Talviturkki heitetty

Pari viikkoa sitten Manu heitti talviturkkinsa, kun käytiin tekemässä kesän ensimmäiset vesinoudot läheisellä rannalla. Alkuun oli taas aika tahmeaa veteenmeno, kun mahakarvat alkoivat kastua niin meno stoppasi siihen. Onneksi oman koiransa tuntee sen verran hyvin, että tiesi että kannattaa vain odotella ihan hiljaa. Jos Manua alkaa tuossa vaiheessa painostaa tai edes erityisesti kannustaa niin vielä kauemmin saat odotella uimaan lähtöä. Aikansa tuumailtuaan Manu sitten kävikin linnun noutamassa. Tosin luovutuksessa on taas hieman harjoittelemista, ettei lintua pudoteta rantaviivaan turkin ravistelun takia. Manun kanssa nyt on sinänsä ihan sama miten se linnun luovuttaa, istuen, seisoen tai vaikka maaten, kunhan se vaan tulisi käteen asti varmasti ja ilman turhia jahkailuja. Siinäpä sitä taas harjoittelemista tälle kesälle…

Manu tuumii että olipa kylmää ja märkää

ote kymppi plus…

Juhannuksena Manu heitti turkkinsa myös kirjaimellisesti, kun siskon kanssa ajeltiin sille kesätukka. Syynä tähän lähinnä se, että Manu tuntuu kärsivän kuumuudesta jo alle 20 asteen lämpötiloissakin eikä lenkkeilystä tule silloin yhtään mitään. Enkä ihmettele, että turkki oli kuuma, oli se niin paksu ja tiheä että trimmerillä oli kovat paikat selvitä urakasta. Pakko oli monesta kohtaa lyhentää turkkia ensin saksilla, että kone ylipäänsä kykeni siihen. Toinen syy turkin ajeluun oli se, että kastuessaan turkki pysyi hirmu pitkään märkänä vaikka sitä miten pyyhkeellä kuivasi. Nyt on helppoa uinnin jälkeen, kun koira kuivuu jo käytännössä kotiin kävellessä. Tietysti auringossa palamista täytyy nyt alkuun varoa, ennen kuin sänki kasvaa vähän pitemmäksi. Aika hassun näköinenhän siitä tuli mutta hyvä vaan, jos Manu levittää iloa ympärilleen :D Ja sama se minkä näköinen koira on, kunhan silläkin olisi mukavaa vietellä kesää.

nakupelle

rintakarvat jätetty Olavin toivomuksesta paikoilleen…

Muuten meille ei kuulu mitään ihmeellistä. Hyvin ollaan viihdytty uudessa kodissa, Manukin alkukankeuden jälkeen. Tosin kovasti se on ruvennut vahtimaan naapureiden menoa, vaikka kerrostalossa asuessa ei kiinnittänytkään mitään huomiota rappukäytävän tai naapurin ääniin. Jäljestyskurssilla on mennyt hienosti ja Manu tuntuu tykkäävän kovasti ja kehittyvän koko ajan tarkemmaksi nenän käyttäjäksi. On mukavaa, että löytyi joku Manullekin mieluisa harrastus! Työ vaan haittaa harrastustoimintaa, eli lomia odotellaan kiivaasti… :)

Toinen fysioterapiakäynti

Käytin Manun eilen ’kontrollikäynnillä’ fysioterapeutilla. Edellisen kerran käytiin kolmisen kuukautta sitten, ja nyt oli tarkoitus tarkistaa tilannetta.

Lopputulema oli, että jotakin kehitystä on tapahtunut Manun kunnossa, mutta ei niin paljon kuin mitä olisi voinut odottaa meidän treenien perusteella. Sen, mitä fysioterapeutti totesi Manun ryhdin parantumisesta oli huomattu jo itsekin. Lisäksi oli ihan positiivista, että Manu ei ollut enää yhtä jumissa kuin viime käynnillä ja etenkin sen oikea puoli, mikä oli ennen pahempi, oli nyt paremmassa kunnossa. Eli koiran toispuoleisuus on hieman vähentynyt.

