Loman päätös

Viikko 35 oli kesälomani viimeinen viikko ja Eevan jo palattua töihin suuntasin koirien kanssa mökille. Tavoitteena oli käydä sekä kyyhky- että sorsajahdissa. Tiistai-iltapäivästä saavuttuani mökille suuntasin heti Tuiskun kanssa omalle kyyhkypaikalle passiin. Ensimmäiset kyykyt olivat jo paikalla ja lähtivät puista minut huomattuaan. Ruokintalavojen edestä oli puitu ohrapelto ja levitin siihen kymmenkunta samettista kyyhkynkuvaa. Ehkäpä kuvista johtuen kyyhkyt eivät olleet niin arkoja ja saapuvat pienet parvet eivät lentäneet syvälle takakuusikkoon, vaan laskeutuivat passipaikan lähipuihin. Osa parvista laskeutui aivan selän taakse sellaiseen kulmaan, että oikealta puolelta ampuminen ei onnistunut, koska oma selkä ei käänny kuten pöllön kaula. Näin ollen päätin ampua vasemmalta puolelta. Muutoin tulos oli hyvä ja kyyhky tuli alas, mutta nosto ei osunut ihan kohdilleen ja tästä muistoksi jäi mojova mustelma vasempaan hauikseen. Muutaman tunnin istuskelun seurauksena useampia pieniä noin 3-5 linnun parvia saapui tasaisin väliajoin ja noista parvista pääsi aina toisinaan yhden kyyhkyn pudottamaan. Kaikki pudotukset tapahtuivat kyyhkyjen laskeuduttua puihin. Suoraan pellolle laitetuille kuville eivät kyyhkyt laskeutuneet, mutta linnut olivat selvästi kuvista kiinnostuneita.

Tiistain iltapäiväpassin tulos

Tiistain iltapäiväpassin tulos

 

Keskiviikko aamupäivän rakentelun tulos

Keskiviikkoaamupäivän rakentelun tulos

Keskiviikkona rakentelin ensin aamusta yhden suojaloukun minkkiraudoille ja kävin viemässä tämän lammelle. Loukkua viedessä lähti lammelta reilu 30 linnun sekaparvi heinureita, taveja ja haapanoita. Kaksi laukausta pääsin yhteen heinuriin yrittämään, mutta tämä sai jatkaa lentoaan. Iltapäivällä oli luvassa lisää kyyhkystystä eräällä toisella puidulla ohrapellolla. Olin rakentanut sinne edellisenä iltana passipaikan keskelle peltoa sähkötolpan juureen. Jälleen kuvat pellolle ja Tuiskun kanssa passiin. Nyt kuvat tekivät tehtävänsä ja osa kyyhkyistä laskeutui suoraan maahan kuvien sekaan. Täytyy sanoa, että on hieno tunne, kun täysin avoimella pellolla saa kyyhkyt laskeutumaan juuri siihen paikkaan, kun on itse alunperin suunnitellut. Itse tuli hassattua muutama hyvä paikka pummin seurauksena ja iltapäivän tulos oli 4 laukausta ja 1 kyyhky. Nouto ei oikein Tuiskulla sujunut, kuten ei edellisenä päivänäkään. Tuisku arkaili hieman kyyhkyyn tarttumisessa ja tuloksena tuosta on aina tukku höyheniä suuhun. Pienen äkseeraamisen jälkeen kyyhkynoudot saatiin kuitenkin siihen pisteeseen, että Tuisku nosti kyyhkyn hyvällä otteella ja pienen matkan jälkeen luovutti nätisti istualtaan.

Tällaisena iltapäivänä on enemmän kuin mukavaa istuskella passissa ja nauttia iltapäiväkahveita

Tällaisena iltapäivänä on enemmän kuin mukavaa istuskella passissa ja nauttia iltapäiväkahveita

img_15561

Heti passista pois lähdettyä tulikin jo kiire sorsapassiin. Mökiltä piti käydä vielä hakemassa hieman varusteita ja sorsastukseen käyvät patruunat. Olimme lammella kahden miehen ja Tuiskun voimin. Lammelle mennessä oli tarkoitus kiertää lampi kahdelta puolin ja tätä kautta saada jo lammella olevat linnut eräksi. Hyvä määrä taveja lähtikin liikkeelle ja naapurin mies sai niistä yhden alas. Tuisku pääsi noutamaan tämän sokkona, koska pudotusta emme nähneet. Mallikkaan haun jälkeen tavi löytyi pelto-ojasta. Iltalennon alettua omalle passipaikalle eivät linnut ohjautuneet, mutta naapuripassissa paukkui, joten Tuisku pääsi noutohommiin. Helppo tavinouto onnistui hyvin, mutta yhden heinurin ja yhden tavin noudosta ei tullut mitään. Tippumapaikat olivat suunnilleen tiedossa ja Tuiskun olisi tullut ne löytää. Koska pimeys keskeytti lopulta noutohommat päätimme tulla aamulla uudestaan. Kuolleet linnut eivät yön aikana karkaisi ainakaan omilla voimillaan. Aamulla otin Tuiskun lisäksi Manun mukaan. Pienen etsinnän jälkeen heinuri löytyi pelto-ojan vierestä sellaisesta paikasta, josta Tuisku oli 100 % varmasti mennyt useamman kerran ohi. Tavi löytyi puolestaan keskeltä kulkuväylää, vaikka se oli edellisenä iltana pudonnut veteen. Todennäköisesti Tuisku oli edellisenä iltana löytänyt molemmat linnut ja kuljettanut niitä aikansa. Muuta selitystä tälle tavin siirtmiselle vedestä lähimmän rannan polulle en keksinyt. Meillä kun ei ollut tietoa lintujen löytymisestä,  kannustimme Tuiskua vain etsimään ja etsimään. Tuisku varmaankin ajatteli, että jossain on hänelle vielä löytymättömiä lintuja ja lähti etsimään niitä. Kukapas sitä jo kertaalleen löytynyttä lintua toista kertaa lähtee etsimään ;) No kaikki edellisen illan linnut olivat nyt tallessa.

