Supidummy

Askarreltiin sunnuntain ratoksi Manulle supinnahasta uusi dami. Meillä saattaa joskus nämä projektit odottaa vähän alkuaan, tämäkin supinnahka oli noin vuoden ajan varastossa odottamassa tätä päivää.
IMG_3471
Supikoira löytyi viime talvena ilmeisesti auton alle jääneenä tien varresta. Koska se oli täysin ehjä (eli ei mitään suolet ulkona -kategoriaa), otettiin supi talteen. Tämä koiraharrastus tekee sillä tavalla vähän mielenvikaiseksi että kuollutta supikoiraa pitää hyvänä löytönä, pakastimessa säilytetään kuolleita lintuja jne… Mutta kumminkin: Olavi nylki supin ja poisti rasvan nahasta. Myös jalat poistettiin ja reunoja hieman siistittiin. Sitten nahka jätettiin kuivumaan levitettynä, ensin ulos pariksi päivää ja sitten varastoon vuodeksi kuten mainitsin (vähempikin voisi kyllä riittää). Sen jälkeen nahka oli tämännäköinen:
IMG_3469
Sisälle laitettiin vanha dami jolla ei oikein ollut enää muuta käyttöä. Sitten ompelin ensin pitkän sivun kiinni ja lopuksi molemmat päät. Lankana käytin jotakin mattojen kanttaamiseen käytettävää lankaa (äitin antamaa), tärkeintä lienee että on mahdollisimman kestävä lanka. Neulana toimi ihan hyvin sellainen nahan ompeluun tarkoitettu melko paksu neula.
IMG_3476
IMG_3480
Nahan ompeleminen kiinni oli yllättävän helppoa, joskin joistakin kohti nahka oli kuivunut aika kovaksi joten voimaa sai käyttää. Mutta varmaan joku puolisen tuntia meni tuon teossa (joista vähintään 10 minuuttia sai hätistellä virallista valvojaa kauemmaksi ettei tökkää nenäänsä neulaan).
Ja valmiina:
IMG_3483

Otetta saadaan näköjään vielä vähän harjoitella...

Otetta saadaan näköjään vielä vähän harjoitella…

Harrastaessa sattuu ja tapahtuu -luennolla

Olin viime torstaina kuunteluoppilaana koulutusillassa, jonka oli järjestänyt eläinfysioterapeutti Susanna Vartiainen. Aiheena oli harrastaessa sattuu ja tapahtuu, eli harrastuskoiran ensiavusta ja lihashuollosta oli puhe. Tärkeä aihe myös metsästyskoiran omistajalle, vaikka yleisön kysymyksistä päätellen luulisin että suurin osa kuuntelijoista oli agility- tai tokoharrastajia.

Ensiksi eläinlääkäri Paula Anttila kertoi koiran tapaturmista ja ensiavusta etenkin harrastuskoiran omistajan näkökulmasta. Kävimme läpi haavan, lämpöhalvauksen, kyynpureman ja allergisten reaktioiden hoidon sekä lyhyesti shokkiin annettavan ensiavun. Tieto oli aika ”perustasoa”, eli ainakaan itse en kokenut saavani kovin paljon uutta tietoa luennosta. Hyvä kumminkin kerrata perustietoja ja -taitojakin aina välillä. Yksi asia, mikä kyllä muistui taas mieleen, on edelleen keskeneräisen ensiapulaukkumme valmiiksi kokoaminen. Mitä siellä olisi hyvä olla, mutta meiltä vielä puuttuu, on esim. kylmäpakkaus. Lihasvamman (esim. venähdyksen) sattuessa olisi ensiavuksi hyvä antaa kylmää eikä aina ole esim. juoksevaa vettä käytettävissä. Pitää yrittää ennen ensi syksyn jahtikautta skarpata ja tehdä ensiapulaukku vihdoin valmiiksi.

Tämän jälkeen Susanna Vartiainen puhui koiran lihashuollosta, mikä tuntuu joskus metsästyskoiran omistajilta unohtuvan. Tosin nykyään varmaan on entistä vähemmän näitä häkissä tai juoksunarussa asuvia koiria, jotka eivät esim. lenkille pääse säännöllisesti. Koira on arvokas ”metsästysväline” siinä missä esim. kallis asekin, jota yleensä huolletaan tarkasti, ja koirasta pitäisi pitää vielä huomattavasti parempaa huolta kun kyseessä on elävä ja tunteva olento.