Mystistä on kuitenkin se, että Manun liikkeet eivät ole juurikaan parantuneet treeninkään myötä. Manun liikkuessa sen takajalat pysyvät hyvin lähellä maata, eli se ei nostele niitä niin kuin normaalisti ja terveesti liikkuva koira tekisi. Jumppakaan ei ole nyt auttanut tuohon ongelmaan. Voi olla, että Manulla on jotenkin sellainen rakenne, että sille luonnollinen tapa on liikkua noin. Tai sitten se vain on tottunut raahustamaan niitä jalkojaan. Metsässä liikkuessa Manulla ei ole ongelmia, eli ei se siellä kompastele tmv, mutta tasaisella maalla liikkuessa sen ”hiihtotyylin” huomaa kyllä.

Lisäksi siltä löytyi vielä jotain kipu/jumikohtia tuolta ristiselän/lannerangan alueelta. Muualta rungosta se on kuulemma letkeä ja hyvin liikkuva, mutta tuo selkä sillä jumiutuu jostain syystä helposti siitä tietystä kohtaa. Jumikohtia saatiin kuitenkin jo ainakin jonkun verran aukeamaan käsittelyssä.

Oli Manu muuten iloista koiraa, kun lähdettiin kotiin päin ;) En antanut vetää hihnassa ja kun käskin takaisin sivulle, niin ensin metrin pomppu ilmaan ja sitten metrin pomppu taaksepäin minun viereen. Liekö iloisuus johtunut hoidon päättymisestä vai olon paranemisesta, toivotaan jälkimmäistä!

Nyt on tarkoituksena jatkaa vielä ainakin ilmapatjaharjoittelua säännöllisesti. Voi olla, että tuota Manun liikkumista ei tuon kummemmaksi saada kehittymään, mutta ei harjoittelusta haittaakaan ole. Voin muuten suositella fysioterapeutti Susanna Vartiaista, jos jonkun koira tai hevonen on vailla ammattitaitoisen fyssarin apua Kuopion lähettyvillä. Susanna on helläkätinen ja kärsivällinen myös tämän meidän ”en-malta-pötköttää-enää-sekuntiakaan” -iileskotin kanssa!

Ensi viikonloppuna suuntaamme varmaankin Kontiolahdelle ja Olavi suunnittelee sorsastusta siellä. Pian alkaakin jo kanalinnustus mikä pitäisi olla Manun ”päätyö” mutta saas nyt nähdä tuleeko tänä vuonna mitään sieltä suunnasta. Palaillaan!

Lekurilla taas

Olavi käytti Manun tällä viikolla eläinlääkärissä lisääntyneen yskinnän vuoksi. Halusin verikokeen avulla varmistua, onko kyseessä taas PIE -oireilu vai joku muu syy, jotta tiedän uskaltaako lääkkeen annostuksen pienentämistä kokeilla. Eosinofiilimäärät olivat veressä normaalilla tasolla (1.7 %, viitearvot ilmeisesti 1-8), joten ell arveli että yskintä johtuu nyt ihan vaan Manun huonosta yleiskunnosta. Joten nyt kokeillaan 5 mg kortisonia joka toinen päivä, so far so good mutta sormet ristissä ettei oireilu palaa…

Kliinisestä verenkuvasta ilmeni kuitenkin uusi ongelma, josta emäntä voi osoittaa syyttävällä sormella itseään… Eli Manun elektrolyyttiarvot olivat kovin alhaiset. Koska Manu syö raakaruokaa, ei siinä ole valmiiksi lisättyä suolaa. Olen välillä ruokaan lisännyt ihan tavallista ruokasuolaa, ilmeisesti kuitenkin liian harvoin/vähän… Onneksi ongelma on korjattavissa. Nyt Manulle tarjotaan päivittäin pariin otteeseen nestettä, johon on liotettu jotakin elektrolyyttilisää. Alkuun annettiin Osmosalia, kun lähiapteekissa ei muuta ollut ja nyt haettiin puteli samantyyppistä, mutta eläimille tarkoitettua Nutrisalia. Tuo Nutrisal sisältää paketin mukaan glukoosia, maltodekstriiniä, kaliumia ja natriumia.