Tuiskulta alkaa passihommat sujua. Rauhallisuutta ja malttia istua paikallaan on tullut lisää syksyn passiharjoittelun tuloksena

Tuiskulta alkaa passihommat sujua. Rauhallisuutta ja malttia istua paikallaan on tullut lisää syksyn passiharjoittelun tuloksena

Iltapäivällä menin vielä kyyhkypassiin edellisen iltapäivän paikalle sähkölinjan alle. Kuvat olivat jälleen pellossa, mutta nyt kyyhkyt eivät olleet niin innokkaita. Yksikään kyyhky ei laskeutunut kuville, mutta kuvat selvästi vaikuttivat lentoreittiin ja muutama lintu lensi suhteellisen läheltä passipaikkaa. Odottelin, josko nämä olisivat lähteneet laskeutumaan ja tämä odottelu maksoi ampumahollit lintujen vaihtaessa lentosuuntaa minusta poispäin. Periaatteessa näitä läheltä lentäviä olisi voinut koittaa saada alas jo heti niiden tullessa hollille, mutta eipä nämä menetyt paikat nyt niin harmita. Tietysti Manun ollessa mukana passissa olisi Manulle ollut mukavaa saada myös noutohommia.

Perjantaina aamulla menin vielä ennen kotiinlähtöä omalle kyyhkypaikalle. Yksi isompi parvi laskeutui eteeni puihin ja pääsin koittamaan puussa istunutta kyyhkyä. Tässä tuli vastaan jokin korkeampi voima, joka säästi kyyhkyn hengen. Istuvaan kyyhkyyn lyhyeltä matkalta yksi laukaus ja kyyhky ei merkannut osumaa lainkaan. Ei pölähtäneitä höyheniä eikä mitään merkkiä osumasta kyyhkyn siivittäessä. Lento oli vauhdikasta ja täysin normaalia. Tämä oli sellainen käsittämätön pummi, jolle ei löydy selitystä. Mukavan viikon kruunasi kotimatkalla puhjennut autonrengas ja loppumatkan köröttely vararenkaan kanssa.

Tuiskun ensimmäinen lämpimän linnun nouto

Jälleen yksi  sorsastuksen aloitus on takana. Aloitus osui tänä vuonna lauantaille, joten odotuksissa oli, että jahtikunnat ympäri Suomen lähtevät sankoin joukoin sorsia jahtaamaan. Tämä aloitus oli sikäli mieleenpainuva, että Tuisku oli mukana ensimmäistä kertaa. Suunnitelmana oli, että Tuisku saa hoitaa noudot odotettavasti rauhallisemmassa päiväpassituksessa ja Manu kiihkeässä illassa. Puolenpäivän nokipannukahveja keitellessä huomio kiinnittyi siihen, että lähialueilta ei juurikaan kuulunut pauketta, vaikka kello oli jo hyvän tovin yli puolenpäivän. Kahvien jälkeen suunnitelma oli selvä; hiipimällä passipaikoille ja lammella olevien sorsien ampuminen pomppuun. Tämän jälkeen odoteltaisiin muilta lammilta ja järviltä saapuvia lintuja.

Siirryttäessä passiin hyvän kokoinen taviparvi pölähti lentoon ja ensimmäiset laukaukset kajahtivat. Itsekin pääsin koittamaan sivusuunnassa ohittavaa tavia, mutta ohihan tuo meni ja vieläpä oman tuntemuksen mukaan edestä. Tuisku oli ammuttaessa rauhallisesti vieressä, tosin varmuuden vuoksi hihnassa. Alkurytäkän saldona yksi tavi, jota Tuisku pääsi noutamaan. Lintu oli pudonnut lammen keskellä olevaan saarekkeeseen. Tuisku ei nähnyt putoamista, joten edessä oli puhdas nenänouto. Pienen alkuinnostuksesta johtuvan liian laajan haun jälkeen Tuiskun nenä vei linnulle ja harkinnan jälkeen tavi suuhun ja rantaan. Ihan KAER -luovutusta ei saatu, mutta ensimmäinen lämpimän linnun nouto oli suoritettu ja kuparinen Tuiskulle noutohommissa rikottu. Tämän jälkeen muita tilanteita ei päiväpassissa siunaantunut.

Tuiskun ihmettelee passituksen jälkeen ensimmäistä lämpimänä noudettua lintuaan

Tuiskun ihmettelee passituksen jälkeen ensimmäistä lämpimänä noudettua lintuaan

Iltapassiin koiraksi vaihtui Manu. Myös iltapassi oli verrattain hiljainen sekä lammella että ympäristössä. Muutamia paikkoja seurueelle tuli ja itse sain illalta tavin. Lähettäessäni Manun suhteellisen helppoon noutoon Manu aloitti oman show’nsa. Veteen meno ei kiinnostanut ja sen sijaan rantaruovikkoa rassattiin edestakaisin. Viereisessä passista saatiin samaan aikaan haapana ja siirryimme sen noutoon, josko tämä laukaisisi Manun työinnon. Suhteellisen tuulettomissa oloissa Manu ei saanut kelluvasta haapanasta hajua ja uinti ei tuottanut tulosta. Ei edes, vaikka avitin Manun noutoa heittelemällä merkkikiviä. Kun ei onnistu, niin ei onnistu. Eläimet eivät ole koneita ja niillä on omat päähänpistot. No ampumani tavi saatiin lopulta Manun kanssa noudettua. Haapana oli takuuvarmasti kuollut, joten päätin tulla aamulla noutamaan sen uudestaan. Viilentyvä elokuun ilma pitäisi linnun edelleen syöntikuntoisena aamuun.

Aamulla noutohommiin lähti Manun lisäksi Tuisku. Tuiskulla näytti olevan enemmän työmotivaatiota, joten Tuisku pääsi noutamaan. Pienen avustuksen jälkeen Tuisku lähti uimaan oikeaan suuntaan ja tuuli toi lopulta myös hajun nenään. Tästä Tuiskun oli helppoa uida oikeaan haapanalle. Luovutus tuli käteen saakka, tosin luovutus otettiin vauhdista ilman istumista. Kaikki ammutut linnut tallessa, joten siinä mielessä noudot onnistuivat. Noudon tärkein tehtävä on saada ammuttu riista talteen tyylistä välittämättä. Oman verenpaineen osalta olisi suotavaa, että Manu ei kamalan usein toistaisi näitä työnseisauksiaan, vaikka valtakunnassa onkin menossa KIKY -neuvottelut.

