Manta tuli taloon

Tasan vuosi sitten saattelimme Manua vihreämmille metsästysmaille ja sen jälkeen meillä onkin ollut totuttelemista yhden koiran talouteen. Viikko sitten saimme kuitenkin lisää vipinää taloon, kun 8-viikkoinen Manta muutti meille Tuiskun kaveriksi. Manta on kultainennoutaja metsästyslinjaisesta pentueesta ja vaikuttaa näin viikon yhteiselon perusteella reippaalta, avoimelta ja kiltiltä pennulta. Toki hampaita testataan milloin mihinkin (mitä eteen sattuu), mutta seisojanpentuun verrattuna Manta vaikuttaa aika lailla pehmeämmältä ja uskoo kevyttäkin komentamista (ainakin toistaiseksi).

Rotuvalinnan osuminen noutajaan oli loppupeleissä aika helppo päätös. Olavi käy kohtuullisen paljon kyyhky- ja sorsametsällä, eikä kuolleen riistan noutaminen valitettavasti kuulu Tuiskun vahvuusalueisiin. Vaikka se teknisesti osaakin noutaa (ja käskettäessä sen myös tekee), niin siltä ehkä kuitenkin puuttuu jonkinlainen draivi siihen hommaan. Lintu ei enää kuolleena sitä niin paljon kiinnosta, mistä syystä noudot saattavat jäädä vähän puolivillaisiksi esim. sorsastettaessa. Uskoisin, että noutajasta (tämän alan spesialistina) tulee olemaan merkittävää apua Olaville näillä jahtireissuilla. Yksi seikka minkä myös otimme valinnassa huomioon, on se että kanalinnustuskauden ollessa aika lyhyt ja rajoitettu ei meillä olisi välttämättä ns. tarjota töitä kahdelle (nuorelle) seisojalle.
Hauska nähdä, millainen koira Mantasta kasvaa. Olemme jo aloitelleet perusasioiden harjoittelua, kuten luoksetulon, istumisen ja noudon alkeita. Jonkin verran on vielä matkaa siihen, että Manta istuu sorsapassissa Olavin kanssa mutta hiljaa hyvä tulee :) Tarkoituksena on kesällä 2019 käydä suorittamassa noutajien taipumuskoe ja nähtäväksi jää, innostummeko käymään myös muissa noutajakokeissa aikanaan.

Tuiskulle kuuluu myös hyvää. Se on ottanut Mantan hienosti osaksi laumaa, jaksaa kärsivällisesti pennun touhotusta ja komentaa sitä suorastaan äidillisin elkein sitten kun saa tarpeekseen. Tänä talvena on päässyt mukavasti jäälle juoksuttamaan koiraa ja kävimme lisäksi huvin vuoksi nose workin alkeiskurssilla alkuvuodesta. Kovina pakkaspäivinä olemmekin Tuiskun kanssa tehneet kotona etsintöjä eukalyptuksen hajulla ja se vaikuttaisi kyllä olevan sille kovin mieluista puuhaa.
Alla vielä pari kuvaa Höytiäiseltä eräältä helmikuiselta illalta, kun auringonlasku oli täydellinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s