Tuiskun ensimmäinen AVO-luokan vesityökoe

Kävimme Tuiskun kanssa viime viikonloppuna AVO-luokan vesityökokeessa Kuopiossa. Vesityökoe oli sekä Tuiskulle että minulle ohjaajana ensimmäinen kerta AVO-luokassa. Tuiskun viime kesäisen silmän T-rustoleikkauksen vuoksi meillä keskeytyi juuri parhaimpaan uintiaikaan vesityötreenit ja näin ollen viime vuonna jätimme suosiolla myös vesityökokeet väliin.

Ensimmäinen AVO-luokan vesityökoe ei olisi voinut mennä paljon paremmin, sillä kotiin tuomisena oli 5/5 pisteet. Tuiskun suoritusta ainakin omassa mielessä nostaa se, että Tuiskulla oli juoksut juuri parhaimmillaan, minkä vuoksi suoritimme kokeen viimeisenä ja saimme odotella yli 2 tuntia omaa vuoroamme.

Tuiskun suoritus oli muuten virheetön, mutta yliuinnin ja noutolinnun löytämisen jälkeen Tuisku ei heti tarttunut lintuun ja jouduin uusimaan ”nouda”-komennon. Viive tarttumisessa oli kuitenkin sen verran lyhyt, että tämä ei aiheuttanut pistemenetystä, mutta arvostelulomakkeella tarttumisesta on annettu 4, kun optimiarvosana olisi 5. Vesityötreeneissä Tuisku on toisinaan pudottanut linnun rantaan noustessaan vedestä ja ravistaessaan turkkinsa. Kokeessa Tuiskun noustessa paluurannalle huomasin, että se meinasi alkaa ravistamaan turkkiaan (tämän voi huomata Tuiskun tietynlaisesta kaarroksesta liikkeessä, johon yhdistyy pään kallistus). Oikea-aikaisella ja tiukalla ”ei”-käskyllä sain Tuiskun keskeyttämään todennäköisesti tulossa olevan ravistuksen ja tämän jälkeen Tuisku luovutti linnun moitteetta.

Tuiskun vesityön koekertomus

Vaikka tämä molempien ensimmäinen AVO-luokan vesityökoe ennakkoon hieman jännittikin, saatiin tulos lopulta hyvinkin kohtuullisella treenimäärällä. Teimme Tuiskun kanssa kaksi koetta vastaavaa treeniä sekä kolme yliuittotreeniä ilman linnun heiton yhteydessä tapahtuvaa ilmaan ampumista.

Tästä on hyvä jatkaa kohti lähestyvää kyyhkyn metsästyskautta vesitöiden treenaamisen jäädessä taka-alalle. Heinäkuun helteiden jatkuessa uintihommat pysyvät kuitenkin vapaamuotoisemmin mukana päiväohjelmassa.

Puimattomat pellot fasaanitreenin haittana

Ennen kanalinnustuksen alkua kävimme treenaamassa Tuiskua yhdessä toisen tutun lyhkärin ja tuttavapariskunnan kanssa fasaaneilla Willen Jahdeilla. Ajankohta oli muuten mitä mainioin, mutta kylmän kesän vuoksi pellot olivat vielä puimatta. Samaa ongelmaa tuntuu olevan ympäri Suomen ja toivottavasti esim. Junkkarissa päästäisiin pelto-osuus viemään läpi puiduilla pelloilla.

Tuiskun osalta päivä lähti hyvin käyntiin, kun jo ensimmäisellä hakuvuorolla Tuisku sai seisonnan fasaanikanalle. Valitettavasti seisonta ei kestänyt ja Tuisku nosti kanan itse juuri kun olin lähestymässä seisontaa. Tuisku pysähtyi pillityksestä, joten kokonaisuutena tilanne oli enemmän plussan puolella omatoimisesta nostosta huolimatta.

Rypsipellosta ei fasaaneja löytynyt, vaikka hajuja kyllä oli

Tämän jälkeen Tuiskulla meni useampi hakuvuoro ennen seuraavaa tilannetta. Hakualueet olivat puimattomien peltojen vuoksi melko pienet. Lisäksi pystyssä oleva rypsipelto, jossa sai luvan kanssa hakea, oli koiralle karkeaa kulkea ja rypsi raapikin molempien koirien kirsut verille.

