Kynnen poisto

Kuten kerroimme aiemmin, Tuiskulla sattui haaveri yhden kynnen kanssa pääsiäisen tienoilla. Kynsi oli ilmeisesti ulkoillessa haljennut lähes koko pituudelta ja se menikin sitten kokonaan poistoon. Operaatio tehtiin jo maaliskuun lopulla, mutta eilen kun leikattiin koirien kynsiä, muistui mieleen etten ole vielä kirjoittanut kokemuksistamme tänne mitään. Tässäpä siis kertomusta siitä, miten kynsi parani toimenpiteen jälkeen.
Toimenpiteessä kuoritaan kynsiaines pois ja kynnen sisällä kulkeva hermo jää näkyviin. Ilmeisesti kynsi paranee yleensä paremmin ja nopeammin, kun tuo hermo jätetään paikalleen. Kipeä se toki on alkuun. Toimenpiteen päivänä Tuisku ei vaikuttanut kovin kipeältä, taisi olla aika tokkurainen rauhoituksen jäljiltä ja muistaakseni lepäili pitkälti koko loppupäivän.

1. päivä leikkauksen jälkeen
Seuraavana päivänä Tuiskun jalka oli todella kipeä. Se ontui jalkaa eikä me käytykään ulkona muuta kuin pissalla pyörähtämässä. Haavasta vuoti sen verran verta, että sitä tuli tassusiteen läpi. Illalla paketti piti avata, lisätä hermon päälle Terra-Poly Vet -nimistä voidetta (joka ilmeisesti esti tulehdusta, sen lisäksi piti syöttää myös antibioottikuuri) ja vaihtaa puhtaat kääreet tassuun. Tämähän olikin aika hankala toteuttaa, koska se hermo oli todella aristava ja kipeä, mutta eihän siinä muu auttanut kun hoitaa homma vaikka koira olikin eri mieltä asiasta.

Tilanne leikkausta seuraavana päivänä: hermo punainen ja kynsivallista vuotaa verta

2 .päivä leikkauksen jälkeen
Seuraavana päivänä vaihdoimme jälleen kääreitä. Varpaiden väliin laitettu, hiertymiä ehkäisevä vanu oli päässyt hiukan tarttumaan hermoon kiinni. Huuhtelimme tassua reilulla vedellä, mutta emme sen kummemmin yrittäneet kiskoa vanua irti, koska hermo oli edelleen selvästi arka ja kipeä, ei kuitenkaan yhtä paha edellisenä päivänä. Huuhtelun jälkeen hyvä tassun kuivaus, voidetta reilusti hermon päälle ja taas side päälle.

3. päivä leikkauksen jälkeen
Teimme ensimmäisen hiukan pidemmän lenkin operaation jälkeen, hihnassa tosin vielä. Tassu ei tuntunut enää pahemmin Tuiskua vaivaavan, ainakaan se ei sitä enää ontunut ja menohaluja olisi ollut. Sidettä vaihtaessa huomasimme, että hermon pinta oli muuttunut hiukan vaaleammaksi. En osaa sanoa, oliko siihen tullut jonkinlainen kalvo vai oliko se verestävä pinta kuivunut pois.

4. päivä leikkauksen jälkeen
Hermon pinta oli muuttunut edelleen vaaleammaksi ja kovemmaksi. Kipulääkitystä pienennettiin.

5. päivä leikkauksen jälkeen
Kynsivallista vuoti hiukan edelleen verta, mutta hermo ei enää aristanut juurikaan kosketusta. Paksu tassuside saatiin ottaa pysyvästi pois, mutta kauluria pidettiin edelleen päässä niin ettei Tuisku päässyt nuolemaan tassua. Sisällä pidimme lisäksi suojana lasten ohutta puuvillasukkaa. Ulos mennessä tassu suojattiin paremmin paksummalla kääreellä ja vedenpitävällä tossulla.

Tilanne 5 päivää poiston jälkeen: hermo on pinnalta kuiva eikä arista enää

Viikko leikkauksen jälkeen
Tuiskua pystyi jo juoksuttamaan hiukan irti (tassu suojattuna). Tassupaketti ei pysynyt jalassa ihan koko matkaa ja kotiin tullessa kynsivallista hiukan vuotaakin verta. Muistaakseni lopetimme kipulääkityksen kokonaan tänä päivänä, ab-kuuri jatkui vielä muutaman päivän.

