Kevään treenailuja

Nyt on jo kunnolla kevään ja alkavan kesän tuntua ilmassa, kun lämpöasteet vihdoin kohoavat yli kymmeneen ja ollaan päästy lumesta eroon Kuopionkin korkeudella. Koirien kanssa on touhuiltu kaikenlaista, mm. noseworkia sadepäivien iloksi (siitä ehkä enemmän omassa kirjoituksessaan). Luonnossa alkaa pian olla pieniä eläinten poikasia joten koiria ei voi enää vapaana juoksuttaa, Tuiskua ainakaan. Manu on nykyisin niin verkkainen menijä ulkona että se pysyy noin kymmenen metrin säteellä itsestä koko ajan, joten sen kanssa ei niin tarvitse huolehtia että se pääsisi pesiä mylläämään. Olisin oikeastaan yllättynyt jos se edes löytäisi jonkun elukan tuolta ulkoa :D
Tilattiin äskettäin uusi menopeli, kickbike, jolla aiotaan pikkuhiljaa aloitella Tuiskun juoksutus nyt kun liikuntaa pitää saada jostain muualta kuin metsästä. Siitäkin voisin kirjoitella enemmän, kunhan saadaan pyörä kotiin (todennäköisesti huomenna) ja on päästy testailemaan sitä.

Koirien kanssa on käyty tekemässä aivotyötä vaativia treenejä tuossa läheisellä mäellä. Tuiskulle on tehty vaativampia noutoja/linnun etsimisiä, eli käytännössä lintu käydään piilottamassa noin sadan metrin etäisyydelle niin että koira ei näe. Matkalle voi tehdä hajujälkiä, tosin jos tuuli vain käy oikeasta suunnasta niin ei tuo ole vielä mikään vaativa etäisyys ilmankaan hajujälkiä. Hyvin on sujuneet noudot ja vaikuttaisi, että vaativuustason nosto lisää myös Tuiskun motivaatiota, jolloin noudossa ei ilmene niin paljon turhaa pöllöilyä kuten linnun riepottelua. Nouto-ote on myös huomattavasti parempi, kun lintua on kannettava pitempi matka.

Hakee...

Hakee…


... ja löytää.

… ja löytää.


Manulle sen sijaan on vedetty jälkiä. Se on Manun mielestä ihan ykköshommaa, se tykkää jäljestämisestä aivan hulluna. Manu on niin rauhallinen että harvoin sillä nousee kierrokset, mutta liinan päässä jäljelle pääsyä odottaessa kyllä käy kuumana. Aikaisemmin olen vetänyt jäljet linnulla, mutta eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa verijälkeä. Se meni ihan hyvin, joskin ensi kerralla älytään kastella perässä vedettävä sieni etukäteen, jolloin verta on helpompi imeyttää siihen. Manun kanssa en ole noudattanut ihan kaikkia taiteen sääntöjä, esim. sitä miten tarkkaan jäljen päällä koiran tulisi kulkea. Manun kanssa kun tämä on vain huvin vuoksi ja koiran mielenvirkistykseksi tehtävä harrastus eli ei meidän tarvitse osata koesääntöjen mukaista touhua. Manu kulkee yleensä hiukan jäljen sivussa ja helposti ottaa myös ilmavainusta tukea, mutta näistä en ole välittänyt. Pääasia että jäljen pää ja siellä odottava ”saalis” (jäniksennahkainen pussukka tai lintu) löytyy. Ensi kerralla kokeilen vetää pidemmän ja mutkaisemman jäljen, vähän lisää haastetta hommaan siis.
Manu ja Manun suuri aarre (tyhjä pahvimuki)

Manu ja Manun suuri aarre (tyhjä pahvimuki)


Sellaista ollaan touhuttu normaalin lenkkeilyn lisäksi. Ihanaa, kun lumet on vihdoin sulaneet ja pääsee taas kulkemaan monissa hyvissä treenipaikoissa. Kohta alkaa paikallisen koirayhdistyksen peruskoulutustreenit, Tuiskun ensimmäinen näyttely lähestyy ja samoin pitäisi alkaa harjoitella vesityötä Tuiskun kanssa kesän kokeita ajatellen. Siinäpä sitä täytettä kalenteriin :)
Hauskaa vappua kaikille lukijoille!

