Tuiskulle ensimmäinen pudotus

Junkkarissa onnistunut riistatyö antoi toivoa myös metsälintujen metsästykseen. Ennen junkkaria Tuisku oli törmäillyt ja osittain varmaan myös nuoruuden ilosta ajellut metsässä linnut lentoon. Junkkarin jälkeisenä viikonloppuna Tuisku sai ensimmäiset kunnon seisonnat myös metsälinnuille. Seisontoja saatiin pyille ja lehtokurpille. Tilanteet olivat kuitenkin sellaisia, että niistä ei voinut pudottaa. Esimerkiksi yhdessä tilanteessa Tuiskun hermo ei kestänyt ja se nosti lopulta itse pyyn ilmaan. Toisessa pyy oli vaihtanut sen verran paikkaa, että avanssiluvan jälkeen Tuisku sai nostettua linnun 30-35 metrin päästä minusta. Näin ollen tuona viikonloppuna ruutia ei poltettu. Onnistuneet riistatyöt kuitenkin lämmittivät mieltä.

8.-9.10. viikonloppu oli viimeinen viikonloppu metsäkanalinnustuksen osalta Pohjois-Savossa, joten mahdollisuudet Tuiskun ensimmäiseen pudotukseen metsälinnuilla alkoivat olla vähissä. Perjantai-illan lenkillä Tuisku ei saanut paikannettua lehtokurppaa tarkasti ja tuloksena oli törmäys. Perjantain iltalenkin kohokohta oli, kun pääsin näkemään ensimmäistä kertaa tälle syksylle mökkiniemellämme ukkometson. Metso lähti lentoon korkealta kuusesta, joten Tuisku ei ollut saanut siitä vainua. Lauantain aamulenkki oli hiljainen, mutta iltapäivällä Tuisku sai hyvän seisonnan pyylle. Lähestyessäni seisontaa Tuisku alkoi omatoimisesti nostaa lintua ja lopulta pyy lehahti lentoon. Tämän jälkeen hieman moittivalla äänellä kyselin Tuiskulta, että mitäs touhua tuo tuollainen on.

Sunnuntain aamun ollessa hiljainen aika tiimalasissa alkoi loppua. Viimeinen lenkki oli edessä sunnuntai-iltapäivänä ja melkein heti Tuisku otti hyvän ja kiinteän seisonnan avoimessa männikössä. Näin ollen ampumasuunnat olisivat hyvän avoimet, joka suuntaan. Annoin koiralle nostoluvan ja se nostikin tulisesti lehtokurpan ilmaan. Lintu nousi lentoon aivan koiran edestä ja otin jo linnun haulikon jyvälle. Kurppa lensi alkuun maanpinnan suuntaisesti ja seuratessani kurppaa haulikon kiskoa pitkin huomasin sivusilmällä, että Tuisku oli vain noin metrin päässä linnusta. Tuossa kohtaa piti näin ollen jättää ampumatta. Tuisku pysähtyi eteeni noin 5 metrin päähän minusta ja lopulta kurppa otti korkeutta ja katosi samalla oksien taakse. Periaatteessa tuossa lopussa olisi voinut ampua, mutta suoraan koiran pään yli ampumista ei suositella, koska laukauksen paineaalto lyö tuossa kohtaa todella kovaa koiraa korville. Lopputulos harmitti niin paljon! Jos tuo nyt jäi kauden viimeiseksi tilanteeksi tämän syksyn metsäreissuilla.

Mieli maassa jatkoin lenkkiä ja takaisin päin palatessa näin Tuiskun seisovan noin 100 metrin päässä. Melkoisella pikaravilla lähdin lähestymään seisontaa. Tuisku seisoi alamäkeen kohti järven rantaa. Pysähdyin Tuiskun sivulle omasta mielestäni hyvään ampumapaikkaan siten, että näkisin linnun siivityksen varmasti. Annoin Tuiskulle luvan ja noin 5 metrin avanssin jälkeen kurppa nousi suoraan ylöspäin. Pilli oli suussani valmiiksi ja vihelsin Tuiskun istumaan. Heti, kun näin Tuiskun pysähtyvän, ammuin kohti kurppaa. OSUMA ja lintu tippui järven rantaan.

Ylpeä tyttö!

Ylpeä tyttö!

Onnistumisen tunne oli aivan mahtava. Jä tässä tärkeintä oli nimenomaisesti se, että Tuisku sai onnistumisen. Minun roolinihan oli toimia ampujana Tuiskun suorittaessa muut työvaiheet onnistuneesti. Pieni tuuletus ja kovat kehut ja rapsuttelut Tuiskulle. Tuiskukin varmaan oivalsi, että nyt meni hommat putkeen, sen verran paljon tuli koiraa kehuttua. Tuiskulla meni homma tuossa vaiheessa jo sammaleissa piehtaroinnin puolelle. Pieni lisämauste iltapäivään oli se, että olin kanniskellut perintösimsonia koko viikonlopun. Mikäs sen sopivampaa, kuin Tuiskun ensimmäinen pudotus perintönä saadulla rinnakkaisella 16 -kaliiberissa. Kuten junkkarissakin, onnistuminen saatiin Tuiskun kanssa silloin, kun toivo alkoi olla jo menetetty ja viimeiset hetket käsillä. Vaikka kurppa lukeutuukin kahlaajiin, lasken tämän onnistumiseksi metsälinnulla.

Simson sortaa edelleen 59 vuoden iässäkin

Simson sortaa edelleen 59 vuoden iässäkin

Draaman kaarta Junkkarissa

Mannermaisten kanakoirien jalostuskatselmuksesta eli Junkkarista on kotiuduttu. Saavuimme perjantai-iltana 23.9. hieman ennen kymmentä Wanhaan Karhunmäkeen, jossa meillä oli majoitus. Wanha Karhunmäki toimi myös Junkkarin kisakeskuksena, joten majoitus oli mukavan lähellä. Lyhytkarvaisten saksanseisojien osalta ohjelma oli sellainen, että lauantaina olisi näyttelypäivä ja sunnuntaina suuntaisimme pellolle. Wanhassa Karhunmäessä oli mahdollisuus perjantaina myös suorittaa NUO -luokan vesityökoe.