Fritidsfabriken

Mekin päädyimme Facebook -mainonnan uhreiksi, kun päätimme tilata muutamia ulkoiluvaatteita ruotsalaisesta Fritidsfabriken -verkkokaupasta kokeiluun. Molemmat tilasimme GPx Pro -housut ja Olavi lisäksi itselleen Fusion Fleece -takin. Tilaaminen oli itsessään helppoa englanninkielisiltä sivuilta (jos ei ruotsi taitu), tuotteet tulivat lähipostiin neljäntenä päivänä tilauksesta ja jos en ihan väärin muista, erillisiä toimituskuluja ei meille tullut, kun tuotteiden hinta ylitti jonkun tietyn rajan (edit: toimituskulut olivat 2 euroa).

Olemme molemmat olleet tyytyväisiä housuihin. Oikea koko oli helppo valita sivuston ohjeiden ja aiempien tuotearvostelujen perusteella. Malli on yllättävän pitkä, olen itse 175 -senttinen ja minulla L-koon housujen lahkeet laahaavat maata ilman kenkiä. Vaelluskengät jalassa lahkeiden pituus on juuri sopiva. Housut ovat mukavan joustavat jalassa. Vahvempi materiaali (takapuolessa, polvissa ja lahkeissa) tuntuu käteen kestävältä, stretch -kangas on puolestaan aika ohutta mutta ei siihen toistaiseksi vielä ainakaan ole tullut repeämiä tms. vaikka aikamoisissa ryteiköissäkin on kuljettu. Vahvikekangas tuntuu kestävän aika hyvin vettä, ja olenkin huoletta pitänyt kännykkää tuossa reisitaskussa sadekelissä, sorsajahdissa jne.

Olavin housut värissä Rusty Orange

Olavin housut värissä Rusty Orange (ja ahkeran käytön jäljiltä hiukan likaisina…)

Housuissa on monia hyviä käyttömukavuutta lisääviä yksityiskohtia. Niissä on runsaasti taskuja, joista osa on vetoketjullisia. Reiden sivusta löytyy vetoketjulla avattavat tuuletusaukot (omasta mielestäni housut ovat kyllä aika hyvin hengittävät muutenkin). Polvivahvikkeisiin on tehty omat paikkansa polvisuojille/pehmusteille. Lahkeissa on kiristysmahdollisuus (neppareilla) ja pienet kiinnityskoukut, joilla lahkeet saa halutessaan kiinni kengännauhoihin.

tuuletusaukko

tuuletusaukko

Jos housuille pitää jotain kritiikkiä antaa, niin itse en tykkää tuosta suhteellisen isosta logosta toisessa reidessä. Lisäksi stretch -materiaalin kestävyys hieman arveluttaa, koska kangas tosiaan tuntuu käteen aika ohuelta. Aika näyttää, kauanko housut pysyvät hyvässä kunnossa. Niille on kyllä tullut paljon käyttöä ja mielestäni housut ovat hintansa (100 €) väärti.

Fusion Fleece värissä Military Green

Fusion Fleece värissä Military Green

Tässä Olavin kommentteja fleecetakista: ”Alkuvaikutelma oli laadukas. Takki on hyvännäköinen ja lämmin päällä. Se sopii hyvin ainakin kuivan kelin ulkoilukäyttöön keväällä ja syksyllä (takissa ei siis ole veden- tai tuulenpitävää vuorta). Miinusta tulee siitä, että takki alkoi nukkaantua nopeasti käyttöönoton jälkeen. Materiaali on 100% tekokuitua, joten pinnan nukkaantuminen herkästi voi johtua siitä.”

Itse olin hiukan suunnitellut myös jonkun fleecen tilausta, mutta jätän sen ehkä väliin tämän kokemuksen perusteella. Housuihin olen puolestaan niin tykästynyt, että ajattelin jossain vaiheessa tilata toiset paremmin jahtiin sopivissa väreissä (esim. GPx Pants / Green, jos niitä tulee vielä lisää verkkokauppaan).

Koeammunta.net ja panostestaus

Haulikon panosten osumakuvioiden testaus olisi hyvä suorittaa ennen jahtiin lähtöä. Näin varmistutaan siitä, että suunniteltu panos käy omaan haulikko/supistaja -yhdistelmään. Panosten toimivuuteen vaikuttaa panoksen komponenttien laatu, lataus, haulimateriaali, nopeus, supistaja, ylimenokartioiden jyrkkyys jne. Toisinaan kuulee, että haulipanoksen toimivuus on henkimaailman asioista kiinni. Jotta käyntiin saadaan selvyys, on panos helppoa ampua pahviin ja siitä tutkiskella osumakuvioita. Aiemmin laskin päässä tauluun iskeytyneiden haulien määrän ja piirtelin 75 sentin halkaisijan ympyröitä. Tämä oli jokseenkin työlästä, joten törmäys sivustoon www. koeammunta.net oli mukava yllätys.

Pelkästään käsityönä tehtyyn osumakuvion tulkintaan verrattuna sivuston etuna on että laskuvirheiltä vältytään ja 75 sentin halkaisijalla varustettu ympyrä on varmasti pyöreä. Tätä ei voi sanoa omista piirustuksista. Lisäksi osumakuviot tallentuvat sivustolle muistiin. Ohessa sivuston lyhyet ohjeet panosten testaukseen pienillä täydennyksillä:

  1. Kiinnitä metri x metri kokoinen paperi telineeseen (paperi voi olla myös suurempi). Merkitse paperiin silmämääräisesti keskiosa.
  2. Mittaa laser-etäisyysmittarilla tai mittanauhalla 35 metrin matka piipun suusta paperiin. Itse käytin 30 metrin rullamittaa apuna.
  3. Ammu hyvältä tuelta tähdätty laukaus paperin keskelle.
  4. Kirjoita paperiin käyttämäsi aseen, patruunan ja supistajan tiedot.
  5. Siirrä halkaisijaltaan 75 cm oleva ympyrä paikkaan, jossa mahdollisimman suuri määrä hauleja jää ympyrän sisäpuolelle. Vaihtoehtoisesti voit merkitä kuvioon kohdistusviivat 75 cm etäisyydelle toisistaan. Itse merkitsin vain kohdistusviivat, koska ohjelmalla voi skaalata kuvan oikean kokoiseksi.
  6. Ota koeammutusta patruunaerästä uusi patruuna ja avaa se varovasti. Laske sitten tämän patruunan sisältämä haulimäärä. Vaihtoehtoisesti voit antaa järjestelmämme laskea haulimäärän patruunan esitietojen perusteella. Tosin teoria ei tässä ole täysin yhteneväinen käytännön kanssa, joten todellinen haulimäärä luultavasti poikkeaa jonkin verran teoreettisesti lasketusta määrästä. Itse olen päättänyt käyttää järjestelmän antamaa haulimäärää, vaikka tämä saattaa vääristää tulosta. Toisaalta ei ole takeita, että jokaisessa patruunaerässä oli jokaisessa panoksessa sama haulimäärä, jos ne laskettaisiin käsin. Järjestelmän antamalla haulimäärällä tulokset ovat myös mielestäni helpommin vertailtavissa.
  7. Korosta tussilla tai ampumataulun paikkatarroilla hauliosumat, jotta ne näkyvät paremmin kuvassa. Ota paperista kuva ja lataa se omalle tietokoneellesi. Tämän jälkeen voit ladata osumakuvion Koeammunta.net verkkopalveluun.
  8. Lopuksi ladattuun kuvaan skaalataan 75 sentin halkaisijan ympyrä ja merkitään tussilla korostetut osumat ja lisäksi merkitään aukot. Järjestelmä huolehtii laskuista.

Testasin järjestelmää varten kolme eri noin 3 millin hauleilla varustettua patruunaa, joista osa kaikki olivat eri latauksilla. Kaikki panokset ammuttiin 35 metrin matkalta Brileyn IM-supistajalla. Testatut panokset olivat Remington Nitro Pheasant No. 5 / Hylsy 70 mm / Haulit 2.90 mm / 39 g (Lyijy), Rottweil Magnum No. 5 / Hylsy 76 mm / Haulit 3.00 mm / 51 g (Lyijy), Remington ShurShot No. 5 / Hylsy 70 mm / Haulit 2.90 mm / 36 g (Lyijy). Tämän testin perusteella latauksen kasvattaminen ei anna suhteellisesti niin suurta hyötyä. Lisäksi ainakin näissä patruunoissa latauksen kasvattaminen vaikutti rekyylin kautta ampumamukavuuteen negatiivisesti. Puoliautomaatilla Nitro Pheasant voi olla yllättävän mukava ammuttava. Näin ollen itse pidättäydyn CG Tempion osalta maksimissaan 36 gramman latauksiin.

Kaikkien panosten osalta osuma oli hieman ylhäällä, mutta kokonaisuudessa Remington ShurShot vei näistä panoksista voiton. Alla vielä linkit panosten osumakuvioihin:

Remington ShurShot

Rottweil Magnum

Remington Nitro Pheasant

Panosten testailussa voi tietysti mennä niin pitkälle kuin haluaa, mutta itse ajattelin tässä vaiheessa pysyä tällä tasolla. Ja onhan sitä ennen vanhaan tullut saalista, vaikka panosvalikoima oli huomattavasti rajatumpi ja piipusta lähti sitä, mitä sattui taskussa olemaan.

Tiukassa on kyyhkyt

Kyyhkyn aloitus vuodelle 2016 on takana ja yhteenvetona voin todeta, että tiukassa on ollut kyyhkysaalis. Aloituspaikaksi valikoitui minulle uusi ruokintapaikka peltojen keskellä, jossa ruokinta tapahtui tieltä. Ruokintapaikan ympärillä oli useita puita, johon kyyhkyt voivat lasketutua ennen lopullista laskeutumista ruokailua varten. Paikka oli omaan silmään lupaava. Lisäksi aloitusta edeltävänä päivänä ruokintapaikan ympäriltä puitiin ohrapelto. Tämä puitu pelto taisi olla alueen ainoa ja ensimmäinen aloituksen aikaan. Paikan olisi tullut olla siten oikea kyyhkymagneetti. Vaikka aloituksessa sääkin oli suosiollinen, eivät kyyhkyt kiinnostuneet ruokintapaikasta tai puidusta ohrapellosta. Olin asetellut kyyhkyn kuvat puidulle pellolle, mutta nämä eivät onnistuneet juurikaan houkuttelemaan ylilentäviä kyyhkyjä ampumahollille. Yksi kyyhky päätyi kuitenkin reppuun asti.

Kovat odotukset vastapuidusta pellosta. Toisin kävi

Kovat odotukset vastapuidusta pellosta. Toisin kävi

Aamupäivän aikana passipaikan ohi lensi korkealta arviolta 50 kyyhkyä yhteensä. Parvista suurin oli noin 20 linnun parvi. Kyyhkyt lensivät todennäköisesti eräälle toiselle ruokintapaikalle, koska yhdeltä tietyltä suunnalta kuului laukauksia tasaiseen tahtiin koko aamun. Kyyhkyjen lentäessä yli passipaikkani varikset kuitenkin erehtyivät hollille ja pari kappaletta pesävarkaita poistui lentovahvuudesta. Aloitusaamun erikoisuus oli valkohäntäpeura, joka yllättäen ilmestyi läheisestä metsästä kahden-kolmenkymmenen metrin päähän minusta. Todennäköisesti olin tuulen alla, koska peuralla ei ollut minusta havaintoa, vaikka sen olemus ilmensi tiettyä varautuneisuutta. Mukavahan tuota oli katsoa kauniissa elokuun aamussa erityisesti kuin alueella ei juurikaan ole peuroja. Manu oli mukana passissa ja tapansa mukaan nukkui rauhassa odotellen toimintaa. Kaikki noudot sujuivat Manulta mallikkaasti tosin peuran vierailun jälkeen Manun etsintä oli melko vauhdikasta ja laajaa uusista hajuista johtuen.