Vaihdettuamme hakualuetta mukana ollut toinen koira löysi pystyssä olevan kaurapellon laidasta fasaanikanan ja hakuvuoron vaihduttua Tuisku törmäsi suunnilleen samassa kohtaa toiseen kanaan, jolla oli myös kaksi poikasta. Kaukana ei ollut, että Tuisku olisi saanut kanasta kopin, koska törmäys tapahtui täydestä vauhdista. Törmäyksestä ja omasta reagointihitaudesta johtuen Tuisku ehti saatella lintuja parikymmentä metriä ennen kuin saimme sen pysähtymään. Fasaanikanan mukana olleet poikaset olivat todennäköisesti luonnossa syntyneitä. Ilahduttavaa oli huomata, että myös näillä leveyksillä fasaanien pesintä onnistuu myös luonnossa.

Päivän päättyessä Tuisku sai törmäyksessä karkottuneille poikasille seisonnan tiheään vattupuskaan, mutta peitteisyydestä johtuen Tuisku ei saanut aivan tarkasti paikallistettua lintuja. Tämän vuoksi avanssikaan ei meinannut lähteä. Ennen pitkään linnut saatiin ylös puskasta, mutta minä tai Tuisku emme kumpikaan nähneet niiden siivitystä puskan tiheydestä johtuen.

Viimeinen tilanne päivälle olisi näin jälkiviisaana pitänyt menetellä eri lailla. Tuisku seisoi koivujen verhoamassa kiviaidassa fasaanikanaa ja seisonta oli vain noin metrin päässä. Avanssin jälkeen lintu karkottui ensin minusta poispäin koivujen taakse  ja sen jälkeen lintu kaarsi tyhjän lehmälaitumen yli. Tuisku pysähtyi pienen liukumisen jälkeen, mutta paukusta Tuiskun maltti petti ja Tuisku meni perään melkein takertuen lehmien sähköaitaan, jossa ei tosin ollut virrat päällä. Huomioiden seisonnan läheisyys ja lehmälaidun Tuisku olisi kannattanut kytkeä ja antaa avanssi hihnan kanssa. Näin minäkin olisin voinut valita paremman paikan ampumisen näkökulmasta.

Kokonaisuutena päivässä oli omat hyvät ja huonot puolensa. Vaikka Tuiskulle saatiin monia hyviä osaonnistumisia, niin täydellinen riistatyö jäi kuitenkin puuttumaan. Kunhan pellot saadaan Pohjois-Savossa puitua ja metsäkanalinnustus on ohi, niin Tuisku saa revanssin Willen Jahdeilla.

Talven treenailuja

Blogi on viettänyt hetken hiljaiseloa, näin talvisin kun ei tule niin aktiivisesti treenattua koirien kanssa mitään ja linnustusreissujakin saa taas odotella tovin. Tylsyyden karkottamiseksi aloitin vuoden alusta Tuiskun kanssa koirakoulussa käymisen. Meillä on nyt kerran viikkoon treenit, joissa tehdään vaihtelevasti hyppytekniikkaa, tokoa, eri temppuja, rallytokoa jne. Kurssi on ihan hauskaa ajanvietettä ja aivotyötä koiralle. Tuisku tuntuu tykkäävän älyttömästi tuosta hyppimisestä ja olenkin miettinyt, pitäisikö sen kanssa mennä jollekin agilityn alkeiskurssille. Se on tosin niin kova menijä, että en meinaa pysyä sen vauhdissa itse alkuunkaan :)

Vaikka talvi hiljaisempaa kautta treenaamisen kannalta onkin, tehdään Tuiskun kanssa säännöllisesti myös erilaisia nouto- ja pilliharjoituksia. Erityisesti olemme pyrkineet harjoittelemaan noutoa ampumisen kanssa. Tuiskulla ilmeni syksyllä hiukan paukkunouto-ongelmaa, joten nyt olemme yrittäneet harjoitella maltin säilyttämistä ammuttaessa. Joka kerta kun pamahtaa, ei pääse noutamaan, vaikka heitettäisiinkin lintu samalla. Ja aina pitää istua laukauksesta. Tuollaisista harjoituksista on helppo tehdä erilaisia variaatioita, varsinkin jos on enemmän kuin kaksi kättä käytettävissä. Oikeissa riistatilanteissa koira käy tietysti ihan eri kierroksilla, kun edessä on elävä lintu. Mutta harjoitus tekee mestarin, ja toivon mukaan nämä nyt harjoitellut käytösmallit pysyvät Tuiskun päässä sitten ensi syksyn tositilanteissa.
Nouto sujuu nykyisin yllättävän hyvin Tuiskun kanssa. Se ei enää niin jahkaile lintuun tarttumista, vaan on pääasiassa joka kerta erittäin innokkaana noutamassa. Välillä ilmenee kuitenkin vielä pientä jäytämistä tai pudottelua matkan varrelle. Nyt kun Tuiskusta huomaa, että linnun kantaminen on siitä oikeasti kivaa, niin olemme usein antaneet sen kantaa linnun harjoituksen lopuksi takaisin autolle, mökille tms. Viime kesäisessä koulutuksessaan Mika Harju sanoi hyvän pointin, että miksi koira toisi linnun mielellään isännälle, jos se aina tarkoittaa sitä että lintu otetaan heti koiralta pois.