Erikoisnäyttelystä poiketen minä sain esitellä Tuiskun kehässä Eevan kannustaessa laidalla. Tuisku sai kehästä arvosteluksi EH:n (erittäin hyvä), johon voi olla tyytyväinen. Tuomarin mukaan Tuiskulla on erinomaisen koiran raamit, mutta tietyiltä osin koira on vielä kevyt. Sivuprofiili on kunnossa, mutta edestä rinnan tulee vielä kasvaa täyteläisemmäksi ja ylhäältä katsottuna massaa tulee saada lantion seudulle. Korvat Tuiskulla ovat pitkät ja tuomari kiinnitti niihin myös huomiota. Liikkeet olivat kehässä hyvät, kunhan Tuisku pääsi ravissaan hyvään vauhtiin.

Sunnuntaina siirryimme ryhmämme kanssa Ylistaron alueelle peltokoetta varten. Tuiskun ryhmässä oli yhteensä kuusi koiraa, jonka lisäksi yksi koira oli nauttimassa tunnelmasta takajoukoissa. Ryhmämme alueella oli heikosti lintuja ja heikko lintukanta tuotiin esille myös ennen pellolle lähtöä pidetyssä päätuomarin ohjeistuksessa. Muutama tuttu toisista ryhmistä kertoilivat myös samaa. Tuisku oli ensimmäisenä hakuvuorossa ja hakuerän loppuun Tuisku otti seisonnan pajupuskaan ojan varressa. Seisonta oli kiinteä, joten ilmoitin seisonnan ja tuomarin luvalla annoin Tuiskulle avanssiluvan. Valitettavasti seisonta oli tulokseton, koska puskan juuresta ei lähtenytkään lintua. Tuisku on aiemmin purkanut itse melko nopeasti tyhjät seisonnat, joten kokeessa olin päättänyt antaa avanssiluvan aina, kun seisonta on kiinteä.

Tuisku katselee lakiaa ja pohtii, missä linnut

Tuisku katselee lakiaa ja pohtii, missä linnut

Ensimmäisen erän tulokseton seisonta olikin ainoa tapahtuma koko aamupäivän aikana. Tuiskun haku parani aina erien loppua kohden, mutta Tuiskun hakuvuorolla ei vain lintua löytynyt. Välillä vaihdettiin jo hakualuettakin, mutta edelleen Tuisku ei lintuja hakuvuorollaan löytänyt. Joissain erissä rajoitin Tuiskun hakua tietoisesti pillillä, koska aivan hakualueiden vieressä oli 80 km/h rajoituksella olevia pikiteitä. Mieluummin tuloksetta kotiin kuin koira auton alle. Pieni epätoivo alkoi hiipimään puserooni. Mielessä kävi ajatukset, että on se kumma, kun Savossakin on nähty enemmän fasaaneja kuin Pohjanmaan lakeuksilla. Ajella nyt 4,5 tuntia Lapualle juoksuttamaan koiraa tyhjillä pelloilla.

Koska jalostuskatselmuksessa on tarkoitus testata koirien luontaisia ominaisuuksia, pääsi Tuisku vielä päivän päätteeksi yhteen paikkaan, jossa ilmeisesti on ollut yleensä lintuja. Haettuaan hetken pitkässä apilapellossa, Tuisku otti seisonnan ojan varteen. Päivää oli jo sen verran takana, että meni syteen tai saveen, niin Tuisku lähti avanssiin luvan saatuaan. Ojan pohjalta ponnahti fasaanikana lentoon ja Tuisku nousi ojasta ja juoksi katsomaan kanan lentoa. Vihelsin ja huusin Tuiskua paikalleen ja lopulta Tuisku pysähtyi ja palasi luokse. Kovan työn jälkeen riistatyö oli saatu ja saatoimme palata takaisin Wanhaan Karhunmäkeen.

Lopputuloksena sunnuntain peltokokeesta oli NUO 3 -tulos. Kylmän linnun nouto meni täysin penkin alle. Ensimmäistä kertaa KAER -kokeessa olleena opin, että myös KAER -kokeissa tuodaan monesti oma lintu kylmän linnun noutoon. Luulin, että tämä oman linnun tuominen koskee vain vesityökokeita. Vaikka tokihan se nouto onnistuisi ideaalitilanteessa aina mallikelpoisesti, linnulla kuin linnulla… Siinä mielessä Lapuan reissu oli onnistunut, että tuolla Tuisku taisi oivaltaa sen, miten linnuilla käyttäydytään (seisonta eikä ajella ylös ilosta).

Tässä tuomarin sanelema koekertomus kokonaisuudessaan: Alkuun pienimuotoista sekä maajälkiin takertuvaa nuoren koiran hakua, joka paranee päivän mittaan. Hakua rasittaa tyhjä seisonta. Kovan yrittämisen jälkeen Tuisku saa fasaanin seisontaan ja luvan saatuaan tekee räväkän noston. Linnun lähtiessä saattelee hieman. Kylmän linnun noudossa empii tarttua lintuun, nyppii, retuuttaa ja lopulta tuo pudotellen.

Kokonaisuudessaan Junkkarista jäi ihan mukavat muistot, vaikkei se nyt mikään erikoinen menestys tuloksellisesti ollutkaan. Tuisku teki ensimmäistä kertaa kunnollisen riistatyön (kiinteä seisonta, josta luvalla räjähtävä avanssi). Tästä on hyvä edetä siten, että harjoitellaan lisää sekä rauhallisuutta linnun lähtiessä (ja ammuttaessa) että noutoa.