Ideaalitilanteessa koira ei tietenkään mene jumiin esim. metsästyspäivästä ja palautuu hyvin, mutta aina ei tilanne ole tämä. Riippuu rasituksesta, mikä kohta koirasta kipeytyy ja miten. Tokokoirista tulee monesti epäsymmetrisiä, ellei niitä muisteta huoltaa, koska ne seuraavat aina samalla sivulla jolloin toinen puoli koirasta kiristyy ja toinen heikentyy. Agilitykoirilla tulee tyypillisesti jumeja ristiselkään ja lapojen alueelle hyppimisen seurauksena. Metsästyskoirilla taas joutuu takaosa kovaan rasitukseen, koska koiran juostessa voima lähtee sen takaosasta. Tällöin esim. reisilihakset voivat jumiutua.

Mitä koiranomistaja voi itse tehdä koiran kunnon ja lihashuollon eteen:

  • Liikunta / kunnon ylläpitäminen: koiralle tulisi tarjota monipuolista ja vaihtelevaa liikuntaa säännöllisesti. Mielellään pehmeillä alustoilla, esim. metsässä juokseminen tekee hyvää. Tietysti ottaen huomioon koiran kiinnipitoa koskevat säännökset, ettei koira pääse häiritsemään esim. lintujen pesintää. Täytyy muistaa myös riittävä lepo.
  • Verryttely: ennen suoritukseen lähtöä olisi hyvä lämmitellä koiraa ja siten valmistella sen kehoa rasitukseen. Kävelyä, hölkkää, pikkupyrähdyksiä juoksua, koira pidetään lämpimänä, turkista voi kevyesti ravistella että pintaverenkierto lähtee toimimaan jne. Manua emme ole sen kummemmin lämmitelleet ennen metsästysreissuja, koska sen hakuvauhti on niin verkkaista ettei se siinä itseään revi hajalle. Joskus alkuun kuljetaan ensin tietä pitkin, jossa se omaan vauhtiin hölkkäilee. Jos meillä olisi koira joka oikeasti juoksisi kovaa hakuun päästessään, täytyisi alkuverryttelyyn varmaan kiinnittää enemmän huomiota. Samoiten on hyvä tehdä rasituksen jälkeen pientä loppuverryttelyä, että koiran hengitys tasaantuu. Samalla elimistölle annetaan mahdollisuus poistaa kuona-aineita lihaksista. Rasituksesta palannutta, läähättävää koiraa ei pitäisi koskaan esim. laittaa suoraan autoon, jossa se ei edes itse pääse liikkumaan niin että keho palautuisi suorituksesta.
  • Kylmä/lämpöhoidot: Kylmä auttaa akuutteihin vammoihin, joiden syntymisestä on aikaa alle 24-48 h. Kylmää kannattaa antaa useita kertoja päivässä noin 15 minuuttia kerrallaan. Kroonisiin vammoihin auttaa lämpö. Ei ole itselle tullut mieleen laittaa Manun jumiutuvan reisilihaksen päälle vaikka lämmitettyä jyvätyynyä silloin tällöin… Tuntuuhan se lämpö itsestäkin hyvältä jos on joku paikka jumissa, miksei siis koirastakin.
  • Kotihieronta: Kotonakin voi tervettä  koiraa hieroa kevyesti, kun  muistaa huomioida koiran antamat signaalit. Sairasta koiraa ei saa hieroa ja jollakin tapaa loukkaantunut/vammautunut kannattaa viedä ammattilaisen hoidettavaksi. Kotihieronnalla voi kuitenkin rentouttaa normaalia, tervettä koiraa esim. metsästyspäivän jälkeen. Lihaksia hierotaan isoilla,  rauhallisilla ja pyörivillä liikkeillä.
  • Venyttely: Samoin tervettä, aikuista  koiraa voi venytellä kotona. Lihakset kannattaa lämmitellä ensin ja sitten viedään raaja kerrallaan ääriasentoon noin 30 sekunniksi. Koiraa kannattaa innostaa venyttelemään itsekin. Manun kanssa teemme esim. niin, että se namin perässä pyörii pieniä ympyröitä molempiin suuntiin, jolloin kyljet venyvät. Toinen liike mikä namin perässä on helppo tehdä on pään venytys alas etujalkojen väliin.
  • Tarkkailu: oman koiran tarkkailu on olennaisen tärkeä asia! Kun oppii tuntemaan koiransa tavat ja olemuksen, esimerkiksi milloin se venyttelee, miten se liikkuu, miltä sen keho tuntuu omiin käsiin, huomaa kyllä jos joku muuttuu. Kun Manulla veti lantion ja reisien alue jumiin viime syksynä, huomasin sen ensiksi siitä ettei se enää venytellyt takajalkojaan unien jälkeen, kuten normaalisti. Liikkumisessa en vielä ehtinyt eroa huomata, mutta jos jumeja ei oltaisi hoidettu, olisi sekin vaikeutunut ajan myötä. Nyt taas yksi päivä huomasin, että se kirputti samaa kohtaa vasemmassa reidessään. Onneksi on jo hieroja-aika varattuna.