Puolitoista viikkoa leikkauksen jälkeen
Hermo on muuttunut täysin valkoiseksi ja vaikuttaa hiukan haperolta. Emme suojaa tassua enää uloskaan mennessä, koska kynsivallikin vaikuttaa parantuneen.

2 viikkoa leikkauksen jälkeen
Uutta kynttä alkaa pikkuhiljaa puskea kynsivallista. Tassu ei kaipaa poiston jäljiltä enää minkäänlaisia varo- tai hoitotoimenpiteitä.

2 kuukautta leikkauksen jälkeen
Tällä hetkellä tilanne on se, että kynsi on täysin entisellään eikä sitä erota millään lailla muista kynsistä. Kynsi vaikuttaisi olevan yhtä vahvaa ainesta kuin muutkin kynnet ja on nyt kasvanut siihen pituuteen, että eilen sitä piti leikata ensimmäistä kertaa poiston jälkeen.

Olin oikeastaan hiukan yllättynyt siitä, kuinka nopeaa toipuminen oli. Alussa toki kynnen hermo oli älyttömän kipeä ja aristava, mutta ihan muutamassa päivässä näkyi jo isoja muutoksia parempaan. Uusi kynsi kasvoi myös tilalle hyvää vauhtia. Sanoisin, että erityistä haittaa tai ylimääräistä työtä poisto aiheutti sen vajaan 2 viikon ajan, mutta sittenpä pääsi jo elämään ihan normaalia elämää. Muutama vinkki vielä tähän loppuun:

• Kynsien kasvua ja vahvuutta voi koittaa parantaa biotiinivalmisteella. Aloin syöttää Tuiskulle biotiinikuuria heti tuon poiston jälkeen ja paketti taisi kestää noin 1,5 kk. Tuiskun muissakin kynsissä on näkynyt vähemmän pikku lohkeamia ym. halkeilua kuurin jäljiltä. Taidan syöttää sille kuuriluontoisesti biotiinia aina välillä, jospa sitten vaikka jatkossa vältyttäisiin näiltä kynsiongelmilta.
• Tuskaisinta koko hommassa oli se, että ulkona oli luonnollisesti kauheat kurakelit samaan aikaan. Tassupaketti on ehdottoman tärkeä pitää kuivana, ettei sinne haavaan pääse kehittymään tulehdusta. Nämä Pawz -suojatossut olivat aika käteviä ulkoillessa. Ei nekään tietysti esim. metsässä juoksua kestä, mutta olivat hyviä asfaltilla ja nurmella tepsutteluun. Pukeminen oli alkuun hankalaa, kun tuo tossun suuaukko on pieni ja jalassa oli iso suojapaketti, mutta siihen oppi kyllä hyvän tekniikan. Joskus laitettiin tuohon päälle vielä esim. oma sukka ja kiristettiin se teipillä kiinni, niin pystyi tekemään pitempääkin lenkkiä ja tassuside pysyi kuivana ja puhtaana.

Tuiskun kynsiongelma

Juuri ennen pääsiäistä huomasimme, että yksi Tuiskun oikean etutassun kynsistä on haljennut. Ensi alkuun huuhtelimme tassua Betadine -liuoksella ja pidimme tassun paketoituna ja suojattuna, jotta uusi terve kynsi pääsisi kasvamaan tilalle ja lohjenneen osan voisi leikata pois. Kynsi ei tuntunut juurikaan vaivaavan Tuiskua itseään, koska se ei ontunut jalkaa ja veti ulkona yhtä kovaa vauhtia kuin ennenkin. Pääsiäisen jälkeen Tuisku oli kuitenkin repinyt jalastaan paketin pois meidän ollessa töissä ja varmaankin nuollut kynttä, koska se oli entistä pahemmin revennyt. Varasin sitten lääkäriajan Tuiskulle ja kynsi poistettiin kokonaan viime keskiviikkona.
Hankalan tuosta muuten suhteellisen pienestä operaatiosta tekee se, että kynnen sisällä oleva hermo jätetään paikalleen ja kynsiaines kuoritaan pois siitä ympäriltä. Paljas hermo on luonnollisesti hyvin arka, mistä johtuen Tuisku oli aika kipeä operaation jäljiltä. Toipuminen on kuitenkin onneksi edennyt hyvin ja aika nopeasti. Kipulääkitystä on voinut jo pienentää, muutaman päivän sisällä varmaan jätetään kokonaan pois. Ajattelin tehdä toipumisesta kuvien kanssa oman kirjoituksensa, sellaisesta olisi minulle ainakin ollut hyötyä kun ennen operaatiota netistä etsin kokemuksia kyseisestä toimenpiteestä.