 

Viimeistelytreenit

Mannermaisten kanakoirien jalostuskatselmus eli Junkkari järjestetään Lapualla 23.-26.9. Junkkarin peltokoetta varten olemme käyneet Tuiskun kanssa kaksi kertaa treenaamassa fasaaneilla tarkoituksena saada tuntumaa peltokanalintuihin sekä pellolla hakemiseen. Syyskuun alussa kävimme Willen Jahdeilla Rautalammilla. Mukana oli yhteensä viisi koiraa ja hakuaikaa oli noin kolmisen tuntia. Ensimmäisessä erässä Tuiskun haku oli oikein mallikasta, mutta lintuja ei löytynyt. Toisessa erässä tuulettomissa olosuhteissa Tuisku alkoi jäljestämään puimattomalla pellolla ja muutaman kymmenen metrin jälkeen kaksi fasaania lähti aivan Tuiskun nenän edestä lentoon.  Tuisku saatteli noita noin 20-30 metriä. Sinällään tuokin liikaa, mutta tilanne taisi olla vain liian herkullinen Tuiskulle. Viimeisessä erässä jälleen huonoissa tuulissa Tuisku haki puimatonta peltoa, jossa oli erään muun koiran erän jälkeinen tietolintu. Valitettavasti Tuisku ei saanut tätä oikein paikallistettua ja Tuiskun tullessa pitämään yhteyttä fasaani lähti minun ja Tuiskun välistä. Nyt saattelu oli turhan pitkä ja tuo tilanne jäi itseä harmittamaan. Erityismaininta täytyy linnuista antaa paikan omistajalle. Kaikki nähdyt fasaanit olivat hyväkuntoisia eikä koppeja tullut yhdellekään koiralle.

img_9227

Viime sunnuntaina kävimme puolestaan Vieremällä Vesipuron Fasaanilla. Mukani oli Tuiskun lisäksi vain yksi koira. Jälleen kerran Tuiskun haku oli hyvää. Linnut olivat tiukassa, mutta lopulta Tuisku löysi fasaanin erään pellon keskeltä olevasta metsäsaarekkeesta. Seisontaa ei saatu, koska vauhtia oli liikaa. Välttämättä tässä ei ollut kyse puhtaasta törmäyksestä, vaan tässä saattoi olla myös tuollaista nuoruuden innokkuutta ajaa linnut ilmaan. Kolmen tunnin lenkin loppua kohden Tuiskusta näki selvästi, että mehut alkoivat olla lopussa. Lämmin ja aurinkoinen syyspäivä auttoi asiaa.

img_9222

Kokonaisuutena Tuiskun haun osalta Junkkariin voi lähteä hyvillä mielin. Tuiskun haun pitäisi hyvin riittää nuorten luokkaan Pohjanmaan pelloille. Huolena on lähinnä se, miten Tuisku käsittelee lintuja. Sinällään nuoren koiran röyhkeä käytös linnuilla, jonka seurauksena linnut välillä pöllähtelee, on  mielestäni positiivista. Mieluummin katselen tulista menoa sen sijaan, että koira jatkuvasti hiippailisi eikä etenemisestä ja hausta tulisi mitään. Täytyy Tuiskun osalta luottaa kokeneempien koiramiesten vakuutteluun siitä, että ajan kanssa tuo lintujen käsittely napsahtaa oikeille uomilleen.

Palataan Junkkaritunnelmiin toivottavasti iloisissa merkeissä viikonlopun jälkeen.

Törmäilyä, törmäilyä

Kanalinnustuksen alkaessa Tuiskulla oli ikää vuosi ja viisi kuukautta, joten hiljalleen Tuiskulta voi odottaa metsässä myös muuta kuin vain ilosta juoksentelua. Kantatilastot eivät ole lupailleet runsasta lintusyksyä ja esimerkiksi  Pohjois-Savossa on metsästysaikoja rajoitettu. Muutama lintupoikue oli kuitenkin mökin ympäristössä tiedossa, joten täysin toivoton tilanne ei ollut.

Tuiskun kanssa tuli kierreltyä aloituslauantaista maanantaihin. Päivässä tuli tehtyä kaksi lenkkiä; toinen aamulla ja toinen iltapäivällä. Tuisku jaksoi hakea hyvin, mutta iltapäivän vetojen loppupuolella hakuvauhti alkoi hieman hiipumaan. Positiivista reissussa oli se, että Tuisku löysi lintuja. Pyitä löytyi vanhoilta hyviltä paikoilta samoin kuin lehtokurppiakin. Sen sijaan teeret ja metsot olivat teillä tietämättömillä. Tuisku ei kuitenkaan vielä osaa käsitellä arkoja metsälintuja. Osaltaan tähän vaikuttaa hieman turhan kova vauhti, kokemattomuus sekä haastavat, tiheät metsät. Tuloksena oli törmäyksiä. Onneksi Tuisku kuitenkin metsäolosuhteissa jätti lentävien lintujen jahtaamiset, joten peräänmenoja ei tullut. Pari kertaa Tuiskun pölläyttämä lintu lensi makoisasti minua vastaan, mutta linnut saivat jatkaa lentoaan. Törmäilystä ei Tuiskua palkita pudotuksella. Maanantain kanalinnustus päättyi lopulta Tuiskun lohjenneeseen kynteen. Onneksi lohkeama oli kynnen sivussa ja paranee itsestään.

Tällaisessa kuusikossa Tuiskun on hieman haastavampaa toimia.

Tällaisessa kuusikossa Tuiskun on hieman haastavampaa toimia monestakin syystä.

Vaikka kanalinnustus oli pääasia, niin silti oli aikaa käydä myös hieman kyyhkyllä ja sorsalla. Oman ruokintapaikan lähipuista lähti yli 15 linnun kyyhkyparvi. Ikinä en ole tuolla omalla paikalla nähnyt tuon kokoisia parvia. Sama parvi näkyi parinakin päivänä. Sunnuntain iltapäiväpassituksen seurauksena tuo parvi pieneni kahden linnun verran. Sorsastuksen osalta lento oli heikompaa. No onnistumisia kuitenkin koettiin ja erityisesti sivusuunnassa ohi lentäneen tavin pudotus noin 30 metristä oli komea suoritus. Lisäksi Manu löysi tavin sokkonoutona ojasta.

img_15721

Manu voitti Tuiskun kanssa käydyn etsimiskisan.