Tuiskun kanssa mätsärissä

Meillä on tarkoitus viedä Tuisku ensi kesänä sen ensimmäiseen viralliseen koiranäyttelyyn. Tämä on hieman mietityttänyt minua etukäteen, koska se on meille molemmille uusi asia. Minä en ole koskaan esittänyt koiria näyttelyissä eikä Tuisku ole aikaisemmin edes ollut missään tuollaisessa isossa koiratapahtumassa mukana. Etukäteisharjoitteluun hyvän mahdollisuuden onneksi tarjoavat leikkimieliset, epäviralliset näyttelyt eli match show:t. Eilen suunnistimme Tuiskun kanssa Kuopiossa järjestettyyn mätsäriin harjoittelemaan kehässä pönötystä, sitä että vieras ihminen katsoo hampaita ja kopeloi ynnä muuta näyttelyihin liittyvää. Eiliseen mätsäriin osallistui yli 100 koiraa, eli ihan pienestä tapahtumasta ei ollut kyse.
Kuten aika monissa mätsäreissä, tässäkin luokat oli jaoteltu isoihin ja pieniin pentuihin, isoihin ja pieniin aikuisiin ja veteraaneihin. Tuisku luonnollisesti osallistui isojen pentujen luokkaan. Ensimmäisessä kehässä, eli parikehässä Tuisku sai kilpailukumppanikseen tosi hienosti esiintyvän keeshond -pennun. Saimmekin tästä parista sinisen (eli huonomman) nauhan, mutta tuomari kommentoi että molemmat pennut olisivat ansainneet punaiset, koska kumpikin esiintyi jo niin hienosti ja reippaasti. Olinkin aika yllättynyt siitä, miten rauhallisesti Tuisku malttoi seisoa paikallaan, vaikka sitä oltiin etukäteen harjoiteltu vain pari kertaa kotona, ilman mitään ulkoisia häiriötekijöitä. Ihan hienosti se pönötti paikallaan, vaikka vähän meinasikin nuohota maasta muilta pudonneita herkkuja. Vierellä juoksua ei oltu harjoiteltu yhtään etukäteen, mutta sekin meni mallikkaasti ilman hyppimistä tai muuta sellaista.
Sinisten nauhakehässä esiintyivät sitten kerralla kaikki sinisen nauhan saaneet isojen pentujen luokassa esiintyvät koirat. Isoja pentuja oli yhteensä 25, joten tuossa nauhakehässä oli yhtä aikaa muistaakseni 12-13 koiraa (ellei joku sitten lähtenyt kotiin jo ennen nauhakehää). Tuomari valitsi ensin jatkoon neljä koiraa ja sijoitti sitten nämä neljä pentua haluamaansa järjestykseen. Tuiskun kanssa pääsimme 2. sijalle, mistä olin todella iloisesti yllättynyt. Siellä oli kuitenkin monia hienoja pentuja, joiden kanssa oli jo selvästi harjoiteltu tätä näyttelyesiintymistä enemmän. Tuomarin kommentit terverakenteisesta ja hyvin liikkuvasta koirasta lämmittivät mieltä, vaikka kyseessä olikin vain tällainen leikkimielinen tapahtuma eikä mikään virallinen arvostelu.
Palkinnotkin olivat oikein kivat; Tuisku sai ruusukkeen, ruokasäkin, herkkuja ja hienon kirahvilelun (josta tuli heti lemppari). Kyllä kelpasi poseerata ylpeänä palkintojen vierellä :)
Tuisku match show
Tämä oli oikein hyvää harjoittelua tulevia näyttelyitä varten ja nyt olenkin vähän levollisimmin mielin asian suhteen, kun tiedän että Tuisku osaa ja malttaa käyttäytyä hyvin myös tuollaisessa tilanteessa. Voi olla, että käymme vielä muutamassa mätsärissä jatkamassa harjoituksia tässä kevään mittaan ja sitten pääsemme tositoimiin todennäköisesti mannermaisten kanakoirien erikoisnäyttelyssä, joka järjestetään Kuopiossa kesäkuussa.

