Meindl Dovre Extreme GTX – neljän syksyn jälkeen

Kommenteissa oli pyyntö päivittää kokemuksiani Meindl Dovre Extreme GTX -kenkien osalta. Kengät ovat nyt palvelleet minua neljän syksyn ajan. Olen käyttänyt niitä pääasiassa syksyisin ja alkutalvesta vaihtelevissa maastoissa. Kengät ovat saaneet osakseen hyvinkin kovaa kohtelua kivisissä louhikoissa ja risukkoisilla hakkuuaukioilla. Kokonaisuutena kengät ovat palvelleet minua hyvin ja ne ovat kestäneet odotuksien mukaisesti.

Omaan silmään kengät näyttävät edelleen hyviltä

 

30 sekunnin jälkeen sukat olivat edelleen kuivat

Neljän vuoden jälkeen kengät pitävät edelleen vettä ja tätä kirjoitusta varten testasin kenkiä pitämällä niitä kumpaakin 30 sekunnin ajan vesisaavissa. Sukat olivat testin jälkeen kuivat. Kenkien metalliset nauhalenkit ovat säilyttäneet muotonsa eikä niissä ole nähtävissä vääntymiä. Nauhat ovat edelleen alkuperäiset. Kenkien nahka on säilyttänyt pehmeytensä ja saumojen tikkaukset ovat pääasiassa kunnossa. Muutamassa kohtaa  sisäsyrjien saumojen tikkauksissa on havaittavissa pientä rispaantumista.

Suurimmat käytön jäljet näkyvät reunoja kiertävissä kumisissa kivisuojissa. Kärkien ja kantapäiden  kivisuojiin on tullut pieniä halkeamia. Itse en osaa sanoa johtuvatko nämä kivien tms. aiheuttamista viilloista vai onko kumi päässyt vuosien aikana kuivumaan ja kovettumaan. Kenkien vedenpitävyyteen näillä halkeamilla ei ole ollut vaikutusta, mutta olen varmuudeksi sivellyt halkeamiin pienen kerroksen kumiliimaa tai -tiivistettä aina tietyin väliajoin ennen metsäreissuja.

Pieniä halkeamia havaittavissa

Olen hoitanut kenkiä Meindlin omilla hoitotuotteilla (Wet Proof -suihkeella ja Sport Wax  -kenkävahalla) aina, kun nahka on alkanut omaan silmään näyttämään kuivalta. Sinällään kenkiä voi varmasti hoitaa myös muilla nahan hoitoon tarkoitetuilla mehiläisvahoilla ja kenkärasvoilla. Itselläni tuo kenkien oston yhteydessä hankittu Sport Wax on ollut riittoisaa, joten muita tuotteita ei ole tullut testattua. Jälkiviisaana olisi ehkä tullut hoitaa myös noita kivisuojia kuminhoitoaineella tai silikonisuihkeella. Tämä kuitenkin tulee jatkossa mukaan hoitotoimenpiteisiin.

Kengät ovat muotoutuneet omaan jalkaan sopiviksi ja kävelymukavuus verrattuna uusiin on näin ollen myös parantunut. Kengät eivät myöskään tunnu niin kovilta kävellessä kuin uusina. Kengissä on kuitenkin sen verran luontaista mallista ja ominaisuuksista johtuvaa jäykkyyttä, että esim. pitempien ajomatkojen ajaksi tulee vaihdettua kevyemmät kengät. Toisaalta kengät ovat olleet tukevat myös vaikeissa maastoissa kävellessä eikä nilkkoja ole tarvinnut varoa. Itse olen ollut kenkiin tyytyväinen ja tähänastisille käyttövuosille jaettuna hankintahintakin on kohtuullinen. Toivottavasti Meindlit kestävät myös seuraavat neljä vuotta.

Huopatulpallisten kyyhkypatruunoiden testausta

Kyyhkystyskausi on ollut jo tovin käynnissä, joten yksi jos toinenkin on päässyt polttamaan ruutia jahdissa. Valitettavasti tämä artikkeli on tässä mielessä hieman myöhässä, mutta siihen on perusteltu syy. Menimme äskettäin Eevan kanssa naimisiin, joten alkusyksy on häiden järjestelyjen vuoksi pitänyt meidät kiireisinä. Avioliiton onnelliseen satamaan saapumisen jälkeen koitamme taas kirjoitella hieman enemmän.

Tilasin aiemmin Pielavedellä sijaitsevasta OneGear -liikkeestä englantilaisia Lyalvale Express -patruunoita kyyhkystykseen. Patruunoista Pigeon Power ja Pigeon Special ovat erityisesti suunniteltu kyyhkystäjille ja Super Game on puolestaan enemmän yleispatruuna. Kyyhkystys on erittäin suosittu jahtimuoto Englannissa ja lähes jokaisella englantilaisella patruunamerkillä löytyy omat kyyhkypatruunat valikoimistaan. Kaikki kolme patruunaa ovat huopatulpalla varustettuja, koska usein passipaikkojeni ammuntasuunnan tausta-alueena on lehmien rehupelto. Muoviset välitulpat voivat rehun teon yhteydessä päätyä mukaan rehuun ja siitä lehmän ruoansulatukseen. Tämän vuoksi tällaisilla alueilla tulisi käyttää huopatulpallisia patruunoita.