Manu voitti Tuiskun kanssa käydyn etsimiskisan

Loman päätös

Viikko 35 oli kesälomani viimeinen viikko ja Eevan jo palattua töihin suuntasin koirien kanssa mökille. Tavoitteena oli käydä sekä kyyhky- että sorsajahdissa. Tiistai-iltapäivästä saavuttuani mökille suuntasin heti Tuiskun kanssa omalle kyyhkypaikalle passiin. Ensimmäiset kyykyt olivat jo paikalla ja lähtivät puista minut huomattuaan. Ruokintalavojen edestä oli puitu ohrapelto ja levitin siihen kymmenkunta samettista kyyhkynkuvaa. Ehkäpä kuvista johtuen kyyhkyt eivät olleet niin arkoja ja saapuvat pienet parvet eivät lentäneet syvälle takakuusikkoon, vaan laskeutuivat passipaikan lähipuihin. Osa parvista laskeutui aivan selän taakse sellaiseen kulmaan, että oikealta puolelta ampuminen ei onnistunut, koska oma selkä ei käänny kuten pöllön kaula. Näin ollen päätin ampua vasemmalta puolelta. Muutoin tulos oli hyvä ja kyyhky tuli alas, mutta nosto ei osunut ihan kohdilleen ja tästä muistoksi jäi mojova mustelma vasempaan hauikseen. Muutaman tunnin istuskelun seurauksena useampia pieniä noin 3-5 linnun parvia saapui tasaisin väliajoin ja noista parvista pääsi aina toisinaan yhden kyyhkyn pudottamaan. Kaikki pudotukset tapahtuivat kyyhkyjen laskeuduttua puihin. Suoraan pellolle laitetuille kuville eivät kyyhkyt laskeutuneet, mutta linnut olivat selvästi kuvista kiinnostuneita.

Tiistain iltapäiväpassin tulos

Tiistain iltapäiväpassin tulos

 

Keskiviikko aamupäivän rakentelun tulos

Keskiviikkoaamupäivän rakentelun tulos

Keskiviikkona rakentelin ensin aamusta yhden suojaloukun minkkiraudoille ja kävin viemässä tämän lammelle. Loukkua viedessä lähti lammelta reilu 30 linnun sekaparvi heinureita, taveja ja haapanoita. Kaksi laukausta pääsin yhteen heinuriin yrittämään, mutta tämä sai jatkaa lentoaan. Iltapäivällä oli luvassa lisää kyyhkystystä eräällä toisella puidulla ohrapellolla. Olin rakentanut sinne edellisenä iltana passipaikan keskelle peltoa sähkötolpan juureen. Jälleen kuvat pellolle ja Tuiskun kanssa passiin. Nyt kuvat tekivät tehtävänsä ja osa kyyhkyistä laskeutui suoraan maahan kuvien sekaan. Täytyy sanoa, että on hieno tunne, kun täysin avoimella pellolla saa kyyhkyt laskeutumaan juuri siihen paikkaan, kun on itse alunperin suunnitellut. Itse tuli hassattua muutama hyvä paikka pummin seurauksena ja iltapäivän tulos oli 4 laukausta ja 1 kyyhky. Nouto ei oikein Tuiskulla sujunut, kuten ei edellisenä päivänäkään. Tuisku arkaili hieman kyyhkyyn tarttumisessa ja tuloksena tuosta on aina tukku höyheniä suuhun. Pienen äkseeraamisen jälkeen kyyhkynoudot saatiin kuitenkin siihen pisteeseen, että Tuisku nosti kyyhkyn hyvällä otteella ja pienen matkan jälkeen luovutti nätisti istualtaan.

Tällaisena iltapäivänä on enemmän kuin mukavaa istuskella passissa ja nauttia iltapäiväkahveita

Tällaisena iltapäivänä on enemmän kuin mukavaa istuskella passissa ja nauttia iltapäiväkahveita

img_15561

Heti passista pois lähdettyä tulikin jo kiire sorsapassiin. Mökiltä piti käydä vielä hakemassa hieman varusteita ja sorsastukseen käyvät patruunat. Olimme lammella kahden miehen ja Tuiskun voimin. Lammelle mennessä oli tarkoitus kiertää lampi kahdelta puolin ja tätä kautta saada jo lammella olevat linnut eräksi. Hyvä määrä taveja lähtikin liikkeelle ja naapurin mies sai niistä yhden alas. Tuisku pääsi noutamaan tämän sokkona, koska pudotusta emme nähneet. Mallikkaan haun jälkeen tavi löytyi pelto-ojasta. Iltalennon alettua omalle passipaikalle eivät linnut ohjautuneet, mutta naapuripassissa paukkui, joten Tuisku pääsi noutohommiin. Helppo tavinouto onnistui hyvin, mutta yhden heinurin ja yhden tavin noudosta ei tullut mitään. Tippumapaikat olivat suunnilleen tiedossa ja Tuiskun olisi tullut ne löytää. Koska pimeys keskeytti lopulta noutohommat päätimme tulla aamulla uudestaan. Kuolleet linnut eivät yön aikana karkaisi ainakaan omilla voimillaan. Aamulla otin Tuiskun lisäksi Manun mukaan. Pienen etsinnän jälkeen heinuri löytyi pelto-ojan vierestä sellaisesta paikasta, josta Tuisku oli 100 % varmasti mennyt useamman kerran ohi. Tavi löytyi puolestaan keskeltä kulkuväylää, vaikka se oli edellisenä iltana pudonnut veteen. Todennäköisesti Tuisku oli edellisenä iltana löytänyt molemmat linnut ja kuljettanut niitä aikansa. Muuta selitystä tälle tavin siirtmiselle vedestä lähimmän rannan polulle en keksinyt. Meillä kun ei ollut tietoa lintujen löytymisestä,  kannustimme Tuiskua vain etsimään ja etsimään. Tuisku varmaankin ajatteli, että jossain on hänelle vielä löytymättömiä lintuja ja lähti etsimään niitä. Kukapas sitä jo kertaalleen löytynyttä lintua toista kertaa lähtee etsimään ;) No kaikki edellisen illan linnut olivat nyt tallessa.