kaverukset pääsiäisenä mökillä

Kaikenlaista noiden koirien kanssa sattuu. Toivottavasti viimeistään muutaman viikon päästä ollaan jo siinä tilanteessa, ettei tassua tarvitsisi suojata enää uloskaan mennessä. Näin kurakeleillä on hankalaa saada tassu(paketti) pidettyä kuivana ja puhtaana, ja sama suojausruljanssi toistuu vähintään sen 4 kertaa päivässä kun ulkona käydään. Jalkakäytävillä vielä toistaiseksi oleva hiekoitussora myös puhkoo aika tehokkaasti erinäiset muovipussiviritykset. Tähän ollaan tosin löydetty yksi hyvä tuote ja siitäkin kerron sitten myöhemmin lisää.
Manulle sen sijaan kuuluu tällä hetkellä ihan hyvää. Sen tassuissa oli aiemmin talvella hieman hiivan kanssa ongelmaa, mutta siitä päästiin nopeasti eroon Malaseb -shampoolla tehdyillä pesuilla. Eilen tehtiin Manulle keväthuoltoa (turkin pesua, tassukarvojen lyhennystä, korvien puhdistusta ym.) ja pesuun joutuminen oli taas Manun mielestä pahimman luokan eläinrääkkäystä. No, siitäkin selvittiin elossa ja kyllä nyt on puhdas ja hyväntuoksuinen münsteri :)
Tällä erää ei ole sen kummempia kuulumisia, kun treenit ym. ovat toistaiseksi hieman katkolla tuon kynsioperaation vuoksi. Palaillaan asiaan, kun on enemmän kerrottavaa!

Ensilumi

Kuopioon saatiin kunnollinen ensilumi eilen, mutta nämä kuvat ovat viime viikonlopulta kun oltiin käymässä Kontiolahdella. Siellä Tuisku näki ensimmäistä kertaa lunta (ei aiheuttanut suurempia reaktioita). Manu sen sijaan tykkää kovasti lumesta ja onkin ollut nyt virkeämmän oloinen ulkoillessa. Erityisesti se tykkää kieriskellä lumessa ja tänäänkin aamulenkille lähtiessä tuli aika monta lumienkeliä jalkakäytävälle ennen kuin päästiin edes pois omalta kotikadulta :)




Molempien koirien kanssa on ollut viime aikoina vähän haastetta. Tuiskulla tökkii nouto pahemman kerran, en tiedä vieläkö sillä hampaat aristaa vai mistä on kyse mutta noutaminen ei nappaa yhtään. Koiran käytöksen perusteella kyllä vaikuttaisi vähän että kyseessä voisi olla ihan jotain uhmaikäisen narttupennun hölmöilyäkin. Taitaa olla niin että kuun asento, korvakarvojen suunta ynnä muut seikat vaikuttavat siihen että miten treeni sujuu. No, jospa se siitä lähtisi taas sujumaan, harjoittelua tehdään pikkuisen joka päivä.
Manulla sen sijaan on ollut oksennuspäivä tänään. Tuisku oli menneellä viikolla tuhonnut yhtä muovista leluaan (joita on pakko päivisin koirien ulottuville jättää, koska muuten Tuiskulle maistuu esim. ovenkarmit, oi näitä pentuaikojen iloja….) ja Manu oli aina nälkäisenä ja kaikkiruokaisena syönyt ne irronneet muovin palaset. Tänään on sitten oksenneltu kolmeen otteeseen niitä ulos… Toivotaan, että meni tällä ohi. Vielä en enempää huolestu aiheesta, koska Manu on muuten ollut normaali ja ruoka maistuu edelleen hyvin. Onhan siinä itsellekin vähän jännitystä muuten rauhalliseen lauantaipäivään, kun pohtii mille matolle Manu seuraavaksi tähtää…
Sellaiset kuulumiset tällä kertaa. Tänään piti alun perin olla tiedossa harjoituspäivä fasaanitilalla, mutta se peruuntui osallistujien vähäisyyden takia. Tammikuussa kokeillaan sitten uusiksi, jos olisi riittävästi porukkaa kasassa. Ehkä siihen mennessä se kadonnut noutointo ja -taitokin palaa Tuiskun mieleen :)

Korvaongelmia

Nyt se on viimein uskottava: nauta ei vain käy Manulle. Kokeilimme sitä vielä syöttää taas pitkän tauon jälkeen ja korvatulehdushan siitä heti seurasi… Onneksi vain lievä, mutta korvat töhnivät ja Manu rapsuttelee niitä jonkin verran.