Tällä hetkellä hellalla on porisemassa lampaan lihainen luu kattilassa, josta sitten otan nesteen talteen. Huomattavasti paremmin maistuu koiralle, kuin pelkkä hanavesi johon elektrolyyttilisää on sekoitettu. Tietenkin koko ajan on tarjolla toisessa kupissa myös tavallista vettä. Ei siis ihmekään, jos Manun meno on ollut tahmaista, itselläkin kramppaa lihakset jos tulee syötyä liian vähän suolaa etenkin nyt helteillä.

Lisäksi ostettiin vielä muutama tuubi Nutriplus -geeliä kokeiluun. Sitä on tarkoitus antaa ennen treeniä energiatason nostamiseksi, eli esim. ennen kuin lähdetään koiraa uittamaan. Näillä siis eteenpäin ja ei muuta kuin lisää treeniä. Mökillä ollessaan Olavi oli yksi yö käynyt Manua juoksuttamassa pyörällä pienen lenkin siten, että Manu sai juosta irti pyörän perässä. Yllättävän hyvin oli kuulemma sujunut eikä Manulla ollut mitään intressiä juosta pyörän eteen tmv.

Joten jospa tämä tästä taas lähtee parempaan suuntaan. Toivotaan nyt vain, että päästäisiin kortisonista eroon ja saataisiin Manu takaisin hyvään kuntoon. Ensi viikolla on tiedossa ainakin yhteiset vesityötreenit, joten Manu joutunee tassut kastelemaan.

Manu fysioterapiassa

Tänään tapahtui pitkään odotettu Manun vierailu fysioterapeutille. Kevään aikana huomasin, että Manu juoksi aika jäykällä selällä ja huonosti takajalkojaan käyttäen. Ajattelin, että voisi olla hyötyä kokeilla muutakin kuin hierontaa vaivaan, josko saataisiin sitten jumit pysymään poissa kauemmin ja juoksuun lisää vauhtia ja rentoa liikettä.
Seuraavaan upeasti Paintilla muokattuun kuvaan olenkin merkannut nuo Manun yleisimmät jumikohdat:

Manulla jumiutuu yleensä ristiselkä ja/tai takareidet.

