Hierojalla

Tänään käytin Manun hieronnassa, edellisestä kerrasta olikin jo pari-kolme kuukautta aikaa. Lantion alue ja reidet sillä oli taas jumissa ja ilmeisesti hieronta teki aika kipeää aluksi kun Manu ei olisi millään halunnut pötköttää hierottavana. Välillä kuului myös tyytymätöntä marmatusta, kun ei saanut nousta ylös ja sännätä ovelle.
Mutta pikkuhiljaa ilmeisesti jumit vähän helpottivat, koska loppua kohden Manu jo rentoutui enemmän eikä enää varonut kosketusta niihinkään kohtiin mitkä alussa aiheuttivat kiivaita poistumisyrityksiä. Kotiin lähtiessä kun käveltiin autolle oli Manu myös aika hyväntuulisen ja rauhallisen oloinen. Nyt olisi varmaan hyvä varata toinen aika jotta saataisiin jumit varmasti helpottamaan.
Ilmeisesti yksi merkki rentoutumisesta oli myös se, kun Manun nenästä valui jotain kirkasta nestettä sen makaillessa hierottavana. En ole itse tuosta ennen kuullut mutta kuulemma koiralla voi valua nenästä muutamia tippoja jotain nestettä jos koira oikein rentoutuu. Olen kyllä huomannut että Manulla on joskus nenänpäässä tippa, jos se on esim. ollut nukkumassa pedillään, mutta olen aina arvellut että se johtuu kuivasta huoneilmasta tai muusta vastaavasta. Hyvä tietää, että se voikin tarkoittaa vain sitä että Manu on rentoutunut!
Loppupäivä ollaankin sitten otettu rennosti. Kohta koiralle iltasapuskaa ja muuta ihmeempää ei olekaan ohjelmassa. Toivotaan nättiä ilmaa loppuviikoksi, jos saisi vaikka kameraakin ulkoilutettua pitkästä aikaa :)

Manu korjaamolla jälleen

Tänään Manu pääsi taas hierojalle. Tai omasta mielestään varmaan joutui hirveän tylsään ja pitkään kestävään kidutukseen.

Jalka oli edelleen jumissa, mutta ehkä olotila oli jo vähän helpottanut ensimmäisenkin käynnin jäljiltä, koska Manu ei enää niin paljon kirputtanut jalkaansa. Se kyllä tänäänkin ilmaisi hyvin selkeästi, että jumeja oli vielä etenkin takajaloissa ja myös vähän selässä. Manu oli kauhea ”potilas”. Joka välissä yritti pompata ylös ja lähteä ovelle sellaisella mun mielestä tää olis nyt tässä -ilmeellä. Sitten taas jatkuvaa tyytymättömyys-monkunaa, kun piti sittenkin maata ihan paikoillaan. Onneksi sentään lopussa vähän rauhoittui ja rentoutui. Todennäköisesti lihasjumit helpottivat jo jonkin verran, koska Manu ei lopussa reagoinut enää juuri ollenkaan selän ja lantion alueen hieromiseen, mitkä alussa aiheuttivat kiivaita poistumisyrityksiä.

Pitää seurailla nyt jalan tilannetta ja sitä, jatkuuko kirputus. Joka tapauksessa vielä yksi hierojakäynti voisi tulla tarpeeseen tämän vuoden aikana.

Tällä viikolla ei olla treenattu juuri mitään. Pakko myöntää, että sysipimeät ja sateiset illat eivät juuri houkuttele lähtemään harjoittelemaan, etenkin kun vakkaripaikoissamme ei ole mitään valaistusta. Mutta ensi lauantaille on suunnitelmissa lähteä Münsterikerhon järjestämään koulutuspäivään Konnevedelle. Koulutus järjestetään fasaanitilalla ja kouluttajana on meille entuudestaan tuttu Vakkerin Timo. Jännittävää :) Kertomusta koulutuspäivästä ilmestynee ensi viikonlopun aikana.