Tuiskulta alkaa passihommat sujua. Rauhallisuutta ja malttia istua paikallaan on tullut lisää syksyn passiharjoittelun tuloksena

Tuiskulta alkaa passihommat sujua. Rauhallisuutta ja malttia istua paikallaan on tullut lisää syksyn passiharjoittelun tuloksena

Iltapäivällä menin vielä kyyhkypassiin edellisen iltapäivän paikalle sähkölinjan alle. Kuvat olivat jälleen pellossa, mutta nyt kyyhkyt eivät olleet niin innokkaita. Yksikään kyyhky ei laskeutunut kuville, mutta kuvat selvästi vaikuttivat lentoreittiin ja muutama lintu lensi suhteellisen läheltä passipaikkaa. Odottelin, josko nämä olisivat lähteneet laskeutumaan ja tämä odottelu maksoi ampumahollit lintujen vaihtaessa lentosuuntaa minusta poispäin. Periaatteessa näitä läheltä lentäviä olisi voinut koittaa saada alas jo heti niiden tullessa hollille, mutta eipä nämä menetyt paikat nyt niin harmita. Tietysti Manun ollessa mukana passissa olisi Manulle ollut mukavaa saada myös noutohommia.

Perjantaina aamulla menin vielä ennen kotiinlähtöä omalle kyyhkypaikalle. Yksi isompi parvi laskeutui eteeni puihin ja pääsin koittamaan puussa istunutta kyyhkyä. Tässä tuli vastaan jokin korkeampi voima, joka säästi kyyhkyn hengen. Istuvaan kyyhkyyn lyhyeltä matkalta yksi laukaus ja kyyhky ei merkannut osumaa lainkaan. Ei pölähtäneitä höyheniä eikä mitään merkkiä osumasta kyyhkyn siivittäessä. Lento oli vauhdikasta ja täysin normaalia. Tämä oli sellainen käsittämätön pummi, jolle ei löydy selitystä. Mukavan viikon kruunasi kotimatkalla puhjennut autonrengas ja loppumatkan köröttely vararenkaan kanssa.

Tuiskun ensimmäinen lämpimän linnun nouto

Jälleen yksi  sorsastuksen aloitus on takana. Aloitus osui tänä vuonna lauantaille, joten odotuksissa oli, että jahtikunnat ympäri Suomen lähtevät sankoin joukoin sorsia jahtaamaan. Tämä aloitus oli sikäli mieleenpainuva, että Tuisku oli mukana ensimmäistä kertaa. Suunnitelmana oli, että Tuisku saa hoitaa noudot odotettavasti rauhallisemmassa päiväpassituksessa ja Manu kiihkeässä illassa. Puolenpäivän nokipannukahveja keitellessä huomio kiinnittyi siihen, että lähialueilta ei juurikaan kuulunut pauketta, vaikka kello oli jo hyvän tovin yli puolenpäivän. Kahvien jälkeen suunnitelma oli selvä; hiipimällä passipaikoille ja lammella olevien sorsien ampuminen pomppuun. Tämän jälkeen odoteltaisiin muilta lammilta ja järviltä saapuvia lintuja.

Siirryttäessä passiin hyvän kokoinen taviparvi pölähti lentoon ja ensimmäiset laukaukset kajahtivat. Itsekin pääsin koittamaan sivusuunnassa ohittavaa tavia, mutta ohihan tuo meni ja vieläpä oman tuntemuksen mukaan edestä. Tuisku oli ammuttaessa rauhallisesti vieressä, tosin varmuuden vuoksi hihnassa. Alkurytäkän saldona yksi tavi, jota Tuisku pääsi noutamaan. Lintu oli pudonnut lammen keskellä olevaan saarekkeeseen. Tuisku ei nähnyt putoamista, joten edessä oli puhdas nenänouto. Pienen alkuinnostuksesta johtuvan liian laajan haun jälkeen Tuiskun nenä vei linnulle ja harkinnan jälkeen tavi suuhun ja rantaan. Ihan KAER -luovutusta ei saatu, mutta ensimmäinen lämpimän linnun nouto oli suoritettu ja kuparinen Tuiskulle noutohommissa rikottu. Tämän jälkeen muita tilanteita ei päiväpassissa siunaantunut.

Tuiskun ihmettelee passituksen jälkeen ensimmäistä lämpimänä noudettua lintuaan

Tuiskun ihmettelee passituksen jälkeen ensimmäistä lämpimänä noudettua lintuaan

Iltapassiin koiraksi vaihtui Manu. Myös iltapassi oli verrattain hiljainen sekä lammella että ympäristössä. Muutamia paikkoja seurueelle tuli ja itse sain illalta tavin. Lähettäessäni Manun suhteellisen helppoon noutoon Manu aloitti oman show’nsa. Veteen meno ei kiinnostanut ja sen sijaan rantaruovikkoa rassattiin edestakaisin. Viereisessä passista saatiin samaan aikaan haapana ja siirryimme sen noutoon, josko tämä laukaisisi Manun työinnon. Suhteellisen tuulettomissa oloissa Manu ei saanut kelluvasta haapanasta hajua ja uinti ei tuottanut tulosta. Ei edes, vaikka avitin Manun noutoa heittelemällä merkkikiviä. Kun ei onnistu, niin ei onnistu. Eläimet eivät ole koneita ja niillä on omat päähänpistot. No ampumani tavi saatiin lopulta Manun kanssa noudettua. Haapana oli takuuvarmasti kuollut, joten päätin tulla aamulla noutamaan sen uudestaan. Viilentyvä elokuun ilma pitäisi linnun edelleen syöntikuntoisena aamuun.