Kaikki kolme patruunaa testattiin 35 metrin ampumaetäisyydellä ja tulokset analysoitiin tarkemmin Koeammunta.net -sivustolla. Alla kuvakaappauksena koeampumieni patruunoiden tulokset.

Testin perusteella sekä Pigeon Special että Pigeon Power sopivat kummatkin hyvin omaan Caesar Gueriniin, kun tarkoituksena on mennä kyyhkyjahtiin. Molemmissa patruunoissa kuviot olivat 35 metrin matkalta keskustapainoitteisia, joten patruunalla voisi todennäköisesti ampua samoilla supistajilla myös hieman pidemmälle kuvion siitä kärsimättä. Super Game oli puolestaan itselleni pienoinen pettymys erityisesti keskustan aukkoisuudesta johtuen. Super Gamea ei näin ollen tulla näkemään juurikaan tositoimissa jatkossa.

Radiolupa poistui metsästysradioista ja koiratutkista

Normien purkutalkoot ovat olleet esillä pitemmän aikaa ja vihdoin metsästysradiot ja koiratutkat vapautettiin radioluvista. Vapautus astui voimaan 1.1.2017. Aiemmin esim. hirvimetsästyksen yhteydessä käytettyjä metsästysradiopuhelimia varten tuli olla Viestintäviraston myöntämä radiolupa ja maksaa vuosittainen taajuusmaksu. Taajuusmaksun maksamista ja radioluvan voimassaoloa valvoivat viranomaiset, mutta minun tiedossani ei ole kuka näitä lupia käytännössä syynäsi. Minulta ei yli kymmenen vuoden aikana kertaakaan viranomaisen toimesta tarkastettu radiolupaa tai taajuusmaksun suoritusta. Hirviporukoissa on tietysti harjoitettu omavalvontaa metsästyksenjohtajan toimesta. Nykyisessä viranomaisten resurssipulassa poliiseilla varmaan on muutakin tekemistä kuin juosta metsässä valvomassa radiolupia.

1.1.2017 lähtien metsästysradiot ja muut ns. RHA68 -kanavilla toimivat liikkuvat radiolähettimet ja koiratutkat sekä muut jäljitys- ja seurantalähettimet 155 MHz:n taajuusalueella ovat vapautettu radioluvasta eikä näiden radiolähettimien käytöstä enää peritä vuonna 2017 taajuusmaksuja. Aiemmin radiolupaa on perusteltu sillä, että radioluvan avulla näiden radiolaiteryhmien käyttäjät on saatu rekisteröityä, jolloin käyttäjille on voitu tiedottaa esim. taajuuksien käyttöehdoissa
tapahtuvista muutoksista. Viestintävirasto katsoo itsekin, että rekisteröimisestä saatava hyöty on kuitenkin vähäinen. Näin ollen näiden radiolähetinryhmien
sääntelyä voidaan vähentää vapauttamalla niiden käyttö luvanvaraisuudesta.

Huomioiden luvanvaraisuudesta saatujen hyötyjen vähäisyys ja tietoyhteiskunnan kehittyminen on radiolupa ollut mielestäni vain muinainen jäänne. Metsällä ollessa voi nykyään pitää yhteyttä muihin metsästäjiin puhelimen, Messengerin, WhatsAppin ja muiden ryhmäviestisovellusten avulla. Lisäksi muiden metsästäjien sekä tietysti koiran sijaintia on voinut seurata eri koirapantasovellusten kautta. Eikä noissa radiopuhelimissa kuuluvuuskaan aina ole ollut kamalan kehuttava ja lämpöä jahdissa on nostattanut radiosta tullut katkonainen viesti ja jatkuvat ”kuuleeko” ”ei kuulu” ”tänne kuuluu” ”miksi se Matti ei kuule” ”prkl näitä radioita” -viestiketjut. Tälle muutokselle siis iso peukku. Tuiskulle ollaan suunnittelemassa koiratutkan hankintaa ja eipä jatkossa tarvitse tämänkään osalta pohtia tarvitseeko koiratutka radiolupaa vai ei.

Fritidsfabriken

Mekin päädyimme Facebook -mainonnan uhreiksi, kun päätimme tilata muutamia ulkoiluvaatteita ruotsalaisesta Fritidsfabriken -verkkokaupasta kokeiluun. Molemmat tilasimme GPx Pro -housut ja Olavi lisäksi itselleen Fusion Fleece -takin. Tilaaminen oli itsessään helppoa englanninkielisiltä sivuilta (jos ei ruotsi taitu), tuotteet tulivat lähipostiin neljäntenä päivänä tilauksesta ja jos en ihan väärin muista, erillisiä toimituskuluja ei meille tullut, kun tuotteiden hinta ylitti jonkun tietyn rajan (edit: toimituskulut olivat 2 euroa).