Ensimmäinen hierojakäynti

Tänään käytin Manun hierojalla tuolla Siilinjärvellä. Manu on viimeiset pari-kolme viikkoa kirputtanut yhtä tiettyä kohtaa vasemmassa takajalassa ja olin ajatellut että jotain siinä varmaan on, kun koira päivittäin samaa kohtaa kirputtaa ja nuolee. Mitään vakavampaa en epäillyt, koska Manu ei ontunut tai muutenkaan jalka ei liikkeessä tuntunut vaivaavan ollenkaan.
Ja sieltähän löytyikin aika pahat ja kipeät jumit vasemmasta reisilihaksesta. Jahtikaudella on tietysti tullut aika kovaa rasitusta, että siitäpä ne jumit ovat varmaankin syntyneet. Manu todennäköisesti yritti itse sillä kirputuksella lieventää kipua. Kun aiemmin käytiin lyhyessä tarkastuksessa samalla hierojalla, oli silloin selkälihaksissa vähän jumeja. Selkä oli nyt ihan ok, joten se oli varmaankin liikkuessa vertynyt normaaliksi mutta tuo jalka ja sen tilanne oli kyllä vähän yllätys. Selvästi oli kipeä se reisilihas ja samoin muut lihakset siinä lantion alueella.
Hieronta kesti noin tunnin ja hieroja keskittyi aika paljon juuri noihin ongelmakohtiin, kun muualla lihaksistossa oli hyvä tilanne. Manu ei kyllä nauttinut hieronnasta… Venkoili mahdottomasti ja koitti lähteä kesken kaiken pois vaikka miten monta kertaa. Sitten kun en päästänyt nousemaan ylös niin monkui tyytymättömänä loppuajan. Lopussa onneksi jo vähän rauhottui paikalleen, että ehkäpä siellä jo ne lihaksetkin alkoivat rentoutua.
Pitää varmaan käyttää Manua vielä muutaman kerran ainakin hierojalla, ettei tuosta vaivasta nyt pääse mitään isompaa syntymään. Nyt koira koisii tyytyväisenä pedillään ja loppupäivä pitääkin ottaa rennosti.

Ostin Manulle samalla reissulla Stride Powder -nimistä ravintolisää, jota aion kuureittain syöttää nivelongelmien ennaltaehkäisemiseksi. Manulla on huonot lonkat (tai ainakin toinen), joten jos etukäteen pystyy esim. nivelrikon riskiä mitenkään pienentämään, kannattaa se tehdä. Jauheessa on glukosamiinia, MSM:ää ja kondroitiinisulfaattia, joita käytetään ilmeisesti myös ihmisillä nivelongelmien hoitamisessa. Pitää jatkossa vähän tutkia eri valmisteita että mikä olisi kaikkein paras hinta-laatusuhteeltaan mutta päästään nyt tuolla Stridellä alkuun näin jahtikauden päätteeksi.

Viikonloppu

Olin ajatellut kirjoittaa, että kerrankin ollaan kotosalla viikonloppuna. Mutta jahdiksi se meni sittenkin…
Perjantaina Manu sai vihdoinkin 1 v -rokotukset. Kortisonikuurin takia niitä ei voitu laittaa aiemmin mutta nyt on asia hoidossa. Kennelyskärokotus pitää uusia vuoden päästä, rabies metsästyskoiralla 2 vuoden päästä ja loput onkin kai voimassa 3 vuotta.
Tänään käytettiin Manu hierojalla tarkastuksessa. Olin vähän uumoillut, että sillä voi olla jotain jumeja. Erityisesti juhannuksena tehdyn kiveskiertymäleikkauksen jälkeen huomasin että se ei enää venytellyt takajalkojaan (sittenkään, kun leikkaushaava oli jo parantunut). Normaalisti Manu venyttelee vähintään unilta herättyään. No, sitten tulikin se vaskuliitti minkä aikana ei voi käydä hieronnassa joten asia siirtyi. Manu tuntui jo vertyvän tässä kesän aikana entiselleen mutta halusin sen kumminkin käyttää tarkastuksessa.
(On sekin muuten, että itse raaskii käydä hierojalla ehkä kerran vuodessa-kahdessa mutta kun koirasta on kyse niin sinne vaan… Mutta toisaalta, koira kun on hankittu niin haluan siitä myös pitää hyvää huolta.)
Tarkastuksessa kävi ilmi että selässä on jotain pientä häikkää. Manu aristi hieman kosketusta, oikeastaan ”kyykkäsi” kun hieroja tunnusteli selkärangan viereisiä lihaksia. Muuten tilanne oli yllättävän hyvä eikä muualta siis löytynyt mitään jumeja. Tuon selän takia nyt kuitenkin aiotaan Manu käyttää tässä syksyn aikana varmaan muutamaan otteeseen hierojalla.
Tänään illalla meidän piti olla kotona ja olin hieman haaveillut elokuviin menemisestä. Manu ja Olavi kuitenkin karkasivat sorsastamaan Tuusniemelle. Huomisen suunnitelmissa on kai suunnata Pielavedelle koiran kanssa harjoittelemaan hakua ja katselemaan, josko niitä sorsia olisi siellä. Että semmoinen kotiviikonloppu tällä kertaa. On se tämä syksy kiireistä aikaa :)