Aamulla noutohommiin lähti Manun lisäksi Tuisku. Tuiskulla näytti olevan enemmän työmotivaatiota, joten Tuisku pääsi noutamaan. Pienen avustuksen jälkeen Tuisku lähti uimaan oikeaan suuntaan ja tuuli toi lopulta myös hajun nenään. Tästä Tuiskun oli helppoa uida oikeaan haapanalle. Luovutus tuli käteen saakka, tosin luovutus otettiin vauhdista ilman istumista. Kaikki ammutut linnut tallessa, joten siinä mielessä noudot onnistuivat. Noudon tärkein tehtävä on saada ammuttu riista talteen tyylistä välittämättä. Oman verenpaineen osalta olisi suotavaa, että Manu ei kamalan usein toistaisi näitä työnseisauksiaan, vaikka valtakunnassa onkin menossa KIKY -neuvottelut.

Koeammunta.net ja panostestaus

Haulikon panosten osumakuvioiden testaus olisi hyvä suorittaa ennen jahtiin lähtöä. Näin varmistutaan siitä, että suunniteltu panos käy omaan haulikko/supistaja -yhdistelmään. Panosten toimivuuteen vaikuttaa panoksen komponenttien laatu, lataus, haulimateriaali, nopeus, supistaja, ylimenokartioiden jyrkkyys jne. Toisinaan kuulee, että haulipanoksen toimivuus on henkimaailman asioista kiinni. Jotta käyntiin saadaan selvyys, on panos helppoa ampua pahviin ja siitä tutkiskella osumakuvioita. Aiemmin laskin päässä tauluun iskeytyneiden haulien määrän ja piirtelin 75 sentin halkaisijan ympyröitä. Tämä oli jokseenkin työlästä, joten törmäys sivustoon www. koeammunta.net oli mukava yllätys.

Pelkästään käsityönä tehtyyn osumakuvion tulkintaan verrattuna sivuston etuna on että laskuvirheiltä vältytään ja 75 sentin halkaisijalla varustettu ympyrä on varmasti pyöreä. Tätä ei voi sanoa omista piirustuksista. Lisäksi osumakuviot tallentuvat sivustolle muistiin. Ohessa sivuston lyhyet ohjeet panosten testaukseen pienillä täydennyksillä:

  1. Kiinnitä metri x metri kokoinen paperi telineeseen (paperi voi olla myös suurempi). Merkitse paperiin silmämääräisesti keskiosa.
  2. Mittaa laser-etäisyysmittarilla tai mittanauhalla 35 metrin matka piipun suusta paperiin. Itse käytin 30 metrin rullamittaa apuna.
  3. Ammu hyvältä tuelta tähdätty laukaus paperin keskelle.
  4. Kirjoita paperiin käyttämäsi aseen, patruunan ja supistajan tiedot.
  5. Siirrä halkaisijaltaan 75 cm oleva ympyrä paikkaan, jossa mahdollisimman suuri määrä hauleja jää ympyrän sisäpuolelle. Vaihtoehtoisesti voit merkitä kuvioon kohdistusviivat 75 cm etäisyydelle toisistaan. Itse merkitsin vain kohdistusviivat, koska ohjelmalla voi skaalata kuvan oikean kokoiseksi.
  6. Ota koeammutusta patruunaerästä uusi patruuna ja avaa se varovasti. Laske sitten tämän patruunan sisältämä haulimäärä. Vaihtoehtoisesti voit antaa järjestelmämme laskea haulimäärän patruunan esitietojen perusteella. Tosin teoria ei tässä ole täysin yhteneväinen käytännön kanssa, joten todellinen haulimäärä luultavasti poikkeaa jonkin verran teoreettisesti lasketusta määrästä. Itse olen päättänyt käyttää järjestelmän antamaa haulimäärää, vaikka tämä saattaa vääristää tulosta. Toisaalta ei ole takeita, että jokaisessa patruunaerässä oli jokaisessa panoksessa sama haulimäärä, jos ne laskettaisiin käsin. Järjestelmän antamalla haulimäärällä tulokset ovat myös mielestäni helpommin vertailtavissa.
  7. Korosta tussilla tai ampumataulun paikkatarroilla hauliosumat, jotta ne näkyvät paremmin kuvassa. Ota paperista kuva ja lataa se omalle tietokoneellesi. Tämän jälkeen voit ladata osumakuvion Koeammunta.net verkkopalveluun.
  8. Lopuksi ladattuun kuvaan skaalataan 75 sentin halkaisijan ympyrä ja merkitään tussilla korostetut osumat ja lisäksi merkitään aukot. Järjestelmä huolehtii laskuista.

Testasin järjestelmää varten kolme eri noin 3 millin hauleilla varustettua patruunaa, joista osa kaikki olivat eri latauksilla. Kaikki panokset ammuttiin 35 metrin matkalta Brileyn IM-supistajalla. Testatut panokset olivat Remington Nitro Pheasant No. 5 / Hylsy 70 mm / Haulit 2.90 mm / 39 g (Lyijy), Rottweil Magnum No. 5 / Hylsy 76 mm / Haulit 3.00 mm / 51 g (Lyijy), Remington ShurShot No. 5 / Hylsy 70 mm / Haulit 2.90 mm / 36 g (Lyijy). Tämän testin perusteella latauksen kasvattaminen ei anna suhteellisesti niin suurta hyötyä. Lisäksi ainakin näissä patruunoissa latauksen kasvattaminen vaikutti rekyylin kautta ampumamukavuuteen negatiivisesti. Puoliautomaatilla Nitro Pheasant voi olla yllättävän mukava ammuttava. Näin ollen itse pidättäydyn CG Tempion osalta maksimissaan 36 gramman latauksiin.