Olemme molemmat olleet tyytyväisiä housuihin. Oikea koko oli helppo valita sivuston ohjeiden ja aiempien tuotearvostelujen perusteella. Malli on yllättävän pitkä, olen itse 175 -senttinen ja minulla L-koon housujen lahkeet laahaavat maata ilman kenkiä. Vaelluskengät jalassa lahkeiden pituus on juuri sopiva. Housut ovat mukavan joustavat jalassa. Vahvempi materiaali (takapuolessa, polvissa ja lahkeissa) tuntuu käteen kestävältä, stretch -kangas on puolestaan aika ohutta mutta ei siihen toistaiseksi vielä ainakaan ole tullut repeämiä tms. vaikka aikamoisissa ryteiköissäkin on kuljettu. Vahvikekangas tuntuu kestävän aika hyvin vettä, ja olenkin huoletta pitänyt kännykkää tuossa reisitaskussa sadekelissä, sorsajahdissa jne.

Olavin housut värissä Rusty Orange (ja ahkeran käytön jäljiltä hiukan likaisina…)

Housuissa on monia hyviä käyttömukavuutta lisääviä yksityiskohtia. Niissä on runsaasti taskuja, joista osa on vetoketjullisia. Reiden sivusta löytyy vetoketjulla avattavat tuuletusaukot (omasta mielestäni housut ovat kyllä aika hyvin hengittävät muutenkin). Polvivahvikkeisiin on tehty omat paikkansa polvisuojille/pehmusteille. Lahkeissa on kiristysmahdollisuus (neppareilla) ja pienet kiinnityskoukut, joilla lahkeet saa halutessaan kiinni kengännauhoihin.

tuuletusaukko

Jos housuille pitää jotain kritiikkiä antaa, niin itse en tykkää tuosta suhteellisen isosta logosta toisessa reidessä. Lisäksi stretch -materiaalin kestävyys hieman arveluttaa, koska kangas tosiaan tuntuu käteen aika ohuelta. Aika näyttää, kauanko housut pysyvät hyvässä kunnossa. Niille on kyllä tullut paljon käyttöä ja mielestäni housut ovat hintansa (100 €) väärti.

Fusion Fleece värissä Military Green

Tässä Olavin kommentteja fleecetakista: ”Alkuvaikutelma oli laadukas. Takki on hyvännäköinen ja lämmin päällä. Se sopii hyvin ainakin kuivan kelin ulkoilukäyttöön keväällä ja syksyllä (takissa ei siis ole veden- tai tuulenpitävää vuorta). Miinusta tulee siitä, että takki alkoi nukkaantua nopeasti käyttöönoton jälkeen. Materiaali on 100% tekokuitua, joten pinnan nukkaantuminen herkästi voi johtua siitä.”

Itse olin hiukan suunnitellut myös jonkun fleecen tilausta, mutta jätän sen ehkä väliin tämän kokemuksen perusteella. Housuihin olen puolestaan niin tykästynyt, että ajattelin jossain vaiheessa tilata toiset paremmin jahtiin sopivissa väreissä (esim. GPx Pants / Green, jos niitä tulee vielä lisää verkkokauppaan).

Postia amerikansedältä

Raudassa ei ole raha hukassa -kirjoituksen kommenteissa oli suositeltu tarvikesupistajien hankkimista CG Tempioon. Näiden tilaaminen oli pitkään pyörinyt mielessä ja eräänä helmikuun iltana sain inspiraation tilauksen tekemiselle. Olin jo etukäteen tutustunut kommenteissa mainittuun PSHQEurope -sivustoon, jossa oli Briley -merkkisiä supistajia tarjolla. Päädyin tilaamaan kaksi kappaletta Brileyn Extended Black Oxide -supistajaa. Tilatut väljyydet olivat IC ja IM osittain sorsastustakin ajatellen. Näillä molemmilla voi ampua myös rautahauleja. Hinta per supistaja oli 45,78 euroa eli yhteensä kahdelle tuli hintaa 91,56 euroa. Tämän lisäksi posti- ja kuljetuskulut olivat 15 euroa. Kokonaishinnaksi muodostui näin ollen 106,56 euroa ja maksun pystyi suorittamaan kätevästi luottokortilla.

Tein tilauksen 3.2.2016 ja esitin tilauksen yhteydessä pyynnön, että lähetys hoidettaisiin ja toimitettaisiin PSHQ:n Euroopan toimipisteestä (jollainen pitäisi olla heiltä saadun tiedon mukaan). Näin vältyttäisiin mahdollisen tullin maksamiselta. Koska tilaukseni loppusumma oli lopulta alle 150 euroa, ei tullia olisi joka tapauksessa tullut maksettavaksi. Heti samana iltana PSHQ:n henkilöstö otti minuun yhteyttä sähköpostilla ja kysyivät voidaanko toimitus suorittaa Yhdysvalloista, jos he hyvittävät maksettavaksi tulevat arvonlisäverot (sekä tullit). Tämä kävi minulle oikein hyvin. [Lisäys 5.6.2016: PSHQ:n maksama arvonlisäveron palautus 25,37 euroa rekisteröityi luottokorttilaskulle, joten asia hoitui ennalta sovitun mukaisesti.]