Tuiskun kasvua kuvissa

Olemme ottaneet Tuiskusta viikoittain tuollaisen sivukuvan, joista pystyy sitten jälkikäteen seuraamaan sen kasvua. Hurjaa vauhtiahan se on venähtänyt ihan isoksi koiraksi, vaikka toki vielä onkin ihan rimpula ja tulee vielä kovasti kehittymään. Nyt on ikää puoli vuotta ja sen kunniaksi ajattelin tännekin näitä kuvia laittaa:

9 viikkoa - 7 kg

2 kuukautta – 7 kg


13 viikkoa - 10,9 kg

3 kuukautta – 10,9 kg


4 kuukautta - 13,4 kg

4 kuukautta – 13,4 kg


5 kuukautta - 16,6 kg

5 kuukautta – 16,6 kg


6 kuukautta - 18,5 kg

6 kuukautta – 18,5 kg


On se sitten kaunis, ainakin omasta mielestä :) Näyttelyposeerauksen harjoittelu vielä vaan on aika kesken, mutta ehditään ennen ensi kesän missikisoja…

Ensilumi

Kuopioon saatiin kunnollinen ensilumi eilen, mutta nämä kuvat ovat viime viikonlopulta kun oltiin käymässä Kontiolahdella. Siellä Tuisku näki ensimmäistä kertaa lunta (ei aiheuttanut suurempia reaktioita). Manu sen sijaan tykkää kovasti lumesta ja onkin ollut nyt virkeämmän oloinen ulkoillessa. Erityisesti se tykkää kieriskellä lumessa ja tänäänkin aamulenkille lähtiessä tuli aika monta lumienkeliä jalkakäytävälle ennen kuin päästiin edes pois omalta kotikadulta :)
IMG_7888
IMG_7882
IMG_7880
IMG_7885
Molempien koirien kanssa on ollut viime aikoina vähän haastetta. Tuiskulla tökkii nouto pahemman kerran, en tiedä vieläkö sillä hampaat aristaa vai mistä on kyse mutta noutaminen ei nappaa yhtään. Koiran käytöksen perusteella kyllä vaikuttaisi vähän että kyseessä voisi olla ihan jotain uhmaikäisen narttupennun hölmöilyäkin. Taitaa olla niin että kuun asento, korvakarvojen suunta ynnä muut seikat vaikuttavat siihen että miten treeni sujuu. No, jospa se siitä lähtisi taas sujumaan, harjoittelua tehdään pikkuisen joka päivä.
Manulla sen sijaan on ollut oksennuspäivä tänään. Tuisku oli menneellä viikolla tuhonnut yhtä muovista leluaan (joita on pakko päivisin koirien ulottuville jättää, koska muuten Tuiskulle maistuu esim. ovenkarmit, oi näitä pentuaikojen iloja….) ja Manu oli aina nälkäisenä ja kaikkiruokaisena syönyt ne irronneet muovin palaset. Tänään on sitten oksenneltu kolmeen otteeseen niitä ulos… Toivotaan, että meni tällä ohi. Vielä en enempää huolestu aiheesta, koska Manu on muuten ollut normaali ja ruoka maistuu edelleen hyvin. Onhan siinä itsellekin vähän jännitystä muuten rauhalliseen lauantaipäivään, kun pohtii mille matolle Manu seuraavaksi tähtää…
Sellaiset kuulumiset tällä kertaa. Tänään piti alun perin olla tiedossa harjoituspäivä fasaanitilalla, mutta se peruuntui osallistujien vähäisyyden takia. Tammikuussa kokeillaan sitten uusiksi, jos olisi riittävästi porukkaa kasassa. Ehkä siihen mennessä se kadonnut noutointo ja -taitokin palaa Tuiskun mieleen :)