Kaikkien panosten osalta osuma oli hieman ylhäällä, mutta kokonaisuudessa Remington ShurShot vei näistä panoksista voiton. Alla vielä linkit panosten osumakuvioihin:

Remington ShurShot

Rottweil Magnum

Remington Nitro Pheasant

Panosten testailussa voi tietysti mennä niin pitkälle kuin haluaa, mutta itse ajattelin tässä vaiheessa pysyä tällä tasolla. Ja onhan sitä ennen vanhaan tullut saalista, vaikka panosvalikoima oli huomattavasti rajatumpi ja piipusta lähti sitä, mitä sattui taskussa olemaan.

Tiukassa on kyyhkyt

Kyyhkyn aloitus vuodelle 2016 on takana ja yhteenvetona voin todeta, että tiukassa on ollut kyyhkysaalis. Aloituspaikaksi valikoitui minulle uusi ruokintapaikka peltojen keskellä, jossa ruokinta tapahtui tieltä. Ruokintapaikan ympärillä oli useita puita, johon kyyhkyt voivat lasketutua ennen lopullista laskeutumista ruokailua varten. Paikka oli omaan silmään lupaava. Lisäksi aloitusta edeltävänä päivänä ruokintapaikan ympäriltä puitiin ohrapelto. Tämä puitu pelto taisi olla alueen ainoa ja ensimmäinen aloituksen aikaan. Paikan olisi tullut olla siten oikea kyyhkymagneetti. Vaikka aloituksessa sääkin oli suosiollinen, eivät kyyhkyt kiinnostuneet ruokintapaikasta tai puidusta ohrapellosta. Olin asetellut kyyhkyn kuvat puidulle pellolle, mutta nämä eivät onnistuneet juurikaan houkuttelemaan ylilentäviä kyyhkyjä ampumahollille. Yksi kyyhky päätyi kuitenkin reppuun asti.

Kovat odotukset vastapuidusta pellosta. Toisin kävi

Kovat odotukset vastapuidusta pellosta. Toisin kävi

Aamupäivän aikana passipaikan ohi lensi korkealta arviolta 50 kyyhkyä yhteensä. Parvista suurin oli noin 20 linnun parvi. Kyyhkyt lensivät todennäköisesti eräälle toiselle ruokintapaikalle, koska yhdeltä tietyltä suunnalta kuului laukauksia tasaiseen tahtiin koko aamun. Kyyhkyjen lentäessä yli passipaikkani varikset kuitenkin erehtyivät hollille ja pari kappaletta pesävarkaita poistui lentovahvuudesta. Aloitusaamun erikoisuus oli valkohäntäpeura, joka yllättäen ilmestyi läheisestä metsästä kahden-kolmenkymmenen metrin päähän minusta. Todennäköisesti olin tuulen alla, koska peuralla ei ollut minusta havaintoa, vaikka sen olemus ilmensi tiettyä varautuneisuutta. Mukavahan tuota oli katsoa kauniissa elokuun aamussa erityisesti kuin alueella ei juurikaan ole peuroja. Manu oli mukana passissa ja tapansa mukaan nukkui rauhassa odotellen toimintaa. Kaikki noudot sujuivat Manulta mallikkaasti tosin peuran vierailun jälkeen Manun etsintä oli melko vauhdikasta ja laajaa uusista hajuista johtuen.

Manu odottamassa uusia kyyhkyjä noudettavaksi

Manu odottamassa uusia kyyhkyjä noudettavaksi

Aloituspäivän iltapäiväpassi oli saman alueen toisessa laidassa jonkun sadan metrin päässä. Myös tänne oli ruokittu kyyhkyjä rehupellon mustiin kohtiin ja tielle ja riistakameran perusteella kyyhkyt olivat paikalla vierailleet. Lintuja lensi läheltä passipaikaksi valikoitunutta latoa, mutta lennot tapahtuivat haulikkokantaman ulkopuolelta. Kyyhkyt eivät näyttäneet suunnittelevan ruokailua tällä paikalla, sillä ylilennot tapahtuivat kovaa ja aina samaan suuntaan, johon ne myös aamulla lentivät. Myös iltapäiväpassissa olivat varikset riesana ja Manu pääsi noutamaan erään liian läheltä kaartaneen harmaatakin pois.

Ladossa on hyvä olla suojassa

Ladossa on hyvä olla suojassa

Myöskään seuraavina päivinä ei kyyhkyjahti luonnistunut. Edellisten päivien havaintojen perusteella tehdyt valinnat passipaikoista osoittautuivat kerta toisensa jälkeen vääriksi ja kyyhkyjen lentoa tuli seurattua sivusta. Mukava kuitenkin huomata, että alueella on hyvinvoiva kyyhkykanta. Omalla ruokintapaikalla kyyhkyt olivat arkoja eivätkä ne jääneet odottamani mukaisesti pellonreunuspuihin, vaan lensivät syvemmälle metsään. Sieltä ne hiljalleen puu puulta siirtyvät kohti ruokintalavoja. Omalla paikalla lentäneet kyyhkyt olivat valtaosin yksinäisiä ja nämä säästetään alkukaudesta, koska pesintä saattaa olla edelleen kesken. Tuiskukin pääsi harjoittelemaan passissa oloa. Paikallaan pysyminen oli enemmän kuin haastavaa Tuiskun eloisan luonteen vuoksi. Aika paljon sai Tuiskua komentaa istumaan, tämä kun meinasi unohtua nuorelta tytöltä. Tuiskukin malttoi olla silloin paikallaan, kun närhet ilakoivat yllä olevissa puissa. Täysin rentoa tämä ei kuitenkaan ollut, vaan aika jännittynyttä oli istunta ja pää kääntyili närhien mukana.

Jotain täytettä reppuun ja Manulle töitä

Jotain täytettä reppuun ja Manulle töitä

Toivottavasti onni kääntyy, kun peltoja puidaan lisää ja kyyhkyjen pesintä päättyy.