Tuiskulla oli toiset juoksut tammikuussa ja omasta mielestäni se on ottanut aika lailla massaa viime aikoina. Ei ole enää niin kuivan kesän orava kuin esim. vielä alkusyksystä. Keväälle pitäisikin katsella joku koiranäyttely, jospa ei enää tulisi kritiikkiä liian kevyestä rakenteesta.
Manun kanssa ei olla touhuttu mitään erikoisempaa viime aikoina. Tietysti nouto- ja etsintäharjoituksia yleensä tehdään sillekin, jos olemme porukalla liikenteessä. Kotona on tehty noseworkkia, se on hyvää aivotyötä esim. kovina pakkaspäivinä kun lenkit jäävät lyhyiksi. Kunhan lumi sulaa, niin päästään taas vetämään verijälkeä Manulle. Kevättä odotellessa!

Treenaamista mustien kukkojen luona

Metsäkanalintukauden päätyttyä olemme käyneet Tuiskun kanssa jatkamassa kautta fasaaneilla. Tavoitteena on ollut erityisesti treenata riistatyötä. Eevan työkontaktin kautta löysimme uuden fasaanipaikan vain 30 minuutin ajomatkan päästä kotoa, joten kynnys lähteä treenaamaan on pieni. Ensimmäinen kerta uudessa paikassa lähti hyvin liikkeelle ja Tuisku sai mallikkaan riistatyön melko tiheässä pajukossa. Tuisku jäi linnun siivittäessä paikalleen ja tilanteessa ammuttiin ilmaan. Pienen jäähdyttelyn jälkeen homma jatkui. Tuisku haki tiuhaan pellon halkovan suuren ojan ja selvästi linnun hajua oli ojassa. Lintua ei vain meinannut saada paikallistettua. Syvän ojan pohjalla tuuliolosuhteet voivat olla hyvin erilaiset kuin pellolla ja tämä saattoi osaltaan vaikuttaa löytymiseen. Lopulta Tuisku otti kiinteän seisonnan ojan pohjalla suoraan meihin päin. Annoin Tuiskulle nostoluvan ja fasaanikukko otti kaksivaiheisen lentoonlähdön. Ensin pieni pomppu ja sen jälkeen vasta pitempään lentoon. Tuo pieni pomppu koiran edessä selvästi kuumensi Tuiskua, mutta kehoituksesta Tuisku kuitenkin pysähtyi kukon siivittäessä. Pamauksen Tuisku vielä kesti, mutta kun kukko alkoi tippua, ei Tuiskun pää enää kestänyt, vaan koira syöksyi katsomaan tippunutta lintua. Kaippa tuota voisi paukkunoudoksi kutsua, paitsi Tuisku ei tehnyt noutoa.

Tuossa vaiheessa olisi pitänyt osata lopettaa, mutta eihän tuo tuolloin tullut mieleen. Eevan ja paikan omistajan kanssa jutellessa Tuisku oli seisonut tovin pienessä puskassa. Emme huomanneet seisontaa ja lopulta Tuisku nosti itse linnun ja sen jälkeen mentiin. Vielä muutama tilanne päivälle oli, mutta oikein nappisuorituksia ei niistä muodostunut.

Mustan kukon väritystä

Seuraavalla reissulla tavoitteena oli kitkeä tuo peräänmeno heti alkuunsa pois, joten menimme tietolinnuille liinan kanssa. Minä ohjasin koiraa, Eeva vastasi liinasta ja omistaja ampumisesta. Haku ja nenä tuntuu Tuiskulla olevan siinä mielessä kunnossa, että treeneissä voi keskittyä riistatyöhön. Ensimmäisen kunnon seisonnan jälkeen ja avanssiluvan saatuaan Tuisku yritti nostaa lintua ojan penkasta, mutta lintu ei lähtenyt lentoon. Lopulta Tuisku hyppäsi ojan yli laskeutuen veteen ja samalla lintu siivitti. Tuisku jäi hyvin paikalleen ja ainakaan sivusta seuranneena liina ei kiristynyt liiaksi. Paussin jälkeen jatkettiin ja kohta Tuisku otti seisonnan peltojen välissä olevaan puskaan. Selvästikään Tuisku ei ollut paikantanut lintua tarkasti, koska Tuisku itse tarkenteli seisontaa, kunnes lopulta oli matkaa enää noin puoli metriä heinätupsuun, jossa linnun täytyi olla. Onneksi lintu siivitti räväkästi Tuiskun avanssin jälkeen ja koppia ei tullut. Läheltä seurattuna ampuminen näyttäisi vievän Tuiskun maltin. Linnun siivittäessä Tuisku oli paikallaan, mutta heti pamauksen jälkeen yritti lähteä liikkeelle ja tuossa oli liinalla hyvä jarruttaa etenkin linnun pudottua.