Tänään Olavi suuntasi siis eläinlääkärille Manun kanssa. Nyt laitetaan pari viikkoa Canofite -tippoja korviin ja huuhdotaan Malaceticilla tarpeen mukaan. Tuo Malacetic on kyllä todella tehokas aine, ollaan sillä välillä muutenkin huuhdeltu jos korvat ovat alkaneet punoittaa jostain syystä ja yleensä on heti tehonnut ja punoitus hävinnyt. Tällä kertaa ei kuitenkaan riittänyt pelkkä huuhtelu. Toivottavasti nyt päästään nopeasti eroon korvavaivoista. Eikä nautaa kokeilla enää ikinä lisätä ruokavalioon.

Samalla käynnillä laitettiin varmuuden vuoksi myös kennelyskärokote. Tänä vuonna ei muita rokotteita tarvinnutkaan laittaa, vuoden päästä sitten on taas rabiesrokote vuorossa.

korvien tuuletusta

Tänne ei nyt sen kummempia kuulumisia. Manun kuntokuuri syksyä varten on jatkunut ja jahtikausi onkin jo hyvää vauhtia menossa. Saa nähdä onko sorsastusta tiedossa taas ensi viikonloppuna. Varasin myös toisen fysioterapia-ajan Manulle syyskuun alkuun, ja siellä varmaan saadaan palautetta siitä onko koiran fysiikassa tapahtunut mitään kehitystä kesän aikana. Palailemme asiaan, kun on jotain kerrottavaa!

Manun terveystilanne jahtikauden alla

Blogissa on ollut melko hiljaista viime aikoina kiireisen aikataulumme takia. Toisaalta ei olla mitään ihmeempiä nyt puuhattukaan. Helteet ovat jatkuneet jo kauan ja Manua ei olla voitu liikuttaa juuri muuten kuin uittamalla. Nyt kun Olavikin on palannut lomalta töihin, ei lenkkeily onnistu enää myöhään illalla tai yöllä kun aamulla pitää herätä töihin.
Manun tilanne on yhä entisellään. Kortisonia on syötetty kohta kuukauden päivät enää joka toinen päivä 5 mg kerrallaan. Manu yskii välillä, mutta toivottavasti kyseessä on vain huono kunto joka aiheuttaa yskintää, niin kuin eläinlääkäri arveli edellisellä käynnillä. Pian kokeilemme jättää kortisonin kokonaan pois. Toivottavasti siitä ei aiheudu enää mitään harmia, vaan päästäisiin vihdoinkin lääkityksestä eroon.
Manu on vähän tuntunut virkistyvän annostuksen pienentämisen jälkeen. Tosin tuntuu, että nämä helteet tekevät sille aika velton olon. Noin kuukauden ajan olemme juottaneet Manulle päivittäin lisänestettä, johon on sekoitettu Nutrisalia. Juoma tekee Manulle hyvin kauppansa kun siihen lisää vähän öljyä tonnikalapurkista ja koira pysyy ainakin hyvin nesteytettynä. Ja eiköhän kelitkin kohta viilene…

Manun kunto ei ole kyllä mikään kehuttava noin jahtikautta ajatellen. Emme ole päässeet juurikaan juoksuttamaan koiraa eikä uintimatkatkaan ole olleet vielä mitään pitkiä. (On muuten edelleenkin aikamoista tervanjuontia se uiminen Manulle. Ruokakipon perässä ui, mutta silloinkin täytyy antaa herkkuja säännöllisesti tai münsteri masentuu ja kääntyy takaisin rantaan. Ei olla kuitenkaan pakotettu sitä uimaan tai jätetty veneestä keskellä järveä tai muuta vastaavaa, toiveissa että uiminen olisi vielä joskus mukava juttu Manun mielestä. Se on onneksi hyvä tietää, että linnun perässä se menee kyllä veteen. Noutoa vaan ei viitsi jatkuvasti hinkata, ettei sille tule mitään tylsistymistä siihen.) Mutta toivotaan että kunto kohenee syksyn edetessä. Onneksi ei olla lähdössä mihinkään tunturiin, vaan riittää ihan tuo omien maiden kiertely alkuun.