Pulutreeniä Kuopion torilla

Sateisen sunnuntain ratoksi lähdimme Kuopion keskustaan etsiskelemään Tuiskun kanssa lintuja. Puluja löytyi yllin kyllin ja saatiinkin hyviä harjoituksia aikaiseksi. Tuiskusta touhu oli erittäin jännittävää, koko koira vapisi kun se pääsi seisomaan puluja melko lähietäisyydeltä. Luvan kanssa sai ottaa avanssin (hihnassa kylläkin) ja sitten harjoiteltiin paikalla pysymistä. Tuisku pysyy kyllä hyvin paikallaan lintujen siivittäessä, mutta vielä on vähän haasteena että miten sitä palkkaisi paikalle jäämisestä. Namit kun eivät maistu yhtään silloin kun on lintuja näköpiirissä. Kehuilla ja silityksillä mentiin siis tänään enimmäkseen. Tätä harjoittelua voisi käydä tekemässä lisääkin tuolla kaupungilla, täällä meidän omilla nurkilla kun harvemmin lintuihin törmätään.
torilla
Tämän lisäksi ollaan aloitettu jälleen noutoharjoittelu. Hampaiden vaihtuminen alkaa vihdoin olla ohitse (tänään irtosi viimeinen kulmahammas, tarttui nimittäin Manun kuonoon ja jäi siihen törröttämään painileikin jäljiltä :D). Ikävä kyllä nouto on päässyt aika lailla ruostumaan tai unohtumaan tässä tauon aikana. Tuntuu, että Tuisku laittaa sen ihan leikiksi eikä keskity puuhaan kunnolla ollenkaan. No, harjoitukset jatkuvat ja jos se jo kerran oppi noutamaan kunnolla niin kyllä se uudestaankin saadaan opetettua.
Manullekin kuuluu ihan hyvää. Sillä on tosin ollut selkä vähän jumissa ilmeisesti eikä lenkkeily huvita nyt yhtään. Ensi viikolla Manu pääsee/joutuu hierojalle ja katsotaan josko siitä olisi apua. Back on Trackia ollaan yritetty pitää päällä kotona ollessa, jos se auttaisi kanssa jumeihin hieman. Toivotaan että saadaan Manu-setä vähän vetreämmäksi näillä keinoin, niin jaksaa painia termiitin kanssa :)

Kotiläksyjä pentukoulutuksesta

Käytiin kolmisen viikkoa sitten pentukoulutuksessa Vakkerin Timon luona Vehniällä. Paikalle pääsi Tuiskun sisaruksista vain yksi, mutta jäipä ainakin reilusti aikaa kummankin pennun kanssa touhuamiseen ja yleiseen jutusteluun koirankoulutuksesta. Timpalla olemme käyneet Manun kanssa muistaakseni 4 kertaa ja apuja on löytynyt kaikkeen muuhun, paitsi siihen mitä ei koulutuksella voidakaan korjata eli Manun puutteelliseen riistaintoon. Tuiskun kanssa halusimme lähinnä nähdä miten se reagoi kyyhkyille ja saada palautetta tähänastisesta edistymisestä.

kas näin loikkaa Tuisku...

