Kuulumisia

Tällä viikolla ei tapahtunut oikein mitään, ainakaan kerrottavan arvoista… Perusarkea vain. Manun lääkitystä pienennettiin torstaina, eli nyt se saa 5 mg kortisonia joka toinen päivä. Valitettavasti on tuntunut siltä, että tilanne on mennyt hieman huonompaan tämän myötä. Ainakin Manu on köhinyt hieman enemmän ja yksi aamu se hengitti omituisen raskaasti. Se onneksi meni ohi nopeasti. Voi olla että kun se yöllä nukkuu, kerääntyy limaa jotenkin enemmän hengitysteihin. Pitää vähän seurailla ja mietin kokeilisiko sitten antaa 2,5 mg päivittäin, jos kerran tuo joka toinen päivä ei ole hyvä. Olisi tärkeää löytää pienin mahdollinen annostus, jolla oireet pysyisivät poissa.

Manulla on tylsää…

Nyt viikonloppuna Olavi oli reissussa ja minä olin kotona Manua hoitamassa. Perus kotiorjan viikonloppu eli siivousta, tiskausta, pyykinpesua, ruuanlaittoa ja koiran ulkoilutusta siis. Kelit oli taas hienot joten oli ihan mukavaa ulkoilla. Tosin Manun kanssa on suht tuskaista lenkkeillä nykyisin. Sitä ei vaan huvita kävellä, ainakaan eteenpäin. Ilmeisesti ainoat asiat mitä ulkona huvittaisi tehdä on 1) etsiä kaikki mahdollinen syötäväksi kelpaava ja myös syödä se ja 2) hinkua kaikkiin pusikoihin ja ojiin hajujen perässä. Se on jo harvinaista että jos kymmenen metriä päästään eteenpäin ilman että Manu jumittaa, syö jotain maasta tai vetää puskiin. Hermot menee!
Tänään lenkillä nähtiin ensin siili (pelotti vähän Manua…) ja saatiin myös jonkinlainen seisonta. Tai en minä tiedä oliko se nyt mikään virallinen seisonta, mutta sellainen hiippailu ja siitä jähmettyminen paikalleen. Kohteena oli siis joku höyhenkasa, ei nyt sentään oikea lintu ;) Myös pari pysähtymistreeniä ollaan tänä viikonloppuna saatu tehtyä, kun ulkona on nyt niin paljon lintuja.
Mistäköhän Manu on muuten saanut käsityksen, että kun Olavi ei ole kotona, täällä ei pätisi samat säännöt? Nimittäin viime yönä se tuli herättämään ensin kolmen maissa. Pyrkimyksenä siis saada minut nousemaan sängystä että antaisin sille aamuruuan (mikä tulee normaalisti klo 7-8 maissa). Kun yritys ei onnistunut, uusiksi kello neljältä. Tällä kertaa tuli oikein minun puolelle sängyn viereen toljottamaan. Ei vieläkään auttanut, joten klo 5.30 kovat aseet käyttöön ja nousi sängylle (ankarasti kiellettyä). Sitten meni hermot ja suljin sen portin taakse eteiseen. Onneksi porttia voi rämpyttää klo kuuteen asti, jolloin oman mielenterveyden takia päätin nousta sängystä ja ruokkia sen perhanan koiran (tietysti sitten vasta, kun se oli hetken ollut hiljaa ettei tule palkittua huonosta käytöksestä). Alkuillasta sitten ajattelin ottaa torkut, kun väsytti tuo yöllä heräily. Tietysti Manulla tuli juuri silloin ilmoitusluontoista asiaa (että iltaruuan aika lähestyy) ja piti tulla herättämään. Manun kanssa asuminen joskus koettelee hieman huumorintajua…
Tulevalle viikolle ei ole suunnitelmissa mitään ihmeempiä. Palaillaan asiaan, kun on jotain kerrottavaa :)

