Tuiskun ensimmäinen AVO-luokan vesityökoe

Kävimme Tuiskun kanssa viime viikonloppuna AVO-luokan vesityökokeessa Kuopiossa. Vesityökoe oli sekä Tuiskulle että minulle ohjaajana ensimmäinen kerta AVO-luokassa. Tuiskun viime kesäisen silmän T-rustoleikkauksen vuoksi meillä keskeytyi juuri parhaimpaan uintiaikaan vesityötreenit ja näin ollen viime vuonna jätimme suosiolla myös vesityökokeet väliin.

Ensimmäinen AVO-luokan vesityökoe ei olisi voinut mennä paljon paremmin, sillä kotiin tuomisena oli 5/5 pisteet. Tuiskun suoritusta ainakin omassa mielessä nostaa se, että Tuiskulla oli juoksut juuri parhaimmillaan, minkä vuoksi suoritimme kokeen viimeisenä ja saimme odotella yli 2 tuntia omaa vuoroamme.

Tuiskun suoritus oli muuten virheetön, mutta yliuinnin ja noutolinnun löytämisen jälkeen Tuisku ei heti tarttunut lintuun ja jouduin uusimaan ”nouda”-komennon. Viive tarttumisessa oli kuitenkin sen verran lyhyt, että tämä ei aiheuttanut pistemenetystä, mutta arvostelulomakkeella tarttumisesta on annettu 4, kun optimiarvosana olisi 5. Vesityötreeneissä Tuisku on toisinaan pudottanut linnun rantaan noustessaan vedestä ja ravistaessaan turkkinsa. Kokeessa Tuiskun noustessa paluurannalle huomasin, että se meinasi alkaa ravistamaan turkkiaan (tämän voi huomata Tuiskun tietynlaisesta kaarroksesta liikkeessä, johon yhdistyy pään kallistus). Oikea-aikaisella ja tiukalla ”ei”-käskyllä sain Tuiskun keskeyttämään todennäköisesti tulossa olevan ravistuksen ja tämän jälkeen Tuisku luovutti linnun moitteetta.

Tuiskun vesityön koekertomus

Vaikka tämä molempien ensimmäinen AVO-luokan vesityökoe ennakkoon hieman jännittikin, saatiin tulos lopulta hyvinkin kohtuullisella treenimäärällä. Teimme Tuiskun kanssa kaksi koetta vastaavaa treeniä sekä kolme yliuittotreeniä ilman linnun heiton yhteydessä tapahtuvaa ilmaan ampumista.

Tästä on hyvä jatkaa kohti lähestyvää kyyhkyn metsästyskautta vesitöiden treenaamisen jäädessä taka-alalle. Heinäkuun helteiden jatkuessa uintihommat pysyvät kuitenkin vapaamuotoisemmin mukana päiväohjelmassa.

Draaman kaarta Junkkarissa

Mannermaisten kanakoirien jalostuskatselmuksesta eli Junkkarista on kotiuduttu. Saavuimme perjantai-iltana 23.9. hieman ennen kymmentä Wanhaan Karhunmäkeen, jossa meillä oli majoitus. Wanha Karhunmäki toimi myös Junkkarin kisakeskuksena, joten majoitus oli mukavan lähellä. Lyhytkarvaisten saksanseisojien osalta ohjelma oli sellainen, että lauantaina olisi näyttelypäivä ja sunnuntaina suuntaisimme pellolle. Wanhassa Karhunmäessä oli mahdollisuus perjantaina myös suorittaa NUO -luokan vesityökoe.

Erikoisnäyttelystä poiketen minä sain esitellä Tuiskun kehässä Eevan kannustaessa laidalla. Tuisku sai kehästä arvosteluksi EH:n (erittäin hyvä), johon voi olla tyytyväinen. Tuomarin mukaan Tuiskulla on erinomaisen koiran raamit, mutta tietyiltä osin koira on vielä kevyt. Sivuprofiili on kunnossa, mutta edestä rinnan tulee vielä kasvaa täyteläisemmäksi ja ylhäältä katsottuna massaa tulee saada lantion seudulle. Korvat Tuiskulla ovat pitkät ja tuomari kiinnitti niihin myös huomiota. Liikkeet olivat kehässä hyvät, kunhan Tuisku pääsi ravissaan hyvään vauhtiin.