Manu odottamassa uusia kyyhkyjä noudettavaksi

Manu odottamassa uusia kyyhkyjä noudettavaksi

Aloituspäivän iltapäiväpassi oli saman alueen toisessa laidassa jonkun sadan metrin päässä. Myös tänne oli ruokittu kyyhkyjä rehupellon mustiin kohtiin ja tielle ja riistakameran perusteella kyyhkyt olivat paikalla vierailleet. Lintuja lensi läheltä passipaikaksi valikoitunutta latoa, mutta lennot tapahtuivat haulikkokantaman ulkopuolelta. Kyyhkyt eivät näyttäneet suunnittelevan ruokailua tällä paikalla, sillä ylilennot tapahtuivat kovaa ja aina samaan suuntaan, johon ne myös aamulla lentivät. Myös iltapäiväpassissa olivat varikset riesana ja Manu pääsi noutamaan erään liian läheltä kaartaneen harmaatakin pois.

Ladossa on hyvä olla suojassa

Ladossa on hyvä olla suojassa

Myöskään seuraavina päivinä ei kyyhkyjahti luonnistunut. Edellisten päivien havaintojen perusteella tehdyt valinnat passipaikoista osoittautuivat kerta toisensa jälkeen vääriksi ja kyyhkyjen lentoa tuli seurattua sivusta. Mukava kuitenkin huomata, että alueella on hyvinvoiva kyyhkykanta. Omalla ruokintapaikalla kyyhkyt olivat arkoja eivätkä ne jääneet odottamani mukaisesti pellonreunuspuihin, vaan lensivät syvemmälle metsään. Sieltä ne hiljalleen puu puulta siirtyvät kohti ruokintalavoja. Omalla paikalla lentäneet kyyhkyt olivat valtaosin yksinäisiä ja nämä säästetään alkukaudesta, koska pesintä saattaa olla edelleen kesken. Tuiskukin pääsi harjoittelemaan passissa oloa. Paikallaan pysyminen oli enemmän kuin haastavaa Tuiskun eloisan luonteen vuoksi. Aika paljon sai Tuiskua komentaa istumaan, tämä kun meinasi unohtua nuorelta tytöltä. Tuiskukin malttoi olla silloin paikallaan, kun närhet ilakoivat yllä olevissa puissa. Täysin rentoa tämä ei kuitenkaan ollut, vaan aika jännittynyttä oli istunta ja pää kääntyili närhien mukana.

Jotain täytettä reppuun ja Manulle töitä

Jotain täytettä reppuun ja Manulle töitä

Toivottavasti onni kääntyy, kun peltoja puidaan lisää ja kyyhkyjen pesintä päättyy.

Ilves vierailulla

Kyyhkyjen ruokinta aloitettiin kevään tauon jälkeen taas heinäkuun loppupuolella. Ruokintoja oli muutamassa eri paikassa. Omalla paikalla ruokinta tapahtui lavoilta ja parilla muulla paikalla suoraan tieltä tai rehupellolla olevilta mustilta kohdilta. Rehupellolta ja tieltä ruokittaessa oli havaittavissa, että ensin saapuivat kyyhkyset ja niiden jälkeen kymmenien lintujen varisparvet. Yllätyksenä yhteen kuvaan oli iltahämärässä tallentunut myös ilves. Omasta mielestä varsin komea kuva ylväästä eläimestä. Toinen iloinen yllätys kuvissa oli omalla ruokintapaikalla vieraillut kaurispukki. Mahtaako olla sama kuin viime vuoden juhannuksen tienoilla vieraillut? Valitettavasti pukki oli sen verran ujo, että vain osa päästä on tallentunut kuvaan.

IMAG0025

Kaurispukki kuvan oikeassa laidassa

IMAG0144

Omilla lavoilla alkaa olla vakiintunut populaatio vuodesta toiseen

 

â

Ilves (klap, klap, klap), Ilves (klap, klap, klap). Hieno eläin, hieno joukkue!

 

â

Nuori kyyhky etualalla

 

â

Jokin pelotti parven lentoon

 

â

Varisparvet saapuvat

Kyyhkyjahdin aloituksesta seuraavassa kirjoituksessa.

Mika Harjun koulutus ja vesityö vol. 2

Minulle ja Tuiskulle avautui mahdollisuus osallistua Mika Harjun koulutukseen Kuopiossa. Koulutus oli kaksipäiväinen, joista me osallistuimme lauantaipäivän koulutukseen. Koulutuksessa käytiin jokaisen koiran osalta haasteellisiksi osoittautuneita osa-alueita läpi. Tuiskun osalta selvänä haasteena on ollut noutojen suorittaminen muulla kuin riistalla. Daminoudoissa ote on monesti huono ja työskentelyvauhti normaalia hitaampi. Tähän syyksi osoittautui (ainakin osittain) liian kaavamainen suorittaminen. Kun daminoutoon lähdetään aina perinteisellä kaavalla: istu – nouto luvalla – istuen luovutus, koira saattaa kokea harjoitteen tylsäksi ja tämä näkyy suoraan työjäljessä. Lääkkeenä tähän oli koiran viretilan nostaminen. Tuisku sai ensin jahdata damia kädessä ja noutoon sai lähteä samasta vauhdista. Näin tehtynä nouto-ote oli mallikas ja palautukset vauhdikkaita. Muutama virenouto alle ja sen jälkeen myös teknisesti puhdasoppinen nouto sujui hienosti. Opetuksena itselle se, että tekniikkaa on turha hinkata liikaa, jos koira sen jo osaa. Tärkeämpää on, että työskentely on motivoivaa. Itse olin liian tiukasti painanut mieleen aiemmat ohjeet, joiden mukaan nouto lähtee aina istumisesta.

Kuten ensimmäisestä vesityökokeesta huomattiin, Tuiskulle veteenmeno on ollut hidasta. Tätä lähdettiin korjaamaan samoin lääkkein kuin daminoutoa. Veteenmenon tulee olla mukavaa ja työmotivaation olla kohdillaan. Muutaman vauhtilähtö -vesinoudon jälkeen veteenmenossa alkoi olla hyvää vauhtia. Lisäksi palkkaamisen osalta saimme hyvää uutta oppia. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta Mika Harjun opissa ja peukut pitää antaa. Luonnollisesti kaikkea opittua ei voi tällaiseen lyhyeen kirjoitukseen tiivistää. Suosittelen kaikille Mika Harjun ajatuksiin tutustumista.
IMG_9089
Mikan lääkkeillä lähdettiin entraamaan Tuiskun vesitöitä seuraavan viikonlopun vesityökoetta varten. Veteenmenoa treenattiin tennispalloilla ja variksilla siten, että Tuisku sai suoraan juoksusta lähteä noutamaan vedestä ja luovutukset otettiin kaukana maalla ilman istumista. Heti noudon jälkeen heitettiin pallo / varis uudestaan veteen ja Tuisku samoilla vauhdeilla uudestaan noutoon. Näin Tuiskulle saatiin veteenmenoon vauhtia ja paikka paikoin veteen mentiin iloisesti loikkaamalla.