Tyttö on selvästi ylpeä ensimmäisen treenin jälkeen

Päätimme jatkaa liinassa pudotetulle linnulle, koska ei ollut varmaa oliko tiputus puhdas. Huomasimme linnun ennen Tuiskua ja oli selvää, että kukko oli kuollut, joten päätimme kokeilla tiedotusta, mikäli Tuisku seisoisi vielä linnulle. Tuisku otti seisonnan ja pillitimme sen takaisin. Pieni kehoitus liinalla ja uusi vihellys ja Tuisku tuli luokse. Siitä heti Tuisku uudestaan vauhtiin ja linnulle. Tuisku seisoi lintua hieman ohi ja tilanne purkaantui, kun nappasin linnun maasta käteeni. Tähän oli hyvä päättää.

Tulemme todennäköisesti pitkin talvea jatkamaan treenejä uudessa paikassa. Linnut ovat olleet erinomaisia lentäjiä ja muutoinkin hyväkuntoisia. Fasaanilaji, jota paikassa kasvatetaan ja jalostetaan on poikkeuksellisen tumma. Erityisesti kukot ovat lähes mustia. Lintuja vähemmän tuntevalle kukot olisi helppo myydä ukkoteerinä. Mitä nyt pyrstö on hieman pidempi ja silmänympärykset punaisemmat.

Viimeistelytreenit

Mannermaisten kanakoirien jalostuskatselmus eli Junkkari järjestetään Lapualla 23.-26.9. Junkkarin peltokoetta varten olemme käyneet Tuiskun kanssa kaksi kertaa treenaamassa fasaaneilla tarkoituksena saada tuntumaa peltokanalintuihin sekä pellolla hakemiseen. Syyskuun alussa kävimme Willen Jahdeilla Rautalammilla. Mukana oli yhteensä viisi koiraa ja hakuaikaa oli noin kolmisen tuntia. Ensimmäisessä erässä Tuiskun haku oli oikein mallikasta, mutta lintuja ei löytynyt. Toisessa erässä tuulettomissa olosuhteissa Tuisku alkoi jäljestämään puimattomalla pellolla ja muutaman kymmenen metrin jälkeen kaksi fasaania lähti aivan Tuiskun nenän edestä lentoon.  Tuisku saatteli noita noin 20-30 metriä. Sinällään tuokin liikaa, mutta tilanne taisi olla vain liian herkullinen Tuiskulle. Viimeisessä erässä jälleen huonoissa tuulissa Tuisku haki puimatonta peltoa, jossa oli erään muun koiran erän jälkeinen tietolintu. Valitettavasti Tuisku ei saanut tätä oikein paikallistettua ja Tuiskun tullessa pitämään yhteyttä fasaani lähti minun ja Tuiskun välistä. Nyt saattelu oli turhan pitkä ja tuo tilanne jäi itseä harmittamaan. Erityismaininta täytyy linnuista antaa paikan omistajalle. Kaikki nähdyt fasaanit olivat hyväkuntoisia eikä koppeja tullut yhdellekään koiralle.

Viime sunnuntaina kävimme puolestaan Vieremällä Vesipuron Fasaanilla. Mukani oli Tuiskun lisäksi vain yksi koira. Jälleen kerran Tuiskun haku oli hyvää. Linnut olivat tiukassa, mutta lopulta Tuisku löysi fasaanin erään pellon keskeltä olevasta metsäsaarekkeesta. Seisontaa ei saatu, koska vauhtia oli liikaa. Välttämättä tässä ei ollut kyse puhtaasta törmäyksestä, vaan tässä saattoi olla myös tuollaista nuoruuden innokkuutta ajaa linnut ilmaan. Kolmen tunnin lenkin loppua kohden Tuiskusta näki selvästi, että mehut alkoivat olla lopussa. Lämmin ja aurinkoinen syyspäivä auttoi asiaa.