Koirilla syvien lihasten harjoittaminen tekee hyvää samalla lailla kun ihmiselläkin. Yksi hyvä niksi, jonka luennolta kuulin, on ilmapatjaharjoittelu. Matalan ilmapatjan voi täyttää jättäen sen hieman pehmeäksi ja sitten koira sen päälle liikkumaan (pyörimään, peruuttamaan jne.). Kun koira tasapainoilee pehmeällä alustalla, harjoittaa se syviä lihaksia jotka vaikuttavat taasen esim. hyvään koordinaatioon. Mielessä on ollut muutenkin uuden patjan ostaminen koska Olavi tykkää välillä nukkua lattialla Manun kanssa, ehkäpä siis suuntaamme ilmapatjaostoksille.

Ehkä tämä jonkun mielestä voi olla turhaa touhua, mutta oma mielipiteeni on, että koiran hyvinvointiin käytetty aika ei ole hukkaanheitettyä. Samalla kun katselee telkkaria ja koira makoilee jaloissa, voi käyttää ajan hyödyksi ja antaa vaikka sitä hierontaa. Se on selvä asia, että koiralta on turha odottaa sataprosenttista suoritusta metsälläkään, jos paikat kremppaa ja on jumissa tai jos koiran kunnosta ei ole huolehdittu asianmukaisella tavalla.

Manun työviikonloppu

Viikonloppuna oltiin Nokialla lampaanteurastushommissa. Tämä tarkoitti, että Manulla oli koko viikonlopun pituinen työvuoro. Piti silmä kovana seurata, että meneekö paloittelu kaikkien sääntöjen mukaan. Myös nylkemisessä olisi ollut yksi innokas apuri tarjolla mutta piti vähän hillitä menoa.

virallinen valvoja hyväksyy

virallinen valvoja hyväksyy

Kahdesta pienehköstä pässistä saatiin yksi kaupan muovipussillinen lihaa Manulle, kun osa meni ihmisen ruuaksi. Riittänee pariksi kuukaudeksi muun ruuan ohessa.
Ensi viikolla on jännittävää ohjelmaa tiedossa, kun mennään eläinlääkärille kontrollikäynnille. Toivotaan, että koira on sisäpuoleltakin jo paremmassa kunnossa, ei se ainakaan ole enää yskinyt. Lisäksi samassa rauhoituksessa otetaan viralliset luustokuvat lonkista ja kyynäristä. Jännittää, että mitähän yllätyksiä sieltä löytyy…