kas näin loikkaa Tuisku…


Testasimme pentujen kuuliaisuutta häiriötilanteissa, luoksetuloa, pillillä istumista, noutoa ja paikallaoloa linnun lähtiessä. Kontaktista saimme Tuiskun kanssa kehuja ja sitä onkin kyllä harjoiteltu paljon heti Tuiskun meille tulosta lähtien. Luoksetulo pillillä toimii hyvin, ainoa ongelma on Tuiskun hyppiminen sen päästessä luokse. Tämä(kin) ongelma on ihan itse aiheutettu, kun pentua on epähuomiossa palkattu vaikka se olisi hyppinytkin luoksetullessa. Korjausliike asian suhteen on aloitettu ja nykyään herkun saa vain ja ainoastaan silloin kun kaikki tassut ovat maassa. Nouto meni myös ihan hyvin, mutta hampaiden vaihtuminen on pennuilla parhaillaan kesken ja se aiheutti vähän hankaluuksia linnun pitelemiseen. Linnun ottaminen suuhun tuntuu varmaan vähän epämiellyttävältä, kun ikenet voivat olla hellänä ja hampaat heiluvat. Noutoharjoitukset ovatkin nyt jäissä sen aikaa kunnes hampaat ovat vaihtuneet.
IMG_7579
Enemmän ongelmia olikin sitten tuossa pillillä istumisessa. Sitäkin on harjoiteltu heti siitä lähtien kun saatiin opetettua istuminen käsimerkillä. Itse oltiin kuitenkin töpätty siinä, että Tuiskulta ei oltu vaadittu istumista sillä sekunnilla kun pilli soi, vaan sitä oltiin palkattu vaikka se olisi esim. ottanut muutaman askeleen kohti. Tämä oli aiheuttanut sen, että Tuiskulla oli tapana pillin soidessa istua, sitten pompata muutama askel eteenpäin, istua, taas pompata eteenpäin jne. Eli todellisuudessa se ei pysynyt paikallaan. Jotenkin sitä oli itse vaan ajatellut, että ”no istuihan se sitten lopulta kuitenkin, niin palkataan siitä hyvästä”… Tätäkin ongelmaa alettiin heti korjata ja uusi toimintamalli on se, että kun pilli soi, Tuiskun tulee istua niille jalansijoille ja pysyä paikallaan kunnes isäntä tai emäntä tulee luokse ja palkkion saa vasta jos kaikki menee putkeen. Jos pillikäskyn jälkeen liikutaan askelkin niin palkkaa ei tipu. Jos harjoitus menee pieleen, koira vapautetaan ja kokeillaan pian uusiksi. Nyt parin viikon harjoittelun jälkeen tämäkin onnistuu jo huomattavasti paremmin kuin ennen pentukoulutusta.
IMG_7570
Kyyhkysille Tuisku reagoi aika lailla niin kuin odotinkin, eli kiinnostui kovasti ja katseli perään lintujen siivittäessä, mutta ensimmäistä lintua lukuun ottamatta jäi niille sijoilleen. Siitä hyvästä sai sitten kehuja ja palkkaa. Tuiskusta kyllä huomasi hyvin sen, että vaikka se pysyikin paikallaan, kierrokset nousivat aika lailla lintukohtaamisesta. Nouto oli nimittäin vaikea saada onnistumaan heti lintuharjoituksen päälle, kun koiran ajatukset pyörivät selvästi ihan muualla. Sekin on yksi asia, jota on hyvä harjoitella kotonakin; noudon pitää onnistua silloinkin kun koira on vielä kierroksilla linnun kohtaamisesta. Koulutuksen jälkeen on törmätty lenkeillä muutamiin lintuihin ja seuraus on ollut joka kerta se, että Tuisku katselee lintujen perään mutta jää paikalleen. Sen jälkeen on hyvä tehdä kuuliaisuusharjoitus, kun Tuisku jää nuohoamaan hajuja. Siitä täytyy silti tulla pyynnöstä pois, vaikka kuinka kiinnostaisi hajujen haistelu.
Onneksi mentiin käymään koulutuksessa! Näihin muutamiin ongelmiin on paljon helpompi puuttua nyt suhteellisen alkuvaiheessa kuin esim. vuosikkaan koiran kanssa. Mennään varmaan tässä syksyn mittaan, tai viimeistään ensi vuonna, uudestaankin katsomaan onko kotiläksyt tehty. Harjoitukset jatkuvat… :)

Syksyisenä päivänä sänkipellolla

Olimme viime viikonloppuna käymässä vanhempieni kotona Kontiolahdella. Vietimme sunnuntain porukalla mökillä ja siellä tuli napsittua kuvia koirista, lähinnä Tuiskusta ja siskoni koirasta Nellistä tällä kertaa. Näissä sänkipellolla otetuissa kuvissa oli mielestäni niin kiva tunnelma että laitanpa niitä tänne blogiinkin ilman sen kummempaa niihin liittyvää tarinaa. Tuo Canonin 70-200 mm f/4 -linssi mitä harvakseltaan käytän, vaatii yleensä aika hyvän valon että kuvat saa tarkoiksi mutta ihan ok jälkeä sillä saa joskus puolipilviselläkin säällä.
IMG_7657
IMG_7673
IMG_7659

voi hyvä ihme noita korvia... :D

voi hyvä ihme noita korvia… :D


Meille kuuluu ihan hyvää, peruskiireistä arkea. Muutama viikko sitten käytiin Vakkerin Timpalla koulutuksessa Tuiskun kanssa ja siitä pitäisikin muistaa kirjoitella erikseen. Olavi oli eilen ja tänään metsällä Manun kanssa mutta kovin vähän on kuulemma lintuja näkynyt. Onneksi sentään sorsastussyksy on ollut ihan hyvä ja Manu on päässyt sen myötä noutohommiin. Tuiskun kanssa ei olla vielä metsällä kuljettu muuten kuin peruslenkkeilyn ja pillikoulutuksen merkeissä, mutta vuoden päästä sitten tositoimissa :)