Sunnuntaina siirryimme ryhmämme kanssa Ylistaron alueelle peltokoetta varten. Tuiskun ryhmässä oli yhteensä kuusi koiraa, jonka lisäksi yksi koira oli nauttimassa tunnelmasta takajoukoissa. Ryhmämme alueella oli heikosti lintuja ja heikko lintukanta tuotiin esille myös ennen pellolle lähtöä pidetyssä päätuomarin ohjeistuksessa. Muutama tuttu toisista ryhmistä kertoilivat myös samaa. Tuisku oli ensimmäisenä hakuvuorossa ja hakuerän loppuun Tuisku otti seisonnan pajupuskaan ojan varressa. Seisonta oli kiinteä, joten ilmoitin seisonnan ja tuomarin luvalla annoin Tuiskulle avanssiluvan. Valitettavasti seisonta oli tulokseton, koska puskan juuresta ei lähtenytkään lintua. Tuisku on aiemmin purkanut itse melko nopeasti tyhjät seisonnat, joten kokeessa olin päättänyt antaa avanssiluvan aina, kun seisonta on kiinteä.

Tuisku katselee lakiaa ja pohtii, missä linnut

Ensimmäisen erän tulokseton seisonta olikin ainoa tapahtuma koko aamupäivän aikana. Tuiskun haku parani aina erien loppua kohden, mutta Tuiskun hakuvuorolla ei vain lintua löytynyt. Välillä vaihdettiin jo hakualuettakin, mutta edelleen Tuisku ei lintuja hakuvuorollaan löytänyt. Joissain erissä rajoitin Tuiskun hakua tietoisesti pillillä, koska aivan hakualueiden vieressä oli 80 km/h rajoituksella olevia pikiteitä. Mieluummin tuloksetta kotiin kuin koira auton alle. Pieni epätoivo alkoi hiipimään puserooni. Mielessä kävi ajatukset, että on se kumma, kun Savossakin on nähty enemmän fasaaneja kuin Pohjanmaan lakeuksilla. Ajella nyt 4,5 tuntia Lapualle juoksuttamaan koiraa tyhjillä pelloilla.

Koska jalostuskatselmuksessa on tarkoitus testata koirien luontaisia ominaisuuksia, pääsi Tuisku vielä päivän päätteeksi yhteen paikkaan, jossa ilmeisesti on ollut yleensä lintuja. Haettuaan hetken pitkässä apilapellossa, Tuisku otti seisonnan ojan varteen. Päivää oli jo sen verran takana, että meni syteen tai saveen, niin Tuisku lähti avanssiin luvan saatuaan. Ojan pohjalta ponnahti fasaanikana lentoon ja Tuisku nousi ojasta ja juoksi katsomaan kanan lentoa. Vihelsin ja huusin Tuiskua paikalleen ja lopulta Tuisku pysähtyi ja palasi luokse. Kovan työn jälkeen riistatyö oli saatu ja saatoimme palata takaisin Wanhaan Karhunmäkeen.

Lopputuloksena sunnuntain peltokokeesta oli NUO 3 -tulos. Kylmän linnun nouto meni täysin penkin alle. Ensimmäistä kertaa KAER -kokeessa olleena opin, että myös KAER -kokeissa tuodaan monesti oma lintu kylmän linnun noutoon. Luulin, että tämä oman linnun tuominen koskee vain vesityökokeita. Vaikka tokihan se nouto onnistuisi ideaalitilanteessa aina mallikelpoisesti, linnulla kuin linnulla… Siinä mielessä Lapuan reissu oli onnistunut, että tuolla Tuisku taisi oivaltaa sen, miten linnuilla käyttäydytään (seisonta eikä ajella ylös ilosta).

Tässä tuomarin sanelema koekertomus kokonaisuudessaan: Alkuun pienimuotoista sekä maajälkiin takertuvaa nuoren koiran hakua, joka paranee päivän mittaan. Hakua rasittaa tyhjä seisonta. Kovan yrittämisen jälkeen Tuisku saa fasaanin seisontaan ja luvan saatuaan tekee räväkän noston. Linnun lähtiessä saattelee hieman. Kylmän linnun noudossa empii tarttua lintuun, nyppii, retuuttaa ja lopulta tuo pudotellen.

Kokonaisuudessaan Junkkarista jäi ihan mukavat muistot, vaikkei se nyt mikään erikoinen menestys tuloksellisesti ollutkaan. Tuisku teki ensimmäistä kertaa kunnollisen riistatyön (kiinteä seisonta, josta luvalla räjähtävä avanssi). Tästä on hyvä edetä siten, että harjoitellaan lisää sekä rauhallisuutta linnun lähtiessä (ja ammuttaessa) että noutoa.