Supistajat on pakattu erillisiin säilytystuubeihin

9.2.2016 PSHQ:stä vielä varmistettiin supistajien oikea pituus. 12 kaliiberisessa Tempiossa on Maxischoket ja 20/36 ja 28 kaliiberisessa on puolestaan Selectachoket. Ilmoitin oikean koon, eli Maxischoke, ja jäin odottelemaan tilauksen saapumista. Supistajat oli postitettu 24.2.2016 (kävi ilmi paketista) ja Tullista sain saapumisilmoituksen 9.3.2016. Nettitullaus oli helppoa tehdä Tullin sivujen kautta. Tullauksen yhteydessä selvitin tilatun tuotteen, hinnan, myyntivaluutan (ostettu euroissa), postikulut, jne. Samana päivänä Tulli lähetti vielä lisäselvityspyynnön, jossa pyydettiin toimittamaan tullauksen asiakirjat. Toimitin seuraavana päivänä alkuperäisen tilausvahvistuksen ja tämän perusteella saman päivän aikana tullauspäätös oli tehty. Arvonlisäveroa tuli maksettavaksi 25,57 euroa eli 24 prosenttia ostohinnasta toimituskuluineen.

Vakiosupistaja ja Extended Black Oxide -supistaja vierekkäin

Paketti siirtyi arvonlisäveron maksettuani postin kuljetettavaksi ja 15.3.2016 paketti oli lähikaupasta noudettavissa. Kokonaisuudessaan toimitus oli mielestäni nopeaa ja tilaukseen liittyvien velvollisuuksien suorittaminen Tullin sivujen kautta oli helppoa. 18.3.2016 ilmoitin vielä PSHQ:lle, että paketti oli saapunut ja että he voivat nyt palauttaa maksetun arvonlisäveron. Tähänkin viestiin vastaus tuli saman päivän aikana ja palautuksesta saatiin tarkemmin sovittua. Kiitokset täytyy antaa PSHQ:n henkilökunnalle, joka vastasi sähköposteihin aina nopeasti ja olivat myös itse aktiivisia toimituksen hoitamisessa.

Jatketut supistajat antavat mukavasti pituutta 28 tuumaisille piipuille

Monia varmaan kiinnostaa, että säästääkö tällä mitään. Tein nopean tutkimuksen ja Brileyn kirkkaat Extended supistajat maksavat Berettan suomalaisessa verkkokaupassa 77 euroa, kun ne PSHQ:lla maksavat 41,42 euroa. Molemmista tulee tietysti postikulut maksettavaksi. Itselleni säästö ei ollut ykköstavoite, vaan saatavuus. CG Tempioon ei näytä olevan Suomesta saatavilla Brileyn supistajia, joten tilaaminen rapakon takaa oli järkevä vaihtoehto.

Kunhan kevät tästä ehtii, tarkoituksena on testata vakiosupistajan ja tarvikesupistajan eroja haulikuvioiden osalta.

Teräkset netistä

Talvi on hyvää aikaa varustautua syksyn jahteihin. Monet ovat varmasti huomanneet, että korvaavat panokset tuppaavat loppumaan kaupoista hyvissä ajoin ennen sorsastusta. Lisäksi tarjolla on omasta mielestäni liian karkeilla hauleilla varustettuja panoksia. Niinpä päätin olla ajoissa panosmarkkinoilla.

Vaikka monesti panokset sekä muut metsästysvarusteet tulee ostettua kivijalkakaupoista, tuli viime viikonloppuna kokeiltua panoksien tilaamista verkkokaupasta. Päädyin Metsästäjän Erikoisliike Olkkosen verkkokauppaan (http://www.olkkonen.fi/fi), jossa oli ilahduttava määrä pienemmillä hauleilla varustettuja teräspanoksia.

Pistin tilaukseen kolme eri korvaavaa teräspanosta kaikki noin 3,3 millin hauleilla. Tämä koko toivottavasti antaa riittävän peiton myös taveja passattaessa. Viikonloppuna tilatut panokset olivat läheisessä Matkahuollon toimipisteessä keskiviikkona, joten toimitus oli nopea ja toimituskulut olivat vain 5 euroa. Plussana verkkokaupasta tilaamisessa oli myös se, että tarjolla olevat panokset olivat heti nähtävissä. Toisinaan kivijalkakauppaan ajettaessa on perille päästyä joutunut tyytymään ”ei oohon”. Tilaaminen oli helppoa ja puhelimella otetut kuvat luvasta ja ajokortista pystyi toimittamaan sähköpostilla.

125 kappaletta riittää muutamaksi syksyksi

Teräkset on tarkoitus testata keväämmällä, kunhan tarvikesupistajat Tempioon ovat saapuneet. Alla vielä lyhyet tiedot patruunoista. Huom! Lähtönopeudet perustuvat eri verkkosivuilta saatuihin tietoihin.