Ilves vierailulla

Kyyhkyjen ruokinta aloitettiin kevään tauon jälkeen taas heinäkuun loppupuolella. Ruokintoja oli muutamassa eri paikassa. Omalla paikalla ruokinta tapahtui lavoilta ja parilla muulla paikalla suoraan tieltä tai rehupellolla olevilta mustilta kohdilta. Rehupellolta ja tieltä ruokittaessa oli havaittavissa, että ensin saapuivat kyyhkyset ja niiden jälkeen kymmenien lintujen varisparvet. Yllätyksenä yhteen kuvaan oli iltahämärässä tallentunut myös ilves. Omasta mielestä varsin komea kuva ylväästä eläimestä. Toinen iloinen yllätys kuvissa oli omalla ruokintapaikalla vieraillut kaurispukki. Mahtaako olla sama kuin viime vuoden juhannuksen tienoilla vieraillut? Valitettavasti pukki oli sen verran ujo, että vain osa päästä on tallentunut kuvaan.

IMAG0025

Kaurispukki kuvan oikeassa laidassa

IMAG0144

Omilla lavoilla alkaa olla vakiintunut populaatio vuodesta toiseen

 

â

Ilves (klap, klap, klap), Ilves (klap, klap, klap). Hieno eläin, hieno joukkue!

 

â

Nuori kyyhky etualalla

 

â

Jokin pelotti parven lentoon

 

â

Varisparvet saapuvat

Kyyhkyjahdin aloituksesta seuraavassa kirjoituksessa.

Mika Harjun koulutus ja vesityö vol. 2

Minulle ja Tuiskulle avautui mahdollisuus osallistua Mika Harjun koulutukseen Kuopiossa. Koulutus oli kaksipäiväinen, joista me osallistuimme lauantaipäivän koulutukseen. Koulutuksessa käytiin jokaisen koiran osalta haasteellisiksi osoittautuneita osa-alueita läpi. Tuiskun osalta selvänä haasteena on ollut noutojen suorittaminen muulla kuin riistalla. Daminoudoissa ote on monesti huono ja työskentelyvauhti normaalia hitaampi. Tähän syyksi osoittautui (ainakin osittain) liian kaavamainen suorittaminen. Kun daminoutoon lähdetään aina perinteisellä kaavalla: istu – nouto luvalla – istuen luovutus, koira saattaa kokea harjoitteen tylsäksi ja tämä näkyy suoraan työjäljessä. Lääkkeenä tähän oli koiran viretilan nostaminen. Tuisku sai ensin jahdata damia kädessä ja noutoon sai lähteä samasta vauhdista. Näin tehtynä nouto-ote oli mallikas ja palautukset vauhdikkaita. Muutama virenouto alle ja sen jälkeen myös teknisesti puhdasoppinen nouto sujui hienosti. Opetuksena itselle se, että tekniikkaa on turha hinkata liikaa, jos koira sen jo osaa. Tärkeämpää on, että työskentely on motivoivaa. Itse olin liian tiukasti painanut mieleen aiemmat ohjeet, joiden mukaan nouto lähtee aina istumisesta.

Kuten ensimmäisestä vesityökokeesta huomattiin, Tuiskulle veteenmeno on ollut hidasta. Tätä lähdettiin korjaamaan samoin lääkkein kuin daminoutoa. Veteenmenon tulee olla mukavaa ja työmotivaation olla kohdillaan. Muutaman vauhtilähtö -vesinoudon jälkeen veteenmenossa alkoi olla hyvää vauhtia. Lisäksi palkkaamisen osalta saimme hyvää uutta oppia. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta Mika Harjun opissa ja peukut pitää antaa. Luonnollisesti kaikkea opittua ei voi tällaiseen lyhyeen kirjoitukseen tiivistää. Suosittelen kaikille Mika Harjun ajatuksiin tutustumista.
IMG_9089
Mikan lääkkeillä lähdettiin entraamaan Tuiskun vesitöitä seuraavan viikonlopun vesityökoetta varten. Veteenmenoa treenattiin tennispalloilla ja variksilla siten, että Tuisku sai suoraan juoksusta lähteä noutamaan vedestä ja luovutukset otettiin kaukana maalla ilman istumista. Heti noudon jälkeen heitettiin pallo / varis uudestaan veteen ja Tuisku samoilla vauhdeilla uudestaan noutoon. Näin Tuiskulle saatiin veteenmenoon vauhtia ja paikka paikoin veteen mentiin iloisesti loikkaamalla.

Tiukan viikon veteenmenotreenin jälkeen oli edessä vesityökoe vol. 2. Koepaikkana oli pieni suolampi Kontiolahdella. Tuisku oli kolmantena vuorossa ja ennen Tuiskun vuoroa pyrin nostamaan Tuiskun kierroksia härnäämällä noutosorsalla (oma lintu oli mukana). Koepaikan ranta oli pehmeä, joten veteenmeno voisi olla haasteellista. Tuisku istui maltilla sorsan heiton ajan ja tuomarin luvan jälkeen lähetin Tuiskun noutoon. Tuisku empi sekunnin-kaksi veteenmenoa ja rohkaisin Tuiskua välittömästi sanallisesti. Tämän jälkeen Tuisku lähti noutamaan ja ote lintuun oli hyvä. Valitettavasti Tuisku ravisteli rannalle päästyään ja samalla sorsa putosi. Toistin nouda -käskyn ja Tuisku nosti linnun, toi luokse ja luovutti istualtaan tuomarin luvasta. Sorsan pudotuksesta meitä rokotettiin 1 pisteellä, joten tulokseksi tuli 4/5 pistettä. Tämä riittää meille tältä erää ja NUO-luokan vesityöt ovat Tuiskun osalta todennäköisesti ohi. Tuohon ravistukseen on muutama vinkki kokeiltavana ja niitä testaillaan tässä syksyn edetessä.