Ja sunnuntaina sitten tositoimiin kyyhkyjahdin merkeissä! On sitä vissiin odotettukin, ainakin Olavin toimesta… Lupailin vähän, että voisin lähteä silloin aamulla kameran kanssa mukaan passiin, ellei satu olemaan kovin märkä keli. Joten voi olla, että jonkinlaista jahtikertomusta kuvien kanssa ilmestyy ensi viikon aikana.

Lekurilla taas

Olavi käytti Manun tällä viikolla eläinlääkärissä lisääntyneen yskinnän vuoksi. Halusin verikokeen avulla varmistua, onko kyseessä taas PIE -oireilu vai joku muu syy, jotta tiedän uskaltaako lääkkeen annostuksen pienentämistä kokeilla. Eosinofiilimäärät olivat veressä normaalilla tasolla (1.7 %, viitearvot ilmeisesti 1-8), joten ell arveli että yskintä johtuu nyt ihan vaan Manun huonosta yleiskunnosta. Joten nyt kokeillaan 5 mg kortisonia joka toinen päivä, so far so good mutta sormet ristissä ettei oireilu palaa…

Kliinisestä verenkuvasta ilmeni kuitenkin uusi ongelma, josta emäntä voi osoittaa syyttävällä sormella itseään… Eli Manun elektrolyyttiarvot olivat kovin alhaiset. Koska Manu syö raakaruokaa, ei siinä ole valmiiksi lisättyä suolaa. Olen välillä ruokaan lisännyt ihan tavallista ruokasuolaa, ilmeisesti kuitenkin liian harvoin/vähän… Onneksi ongelma on korjattavissa. Nyt Manulle tarjotaan päivittäin pariin otteeseen nestettä, johon on liotettu jotakin elektrolyyttilisää. Alkuun annettiin Osmosalia, kun lähiapteekissa ei muuta ollut ja nyt haettiin puteli samantyyppistä, mutta eläimille tarkoitettua Nutrisalia. Tuo Nutrisal sisältää paketin mukaan glukoosia, maltodekstriiniä, kaliumia ja natriumia.

Tällä hetkellä hellalla on porisemassa lampaan lihainen luu kattilassa, josta sitten otan nesteen talteen. Huomattavasti paremmin maistuu koiralle, kuin pelkkä hanavesi johon elektrolyyttilisää on sekoitettu. Tietenkin koko ajan on tarjolla toisessa kupissa myös tavallista vettä. Ei siis ihmekään, jos Manun meno on ollut tahmaista, itselläkin kramppaa lihakset jos tulee syötyä liian vähän suolaa etenkin nyt helteillä.

Lisäksi ostettiin vielä muutama tuubi Nutriplus -geeliä kokeiluun. Sitä on tarkoitus antaa ennen treeniä energiatason nostamiseksi, eli esim. ennen kuin lähdetään koiraa uittamaan. Näillä siis eteenpäin ja ei muuta kuin lisää treeniä. Mökillä ollessaan Olavi oli yksi yö käynyt Manua juoksuttamassa pyörällä pienen lenkin siten, että Manu sai juosta irti pyörän perässä. Yllättävän hyvin oli kuulemma sujunut eikä Manulla ollut mitään intressiä juosta pyörän eteen tmv.

Joten jospa tämä tästä taas lähtee parempaan suuntaan. Toivotaan nyt vain, että päästäisiin kortisonista eroon ja saataisiin Manu takaisin hyvään kuntoon. Ensi viikolla on tiedossa ainakin yhteiset vesityötreenit, joten Manu joutunee tassut kastelemaan.