Tiukan viikon veteenmenotreenin jälkeen oli edessä vesityökoe vol. 2. Koepaikkana oli pieni suolampi Kontiolahdella. Tuisku oli kolmantena vuorossa ja ennen Tuiskun vuoroa pyrin nostamaan Tuiskun kierroksia härnäämällä noutosorsalla (oma lintu oli mukana). Koepaikan ranta oli pehmeä, joten veteenmeno voisi olla haasteellista. Tuisku istui maltilla sorsan heiton ajan ja tuomarin luvan jälkeen lähetin Tuiskun noutoon. Tuisku empi sekunnin-kaksi veteenmenoa ja rohkaisin Tuiskua välittömästi sanallisesti. Tämän jälkeen Tuisku lähti noutamaan ja ote lintuun oli hyvä. Valitettavasti Tuisku ravisteli rannalle päästyään ja samalla sorsa putosi. Toistin nouda -käskyn ja Tuisku nosti linnun, toi luokse ja luovutti istualtaan tuomarin luvasta. Sorsan pudotuksesta meitä rokotettiin 1 pisteellä, joten tulokseksi tuli 4/5 pistettä. Tämä riittää meille tältä erää ja NUO-luokan vesityöt ovat Tuiskun osalta todennäköisesti ohi. Tuohon ravistukseen on muutama vinkki kokeiltavana ja niitä testaillaan tässä syksyn edetessä.

Tuisku vesityökokeessa

Eilen käytiin Tuiskun kanssa ensimmäisessä vesityökokeessa. Vesityökoe on osa kanakoirien KAER -koetta, ja se arvostellaan asteikolla 0-5 pistettä. Nuorten luokassa pisteet vesityökokeesta lisätään varsinaisen KAER -kokeen pisteisiin kertoimella 3, eli maksimissaan vesityökokeesta voi saada 15 lisäpistettä. Meillä on tarkoitus käyttää Tuiskua syksyllä muutamassa kokeessa, joten vesityö oli suoritettava alta pois.
Koe järjestettiin Kuopiossa, eräällä metsälammella. Paikka on siitä haastava, että ranta ei ole mikään loiva, vaan rantapenkere on aika korkea ja vesi on heti syvää. Sellaiselle koiralle, jota uiminen jännittää (kuten Tuiskua), veteenmeno on siis aika vaikeaa tuolla, kun veteen on mentävä kerralla eikä sinne pysty esim. varovaisesti kahlailemaan. Samoin kuivalle maalle pääsy vaatii jonkun verran voimainponnistuksia koiralta, kun penkere on jyrkkä ja pohja on tuossa rannassa pehmeä ja mutainen.
Nuorten luokassa vesityökoe on aika yksinkertainen. Koira päästetään hihnasta ja laitetaan istumaan ohjaajan sivulle, lintu heitetään avustajan toimesta veteen noin 10-15 metrin päähän rannasta, koira laitetaan luvasta noutoon ja se tuo linnun ohjaajalle, ja luovutus tapahtuu tuomarin luvalla. Aika perusasioita siis, jotka eivät maalta noudossa aiheuttaisi sen kummempaa päänvaivaa. Ongelma onkin meillä tämä vesielementti. Tuisku ei ole ollenkaan sellainen koira, että se nauttisi vedessä läträilystä. Sen sijaan kastuminen on aina yhtä vastenmielistä ja ikävää sen mielestä. Lisäksi tuntuu että sitä vielä jännittää ja pelottaakin joskus tuo uiminen. Vesinoudon opettelussa on ollut tämän johdosta riittämiin haasteita.
Sääennusteet lupailivat kovaa sadetta eiliselle aamulle, ja sitä toivoinkin. Ensimmäinen nouto, kun koira ei ole vielä kastunut, on aina hankala meillä. Tuisku useimmiten jahkailee sitä veteenmenoa ja yrittää, josko sen linnun saisi jotenkin rantaan tassuja kastelematta… Sade olisi voinut auttaa tässä, jos koira olisi ollut läpimärkä jo ennen omaa suoritusta. No, sää ei kuitenkaan ollut tässä mielessä suosiollinen, joten niinhän siinä kävi kuten yleensäkin, eli Tuisku jahkasi veteenmenoa hyvän aikaa. Lopulta ilmeisesti tajusi että kastumatta ei tästä selviä ja loikkasi penkereeltä veteen. Rantaan tuodessa se vielä pudotti linnun Olavin jalkoihin. Tuota pudotusta ilmenee aina välillä, joskus nouto onnistuu ilman sitä ja joskus ei. Vähän tuntuu vaikuttavan sekin, miten veteenmeno tapahtuu. Jos Tuiskulla menee vettä korviin, niin helpommin tulee ravistusrefleksi heti rantaan tullessa ja lintu putoaa suusta. Jos veteenmeno on rauhallisempi, niin useammin luovutuskin onnistuu hyvin.
Lopputulos oli siis 3 pistettä, kun sekä veteenmenon empimisestä ja pudotuksesta vähennettiin kummastakin yksi piste. Onhan tuo tulos parempi kuin ei mitään, mutta ei siihen voi täysin tyytyväinenkään olla. Harmittaa, kun tietää että todennäköisesti heti seuraava suoritus olisi huomattavasti parempi, kun koira pääsisi siitä ensimmäisen noudon ja kastumisen alkujännityksestä eroon.
Nyt on suunnitelmissa jatkaa harjoituksia ja yrittää koetta muutaman viikon päästä vielä uudelleen. Aikeissa on opettaa Tuiskulle käskystä veteenmeno (ilman noutoa siis), ja sitä että vedestä tullaan heti luokse. Ravistella saa sitten käskystä tai vapaa -luvan jälkeen. Veteenmenoa täytyy mennä myös harjoittelemaan tuollaisiin hankalampiin paikkoihin, joissa on korkea penkere ym. Tästä kokeesta kun oli hieman suorituspaineita itse kullakin, niin olemme ehkä treenanneet vesinoutoa turhan vakavalla mielellä. Voisi auttaa asiaa, jos vesinoudosta yrittäisi tehdä Tuiskulle hauskempaa ja rennompaa puuhaa. Jos sillä saataisiin vaikka veteenmenoonkin lisää innokkuutta. Toisaalta uskon, että myös ikä ja kokemus voivat auttaa siinä, että uiminen ei enää jännittäisi Tuiskua niin paljoa.
Hyvä kuitenkin, että koe on nyt suoritettu alta pois ja jos ei tämän parempia pisteitä ensi yritykselläkään saada, niin näillä mennään sitten. Täytyy yrittää pitää itselläkin mielessä, että koira on vielä nuori ja ohjaaja ensikertalainen, joten tavoitteet täytyy pitää realistisella tasolla. Nyt jatketaan harjoituksia ja aletaan jo suunnata katsetta pian alkavaa jahtikautta kohti :)