• Winchester Drylok Steel 12/70
• Lataus 35g
• Haulikoko 3,25 mm (USA 4)
• Lähtönopeus: 396 m/s (1300 feet/s)
• Hinta 28 euroa / 25 kpl laatikko

• Rottweil Steel Game HV 12/70
• Lataus 32g
• Haulikoko 3,25mm (Saksa 4)
• Lähtönopeus: 400 m/s
• Hinta 17,50 euroa / 25 kpl laatikko

• Mirage Soft Steel Hunting T3 12/70
• Lataus 35g
• Haulikoko 3,3 mm (Italia 3)
• Lähtönopeus: 423m/s
• Hinta 15,00 euroa / 25 kpl laatikko

Kolme, toivottavasti kovaa, rivissä

Burris Euro Diamond 2.5-10 X 50

Sako 75 -hirvikiväärissäni on aiemmin ollut kiikarina Simmons Pro Hunter 4-12 x 40 -kiikari. Simmons on ajanut asiansa yllättävän hyvin, vaikka kyseessä on noin sadanviidenkympin kiikari. Kiikari on pitänyt säätönsä ja kohdistus on sujunut ilman ongelmia. Olin kuitenkin jo pidemmän aikaa katsellut korvaavaa kiikaria Sakon päälle. Erälle.netistä tuli eräänä päivänä vastaan Burris Euro Diamond 2.5-10 X 50 valopisteellä. Kun hinta oli omasta mielestäni kohtuullinen, tein kaupat kiikarista. En yleensä osta käytettyjä eräilyvarusteita pois lukien Varustelekan vaatteet, mutta Burris oli kunnoltaan hyvä, minkä lisäksi sillä on elinikäinen takuu Burriksen kotisivujen mukaan. Näin ollen pidin riskiä käytetyn kiikarin ostosta pienenä.

Koska kyseinen kiikari on 30 millin runkoputkella ja Simmons oli tuuman runkoputkella, tarvittiin Burriksen alle uudet jalat. Nokka kohti Juankoskea ja Sepon Urheilua ja Patruunaa, josta aiemminkin olin saanut hyviä tarjouksia. Kiväärissä oli valmiiksi Sakon Optilock -jalusta, joten uudet Optilock -renkaat saatiin helposti paikalleen. 50 millin etulinssin takia renkaat otettiin High -mallina. Sako 75 -kiväärissä on hyvä poskituki, joten kiikari ei noussut liian korkealle korkeista jaloista huolimatta.

Lähes ainoa käytön jälki on nuo pienet viirut

Simmons Pro Hunter päätyi pienoiskiväärin päälle ja tätä varten tarvittiin 11 millin Sako Optilock -jalusta pienoiskivääriin. Optilock -renkaat olivat valmiiksi Simmonssissa. Jalusta tuli samalla kertaa ostettua Juankoskelta ja molemmat kiikarit asennettiin paikalleen liikkeessä. Sekä pienoiskivääriin tullut  jalusta että Burrikseen tulleet renkaat olivat erittäin sopuhintaiset (noin 60 euroa kappale).

Sakon Optilock -jalka korkea

Burris käytiin kohdistamassa Raasion ampumaradalla ja aikamoinen kasa hylsyjä siinä syntyi. Kohdistuksessa ei sinällään ollut ongelmia, mutta itseäni tyydyttävän tarkkuuden saavuttamisessa tuli kiikarin asetuksia aika lailla hierottua. Lopulta astukset olivat sen verran kohdillaan, että 100 metriltä osui tulitikkuaskin alalle. Tämä riittänee mainiosti hirvijahdissa.

Ohessa vielä lopuksi kiikarin tiedot Sakon vanhasta katalogista vuodelta 2008

Burris Euro Diamond 2.5-10 X 50mm Edot

• Ristikko 3P#4 Edot
• Viimeistely  Mattamusta
• Silmäetäisyys (cm) 8.9 – 10.2
• Näkökenttä (100 m) 12 – 3.3
• Pituus (mm) 350
• Putken halkaisija (mm) 30
• Paino (g) 596
• Suositushinta 910 €

Perintö-Simsonin restaurointi

Lukijoille on varmaankin jo selvinnyt, että viimeisen vuoden ajan Manun lisäksi metsällä on kulkenut CG Tempio -haulikko. Vaikka CG Tempio on esiintynyt teksteissä ja kuvissa, ei se suinkaan jää arsenaalin ainoaksi haulinheittäjäksi. Kaapista löytyy muiden tussareiden lisäksi Simson Suhlin 16 -kaliiberin rinnakkaispiippuinen haulikko. Kyseinen haulikko on tunnearvoltaan tärkeä, koska se on perintöhaulikko ja samalla ensimmäinen käyttöhaulikkoni. Sain Simsonin aikoinaan 15 -vuotiaana perinnöksi muutaman muun aseen kanssa taataltani (äidin isä). Kun metsästyskortti oli suoritettu, siirsimme taatan aseet minun nimiin. Minä hain aseisiin luvat ja taata haki itselleen samalla rinnakkaisluvat. Syy järjestelylle oli se, että jos minä olisin hakenut rinnakkaisluvat, olisi minun tullut taatan kuoltua hakea uudestaan luvat ko. aseille. Niinpä oli järkevämpää hakea suoraan luvat minun nimiin ja rinnakkaisluvat taatalle.