Manulla on sittenkin toivoa

Hyviä uutisia! Käytin tänään Manun kontrollissa eläinlääkärissä. Tarkoituksena oli alunperin ottaa vain verikoe, mutta kun kerroin ongelmista lääkityksen vähentämisen kanssa, ell ehdotti että otettaisiin myös röntgenkuvia ja näyte hengitysteistä. Niinpä Manu rauhoitettiin ja jätin sen sinne tutkittavaksi muutaman tunnin ajaksi.
Itse olin perinteiseen tyyliini vähän tappiomielialalla liikenteessä, koska olin varma että näytteistä löytyy edelleen eosinofiilejä. Verinäytteessä ei kuitenkaan ollut niitä juuri ollenkaan ja hengitysteistä otettu näyte oli täysin puhdas! Keuhkokuvat näyttivät himpun paremmilta kuin aiemmin. Eläinlääkäri totesi, että Manu on hyvää vauhtia paranemassa ja oli oikein optimistinen tulevaisuuden suhteen. On kuulemma hyvin epätodennäköistä, että Manu joutuisi syömään kortisonia lopun ikäänsä. Tämä tauti on hänen mukaansa sellainen, että kun se kerran tulee, sen paranemisessa voi kestää pitkään mutta että se ei yleensä uusiudu enää sen jälkeen.
Joten meidän ja Manun kannalta tulokset olivat oikein hyviä. Koska Manu kuitenkin oireili vielä noin kuukausi sitten, kun koitimme alentaa lääkeannostusta, jatketaan kortisonia vielä tällä annostuksella (5 mg / pvä) seuraavat puolitoista kuukautta. Sitten kokeillaan uudestaan, pystyykö kortisonia jättämään pikkuhiljaa pois.
Kyllä tuli hyvä mieli. Ehkä Manulla onkin toivoa olla joskus vielä terve koira, tai ainakin sen verran terve että se pärjäisi ilman jokapäiväistä lääkitystä.
Huonoa tässä käynnissä oli siis vain lompakon laihtuminen… Käynti meni suorakorvauksella Lähitapiolan kautta, mutta en tiedä oliko siellä töppäilty jotain. Meidän pitäisi maksaa käynnistä vain omavastuu (25 %), koska saman vian takia on käyty aiemminkin lekurilla. Miten minun matikkapäällä 25 % 258 euron laskusta ei ole 158 euroa…? No, pitää selvitellä joku päivä. Tärkeintä, että Manu on paremmassa kunnossa niin emäntäkin on iloinen :)

Valoa tunnelin päässä

Täällä on mennyt hyvin viimeisimmän eläinlääkärikäynnin jälkeen. Astmadiagnoosista huolimatta on hyvä mieli, koska Manu on ollut hyvävointinen. Yskiminen loppui melkein kokonaan heti sen kortisonipiikin jälkeen, vain tänään se vähän köhi juomisen jälkeen. Ja onneksi on satanut vettä pari päivää, niin katupölyn määrä hieman vähenee.
Manun mahakin on ollut hyvässä kunnossa. Aiemmin oli paljon ongelmia ja Manulla oli maha sekaisin melkein joka päivä. Nyt kuitenkin epäilen, että olisiko se johtunut kalaöljystä, jota Manulle syötimme. Öljyssä oli heti alusta pitäen hieman omituinen haju, mutta eivät nuo koirille tarkoitetut kalaöljyt yleensäkään mitenkään hyvälle haise joten ajattelin että se on ihan normaalia. Pikkuhiljaa haju muuttui kuitenkin niin pahaksi, että en enää uskaltanut öljyä antaa. Ja heti kun sen lisääminen ruokaan loppui, ovat myös Manun mahaongelmat vähentyneet huomattavasti. Joten siksi epäilen, että jos ne johtuivatkin siitä öljystä eikä kortisonilääkityksestä. Toivottavasti eivät nyt palaa enää takaisin, tällä hetkellä on ainakin hyvä tilanne.
Ja miten huippua olikaan käydä lenkillä, kun koira halusi oikeasti kävellä, eikä sitä tarvinnut raahata perässä! Niin hyvä mieli tuli emännälle!

Joten jospa se taas tästä pikkuhiljaa muuttuu paremmaksi. Nyt on elelty sairastelevan koiran kanssa noin 4,5 kuukautta joten alkaisi se riittääkin jo. Näillä näkymin kortisonia syötetään vielä kuukausi ja sitten lopetellaan, sillä edellytyksellä tietysti ettei oireilu palaa. Pitäkää peukkuja, että päästäisiin vihdoin jatkamaan normaalia elämää tuon pikku toipilaan kanssa :) Keväälle ja kesälle olisi paljon suunnitelmia tiedossa, joista voisi kirjoitella enemmän joku toinen kerta. Nyt kuitenkin hyvillä mielin uuteen viikkoon!