Manukin pysyttelee mieluiten laiturilla

Manukin pysyttelee mieluiten laiturilla

Ensimmäinen näyttely, vesitöitä ja muita kuulumisia

Koiraharrastuksen kanssa on pitänyt kiirettä viime aikoina. Kuopiossa oli 11.6. mannermaisten kanakoirien erikoisnäyttely, johon suuntasimme sekä talkoohommiin että Tuiskun kanssa kehään. Tuiskulle näyttely ei ollut mikään menestys, saatiin kehästä H eli tällä kertaa ei satuttu miellyttämään tuomarin silmää. Arvostelussa oli kuitenkin hyviäkin kommentteja ja ehkäpä yritämme uusiksi vaikka joskus ensi talvena jos Tuisku olisi jo vankistunut ja kehittynyt aikuisemmaksi siihen mennessä. Myös meneillään olleet juoksut tuntuivat vaikuttavan koiran liikkumiseen ja esiintymiseen (kuten varmaan myös ensikertalainen esittäjä :D), enkä sitä olisikaan ilmoittanut kehään jos olisin arvannut että juoksut sattuvat juuri samaan ajankohtaan. No, tulipa hyvää harjoitusta kuitenkin ja siitä olen ylpeä, että Tuisku malttoi pönöttää paikallaan ihan nätisti. Juoksemista harjoitellaan sitten enemmän seuraavaan näyttelyyn. Tässä vielä Tuiskun saama arvostelu kokonaisuudessaan:
”12 kk. Hyvää tyyppiä oleva kauttaaltaan vielä kovin kapea narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Hyvä ylälinja, hieman luisu lantio. Rintakehän tulee täyttyä ja syventyä. Hyvät kulmaukset edessä, riittävät takana. Vatsaviiva nousee turhan korkealle. Köyristää selkäänsä liikkeessä ja askel on hieman lyhyt. Korkea kinner. Rauhallinen luonne. Hyvä karvapeite.”

Manu ja suopursut

Manu ja suopursut


Lisäksi ollaan harjoiteltu kovasti tulevia vesityökokeita varten. Vielä reilu kuukausi takaperin Tuisku ei suostunut uimaan. Ahkeran yrittämisen ja yhden koirauimalareissun jälkeen se on kuitenkin uskaltautunut uimaan, vaikkei se mitään lempihommaa ole edelleenkään. Meillä on vielä harjoittelemista luovutuksen kanssa, mutta veteenmeno (ohjaajan luvalla) onnistuu jo aika hyvin :) Tänään käytiin tekemässä muutama harjoitus vähän vaativammissa paikoissa, joissa oli mutainen pohja, kaislikkoa ynnä muuta vastaavaa (vesityökokeita kun harvoin järjestetään missään hiekkarannalla). Muutama nouto jouduttiin ottamaan uusiksi sen takia, että Tuisku ravisteli turkkiaan ja pudotti linnun mutta loppuun saatiin yksi täydellisesti onnistunut suoritus ja siihen lopetettiinkin päivän treenit.
IMG_8831b
Muuten viime viikkojen tekemisiä ovat rajoittaneet Tuiskun juoksut, kun sitä ei uskalla juoksuttaa irti nyt oikein missään. Juoksut alkoivat reilut 3 viikkoa sitten ja alkavat olla varmaan pikkuhiljaa ohi. Juoksujen alla tuntui hieman epätoivoiselta, kun Tuisku ei kuunnellut sitten yhtään. Nyt alkaa onneksi pikkuhiljaa taas kuulokin toimia ja elän toivossa että parannusta tapahtuu edelleen, kunhan juoksut ovat kunnolla ohi.
Manu on puolestaan viettänyt kesää, eli nautiskellut ruohikolla kierimisestä ja oman pihan tonkimisesta. Kunhan tulee taas viileämpi päivä, voidaan käydä vetämässä verijälki mutta kuumalla kelillä Manu saa viettää siestaa. Ihana kesä!
Uimamaisteri saapuu rantaan saaliinsa kanssa

Uimamaisteri saapuu rantaan saaliinsa kanssa

Kynnen poisto

Kuten kerroimme aiemmin, Tuiskulla sattui haaveri yhden kynnen kanssa pääsiäisen tienoilla. Kynsi oli ilmeisesti ulkoillessa haljennut lähes koko pituudelta ja se menikin sitten kokonaan poistoon. Operaatio tehtiin jo maaliskuun lopulla, mutta eilen kun leikattiin koirien kynsiä, muistui mieleen etten ole vielä kirjoittanut kokemuksistamme tänne mitään. Tässäpä siis kertomusta siitä, miten kynsi parani toimenpiteen jälkeen.
Toimenpiteessä kuoritaan kynsiaines pois ja kynnen sisällä kulkeva hermo jää näkyviin. Ilmeisesti kynsi paranee yleensä paremmin ja nopeammin, kun tuo hermo jätetään paikalleen. Kipeä se toki on alkuun. Toimenpiteen päivänä Tuisku ei vaikuttanut kovin kipeältä, taisi olla aika tokkurainen rauhoituksen jäljiltä ja muistaakseni lepäili pitkälti koko loppupäivän.