Kokonaisuutena Tuiskun haun osalta Junkkariin voi lähteä hyvillä mielin. Tuiskun haun pitäisi hyvin riittää nuorten luokkaan Pohjanmaan pelloille. Huolena on lähinnä se, miten Tuisku käsittelee lintuja. Sinällään nuoren koiran röyhkeä käytös linnuilla, jonka seurauksena linnut välillä pöllähtelee, on  mielestäni positiivista. Mieluummin katselen tulista menoa sen sijaan, että koira jatkuvasti hiippailisi eikä etenemisestä ja hausta tulisi mitään. Täytyy Tuiskun osalta luottaa kokeneempien koiramiesten vakuutteluun siitä, että ajan kanssa tuo lintujen käsittely napsahtaa oikeille uomilleen.

Palataan Junkkaritunnelmiin toivottavasti iloisissa merkeissä viikonlopun jälkeen.

Mika Harjun koulutus ja vesityö vol. 2

Minulle ja Tuiskulle avautui mahdollisuus osallistua Mika Harjun koulutukseen Kuopiossa. Koulutus oli kaksipäiväinen, joista me osallistuimme lauantaipäivän koulutukseen. Koulutuksessa käytiin jokaisen koiran osalta haasteellisiksi osoittautuneita osa-alueita läpi. Tuiskun osalta selvänä haasteena on ollut noutojen suorittaminen muulla kuin riistalla. Daminoudoissa ote on monesti huono ja työskentelyvauhti normaalia hitaampi. Tähän syyksi osoittautui (ainakin osittain) liian kaavamainen suorittaminen. Kun daminoutoon lähdetään aina perinteisellä kaavalla: istu – nouto luvalla – istuen luovutus, koira saattaa kokea harjoitteen tylsäksi ja tämä näkyy suoraan työjäljessä. Lääkkeenä tähän oli koiran viretilan nostaminen. Tuisku sai ensin jahdata damia kädessä ja noutoon sai lähteä samasta vauhdista. Näin tehtynä nouto-ote oli mallikas ja palautukset vauhdikkaita. Muutama virenouto alle ja sen jälkeen myös teknisesti puhdasoppinen nouto sujui hienosti. Opetuksena itselle se, että tekniikkaa on turha hinkata liikaa, jos koira sen jo osaa. Tärkeämpää on, että työskentely on motivoivaa. Itse olin liian tiukasti painanut mieleen aiemmat ohjeet, joiden mukaan nouto lähtee aina istumisesta.

Kuten ensimmäisestä vesityökokeesta huomattiin, Tuiskulle veteenmeno on ollut hidasta. Tätä lähdettiin korjaamaan samoin lääkkein kuin daminoutoa. Veteenmenon tulee olla mukavaa ja työmotivaation olla kohdillaan. Muutaman vauhtilähtö -vesinoudon jälkeen veteenmenossa alkoi olla hyvää vauhtia. Lisäksi palkkaamisen osalta saimme hyvää uutta oppia. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta Mika Harjun opissa ja peukut pitää antaa. Luonnollisesti kaikkea opittua ei voi tällaiseen lyhyeen kirjoitukseen tiivistää. Suosittelen kaikille Mika Harjun ajatuksiin tutustumista.

Mikan lääkkeillä lähdettiin entraamaan Tuiskun vesitöitä seuraavan viikonlopun vesityökoetta varten. Veteenmenoa treenattiin tennispalloilla ja variksilla siten, että Tuisku sai suoraan juoksusta lähteä noutamaan vedestä ja luovutukset otettiin kaukana maalla ilman istumista. Heti noudon jälkeen heitettiin pallo / varis uudestaan veteen ja Tuisku samoilla vauhdeilla uudestaan noutoon. Näin Tuiskulle saatiin veteenmenoon vauhtia ja paikka paikoin veteen mentiin iloisesti loikkaamalla.