Selvitystä yskään

Tänään vietiin Manu lääkäriin viime päivinä rajusti lisääntyneen yskimisen vuoksi. Eläinlääkärin kotiutusohjeissa on melko hyvin selitetty tilanne, joten kopioin sen suoraan tähän:

Manulla on aiemmin todettu PIE keuhkosairaus, jota on lääkitty lähinnä kortisonilla suun kautta.

Tänään kontrollikäynnillä ylähengitystiet tähystettiin rauhoituksessa (suuontelu, nenäontelo, nenänielu & henkitorvi aina keuhkojen keuhkoputkien haaraumaan asti) sekä röntgenkuvat ylä- ja alahengitysteistä ja lisäksi otettiin verinäytteet joista tutkittiin täydellinen hematologinen verenkuva TVK. Lisäksi otettiin sytologinen näyte henkitorven limakalvoilta ja nielurisoista.

Röntgenkuvissa todettiin keuhkokuvan kirkastuneen huomattavasti.

Verinäytteissä hemoglobiini, valko- ja punasolu- sekä tulehdusarvot olivat viitearvoalueella eli normaalit. Veren eosinofiilit ovat tällä hetkellä koholla viitaten lievään PIE oireiluun.

Hengitysteiden tähystyksessä todettiin jonkinverran laskeutunut henkitorvi (osittainen tracheakollapsi) ja henkitorven limakalvo on punoittava. Sytologisessa näytteessä ei ollut enää havaittavissa eosinofiilejä.

Em. muutokset johtunevat aiemmin sairastetusta PIE ongelmasta, joka nyt tällä hetkellä vaikuttaa olevan varsin hyvässä tasapainossa, mutta tarvinnee jatkossakin lääkityksiä oireiden mukaisesti.

Manu sai klinikalla pitkävaikutteisen kortisonipistoksen nyt keväisten yskäoireiden lisääntymisen vuoksi. Jatkohoidetaan Prednison 5 mg tableteilla 1 päivässä 2 viikon ajan ja sen jälkeen 1 joka toinen päivä. Kuukauden kuluttua otetaan TVK ja tarkistetaan eosinofiilien määrä veressä ja samalla sovitaan jatkolääkitys.

Jatkolääkitys:
Ylläpitolääkityksenä Prednison 5 mg tarvittaessa laskevalla annoksella kuureina ja ns. ”kriisiytymislääkkeenä” Bisolvon lasten annoksella limaa irroittamaan. Antibioottikuurit vain tarvittaessa mikäli tulehdusarvot nousevat (CRP koholla).

Eli semmoista… Manulla on nyt käytännössä koirien astma, jota ei diagnosoida koirilla koska se ei oikeastaan ole astmaa mutta hyvin samantyyppinen sairaus. Kovat pakkaset sekä siite- ja katupöly voivat jatkossa aiheuttaa oireilua, eli yskää. Nyt on hyvinkin sopiva aika tuolle oireilulle, koska katupölyä on runsaasti ilmassa. Jatkossakin siis tiedossa kortisonikuureja oireiden ilmaannuttua ja tuota Bisolvonia silloin, jos oireet ovat erityisen pahat.

Tunnelmat ovat vähän kaksijakoiset tällä hetkellä. Tämä ei ole tietenkään hyvä asia, koska kyseessä on tauti josta koira ei voi kokonaan parantua enää ikinä. Toisaalta myös tauti, jossa oireilua voi ilmetä vain vähän ja harvakseltaan. Jatkossa ainakin tiedetään, mistä on kyse ja osataan hoitaa sen mukaisesti. Manun hautajaisten suunnittelu on siis tällä hetkellä jäissä, koska eläinlääkäri ainakin vaikutti toiveikkaalta tulevaisuuden suhteen ja totesi, että tauti täytyy hoitaa nyt hyvin, jotta koira on kunnossa syksyllä ja pääsee metsään. Eli katsotaan jatkoa ja edetään päivä kerrallaan. Jos oireet menevät niin pahaksi että Manulla täytyisi pitää jatkuvasti sellaista kortisonilääkitystä, josta tulee koiran elämää haittaavia sivuvaikutuksia, silloin on selvä että se pääsee vihreämmille metsästysmaille. Mutta tällä hetkellä toiveita on saada koira kuntoon ja oireettomaksi.