Tavoitteita ja suunnitelmia vuodelle 2014

Tuli eilen pohdiskeltua että mitähän kaikkea Manun kanssa pitäisi tehdä tänä vuonna erään silmiä avaavan kokemuksen jälkeen. Manu oli viime viikonloppuna hoidossa maalla (kiitos vielä ”hoitosedälle”!), kun olimme molemmat viettämässä kaveriemme polttareita Helsingissä. Manu oli kuulemma ollut kiltisti ja totellut hyvin (sisällä). Tosin Manulle tyypilliseen tapaan se otti tilaisuudesta vaarin ja oli hiippaillut sänkyyn nukkumaan kun unohdimme kertoa että ei sitä tarvitse viereen päästää…

No kumminkin, eilen kun teimme ennen lähtöä vielä pienen kävelylenkin siinä tiluksilla, päästimme Manun vapaaksi huolimatta varoitteluista että siellä on paljon rusakoita ja että Manu on vetänyt hihnassa ulkoillessa hajujen perään. Niinhän siinä kävi että münsteriveri alkoi ilmeisesti polttelemaan suonissa ja Manu iski korvat täysin lukkoon kun pääsi vapaana juoksemaan. Se nuohosi pusikoita ihan ihmeellisessä kiihkotilassa eikä kuunnellut mitään käskyjä. Olavilla oli vielä ääni lähtenyt (kiitos polttareiden…) joten minä jouduin Manulle karjumaan kun ei kolinapurkkikaan sattunut mukaan. Yleensä toimivaa hylkäystaktiikkaa en uskaltanut kokeilla koska lähellä meni autotie johon pelkäsin Manun juoksevan hajujen perässä. Sitten kun koira vielä sai jonkun vainun pellolla ja veti tuhatta ja sataa peltojen poikki naapurimaatilan pihaan, kävi vähän itsellä mielessä rukkasten teko. Onneksi Manu palasi sitten kun olin juuri lähtemässä raivoissani sen perään. Otin koiran kiinni ja loppumatkan sai sitten muistutella että mitenkäs hihnassa pitikään kävellä. Ilmeisesti hajuja oli niin paljon että Manu meni ihan sekaisin.

”Mutta minähän olen aina kiltti ja söpö…”

Tästä sitten tuli mieleen, että mitenkähän ensi syksy mahtaa pojilla sujua jos meno ja tottelevaisuus on tuota luokkaa. Tutuissa paikoissa kulkiessa ei ole tuollaista vielä ilmennyt, ehkä koska hajuja on vähemmän tai sitten juuri siksi että tutussa paikassa korvat pysyy paremmin auki. Se on kumminkin selvää että jos Manu vielä kunnolla riistalle herää, täytyy sillä silti pysyä korvat auki joka tilanteessa koska jos meno on samanlaista kun eilen, ei sen kanssa voi mitenkään metsästää.

Niinpä suunnitelma nro 1 tälle vuodelle on harjoitella enemmän erilaissa ja vieraissa maastoissa. Ja harjoitellahan pitää vähän kaikkea; hakua, noutoa, paikalla pysymistä, yleisestikin tottelevaisuutta… Varmaan tuo pysähtyminen riistan karkottuessa olisi tärkein juttu saada varmaksi. Olavi suunnittelee myös, että tänä vuonna treenattaisiin enemmän fasaaneilla. Joskin ainakin viime marraskuussa fasaanitilalla käydessä olosuhteet ja linnut olivat vielä ihan liian vaikeita Manulle, mutta saa nähdä jos koira kehittyy. Kesää varten minulla on suunnitelmissa uittaa Manua paljon enemmän kuin viime kesänä. Uinti on hyvää liikuntaa koiralle, joten sillä voisi kohottaa kuntoa ensi syksyä ajatellen. Lisäksi tänä talvena tai keväänä on tarkoitus käyttää Manu virallisissa luustokuvauksissa.