Ajatuksia rotuvalinnasta

Kun kerroimme tuttaville pennun hankinnasta, meiltä kyseltiin miksi rotu vaihtuu münsterista saksanseisojaan. Tähän oli useampia syitä, joita ajattelin tässä kirjoituksessa hieman avata. Kuvituksena muutamia kuvia menneeltä kesältä, Tuisku on todellisuudessa kasvanut näistäkin kuvista reilusti :)
Silloin kun ensimmäistä koiraa eli Manua hankimme vuonna 2012, olivat lähtökohdat koiran ottamiselle aika erilaiset kuin nykyisin. Manu oli Olaville ihan ensimmäinen koira ja koska Olavi ei tällöin ollut vielä edes kovin tottunut koiriin, halusi hän saksanseisojaa pienemmän koiran. Tämä rajasi kanakoirissa valinnanvaraa aika paljon, sillä käytännössä vaihtoehdoiksi jäivät bretoni ja pikkumünsteri. Valinta kohdistui sitten münsteriin ja ei siinä mitään, edelleenkin olen sitä mieltä että hieno rotu vaikka Manun kanssa polku onkin ollut aika kivinen. Nyt kun Olavikin on tottunut koirien kanssa eloon niin tulevan koiran koko ei kuitenkaan enää rotuvalintaa rajoittanut.

käymme yhdessä ain...

käymme yhdessä ain…


Koska koiria voi olla (ainakin tämän kokoisissa elintiloissa kuin meillä) vain rajallinen määrä, oli tällä kertaa tärkeää että koirasta tulisi oikeasti toimiva metsästyskaveri Olaville, kun Manusta ei kerran sitä oikein tullut. Nyt kun olen itse tutustunut paremmin münsteriin rotuna, olen huomannut sen että useissa tapauksissa münsterin koulutukseen liittyy jonkinlaisia haasteita. En väitä että saksanseisojakaan sormia napsauttamalla oppii (tai uskoo) kaiken mitä tarvitaan, mutta münstereillä esiintyy mielestäni suhteessa enemmän peräänmenoa ja muuta liiallista kuumumista linnuilla siksi, että niillä on niin kova riistainto. Näillä meidän koulutustaidoilla ja -kokemuksella uskon, että on suuremmat todennäköisyydet saada koulittua toimiva koira saksanseisojasta kuin münsterista (jos ei ajatella koiran ominaisuuksia, vaan puhtaasti meidän kykyjämme ja osaamista kouluttaa koiraa).
kesämies Manu

