä vaihdettiin jo hakualuettakin, mutta edelleen Tuisku ei lintuja hakuvuorollaan löytänyt. Joissain erissä rajoitin Tuiskun hakua tietoisesti pillillä, koska aivan hakualueiden vieressä oli 80 km/h rajoituksella olevia pikiteitä. Mieluummin tuloksetta kotiin kuin koira auton alle. Pieni epätoivo alkoi hiipimään puserooni. Mielessä kävi ajatukset, että on se kumma, kun Savossakin on nähty enemmän fasaaneja kuin Pohjanmaan lakeuksilla. Ajella nyt 4,5 tuntia Lapualle juoksuttamaan koiraa tyhjillä pelloilla.

Koska jalostuskatselmuksessa on tarkoitus testata koirien luontaisia ominaisuuksia, pääsi Tuisku vielä päivän päätteeksi yhteen paikkaan, jossa ilmeisesti on ollut yleensä lintuja. Haettuaan hetken pitkässä apilapellossa, Tuisku otti seisonnan ojan varteen. Päivää oli jo sen verran takana, että meni syteen tai saveen, niin Tuisku lähti avanssiin luvan saatuaan. Ojan pohjalta ponnahti fasaanikana lentoon ja Tuisku nousi ojasta ja juoksi katsomaan kanan lentoa. Vihelsin ja huusin Tuiskua paikalleen ja lopulta Tuisku pysähtyi ja palasi luokse. Kovan työn jälkeen riistatyö oli saatu ja saatoimme palata takaisin Wanhaan Karhunmäkeen.

Lopputuloksena sunnuntain peltokokeesta oli NUO 3 -tulos. Kylmän linnun nouto meni täysin penkin alle. Ensimmäistä kertaa KAER -kokeessa olleena opin, että myös KAER -kokeissa tuodaan monesti oma lintu kylmän linnun noutoon. Luulin, että tämä oman linnun tuominen koskee vain vesityökokeita. Vaikka tokihan se nouto onnistuisi ideaalitilanteessa aina mallikelpoisesti, linnulla kuin linnulla… Siinä mielessä Lapuan reissu oli onnistunut, että tuolla Tuisku taisi oivaltaa sen, miten linnuilla käyttäydytään (seisonta eikä ajella ylös ilosta).

Tässä tuomarin sanelema koekertomus kokonaisuudessaan: Alkuun pienimuotoista sekä maajälkiin takertuvaa nuoren koiran hakua, joka paranee päivän mittaan. Hakua rasittaa tyhjä seisonta. Kovan yrittämisen jälkeen Tuisku saa fasaanin seisontaan ja luvan saatuaan tekee räväkän noston. Linnun lähtiessä saattelee hieman. Kylmän linnun noudossa empii tarttua lintuun, nyppii, retuuttaa ja lopulta tuo pudotellen.

Kokonaisuudessaan Junkkarista jäi ihan mukavat muistot, vaikkei se nyt mikään erikoinen menestys tuloksellisesti ollutkaan. Tuisku teki ensimmäistä kertaa kunnollisen riistatyön (kiinteä seisonta, josta luvalla räjähtävä avanssi). Tästä on hyvä edetä siten, että harjoitellaan lisää sekä rauhallisuutta linnun lähtiessä (ja ammuttaessa) että noutoa.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s