Alkuun fysioterapeutti tarkkaili Manun liikettä ja totesi, että kyllä se liikkuu jäykästi kaksivuotiaaksi koiraksi. Manu kuulemma liikuttaa itseään lähinnä etupäällään ja takajalat vaan töpöttävät mukana, vaikka koiran liikkeessä voiman pitäisi lähteä nimeomaan takaosasta.
Syynä voi olla se, että Manulla on aika huonosti kulmautuneet takajalat. Voi olla, että koska sen takapää tuntuu vähän huteralta tmv., ei se niin mielellään sitä käytä ja siitä on syntynyt kierre: koira ei käytä takapäätä -> lihakset heikkenevät -> koira käyttää sitä yhä huonommin.
Selässä ei pitäisi olla vikaa, koska se puhtaaksi kuvattu tänä keväänä. C-lonkat voivat toki vähän vaikuttaa koiran liikkumiseen, vaikkei niissä nivelrikkoa tai muuta vaivaa ollutkaan ainakaan vielä (löysyyttä lukuunottamatta). Fysioterapeutti oli kuitenkin sitä mieltä, ettei Manu ole mikään erityisen vaivainen koira, vaan se on vaan joutunut tähän kierteeseen joka on tätä jäykkyyttä nyt aiheuttanut.
Hoito eteni siten, että tarkkailun ja tutkiskelun jälkeen fysioterapeutti hieroi ja käsitteli kipukohtia, etenkin jäykkää ristiselkää. Ihmeellistä oli, että tällä kertaa Manu antoi suhteellisen hyvin käsitellä itseään. Se venkoili huomattavasti vähemmän kuin hierojalla eikä edes pitänyt sitä tyytymätöntä monkumista. Kai tämä käsittely sitten tuntui jotenkin miellyttävämmältä. Fysioterapeutin mukaan Manulta saatiinkin ristiselästä jo lukkoja auki.
Näiden jälkeen sain vielä ohjeita tulevaan. Manulle tärkeintä olisi nyt saada lisää poweria takapäähän, jotta se alkaisi paremmin sitä käyttää eikä jumeja syntyisi niin helposti. Sain seuraavanlaisia ehdotuksia takapään jumppaamista varten:
Ylämäkikävely: hidasta kävelyä ylämäkeen. Itse ajattelin, että voisi lähteä läheisen laskettelukeskuksen rinteitä kiipeämään aina välillä, se kun ei kuulemma ole edes kiellettyä siellä näin kesäaikaan.
Ilmapatjaharjoitteet: Aika pehmeäksi jätetyn ilmapatjan päällä on hyvä tehdä erilaisia harjoitteita, esim. kävelyä, pyörimisiä, peruutusta, istu-ylös-istu jne. Minuutti-pari päivässä kuulemma riittää, tämä on aika rankkaa koiralle kunhan patja jätetään riittävän tyhjäksi niin että koira joutuu oikeasti tasapainoilemaan siinä päällä. Tätä testasimmekin jo fysioterapeutin luona ja Manu tuntui tykkäävän.
Puomien ylitys: Maahan voi asetella jotakin keppejä, mailoja tmv. sellaiselle korkeudelle, että koira joutuu oikeasti nostelemaan jalkojaan. Sitten vain hitaasti niistä yli ja puomirataa edestakaisin. Itse ajattelin ottaa Olavin sähly- ja jääkiekkomailat hyötykäyttöön ja rakentaa välillä radan tänne sisälle.
Uiminen: Olisi hyvää liikuntaa myös jumikoiralle. Mutta mitenhän tuon koiran saisi vielä nauttimaan siitä…
Ravaaminen: Lenkit pehmeällä alustalla sellaista vauhtia, että koira menisi tasaista reipasta ravia. Välillä voi ottaa myös laukkaspurtteja, mutta erityisesti tämä ravaaminen tekisi hyvää lonkan alueen ja selän lihaksille.
”Mahan kutittelu”: Manulla on vähän ongelmana se, että se roikottaa helposti selkäänsä eikä pidä sitä ryhdikkäässä asennossa. Välillä tekee kuulemma hyvää kosketella tai kutitella koiraa mahan alta (koiran seisoessa), niin että se nostaa selkäänsä ja parantaa ryhtiään ainakin hetkeksi.
Kaikissa näissä puomi-, ylämäki- ja ilmapatjaharjoitteissa on tärkeää muistaa liikkeen hitaus! Koira yrittää todennäköisesti tehdä liikkeet vauhdilla ja pomppien, koska silloin se pääsee helpommalla. Lihakset kuitenkin aktivoituvat paremmin kun liikkeet suorittaa hitaasti ja huolella, jolloin harjoitteista on myös huomattavasti enemmän hyötyä.
Käynti fysioterapeutilla oli ainakin meille kyllä hyödyllinen ja silmiä avaava. Nyt ollaan ihan uudella innolla aloittamassa tätä jumppaa Manun kanssa, josko sitten syksyä varten saataisiin koira parempaan kuntoon. Kotiin kävellessä Manu oli mielestäni jo normaalia iloisemman oloinen ja olisi halunnut juosta oikein kunnolla. Silloin ei harmita yhtään käyttää rahaa koiraan, kun lopputulos näkyy näin selvästi koiran olossa :) Sovimme että menemme vielä uudelle käynnille joskus alkusyksystä ja tarkastellaan sitten tilannetta uudestaan.