kesämies Manu


Kolmas tärkeä rotuvalintaan vaikuttanut syy oli rodun yleisyys/koko. Koska saksanseisojan pentuja syntyy niin paljon enemmän kuin münsteripentuja, on valinnanvaraa luonnollisesti enemmän. Pystyimme tekemään vertailua eri pentueiden linjojen ja vanhempien ominaisuuksien välillä ja valitsemaan sieltä mieluisen pentueen. Sopivaa ja mieluista münsteripentuetta olisi voinut joutua odottamaan kauemmin. Pääsimme vielä valitsemaan Tuiskun ensimmäisenä narttupennuista, eli tällä kertaa pystyimme todellakin vaikuttamaan siihen, millaisen pennun saimme. Vaikka mikään ei tietenkään ole eläinten kanssa varmaa eikä sitäkään pysty kukaan vielä kertomaan, millaiseksi Tuisku lopulta kehittyy. Mutta so far so good!
IMG_7009
Oli myös muita vähäisempiä seikkoja, jotka koimme saksanseisojan eduksi rotua valitessa. Esimerkiksi pentueiden tasalaatuisuus. Tietenkään meillä ei ole mitään kasvattajakokemusta eikä vuosikymmenien kokemusta münstereistakaan, mutta silti on itselle tullut käsitys, että münsteripentueessa on vaikeampi ennustaa, millaisia pentuja tulee. Tuntuu, että syntyy hyvin erikokoisia koiria samaan pentueeseen, samoin voi olla ihan erilaista karvanlaatua saman pentueen sisällä. Myös käyttöominaisuudet tuntuvat vaihtelevan välillä aika paljonkin. Manun lisäksi olemme kuulleet useammasta münsterista, joka ei hae lainkaan. Ilman muuta näitä ”maanantaikappaleita” syntyy saksanseisojapentueisiinkin, mutta itsestäni kuitenkin tuntuu että kunhan lähtökohdat ovat hyvät, on saksanseisojassa helpompi arvioida etukäteen millainen pennusta tulee. Münstereiden kanssa usein puhutaan niiden ”taiteilijaluonteesta”, esimerkiksi siinä yhteydessä kun koiran motivaatio treenatessa vaihtelee. Alkuun se niissä münstereissa jotenkin viehättikin, mutta täytyy todeta että Tuiskun kanssa olemme kyllä nauttineet tietystä ”konemaisuudesta”. Tarkoitan tällä sitä, että tietää koiran olevan aina yhtä innolla ja täysillä mukana treeneissä, eikä riipu kuun ja tähtien ja korvakarvojen asennosta se, kuinka harjoitukseen sillä kertaa suhtaudutaan. Mutta olisi ehkä ihan oman kirjoituksensa paikka avata ajatuksiamme tarkemmin aiheesta.
Tässä kuitenkin pääasiallisia syitä siihen, miksi rotuvalinta osui tällä kertaa saksanseisojaan. Voi olla, että joskus vielä tulee münsterikin taloon, tai miksei joku muukin seisojarotu. Tuiskun kanssa on kuitenkin varmaan kädet aika lailla täynnä seuraavat vuodet :)
häkissä olon harjoittelua

häkissä olon harjoittelua


Meillä on sujunut viime viikkoina ihan hyvin. Tuiskun opetus jatkuu kovaa vauhtia mm. noudon ja paikallaolon merkeissä. Viime viikolla Tuisku sairastui harmittavasti suolistotulehdukseen, ilmeisesti molemmat koirat olivat saaneet jonkun pöpön ulkoa mutta Manu oireili huomattavasti lievemmin. Tuisku sai sitten Tylosin -kuurin ja alkuun syötettiin myös kaoliini-pektiini -liuosta ruuan seassa. Näillä saatiin maha rauhoittumaan ja nyt on taas rakettispagetti täynnä virtaa. Tosin ei se mikään väsynyt ollut kyllä edes silloin kun me kaikki muut jo oltiin uupuneita siitä ulkona ravaamisesta ja lattioiden luuttuamisesta…
Tällä viikolla ei ole mitään kovin erikoista ohjelmassa. Olavi ja Manu lähtevät käymään sorsastusreissulla ja me jäädään Tuiskun kanssa pitämään huushollia pystyssä. Ensi viikolla onkin sen sijaan jännitystä tiedossa, kun suuntaamme Tuiskun kanssa katsastamaan Vakkerin Timon kyyhkyjä. Manullakin on tiedossa spesiaaliohjelmaa, kun se pääsee/joutuu hammaskiven poistoon. Yritän muistaa ottaa ennen-jälkeen -kuvat, jos saataisiin Manulle pepsodenthymy takaisin. Palaillaan!
Manu -setä leikkii :)

Manu -setä leikkii :)