Viikonloppu

Olin ajatellut kirjoittaa, että kerrankin ollaan kotosalla viikonloppuna. Mutta jahdiksi se meni sittenkin…
Perjantaina Manu sai vihdoinkin 1 v -rokotukset. Kortisonikuurin takia niitä ei voitu laittaa aiemmin mutta nyt on asia hoidossa. Kennelyskärokotus pitää uusia vuoden päästä, rabies metsästyskoiralla 2 vuoden päästä ja loput onkin kai voimassa 3 vuotta.
Tänään käytettiin Manu hierojalla tarkastuksessa. Olin vähän uumoillut, että sillä voi olla jotain jumeja. Erityisesti juhannuksena tehdyn kiveskiertymäleikkauksen jälkeen huomasin että se ei enää venytellyt takajalkojaan (sittenkään, kun leikkaushaava oli jo parantunut). Normaalisti Manu venyttelee vähintään unilta herättyään. No, sitten tulikin se vaskuliitti minkä aikana ei voi käydä hieronnassa joten asia siirtyi. Manu tuntui jo vertyvän tässä kesän aikana entiselleen mutta halusin sen kumminkin käyttää tarkastuksessa.
(On sekin muuten, että itse raaskii käydä hierojalla ehkä kerran vuodessa-kahdessa mutta kun koirasta on kyse niin sinne vaan… Mutta toisaalta, koira kun on hankittu niin haluan siitä myös pitää hyvää huolta.)
Tarkastuksessa kävi ilmi että selässä on jotain pientä häikkää. Manu aristi hieman kosketusta, oikeastaan ”kyykkäsi” kun hieroja tunnusteli selkärangan viereisiä lihaksia. Muuten tilanne oli yllättävän hyvä eikä muualta siis löytynyt mitään jumeja. Tuon selän takia nyt kuitenkin aiotaan Manu käyttää tässä syksyn aikana varmaan muutamaan otteeseen hierojalla.
Tänään illalla meidän piti olla kotona ja olin hieman haaveillut elokuviin menemisestä. Manu ja Olavi kuitenkin karkasivat sorsastamaan Tuusniemelle. Huomisen suunnitelmissa on kai suunnata Pielavedelle koiran kanssa harjoittelemaan hakua ja katselemaan, josko niitä sorsia olisi siellä. Että semmoinen kotiviikonloppu tällä kertaa. On se tämä syksy kiireistä aikaa :)

Pari kuvaa viikonlopulta

Viikonloppuna käytiin taas Tuusniemen mökillä. Lauantaina oli hieno ilma ja käytiin lähipellolla Manua juoksuttamassa ja otin samalla kuvia. On muuten kivaa kuvata järkkärillä, verrattuna entiseen pokkariin. Onnistuu sentään osa kuvista, vaikka paljon on vielä opittavaakin.

Dumbo...

Dumbo…

Olavi kävi myös jänisjahdissa ja lisäksi teki Manun kanssa kumpanakin päivänä lenkin metsässä. Lintuja oli näkynyt muutama ja yhden se Manu oli tainnut löytää (ei seisontaa kuitenkaan). Manun huonosta kunnosta johtuen haku on vielä aika laiskaa, mutta huomaa kyllä että kun tulee kunnolla haju nenään niin jalkoihinkin tulee liikettä enemmän. Saa nähdä, miten käy kun linnustus alkaa.

Kuulumiset ja suunnitelmat

Viime viikonloppuna kuljeskeltiin vähän etsimässä lehtokurppia (ilman tulosta). Alussa Manu jaksoi hakea hyvin, reipasta vauhtia ja aika laajoja lenkkejä, mutta sitten taisi puhti loppua. Eikä kyllä ihmekään, kun melkein koko kesä piti pitää koiraa levossa tai hyvin kevyellä liikunnalla sairastelujen takia (viimeisimmäksi vaskuliitin johon Manu joutui syömään pitkän kortisonikuurin). Manusta huomaa heti, kun se väsähtää, kun se tulee tuohon jalan viereen nuohoamaan. Mutta jospa se kunto saadaan tästä kohenemaan syksyn aikana.

Nyt viikonloppuna suunnataan taas mökille Tuusniemeen. Tällä kertaa ohjelmassa on Olavilla jänisjahtia, joten Manu ja minä varmaan pidämme mökkiä pystyssä sillä välin. Tassussa ollut haava on mennyt hyvin umpeen joten lenkillä pystyy kyllä käymään normaalisti.

————————————————————————————————————————————

Loppuun vielä kuva uudesta takista. Ompelin Manulle tuommoisen syksyn jahteja varten, että sekin voi lämmitellä taukojen aikana (Manu kun ei nuotiolla istumisesta niin välitä… Eli toisin sanoen pelkää savun hajua kuollakseen ja häviää paikalta alta aikayksikön kun nuotio sytytetään). Piirsin edellisestä takista kaavat, joten ei ollut kovin vaikea homma, vähän työläs vain. Etuosasta tuli vähän turhan avoin mutta muuten ihan passeli. Vuori on froteeta ja päälliskangas jotain vedenpitävää.

Koirakeisarin uudet vaatteet

Koirakeisarin uudet vaatteet