1. päivä leikkauksen jälkeen
Seuraavana päivänä Tuiskun jalka oli todella kipeä. Se ontui jalkaa eikä me käytykään ulkona muuta kuin pissalla pyörähtämässä. Haavasta vuoti sen verran verta, että sitä tuli tassusiteen läpi. Illalla paketti piti avata, lisätä hermon päälle Terra-Poly Vet -nimistä voidetta (joka ilmeisesti esti tulehdusta, sen lisäksi piti syöttää myös antibioottikuuri) ja vaihtaa puhtaat kääreet tassuun. Tämähän olikin aika hankala toteuttaa, koska se hermo oli todella aristava ja kipeä, mutta eihän siinä muu auttanut kun hoitaa homma vaikka koira olikin eri mieltä asiasta.

Tilanne leikkausta seuraavana päivänä: hermo punainen ja kynsivallista vuotaa verta

Tilanne leikkausta seuraavana päivänä: hermo punainen ja kynsivallista vuotaa verta

2 .päivä leikkauksen jälkeen
Seuraavana päivänä vaihdoimme jälleen kääreitä. Varpaiden väliin laitettu, hiertymiä ehkäisevä vanu oli päässyt hiukan tarttumaan hermoon kiinni. Huuhtelimme tassua reilulla vedellä, mutta emme sen kummemmin yrittäneet kiskoa vanua irti, koska hermo oli edelleen selvästi arka ja kipeä, ei kuitenkaan yhtä paha edellisenä päivänä. Huuhtelun jälkeen hyvä tassun kuivaus, voidetta reilusti hermon päälle ja taas side päälle.

3. päivä leikkauksen jälkeen
Teimme ensimmäisen hiukan pidemmän lenkin operaation jälkeen, hihnassa tosin vielä. Tassu ei tuntunut enää pahemmin Tuiskua vaivaavan, ainakaan se ei sitä enää ontunut ja menohaluja olisi ollut. Sidettä vaihtaessa huomasimme, että hermon pinta oli muuttunut hiukan vaaleammaksi. En osaa sanoa, oliko siihen tullut jonkinlainen kalvo vai oliko se verestävä pinta kuivunut pois.

4. päivä leikkauksen jälkeen
Hermon pinta oli muuttunut edelleen vaaleammaksi ja kovemmaksi. Kipulääkitystä pienennettiin.

5. päivä leikkauksen jälkeen
Kynsivallista vuoti hiukan edelleen verta, mutta hermo ei enää aristanut juurikaan kosketusta. Paksu tassuside saatiin ottaa pysyvästi pois, mutta kauluria pidettiin edelleen päässä niin ettei Tuisku päässyt nuolemaan tassua. Sisällä pidimme lisäksi suojana lasten ohutta puuvillasukkaa. Ulos mennessä tassu suojattiin paremmin paksummalla kääreellä ja vedenpitävällä tossulla.

Tilanne 5 päivää poiston jälkeen: hermo on pinnalta kuiva eikä arista enää

Tilanne 5 päivää poiston jälkeen: hermo on pinnalta kuiva eikä arista enää

Viikko leikkauksen jälkeen
Tuiskua pystyi jo juoksuttamaan hiukan irti (tassu suojattuna). Tassupaketti ei pysynyt jalassa ihan koko matkaa ja kotiin tullessa kynsivallista hiukan vuotaakin verta. Muistaakseni lopetimme kipulääkityksen kokonaan tänä päivänä, ab-kuuri jatkui vielä muutaman päivän.

Puolitoista viikkoa leikkauksen jälkeen
Hermo on muuttunut täysin valkoiseksi ja vaikuttaa hiukan haperolta. Emme suojaa tassua enää uloskaan mennessä, koska kynsivallikin vaikuttaa parantuneen.
10.4.

2 viikkoa leikkauksen jälkeen
Uutta kynttä alkaa pikkuhiljaa puskea kynsivallista. Tassu ei kaipaa poiston jäljiltä enää minkäänlaisia varo- tai hoitotoimenpiteitä.

2 kuukautta leikkauksen jälkeen
Tällä hetkellä tilanne on se, että kynsi on täysin entisellään eikä sitä erota millään lailla muista kynsistä. Kynsi vaikuttaisi olevan yhtä vahvaa ainesta kuin muutkin kynnet ja on nyt kasvanut siihen pituuteen, että eilen sitä piti leikata ensimmäistä kertaa poiston jälkeen.

Olin oikeastaan hiukan yllättynyt siitä, kuinka nopeaa toipuminen oli. Alussa toki kynnen hermo oli älyttömän kipeä ja aristava, mutta ihan muutamassa päivässä näkyi jo isoja muutoksia parempaan. Uusi kynsi kasvoi myös tilalle hyvää vauhtia. Sanoisin, että erityistä haittaa tai ylimääräistä työtä poisto aiheutti sen vajaan 2 viikon ajan, mutta sittenpä pääsi jo elämään ihan normaalia elämää. Muutama vinkki vielä tähän loppuun:

  • Kynsien kasvua ja vahvuutta voi koittaa parantaa biotiinivalmisteella. Aloin syöttää Tuiskulle biotiinikuuria heti tuon poiston jälkeen ja paketti taisi kestää noin 1,5 kk. Tuiskun muissakin kynsissä on näkynyt vähemmän pikku lohkeamia ym. halkeilua kuurin jäljiltä. Taidan syöttää sille kuuriluontoisesti biotiinia aina välillä, jospa sitten vaikka jatkossa vältyttäisiin näiltä kynsiongelmilta.
  • Tuskaisinta koko hommassa oli se, että ulkona oli luonnollisesti kauheat kurakelit samaan aikaan. Tassupaketti on ehdottoman tärkeä pitää kuivana, ettei sinne haavaan pääse kehittymään tulehdusta. Nämä Pawz -suojatossut olivat aika käteviä ulkoillessa. Ei nekään tietysti esim. metsässä juoksua kestä, mutta olivat hyviä asfaltilla ja nurmella tepsutteluun. Pukeminen oli alkuun hankalaa, kun tuo tossun suuaukko on pieni ja jalassa oli iso suojapaketti, mutta siihen oppi kyllä hyvän tekniikan. Joskus laitettiin tuohon päälle vielä esim. oma sukka ja kiristettiin se teipillä kiinni, niin pystyi tekemään pitempääkin lenkkiä ja tassuside pysyi kuivana ja puhtaana.