Kyseinen Simson on valmistettu Itä-Saksassa vuonna 1957, joten 50 -vuoden ikään ehtineenä sitä on kannettu metsillä kilometri jos toinenkin. Ikä ja käyttöhaulikkona toimiminen oli jättänyt haulikkoon jälkensä: piippujen sinistys oli sivuilta lähes kokonaan kulunut ja tukki oli haljennut pistoolikahvan takaa. Tietooni ei koskaan tullut, missä yhteydessä tukki oli aikanaan haljennut. Tukki oli jossain vaiheessa parsittu kasaan ruuveilla ja sähkömiehenteipillä ja parsittu tukki palvelikin ensin taataa ja sitten minua. Tukin todennäköisesti omatekoinen korjaus palveli aikansa, mutta lopulta takatukki alkoi nitkumaan. Purin teippaukset pois ja samalla näin ensi kertaa tukin todellisen kunnon. Tukki on lähes poikki ja sen korjaaminen uudelleen näytti mahdottomalta.

Simson viimein takaisin kotona!

 

Omat kädentaidot eivät riitä uuden tukin tekemiseen, joten edessä oli tukkisepän etsiminen. Tässä vaiheessa mieleeni juolahti Ikaalisten Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitos (ITAKA), jossa sijaitsee Suomen ainoa aseseppäkoulu. Nokialla käydessämme ajoimme Eevan kanssa Ikaalisiin ja menimme tapaamaan aseseppäkoulun opettajaa. Sovimme, että haulikkoon tehdään oppilastyönä uusi takatukki. Samalla kertaa etutukin kaiverrukset avataan, piiput sinistetään ja suoritetaan haulikon koneiston huolto. Lopuksi takatukki sävytetään ja öljytään etutukin värin kanssa yhteneväiseväksi.

Takatukki kapaloituna

 

Haulikko jätettiin Ikaalisiin 2.9.2011 ja alkuperäisen aikataulun mukaan työn piti olla valmis toukokuussa 2012 tai viimeistään syksyllä 2012. Aikataulu kuitenkin venähti melko paljon ja haulikko oli lopulta valmis kesällä 2014. Onneksi Simson ei ollut ainoa käyttöhaulikko. Aikataulun venähtämiseen vaikutti osaltaan se, että oppilaat suorittavat oppilastöitä osana opintosuunnitelmaa. Eli kun ensin on opiskeltu tukin tekoa, sen jälkeen tehdään tukkeja. Kun siirrytään seuraavaan opittavaan asiaan esim. metallitöihin, jää tukin teko kesken ja siihen palataan vasta seuraavassa puutyöstöä koskevassa opintojaksossa. Lisäksi, koska kyseessä on oppilaitos, ei kesällä luonnollisestikaan työt edisty.

Sinistyksessä tapahtunut kemiallinen reaktio

 

Aikataulu olisi saattanut venyä vieläkin enemmän, mikäli työ olisi saatettu loppuun oppilastyönä. Lopulta haulikon viimeistelyn suoritti toinen vastuuopettajista ja siihen minulla ei tietenkään ole valittamista. Se hyvä puoli aikataulun viivästymisessä oli, että ehdin saada CG Tempion asekaappiin. Koska Tempion tukki sopi kuin nakutettu, päätin, että Simsonin takatukki tehdään Tempion mitoilla. Näin Simsonin ammuttavuus paranisi entisestään.

Sinistys oli kuplinut useasta kohtaa molemmista piipuista tähtäinkiskon läheisyydestä

 

Sen jälkeen, kun sain puhelimessa tiedon haulikon restauroinnin valmistumisesta, sain muutaman päivän päästä viestin hakea haulikkopaketti matkahuollosta. Haulikko oli hyvin pakattu ja kaikki osat oli suojattu huolellisesti. Myös työn lopputulos miellytti ja takatukin mitat olivat sopivat, kuinkas muutenkaan. Vedin piippuihin öljyt ja laitoin haulikon kaappiin.

Muutaman kuukauden jälkeen ikäväksi yllätyksekseni huomasin, että piippujen sinistys oli ”kuplinut” tähtäinkiskon vierestä useammasta kohtaa. Olin asiasta yhteydessä ITAKAan ja ensin kävi ilmi, että työn viimeistellyt vastuuopettaja oli jäänyt eläkkeelle. Uuden opettajan kanssa keskustelimme sähköpostitse asiasta ja samalla selvisi, että piiput oli jäänyt keittämättä viimeisen sinistyskerran jälkeen ja tästä johtui sinistyksen kupliminen. Ei muuta kuin piiput takaisin Ikaalisiin ja takuukorjaukseen.

Piipputeräksen alkuperäinen väri paistaa kuplineen sinistyksen alta

 

Vielä ei ole piippuja takaisin saatu. Kun piiput tulevat takuukorjauksesta takaisin, laitan valmiista Simsonista kuvia. Takatukista olisi tietysti voinut muutaman kuvan laittaa jo nyt, mutta odotellaan rauhassa, että saadaan koko paketti kasaan.

Back on Track

Ostin Manulle jokunen kuukausi sitten Back on Track -verkkoloimen, tarkoituksena ennaltaehkäistä Manun lihasjumien syntymistä. Olen lukenut BOT -tuotteista paljon hyvää, mutta myös negatiivisia kommentteja. Halusin kumminkin testata asiaa itse, sillähän se selviää onko loimesta apua vai ei.