Hierojalla

Tänään käytin Manun hieronnassa, edellisestä kerrasta olikin jo pari-kolme kuukautta aikaa. Lantion alue ja reidet sillä oli taas jumissa ja ilmeisesti hieronta teki aika kipeää aluksi kun Manu ei olisi millään halunnut pötköttää hierottavana. Välillä kuului myös tyytymätöntä marmatusta, kun ei saanut nousta ylös ja sännätä ovelle.
Mutta pikkuhiljaa ilmeisesti jumit vähän helpottivat, koska loppua kohden Manu jo rentoutui enemmän eikä enää varonut kosketusta niihinkään kohtiin mitkä alussa aiheuttivat kiivaita poistumisyrityksiä. Kotiin lähtiessä kun käveltiin autolle oli Manu myös aika hyväntuulisen ja rauhallisen oloinen. Nyt olisi varmaan hyvä varata toinen aika jotta saataisiin jumit varmasti helpottamaan.
Ilmeisesti yksi merkki rentoutumisesta oli myös se, kun Manun nenästä valui jotain kirkasta nestettä sen makaillessa hierottavana. En ole itse tuosta ennen kuullut mutta kuulemma koiralla voi valua nenästä muutamia tippoja jotain nestettä jos koira oikein rentoutuu. Olen kyllä huomannut että Manulla on joskus nenänpäässä tippa, jos se on esim. ollut nukkumassa pedillään, mutta olen aina arvellut että se johtuu kuivasta huoneilmasta tai muusta vastaavasta. Hyvä tietää, että se voikin tarkoittaa vain sitä että Manu on rentoutunut!
Loppupäivä ollaankin sitten otettu rennosti. Kohta koiralle iltasapuskaa ja muuta ihmeempää ei olekaan ohjelmassa. Toivotaan nättiä ilmaa loppuviikoksi, jos saisi vaikka kameraakin ulkoilutettua pitkästä aikaa :)

Tassujen huolto

Koiran tassut joutuvat usein kovalle koetukselle etenkin näin talvisin. Manun tassuja huolletaan seuraavilla asioilla:

Ravinto: Karheisiin ja halkeileviin tassuihin auttaa usein öljyn tai rasvan lisääminen ruokavalioon (esim. lohiöljy on hyvä). Arvelen että Manun tassujen kuntoa on parantanut myös sinkkilisän syöttäminen, sillä ennen melko karheat anturat tuntuvat nykyään jo pehmeämmiltä (lisää on syötetty muutama kuukausi).

hoitamaton tassu

Tassujen tarkastus: Tassut tarkastetaan säännöllisesti haavojen, kulumien ynnä muiden varalta. Ja heti, jos koira ontuu tai liikkuu yhtään epäpuhtaasti. Olen yrittänyt myös muistuttaa Olavia jahtireissujen jälkeen vilkaisemaan tassut läpi. Haavoihin ja muihin vastaaviin reagoidaan tilanteen vaatimalla vakavuudella. Haavat olen puhdistanut ja sen jälkeen pitänyt koiralla sukkaa jalassa, ettei se pääse nuolemaan haavaa. Ostin muistaakseni H&M:stä vauvansukkia, ovat kätevän kokoisia nelijalkaisellekin! Jos on jotain tassuprobleemaa, tassu suojataan ulos mennessä töppösellä (meillä Agrimarketin alesta ostettu, muuten passeli mutta rispaantui nopeasti). Nirhaumiin olen käyttänyt Bacibact -voidetta (jos vaikuttaa että on tulehdusriski) tai pihkasalvaa, joka muodostaa suojaavan kalvon.

Kynsienleikkuu: Manun kynnet kuluvat aika paljon lenkkeillessä, mutta leikkaan niitä pikkuisen kerran viikossa-parissa. Viallisen varpaan kynsi ei osu maahan eikä siten kulu, joten sitä täytyy leikata enemmän kerralla.

tarvikkeita (löytyy tietysti myös dad <3 me -sukat)

Tassukarvojen siistiminen: Etenkin talvisaikaan olemme myös ajelleet Manulta tassujen pohjista karvat pois, ettei niihin pääse tarttumaan niin pahasti lumipaakkuja. Manu on onneksi suht rauhallinen tapaus hoitotoimenpiteissä, joten etutassuista karvojen ajelu onnistuu helposti Olavin vanhalla partakoneella. Takatassut taas kutiaa niin herkästi, että saavat jäädä luonnontilaan Olavin ja minun hermojen säästämiseksi tassujenhoito-operaatiossa :D

Rasvaaminen: Manun tassut ovat ainakin aiemmin olleet aika karheat, joten olen myös rasvaillut niitä. Tähän mennessä käytössä on ollut Helosan, en sitten tiedä olisiko joku toinen voide tehokkaampi. Rasvauksen jälkeen vielä ne vauvansukat tassuihin pariksi tunniksi, niin Manu ei nuole rasvaa pois ja samoin lattiat säilyy vähän siistimpinä.