Tiukan viikon veteenmenotreenin jälkeen oli edessä vesityökoe vol. 2. Koepaikkana oli pieni suolampi Kontiolahdella. Tuisku oli kolmantena vuorossa ja ennen Tuiskun vuoroa pyrin nostamaan Tuiskun kierroksia härnäämällä noutosorsalla (oma lintu oli mukana). Koepaikan ranta oli pehmeä, joten veteenmeno voisi olla haasteellista. Tuisku istui maltilla sorsan heiton ajan ja tuomarin luvan jälkeen lähetin Tuiskun noutoon. Tuisku empi sekunnin-kaksi veteenmenoa ja rohkaisin Tuiskua välittömästi sanallisesti. Tämän jälkeen Tuisku lähti noutamaan ja ote lintuun oli hyvä. Valitettavasti Tuisku ravisteli rannalle päästyään ja samalla sorsa putosi. Toistin nouda -käskyn ja Tuisku nosti linnun, toi luokse ja luovutti istualtaan tuomarin luvasta. Sorsan pudotuksesta meitä rokotettiin 1 pisteellä, joten tulokseksi tuli 4/5 pistettä. Tämä riittää meille tältä erää ja NUO-luokan vesityöt ovat Tuiskun osalta todennäköisesti ohi. Tuohon ravistukseen on muutama vinkki kokeiltavana ja niitä testaillaan tässä syksyn edetessä.

Ensimmäinen näyttely, vesitöitä ja muita kuulumisia

Koiraharrastuksen kanssa on pitänyt kiirettä viime aikoina. Kuopiossa oli 11.6. mannermaisten kanakoirien erikoisnäyttely, johon suuntasimme sekä talkoohommiin että Tuiskun kanssa kehään. Tuiskulle näyttely ei ollut mikään menestys, saatiin kehästä H eli tällä kertaa ei satuttu miellyttämään tuomarin silmää. Arvostelussa oli kuitenkin hyviäkin kommentteja ja ehkäpä yritämme uusiksi vaikka joskus ensi talvena jos Tuisku olisi jo vankistunut ja kehittynyt aikuisemmaksi siihen mennessä. Myös meneillään olleet juoksut tuntuivat vaikuttavan koiran liikkumiseen ja esiintymiseen (kuten varmaan myös ensikertalainen esittäjä :D), enkä sitä olisikaan ilmoittanut kehään jos olisin arvannut että juoksut sattuvat juuri samaan ajankohtaan. No, tulipa hyvää harjoitusta kuitenkin ja siitä olen ylpeä, että Tuisku malttoi pönöttää paikallaan ihan nätisti. Juoksemista harjoitellaan sitten enemmän seuraavaan näyttelyyn. Tässä vielä Tuiskun saama arvostelu kokonaisuudessaan:
”12 kk. Hyvää tyyppiä oleva kauttaaltaan vielä kovin kapea narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Hyvä ylälinja, hieman luisu lantio. Rintakehän tulee täyttyä ja syventyä. Hyvät kulmaukset edessä, riittävät takana. Vatsaviiva nousee turhan korkealle. Köyristää selkäänsä liikkeessä ja askel on hieman lyhyt. Korkea kinner. Rauhallinen luonne. Hyvä karvapeite.”

Manu ja suopursut

Lisäksi ollaan harjoiteltu kovasti tulevia vesityökokeita varten. Vielä reilu kuukausi takaperin Tuisku ei suostunut uimaan. Ahkeran yrittämisen ja yhden koirauimalareissun jälkeen se on kuitenkin uskaltautunut uimaan, vaikkei se mitään lempihommaa ole edelleenkään. Meillä on vielä harjoittelemista luovutuksen kanssa, mutta veteenmeno (ohjaajan luvalla) onnistuu jo aika hyvin :) Tänään käytiin tekemässä muutama harjoitus vähän vaativammissa paikoissa, joissa oli mutainen pohja, kaislikkoa ynnä muuta vastaavaa (vesityökokeita kun harvoin järjestetään missään hiekkarannalla). Muutama nouto jouduttiin ottamaan uusiksi sen takia, että Tuisku ravisteli turkkiaan ja pudotti linnun mutta loppuun saatiin yksi täydellisesti onnistunut suoritus ja siihen lopetettiinkin päivän treenit.

Muuten viime viikkojen tekemisiä ovat rajoittaneet Tuiskun juoksut, kun sitä ei uskalla juoksuttaa irti nyt oikein missään. Juoksut alkoivat reilut 3 viikkoa sitten ja alkavat olla varmaan pikkuhiljaa ohi. Juoksujen alla tuntui hieman epätoivoiselta, kun Tuisku ei kuunnellut sitten yhtään. Nyt alkaa onneksi pikkuhiljaa taas kuulokin toimia ja elän toivossa että parannusta tapahtuu edelleen, kunhan juoksut ovat kunnolla ohi.
Manu on puolestaan viettänyt kesää, eli nautiskellut ruohikolla kierimisestä ja oman pihan tonkimisesta. Kunhan tulee taas viileämpi päivä, voidaan käydä vetämässä verijälki mutta kuumalla kelillä Manu saa viettää siestaa. Ihana kesä!