Back on Trackin omilla nettisivuilla todetaan kankaan ominaisuuksista seuraavasti:

Kaikki Back on Trackin lihas-ja nivelsuojat on valmistettu funktionaalisesta kankaasta, jolla on lämpöä heijastava ominaisuus. Tämä funktionaalinen tekstiili on vanhan kiinalaisen perinteen ja modernin tieteellisen tekstiiliteknologian yhteistyön tulos. Toiminnalliset ominaisuudet on tuotu tekstiiliin liittämällä polyesteri- tai polypropyleenikuituihin funktionaalisia ominaisuuksia sisältäviä keraamisia partikkeleita. Kangas on toiminnallinen tuote, joka hyödyntää kankaassa olevien keraamisten partikkeleiden avulla osan kehon luovuttamasta lämmöstä. Tämä funktionaalisen kankaan takaisin kehoon heijastama energia on pitkäaaltoista infrapunasäteilyä.

No, siinä on monta hienoa sanaa enkä osaa itse sanoa voiko takin hyötyä nyt verrata esim. infrapunasäteilyn vaikutuksiin. Voi olla, että mikä tahansa koirantakki toimisi samalla tavalla (= pitäisi koiran lihakset lämpimämpänä, mikä lisää verenkiertoa lihaksissa ja siten muun muassa laukaisee lihasjännityksiä). Mutta itse pidän BOT -takissa sen kevyestä materiaalista ja mallista. Havainnollistetaan muutamilla viime viikonlopun lumimyräkässä napatuilla kuvilla:

Takin hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti sen leikkaus. Malli on riittävän reilun kokoinen ja tulee niin alas, että se peittää koiran isot lihakset kunnolla. Ainakin Manun tyyppiselle, häntää alhaalla kantavalle koiralle takki istuu hyvin takaosan muotoillun leikkauksen ansiosta. Takissa on tosin myös vetoketjulla toimiva häntäaukko häntää ylhäällä kantavalle koiralle, mutta sen toimivuudesta en osaa itse sanoa.
Takin etuosaa en pidä kovin hyvin suunniteltuna. Siinä on kaksi joustavalla narulla toimivaa kiristyssysteemiä, mitkä koen vähän hankaliksi käyttää. Lisäksi narujen muoviset kiristyskappaleet ovat turhan isokokoiset ja Manu ainakin meinaa joskus järsiä niitä, kun ne ovat ihan tuossa tyrkyllä. Tietysti se on hyvä, että takkia pystyy ylipäänsä säätämään myös etuosasta.
Takin mahakappaleessa on heijastimet molemmin puolin ja sen kireyttä pystyy myös säätämään.

Takissa on niskassa tuollainen jatkokappale. Harmi, että ainakin Manun kohdalla kangas ei tuosta kohdasta laskeudu kovinkaan hyvin, eli en usko että tuolla läpyskällä on mitään erityistä lämmityshyötyä niskan ja kaulan lihaksiin. Tuosta niskakappaleesta löytyy myös kiristysmahdollisuus.

Tässä kuvassa näkyy takaosan leikkaus, halkio joka takaa vähän enemmän liikkumatilaa ja sen yläpuolella häntää varten oleva aukko. Takissa on myös kaksi joustavaa jalkaremmiä takajaloille, joiden kireyttä pystyy napeilla säätämään ja jotka auttavat estämään loimen valumista koiran toiselle puolelle.
Itse tykkään takissa sen kevyestä, kahisemattomasta materiaalista. Ostin nimenomaan tämän ohuen verkkoloimen, jotta takkia voisi pitää myös sisällä ilman että Manulle tulee liian kuuma. Miksei takkia voisi pitää ulkonakin, mutta luulen ettei se suojaa sateelta tai tuulelta juuri ollenkaan.
Jotain takin käyttömukavuudesta täytyy kertoa myös Manun reagointi takkiin. Manuhan ei yleensä pidä mistään vaatetuksesta ja on hieman vastahakoinen, kun takkia tai hakuliiviä pitäisi ruveta pukemaan päälle. Niin nytkin, kun ensimmäistä kertaa puin BOT -takkia Manulle, mutta hetken tepasteltuaan loimi päällä se kävi omalle pedilleen nukkumaan ja nukkui sikeästi muutaman tunnin. Kaikki normaali pukemisen jälkeen ilmenevä maassa kieriskely ja seiniä vasten hinkkautuminen jäi pois tällä kertaa. Vaikuttaisi, että Manu pitää BOTtia mielellään päällä joten siinä mielessä loimea on kiva käyttää.
Vielä muutama sananen loimen mitoituksesta. Pohdin itse kahden koon välillä, 55 ja 60 cm. Loimen koko valitaan koiran selän pituuden mukaan ja Manulla mitta oli noin 60 cm. Katselin esimerkkirotuja erään verkkokaupan sivuilta ja 60 cm kohdalle oli merkitty esimerkiksi rottweileruros. Valitsin sitten koon 55 cm, joka sekin paljastui aika reilun kokoiseksi Manulle, eli koko 50 cm olisi varmaan ollut kaikkein sopivin. Tällä kokemuksella sanoisin, että koot ovat aika reiluja, tosin Manu onkin kyllä muuhun kokoonsa nähden aika pitkäselkäinen. Onneksi pieni extra koossa ei haittaa menoa ja tässä on se hyvä puoli, että loimi mahtuu todennäköisesti myös saksanseisojalle, ainakin nartulle, mikäli joskus tulevaisuudessa sellainen tulee taloon.
En kuollaksenikaan muista loimen tarkkaa hintaa. Ostin sen Kuopion Hööksin liikkeestä ja muistaakseni se oli vähän reilu 60 euroa jossakin alennuksessa. Eli BOT -tuotteet ovat suht arvokkaita.
On vaikea arvioida, onko loimen käytöllä ollut erityistä vaikutusta Manun lihasjumeihin. Ollaan myös muistettu pitää takkia aika harvakseltaan Manun päällä, lähinnä joidenkin metsäreissujen päätteeksi. Tällä hetkellä ainakin tilanne vaikuttaa ihan hyvältä, Manu ei vaikuta olevan pahemmin jumissa ja se tuntuu tykkäävän pitää loimea päällään. Joten siinä mielessä takki oli ihan hyvä ostos. Seuraavaksi tekisi mieli testata jotakin ihmisille kehitettyä BOT -tuotetta, esim. niskatukea, josko siitä olisi hyötyä omiin kolotuksiin.