 

Mika Harjun koulutus ja vesityö vol. 2

Minulle ja Tuiskulle avautui mahdollisuus osallistua Mika Harjun koulutukseen Kuopiossa. Koulutus oli kaksipäiväinen, joista me osallistuimme lauantaipäivän koulutukseen. Koulutuksessa käytiin jokaisen koiran osalta haasteellisiksi osoittautuneita osa-alueita läpi. Tuiskun osalta selvänä haasteena on ollut noutojen suorittaminen muulla kuin riistalla. Daminoudoissa ote on monesti huono ja työskentelyvauhti normaalia hitaampi. Tähän syyksi osoittautui (ainakin osittain) liian kaavamainen suorittaminen. Kun daminoutoon lähdetään aina perinteisellä kaavalla: istu – nouto luvalla – istuen luovutus, koira saattaa kokea harjoitteen tylsäksi ja tämä näkyy suoraan työjäljessä. Lääkkeenä tähän oli koiran viretilan nostaminen. Tuisku sai ensin jahdata damia kädessä ja noutoon sai lähteä samasta vauhdista. Näin tehtynä nouto-ote oli mallikas ja palautukset vauhdikkaita. Muutama virenouto alle ja sen jälkeen myös teknisesti puhdasoppinen nouto sujui hienosti. Opetuksena itselle se, että tekniikkaa on turha hinkata liikaa, jos koira sen jo osaa. Tärkeämpää on, että työskentely on motivoivaa. Itse olin liian tiukasti painanut mieleen aiemmat ohjeet, joiden mukaan nouto lähtee aina istumisesta.

Kuten ensimmäisestä vesityökokeesta huomattiin, Tuiskulle veteenmeno on ollut hidasta. Tätä lähdettiin korjaamaan samoin lääkkein kuin daminoutoa. Veteenmenon tulee olla mukavaa ja työmotivaation olla kohdillaan. Muutaman vauhtilähtö -vesinoudon jälkeen veteenmenossa alkoi olla hyvää vauhtia. Lisäksi palkkaamisen osalta saimme hyvää uutta oppia. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta Mika Harjun opissa ja peukut pitää antaa. Luonnollisesti kaikkea opittua ei voi tällaiseen lyhyeen kirjoitukseen tiivistää. Suosittelen kaikille Mika Harjun ajatuksiin tutustumista.

Mikan lääkkeillä lähdettiin entraamaan Tuiskun vesitöitä seuraavan viikonlopun vesityökoetta varten. Veteenmenoa treenattiin tennispalloilla ja variksilla siten, että Tuisku sai suoraan juoksusta lähteä noutamaan vedestä ja luovutukset otettiin kaukana maalla ilman istumista. Heti noudon jälkeen heitettiin pallo / varis uudestaan veteen ja Tuisku samoilla vauhdeilla uudestaan noutoon. Näin Tuiskulle saatiin veteenmenoon vauhtia ja paikka paikoin veteen mentiin iloisesti loikkaamalla.

Tiukan viikon veteenmenotreenin jälkeen oli edessä vesityökoe vol. 2. Koepaikkana oli pieni suolampi Kontiolahdella. Tuisku oli kolmantena vuorossa ja ennen Tuiskun vuoroa pyrin nostamaan Tuiskun kierroksia härnäämällä noutosorsalla (oma lintu oli mukana). Koepaikan ranta oli pehmeä, joten veteenmeno voisi olla haasteellista. Tuisku istui maltilla sorsan heiton ajan ja tuomarin luvan jälkeen lähetin Tuiskun noutoon. Tuisku empi sekunnin-kaksi veteenmenoa ja rohkaisin Tuiskua välittömästi sanallisesti. Tämän jälkeen Tuisku lähti noutamaan ja ote lintuun oli hyvä. Valitettavasti Tuisku ravisteli rannalle päästyään ja samalla sorsa putosi. Toistin nouda -käskyn ja Tuisku nosti linnun, toi luokse ja luovutti istualtaan tuomarin luvasta. Sorsan pudotuksesta meitä rokotettiin 1 pisteellä, joten tulokseksi tuli 4/5 pistettä. Tämä riittää meille tältä erää ja NUO-luokan vesityöt ovat Tuiskun osalta todennäköisesti ohi. Tuohon ravistukseen on muutama vinkki kokeiltavana ja niitä testaillaan tässä syksyn edetessä.