Uimamaisteri saapuu rantaan saaliinsa kanssa

Kevään treenailuja

Nyt on jo kunnolla kevään ja alkavan kesän tuntua ilmassa, kun lämpöasteet vihdoin kohoavat yli kymmeneen ja ollaan päästy lumesta eroon Kuopionkin korkeudella. Koirien kanssa on touhuiltu kaikenlaista, mm. noseworkia sadepäivien iloksi (siitä ehkä enemmän omassa kirjoituksessaan). Luonnossa alkaa pian olla pieniä eläinten poikasia joten koiria ei voi enää vapaana juoksuttaa, Tuiskua ainakaan. Manu on nykyisin niin verkkainen menijä ulkona että se pysyy noin kymmenen metrin säteellä itsestä koko ajan, joten sen kanssa ei niin tarvitse huolehtia että se pääsisi pesiä mylläämään. Olisin oikeastaan yllättynyt jos se edes löytäisi jonkun elukan tuolta ulkoa :D
Tilattiin äskettäin uusi menopeli, kickbike, jolla aiotaan pikkuhiljaa aloitella Tuiskun juoksutus nyt kun liikuntaa pitää saada jostain muualta kuin metsästä. Siitäkin voisin kirjoitella enemmän, kunhan saadaan pyörä kotiin (todennäköisesti huomenna) ja on päästy testailemaan sitä.

Koirien kanssa on käyty tekemässä aivotyötä vaativia treenejä tuossa läheisellä mäellä. Tuiskulle on tehty vaativampia noutoja/linnun etsimisiä, eli käytännössä lintu käydään piilottamassa noin sadan metrin etäisyydelle niin että koira ei näe. Matkalle voi tehdä hajujälkiä, tosin jos tuuli vain käy oikeasta suunnasta niin ei tuo ole vielä mikään vaativa etäisyys ilmankaan hajujälkiä. Hyvin on sujuneet noudot ja vaikuttaisi, että vaativuustason nosto lisää myös Tuiskun motivaatiota, jolloin noudossa ei ilmene niin paljon turhaa pöllöilyä kuten linnun riepottelua. Nouto-ote on myös huomattavasti parempi, kun lintua on kannettava pitempi matka.

Hakee…

… ja löytää.

Manulle sen sijaan on vedetty jälkiä. Se on Manun mielestä ihan ykköshommaa, se tykkää jäljestämisestä aivan hulluna. Manu on niin rauhallinen että harvoin sillä nousee kierrokset, mutta liinan päässä jäljelle pääsyä odottaessa kyllä käy kuumana. Aikaisemmin olen vetänyt jäljet linnulla, mutta eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa verijälkeä. Se meni ihan hyvin, joskin ensi kerralla älytään kastella perässä vedettävä sieni etukäteen, jolloin verta on helpompi imeyttää siihen. Manun kanssa en ole noudattanut ihan kaikkia taiteen sääntöjä, esim. sitä miten tarkkaan jäljen päällä koiran tulisi kulkea. Manun kanssa kun tämä on vain huvin vuoksi ja koiran mielenvirkistykseksi tehtävä harrastus eli ei meidän tarvitse osata koesääntöjen mukaista touhua. Manu kulkee yleensä hiukan jäljen sivussa ja helposti ottaa myös ilmavainusta tukea, mutta näistä en ole välittänyt. Pääasia että jäljen pää ja siellä odottava ”saalis” (jäniksennahkainen pussukka tai lintu) löytyy. Ensi kerralla kokeilen vetää pidemmän ja mutkaisemman jäljen, vähän lisää haastetta hommaan siis.

Manu ja Manun suuri aarre (tyhjä pahvimuki)

Sellaista ollaan touhuttu normaalin lenkkeilyn lisäksi. Ihanaa, kun lumet on vihdoin sulaneet ja pääsee taas kulkemaan monissa hyvissä treenipaikoissa. Kohta alkaa paikallisen koirayhdistyksen peruskoulutustreenit, Tuiskun ensimmäinen näyttely lähestyy ja samoin pitäisi alkaa harjoitella vesityötä Tuiskun kanssa kesän kokeita ajatellen. Siinäpä sitä täytettä kalenteriin :)
Hauskaa vappua kaikille lukijoille!

Tuiskun ensimmäinen fasaanitreeni

Joulun välipäivinä oli Tuiskulla edessä ensimmäinen kohtaaminen fasaanien kanssa. Tarkoituksena ei ollut saada hampaat irvessä pudotusta, vaan Tuiskulle hakutreeniä ja tuntumaa fasaaneihin. Paikaksi valikoitui Willen Jahdit Rautalammilla.