Semmoisia aika perusjuttuja, tärkeitä kumminkin :)

___________________________________________________________________________________________________

Aiheesta siirrymme kuulumisiin: Manulla on jälleen yskä. En tiedä mistä lie sen saanut, kun ei olla muita koiriakaan tavattu nyt. Olisiko saanut eläinlääkärin odotushuoneesta sitten tai jostain tienvarrelta, ken tietää. Joka tapauksessa levossa on saanut taas pitää Manua ja valkosipulia olen lisännyt ruokaan, josko siitä jotain apua olisi. Tänään juuri mietin että auttaisikohan jos juottaisi jotain lämmintä juomaa… :D Toivotaan, että menee pian ohi. Treenit ovat siis tauolla sairasloman ajan. Manu on tosin omasta mielestään aivan terve ja kova hinku olisi päästä irti juoksentelemaan. Olemme myös saaneet ylimääräisiä yöllisiä herätyksiä energiseltä pikkumonsterilta (”Moi. Halusin vaan tarkistaa että oottehan te vielä elossa nuolemalla teitä naamasta. Kello on jo 4.30. T. Manu”)

Manu korjaamolla jälleen

Tänään Manu pääsi taas hierojalle. Tai omasta mielestään varmaan joutui hirveän tylsään ja pitkään kestävään kidutukseen.

Jalka oli edelleen jumissa, mutta ehkä olotila oli jo vähän helpottanut ensimmäisenkin käynnin jäljiltä, koska Manu ei enää niin paljon kirputtanut jalkaansa. Se kyllä tänäänkin ilmaisi hyvin selkeästi, että jumeja oli vielä etenkin takajaloissa ja myös vähän selässä. Manu oli kauhea ”potilas”. Joka välissä yritti pompata ylös ja lähteä ovelle sellaisella mun mielestä tää olis nyt tässä -ilmeellä. Sitten taas jatkuvaa tyytymättömyys-monkunaa, kun piti sittenkin maata ihan paikoillaan. Onneksi sentään lopussa vähän rauhoittui ja rentoutui. Todennäköisesti lihasjumit helpottivat jo jonkin verran, koska Manu ei lopussa reagoinut enää juuri ollenkaan selän ja lantion alueen hieromiseen, mitkä alussa aiheuttivat kiivaita poistumisyrityksiä.

Pitää seurailla nyt jalan tilannetta ja sitä, jatkuuko kirputus. Joka tapauksessa vielä yksi hierojakäynti voisi tulla tarpeeseen tämän vuoden aikana.

Tällä viikolla ei olla treenattu juuri mitään. Pakko myöntää, että sysipimeät ja sateiset illat eivät juuri houkuttele lähtemään harjoittelemaan, etenkin kun vakkaripaikoissamme ei ole mitään valaistusta. Mutta ensi lauantaille on suunnitelmissa lähteä Münsterikerhon järjestämään koulutuspäivään Konnevedelle. Koulutus järjestetään fasaanitilalla ja kouluttajana on meille entuudestaan tuttu Vakkerin Timo. Jännittävää :) Kertomusta koulutuspäivästä ilmestynee ensi viikonlopun aikana.

Ensimmäinen hierojakäynti

Tänään käytin Manun hierojalla tuolla Siilinjärvellä. Manu on viimeiset pari-kolme viikkoa kirputtanut yhtä tiettyä kohtaa vasemmassa takajalassa ja olin ajatellut että jotain siinä varmaan on, kun koira päivittäin samaa kohtaa kirputtaa ja nuolee. Mitään vakavampaa en epäillyt, koska Manu ei ontunut tai muutenkaan jalka ei liikkeessä tuntunut vaivaavan ollenkaan.
Ja sieltähän löytyikin aika pahat ja kipeät jumit vasemmasta reisilihaksesta. Jahtikaudella on tietysti tullut aika kovaa rasitusta, että siitäpä ne jumit ovat varmaankin syntyneet. Manu todennäköisesti yritti itse sillä kirputuksella lieventää kipua. Kun aiemmin käytiin lyhyessä tarkastuksessa samalla hierojalla, oli silloin selkälihaksissa vähän jumeja. Selkä oli nyt ihan ok, joten se oli varmaankin liikkuessa vertynyt normaaliksi mutta tuo jalka ja sen tilanne oli kyllä vähän yllätys. Selvästi oli kipeä se reisilihas ja samoin muut lihakset siinä lantion alueella.
Hieronta kesti noin tunnin ja hieroja keskittyi aika paljon juuri noihin ongelmakohtiin, kun muualla lihaksistossa oli hyvä tilanne. Manu ei kyllä nauttinut hieronnasta… Venkoili mahdottomasti ja koitti lähteä kesken kaiken pois vaikka miten monta kertaa. Sitten kun en päästänyt nousemaan ylös niin monkui tyytymättömänä loppuajan. Lopussa onneksi jo vähän rauhottui paikalleen, että ehkäpä siellä jo ne lihaksetkin alkoivat rentoutua.
Pitää varmaan käyttää Manua vielä muutaman kerran ainakin hierojalla, ettei tuosta vaivasta nyt pääse mitään isompaa syntymään. Nyt koira koisii tyytyväisenä pedillään ja loppupäivä pitääkin ottaa rennosti.