Tuisku vesityökokeessa

Eilen käytiin Tuiskun kanssa ensimmäisessä vesityökokeessa. Vesityökoe on osa kanakoirien KAER -koetta, ja se arvostellaan asteikolla 0-5 pistettä. Nuorten luokassa pisteet vesityökokeesta lisätään varsinaisen KAER -kokeen pisteisiin kertoimella 3, eli maksimissaan vesityökokeesta voi saada 15 lisäpistettä. Meillä on tarkoitus käyttää Tuiskua syksyllä muutamassa kokeessa, joten vesityö oli suoritettava alta pois.
Koe järjestettiin Kuopiossa, eräällä metsälammella. Paikka on siitä haastava, että ranta ei ole mikään loiva, vaan rantapenkere on aika korkea ja vesi on heti syvää. Sellaiselle koiralle, jota uiminen jännittää (kuten Tuiskua), veteenmeno on siis aika vaikeaa tuolla, kun veteen on mentävä kerralla eikä sinne pysty esim. varovaisesti kahlailemaan. Samoin kuivalle maalle pääsy vaatii jonkun verran voimainponnistuksia koiralta, kun penkere on jyrkkä ja pohja on tuossa rannassa pehmeä ja mutainen.
Nuorten luokassa vesityökoe on aika yksinkertainen. Koira päästetään hihnasta ja laitetaan istumaan ohjaajan sivulle, lintu heitetään avustajan toimesta veteen noin 10-15 metrin päähän rannasta, koira laitetaan luvasta noutoon ja se tuo linnun ohjaajalle, ja luovutus tapahtuu tuomarin luvalla. Aika perusasioita siis, jotka eivät maalta noudossa aiheuttaisi sen kummempaa päänvaivaa. Ongelma onkin meillä tämä vesielementti. Tuisku ei ole ollenkaan sellainen koira, että se nauttisi vedessä läträilystä. Sen sijaan kastuminen on aina yhtä vastenmielistä ja ikävää sen mielestä. Lisäksi tuntuu että sitä vielä jännittää ja pelottaakin joskus tuo uiminen. Vesinoudon opettelussa on ollut tämän johdosta riittämiin haasteita.
Sääennusteet lupailivat kovaa sadetta eiliselle aamulle, ja sitä toivoinkin. Ensimmäinen nouto, kun koira ei ole vielä kastunut, on aina hankala meillä. Tuisku useimmiten jahkailee sitä veteenmenoa ja yrittää, josko sen linnun saisi jotenkin rantaan tassuja kastelematta… Sade olisi voinut auttaa tässä, jos koira olisi ollut läpimärkä jo ennen omaa suoritusta. No, sää ei kuitenkaan ollut tässä mielessä suosiollinen, joten niinhän siinä kävi kuten yleensäkin, eli Tuisku jahkasi veteenmenoa hyvän aikaa. Lopulta ilmeisesti tajusi että kastumatta ei tästä selviä ja loikkasi penkereeltä veteen. Rantaan tuodessa se vielä pudotti linnun Olavin jalkoihin. Tuota pudotusta ilmenee aina välillä, joskus nouto onnistuu ilman sitä ja joskus ei. Vähän tuntuu vaikuttavan sekin, miten veteenmeno tapahtuu. Jos Tuiskulla menee vettä korviin, niin helpommin tulee ravistusrefleksi heti rantaan tullessa ja lintu putoaa suusta. Jos veteenmeno on rauhallisempi, niin useammin luovutuskin onnistuu hyvin.
Lopputulos oli siis 3 pistettä, kun sekä veteenmenon empimisestä ja pudotuksesta vähennettiin kummastakin yksi piste. Onhan tuo tulos parempi kuin ei mitään, mutta ei siihen voi täysin tyytyväinenkään olla. Harmittaa, kun tietää että todennäköisesti heti seuraava suoritus olisi huomattavasti parempi, kun koira pääsisi siitä ensimmäisen noudon ja kastumisen alkujännityksestä eroon.
Nyt on suunnitelmissa jatkaa harjoituksia ja yrittää koetta muutaman viikon päästä vielä uudelleen. Aikeissa on opettaa Tuiskulle käskystä veteenmeno (ilman noutoa siis), ja sitä että vedestä tullaan heti luokse. Ravistella saa sitten käskystä tai vapaa -luvan jälkeen. Veteenmenoa täytyy mennä myös harjoittelemaan tuollaisiin hankalampiin paikkoihin, joissa on korkea penkere ym. Tästä kokeesta kun oli hieman suorituspaineita itse kullakin, niin olemme ehkä treenanneet vesinoutoa turhan vakavalla mielellä. Voisi auttaa asiaa, jos vesinoudosta yrittäisi tehdä Tuiskulle hauskempaa ja rennompaa puuhaa. Jos sillä saataisiin vaikka veteenmenoonkin lisää innokkuutta. Toisaalta uskon, että myös ikä ja kokemus voivat auttaa siinä, että uiminen ei enää jännittäisi Tuiskua niin paljoa.
Hyvä kuitenkin, että koe on nyt suoritettu alta pois ja jos ei tämän parempia pisteitä ensi yritykselläkään saada, niin näillä mennään sitten. Täytyy yrittää pitää itselläkin mielessä, että koira on vielä nuori ja ohjaaja ensikertalainen, joten tavoitteet täytyy pitää realistisella tasolla. Nyt jatketaan harjoituksia ja aletaan jo suunnata katsetta pian alkavaa jahtikautta kohti :)

Manukin pysyttelee mieluiten laiturilla