Tarhasta suoraan otettu fasaani jää helposti innokkaalle koiralle kopiksi. Tämän välttääksemme pyysimme, että maastoon ei päästettäisi uusia tarhalintuja, vaan Tuisku saisi treenata karaistuneemmilla, olosuhteisiin tottuneilla linnuilla.

Pakkasta oli mukavat -10 astetta ja tuuli ei käynyt käytännössä lainkaan. Näin ollen lintujen paikantaminen oli kokemattomalle Tuiskulle haasteellista. Osittain myös oma maastotuntemuksen puute saattoi vaikuttaa asiaan, vaikka kävimmekin suhteellisen varmoilla paikoilla. Kenties kiristyvä pakkanen ja edellisen viikonlopun koiramiehet olivat pelotelleet osan linnuista kauemmaksi.

Löytyi niitä fasujakin lopulta, mutta tilanteista ei saatu puhtaita riistatöitä. Yhdessä tilanteessa Tuisku otti ajoittaisia seisontoja harvassa männikössä, mutta kiinteää seisontaa ei vain tullut. Ajattelin, että seisoi vanhoille jäljille. Sitten komea fasaanikukko lähti Tuiskun edestä lentoon. Todennäköisesti tuulettomuudesta johtuen Tuisku ei saanut linnusta tarkkaa hajua ja tämän vuoksi osittain törmäsi lintuun. Ihan heti Tuisku ei linnun siivittäessä pysähtynyt, mutta pienen äänen korotuksen jälkeen jätti linnun ja tuli luokse. Sanotaanko, että ei peräänmeno, mutta normaalia pidempi saatto.

Haku maittaa!

Itse oli päivän antiin tyytyväinen. Hakuinnokkuutta Tuiskulta ei puutu ja linnut löytyvät vaikeissakin olosuhteissa. Perustottelevaisuutta tulee kuitenkin harjoitella entistä enemmän. Tuisku on viime aikoina näyttänyt ajoittaista kurittomuutta. Osittain tämä johtuu mahdollisesti iästä, mutta osasyynä on myös ympäröivän maailman kiinnostavuus. Siten lintutreenit saavat jäädä vähemmälle ja lisää panostusta tottelevaisuuteen.

Pulutreeniä Kuopion torilla

Sateisen sunnuntain ratoksi lähdimme Kuopion keskustaan etsiskelemään Tuiskun kanssa lintuja. Puluja löytyi yllin kyllin ja saatiinkin hyviä harjoituksia aikaiseksi. Tuiskusta touhu oli erittäin jännittävää, koko koira vapisi kun se pääsi seisomaan puluja melko lähietäisyydeltä. Luvan kanssa sai ottaa avanssin (hihnassa kylläkin) ja sitten harjoiteltiin paikalla pysymistä. Tuisku pysyy kyllä hyvin paikallaan lintujen siivittäessä, mutta vielä on vähän haasteena että miten sitä palkkaisi paikalle jäämisestä. Namit kun eivät maistu yhtään silloin kun on lintuja näköpiirissä. Kehuilla ja silityksillä mentiin siis tänään enimmäkseen. Tätä harjoittelua voisi käydä tekemässä lisääkin tuolla kaupungilla, täällä meidän omilla nurkilla kun harvemmin lintuihin törmätään.

Tämän lisäksi ollaan aloitettu jälleen noutoharjoittelu. Hampaiden vaihtuminen alkaa vihdoin olla ohitse (tänään irtosi viimeinen kulmahammas, tarttui nimittäin Manun kuonoon ja jäi siihen törröttämään painileikin jäljiltä :D). Ikävä kyllä nouto on päässyt aika lailla ruostumaan tai unohtumaan tässä tauon aikana. Tuntuu, että Tuisku laittaa sen ihan leikiksi eikä keskity puuhaan kunnolla ollenkaan. No, harjoitukset jatkuvat ja jos se jo kerran oppi noutamaan kunnolla niin kyllä se uudestaankin saadaan opetettua.
Manullekin kuuluu ihan hyvää. Sillä on tosin ollut selkä vähän jumissa ilmeisesti eikä lenkkeily huvita nyt yhtään. Ensi viikolla Manu pääsee/joutuu hierojalle ja katsotaan josko siitä olisi apua. Back on Trackia ollaan yritetty pitää päällä kotona ollessa, jos se auttaisi kanssa jumeihin hieman. Toivotaan että saadaan Manu-setä vähän vetreämmäksi näillä keinoin, niin jaksaa painia termiitin kanssa :)