Eläinlääkäri vielä totesi että nämä tapaukset ovat harvinaisia koirilla ja hänkin näkee vain 1-2 vuodessa. Jotenkin sopivaa, että se on tietysti meidän Manu joka tämmöisen taudin saa… ;)

Rankin päivä taisi olla itse potilaalla, joka oli tokkurassa aika kauan vielä rauhoituksen jälkeenkin. Koira piti poikkeuksellisesti hakea eläinlääkäriltä jo ennen kahta, eikä esim. neljän jälkeen kuten yleensä, joten jouduin ottamaan Manun toimistolle mukaan kun en pystynyt töistä lipeämään. Siellä se hurmasi työkavereita söpöydellään, joskin Manu itse oli tyytymätön tilanteeseen, kun aamulla ei ollut saanut ruokaa. Nyt kuitenkin nukkuu tyytyväisenä maha täynnä iltaruoan jäljiltä.

Viikonloppu kuvina

Viime viikonloppuna oltiin taas mökillä. Kunnostettiin Olavin kyyhkynruokintapaikkaa, eli lähinnä yritettiin huonolla menestyksellä polttaa risuja. Uusi yritys parin viikon päästä…
Ilma oli hieno ja aurinkoinen joten tuli ulkoiltua muutenkin aika paljon. Manulla tuntui olevan taas korvissa vähän vikaa, joten saatiin ihan urakalla pitää kurinpalautusta. Tässäkin kolinapurkki yllättää pian pikkumünsterin, joka luulee voivansa jättää tänne-käskyn väliin:

Olavi testaili uutta haulikkoa huvikseen ja samalla tehtiin pysähtymisharjoituksia koiralle. Ihan hyvin meni, joskaan ei se laukauksesta pysähtyminen edelleenkään mitenkään selkäytimessä ole Manulla. Lisäksi tehtiin muutamia noutoharjoituksia lehtokurpalla, mitkä menivät ihan ok. Vähän oli taas markkeeraamisessa parannettavan varaa, mutta toisaalta oli kiva nähdä että Manulla oli sentään intoa päästä noutamaan. Ensin meinattiin mennä yhteen vähän vieraampaan paikkaan treenaamaan pellolle, jossa meidän on maanomistajalta lupa käydä. Sinne oli kuitenkin tie niin huonossa kunnossa talven jäljiltä että ei uskallettu lähteä yrittämään. Haastetta oli joka tapauksessa tarpeeksi tutullakin pellolla, kun yhdestä suunnasta taisi tulla jäniksen hajua ja toisessa houkuttelivat hirven perkuujätteet.


Manun kortisoniannostusta on nyt pienennetty, mutta ikävä kyllä se on alkanut yskiä taas hieman enemmän. Pahasti pelkään että PIE on tullut takaisin. Nyt on suunnitelmissa kuitenkin edetä eläinlääkäriltä saadun ohjeen mukaan, eli jättää kortisoni pikkuhiljaa pois ja syöttää ab-kuuri jos yskä edelleen jatkuu. Hyvässä lykyssä kyse olisi jostakin kortisonin aiheuttamasta ärsytyksestä tai vaihtoehtoisesti jostakin muusta tulehduksesta, joka ei ole päässyt kunnolla ”voimiinsa” kortisonikuurin aikana. Ja jos PIE on tullut takaisin niin eihän se auta kun taas laittaa iso annostus kortisonia, mutta pikkuhiljaa tässä alkaa mietityttää että mihin se raja sitten vedetään. Manu ei tunnu sairaudesta kärsivän, mutta jos ei koiraa terveeksi saa niin jäljellä on vain yksi ratkaisu. Semmoiset vähän surulliset mielialat täällä tällä kertaa… Mutta katsotaan nyt vielä ja toivotaan parasta.
Viikonloppu oli joka tapauksessa ihan mukava ja varmaan taas parin viikon päästä palaillaan jatkamaan ruokintapaikkaprojektia. Olavi saa itse kirjoitella siitä tarkemmin. Loppuun vielä kuva jossa Olavin molemmat vauvat (pyssy & auto):