Pentuarkea

Yhteiselo Tuiskun kanssa on lähtenyt sujumaan hyvin, vaikkakin totuttelemista on ollut villiin ja vilkkaaseen pentuun, kun oltiin itse kukin tottuneita Manun vaalimaan rauhalliseen elämänmenoon. Tuisku on reipas, iloinen pentu. Häntä heiluu tehtiin mitä tahansa (paitsi silloin kun sataa ja ulos pitäisi mennä pissille). Manu on ilmeisesti alkanut tottumaan Tuiskuun, joskin ongelmana on että välillä se jo osasi komentaa pentua hyvin mutta sitten alkoikin leikkimään Tuiskun kanssa ja komentaminen loppui siihen. Välillä saa siis itse olla erotuomarina, kun pentu roikkuu Manun korvassa/hännässä/kaulanahassa liian kovaa eikä Manu sano mitään.
IMG_6729b
Tuli tuossa yksi päivä huomattua, että Tuisku vaikuttaa olevan suhteellisen dominoiva ja/tai itsevarma pentu. Kuumia päiviä varten ollaan jäädytetty koirille puuhaksi ”mehujäitä” (eli jotain lihan sulatuksessa irronnutta nestettä tmv. pakasterasiassa). Ajattelin, että ei se nyt niin isoa herkkua ole etteivätkö voisi samaa jäätä nuolla molemmat yhtä aikaa. Mutta ei, Tuisku oli sitä mieltä että Manuhan ei jaolle tule ja teki sen hyvin selväksi. Eikun jää puoliksi ja koirat eri päätyihin terassia syömään… Samoin se on alkanut vastata haukkumalla joillekin ulkona vastaan tuleville rähiseville koirille. Voi olla että Tuiskun koulutuksessa saa tähän kiinnittää erityistä huomiota. Toisaalta on tietysti helpompi kouluttaa koiraa, joka ei ole liian pehmeä ja joka ei jää muistelemaan jos sille joutuu kovemmin joskus sanomaan. Sitten taas toisaalta Manun jälkeen olin toivonut ettei mitään hirveän kovapäistä koiraa tulisi… Mutta aika näyttää, millainen tytteli tuosta kasvaa.

Huomatkaa yksi valkoinen erityisviiksi <3

Huomatkaa yksi valkoinen erityisviiksi <3


Monenlaisia uusia asioita on nyt Tuiskulla opeteltavana. Sisäsiisteysopetus on tietenkin käynnissä ja suurin osa tarpeista tulee jo ulos. Tuiskusta on aika helppo huomata, milloin sillä on hätä. Lähinnä vain silloin kun ne ovat Manun kanssa riehuneet, saattaa lirahtaa pissi lattialle ihan yllättäen. Luoksetuloa ja istumista harjoitellaan, sekä sanallisilla että pillikäskyillä ja yhdistettynä käsimerkkeihin. Olavi opettaa noutoa Tuiskulle pikkupätkissä lähes joka päivä ja pikkuhiljaa se on alkanut yhdistää noutokäskyn siihen, että räksä pitäisi nostaa Olavin käteen. Autolla matkustaminen alkaa jo sujua ihan hyvin, alussa taisi pelottaa aika lailla. Haastavinta on ollut yksinolon opettelu, sillä Tuisku osaa halutessaan olla hyvin kovaääninen ja on aika lailla meidän perään. Ei auta muuta kuin harjoitella lisää ja toivottavasti ajan myötä Tuiskukin hoksaa, että kyllä ne palvelijat tulevat ennen pitkää aina takaisin vaikka joskus lähtevätkin.
Tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa. Täällä odotellaan jo melko innolla jahtikauden avausta kyyhkystyksen merkeissä. Tuisku ja minä mahdetaan jäädä mökkiin nukkumaan, kun pojat suuntaavat aikaisin aamusta passipaikalle. Vuoden päästä sitten pääsee Tuiskukin mahdollisesti pelipaikoille (mikäli oppii yhtään kärsivällisyyttä siihen mennessä…). Palaillaan!

Viikko sitten saimme ikäviä uutisia siskoni Alfa -koirasta, joka oli jouduttu vaikean sairauden takia päästämään vihreämmille juoksumaille. Ei ole Manulla enää maailman parasta kaveria, isoveljeä ja riehutoveria :( Meidän lauma toivottaa Alfalle hyvää taivasmatkaa <3

Viikko sitten saimme ikäviä uutisia siskoni Alfa -koirasta, joka oli jouduttu vaikean sairauden takia päästämään vihreämmille juoksumaille. Ei ole Manulla enää maailman parasta kaveria, isoveljeä ja riehutoveria :( Meidän lauma toivottaa Alfalle hyvää taivasmatkaa <3