Vaihtoehto silmälaseille

Kesäloman aikana tuli vierailtua optikolla ja silmälasikaupassa. Näköni on ollut sellainen, että olen käyttänyt silmälaseja ajaessani, elokuvissa, metsästyksessä ja muissa tilanteissa, joissa tulee nähdä tarkasti kauas. Testien mukaan molempien silmien näkö oli huonontunut ollen nyt -1,25. Optikolla käynnin yhteydessä oli mahdollisuus testata myös piilolinssejä. Eeva on käyttänyt säännöllisesti piilolinssejä reilun viiden vuoden ajan ja kertonut niistä paljon hyvää.

Suurin syy miksi itse halusin testata piilolinssejä oli se, että silmälasit tuppaavat tietyissä tilanteissa huurtumaan. Sorsastuksen iltalento viilenevine iltoineen on etenkin ollut sellainen tapahtuma, jossa laseista on saanut olla jatkuvasti pyyhkimässä huurua pois. Camohuppu tuntuu vielä lisäävän entisestään huurtumista. Myös liikkuvammissa jahdeissa, kuten kanalintujahdissa Manun kanssa, linssit tuppaavat huurtumaan aina pysähtyessä. Varmaankin kehosta poistuva vesihöyry hakeutuu linsseille huurruttaen ne.

Linssien ominaisuudet vaihtelevat esimerkiksi halkaisijan, paksuuden, kosteuden ja kaarevuuden mukaan

Kävin Siilinjärven ampumaradalla testaamassa linssejä metsästystrapin ammunnassa. Ensimmäisellä kerralla ”lämmittelysarjan” jälkeen sain tulokseksi kierrokset: 20, 22, 21. Toisella kerralla tuloksena oli lämmittelykierroksella 15 kiekkoa ja sen jälkeen sarjat 19, 21, 20. Omaan ampumataitoon ja harjoittelumäärään suhteutettuna hyvät tulokset (paitsi tuo 15). Piilolinsseistä ei siten ollut ainakaan haittaa ampumisessa. Hyvänä puolena piilolinsseissä on myös se, että ne mahdollistavat erillisten ampumalasien käyttämisen.

Kenttätestiin piilolinssit pääsivät sorsastuksen aloituksessa. Sanomattakin on selvää, että huurtumista ei päässyt tapahtumaan ja näin ollen keskittyminen voitiin kohdistaa pelkästään sorsien tarkkailuun. Vaikka olisihan tuolla kerralla ollut aikaa muuhunkin, kuten jo tiedättekin. Ja tulihan sillä reissulla se pummikin – tosin tämä oli enemmän oma moka kuin piilolinsseistä johtuva.

Piilolinssien laittaminen ja pois ottaminen ensimmäistä kertaa oli hieman aikaa vievää. Kokemuksen myötä prosessi on nopeutunut, mutta ei ne vieläkään mene heittämällä silmään. Sellainen viitisen minuuttia menee tällä hetkellä aikaa linssien laittamiseen, joten hieman aikaa tulee varata ennen jahtiin lähtöä linssien laittamista varten.

 

Linssit on pakattu yksittäin steriiliin nesteeseen. Ja ei muuta kuin silmään!

Voin suositella piilolinssejä niille nuoremmille metsästäjäkunnan jäsenille, jotka joutuvat käyttämään silmälaseja metsästysharrastuksen yhteydessä. Ja voihan näitä vanhemmatkin, kokeilunhaluiset metsästäjät käyttää, mikäli oman silmän tökkiminen ei kammota.

Keskiverrot kertakäyttölinssit, joita käytetään siis yhden päivän ajan, maksavat noin euron parilta. Summa tulee säästettyä, jos linssien avulla tulee ammuttua yksi pummi vähemmän käyttäen keskihintaista panosta.