Ostin Manulle samalla reissulla Stride Powder -nimistä ravintolisää, jota aion kuureittain syöttää nivelongelmien ennaltaehkäisemiseksi. Manulla on huonot lonkat (tai ainakin toinen), joten jos etukäteen pystyy esim. nivelrikon riskiä mitenkään pienentämään, kannattaa se tehdä. Jauheessa on glukosamiinia, MSM:ää ja kondroitiinisulfaattia, joita käytetään ilmeisesti myös ihmisillä nivelongelmien hoitamisessa. Pitää jatkossa vähän tutkia eri valmisteita että mikä olisi kaikkein paras hinta-laatusuhteeltaan mutta päästään nyt tuolla Stridellä alkuun näin jahtikauden päätteeksi.

Viikonloppu

Olin ajatellut kirjoittaa, että kerrankin ollaan kotosalla viikonloppuna. Mutta jahdiksi se meni sittenkin…
Perjantaina Manu sai vihdoinkin 1 v -rokotukset. Kortisonikuurin takia niitä ei voitu laittaa aiemmin mutta nyt on asia hoidossa. Kennelyskärokotus pitää uusia vuoden päästä, rabies metsästyskoiralla 2 vuoden päästä ja loput onkin kai voimassa 3 vuotta.
Tänään käytettiin Manu hierojalla tarkastuksessa. Olin vähän uumoillut, että sillä voi olla jotain jumeja. Erityisesti juhannuksena tehdyn kiveskiertymäleikkauksen jälkeen huomasin että se ei enää venytellyt takajalkojaan (sittenkään, kun leikkaushaava oli jo parantunut). Normaalisti Manu venyttelee vähintään unilta herättyään. No, sitten tulikin se vaskuliitti minkä aikana ei voi käydä hieronnassa joten asia siirtyi. Manu tuntui jo vertyvän tässä kesän aikana entiselleen mutta halusin sen kumminkin käyttää tarkastuksessa.
(On sekin muuten, että itse raaskii käydä hierojalla ehkä kerran vuodessa-kahdessa mutta kun koirasta on kyse niin sinne vaan… Mutta toisaalta, koira kun on hankittu niin haluan siitä myös pitää hyvää huolta.)
Tarkastuksessa kävi ilmi että selässä on jotain pientä häikkää. Manu aristi hieman kosketusta, oikeastaan ”kyykkäsi” kun hieroja tunnusteli selkärangan viereisiä lihaksia. Muuten tilanne oli yllättävän hyvä eikä muualta siis löytynyt mitään jumeja. Tuon selän takia nyt kuitenkin aiotaan Manu käyttää tässä syksyn aikana varmaan muutamaan otteeseen hierojalla.
Tänään illalla meidän piti olla kotona ja olin hieman haaveillut elokuviin menemisestä. Manu ja Olavi kuitenkin karkasivat sorsastamaan Tuusniemelle. Huomisen suunnitelmissa on kai suunnata Pielavedelle koiran kanssa harjoittelemaan hakua ja katselemaan, josko niitä sorsia olisi siellä. Että semmoinen kotiviikonloppu tällä kertaa. On se tämä syksy kiireistä aikaa :)