Sitten ne varsinaiset tavoitteet:
1. Ensimmäinen pudotus kunnollisesta riistatyöstä, ja yleisestikin koiran kehittyminen parempaan suuntaan (esim. liikkuvuus haussa).
2. Koiran pysyminen terveempänä. Tosin vaikea sanoa miten tähän voisi itse vielä enemmän vaikuttaa, kun parhaamme yritettiin jo viime vuonnakin hoidon suhteen…
3. Olavin mielestä kolmanneksi tärkein tavoite olisi säilyttää asema sorsastusporukan ykköskoirana :D
4. Minun tavoitteeni Manun kanssa voisi olla joku yhteinen ”höpsöttely”harrastus, nuo metsästyshommat kun on enemmän Olavin ja Manun yhteistä puuhaa. Voisin tänä vuonna esim. yrittää käydä Manun kanssa jossain match show:ssa, oikeisiin näyttelyihin kun ei ole asiaa.

Semmoisia ollaan mietiskelty. Toivottavasti vuodesta 2014 tulee kaikin puolin parempi vuosi Manun kanssa verrattuna viime vuoteen. Ja plan B (jos mitään kehitystä ei tapahdu koko vuonna): laittaa Manu varhaiseläkkeelle ja alkaa katsella uutta pentua ;)

Torstai-illan askartelukerho

Jouduin tänään lähtemään vähän kiireessä kotoa ja eteisen lattialle jäi varastossa olleista talvikengistä pois otettuja sanomalehtituppoja. Manulla oli ilmeisesti tullut vähän tylsää yksinollessa:

No, onneksi ei ollut itse kenkiin koskenut. Nimittäin niinkin on kerran käynyt enkä kovin iloiseksi tullut kun huomasin että kerran käytetyt tennarit on järsitty…

Huomenna Olavi lähtee viikonloppureissulle Nokialle hirvijahtia varten ja me jäädään Manun kanssa kotimiehiksi. Lauantaille olen varannut vihdoin sen hieroja-ajan, pitääpä tänne sitten reportoidakin että miten meni ja tykkäsikö Manu.

Iileskotti-Manu

Meille on muuttanut pieni kiusanhenki. Kurittomuus on lisääntynyt hälyttävää vauhtia viime aikoina. Ollaan oltu siis liian kilttejä. Koira pomppii kahdella jalalla jatkuvasti (hyppi jopa meillä käyneen huoltomiehen päälle, onneksi oli koiraihminen), hakee koko ajan huomiota raahaamalla rakasta oravavinkulelua syliin/sohvalle/jalkoihin ja yrittää itsekin nousta sohvalle ja sänkyyn. Huomasin myös, kun Manu yhtenä päivänä kehitteli mielessään suunnitelmaa keittiönpöydällä olleen juuston varastamiseksi. Se suunnitelma jäi kyllä toteuttamatta.
Nyt pitää itse ottaa paljon tiukempi linja ja etenkin tuon hyppimisen pitää loppua. Jos vielä koiran isäntäkin osallistuisi näihin talkoisiin…

vilperienergiaa

Muuta harmia viime päivinä on aiheuttanut Manun jatkunut yskä ja köhintä. Nyt se on kyllä jo vähenemään päin, mutta vielä pidetään koiraa levossa varmuuden vuoksi. Lisäksi iltaruoka on muutaman kerran oksennettu pari tuntia ruokailun jälkeen. Matolle, tietenkin. (On se muuten mukavaa hommaa siivota puoliksi sulaneita muikkuja vaalealta matolta.) Epäilen että vatsa saattoi ärtyä valkosipulijauheesta, jota lisäsin ruokaan tuon yskän takia. Ainakin nyt on muutama päivä säästytty mattopyykiltä kun jätin jauheen pois.
Tämän kummempia kuulumisia ei meillä nyt ole, kun ei olla juuri mitään voitu tehdäkään. Ensi viikonloppuna suunnataan Olavin kotiseuduille, kun hirvijahti alkaa siellä. Jos Manu paranee niin kaipa Olavin suunnitelmissa on käydä lintujakin tiirailemassa. Ai niin, ja suunnitelmissa on myös teurastaa pari lammasta Manun ruokavaraston täydennykseksi. Hieman jännittää, että mitähän siitäkin tulee..? Terveisin nimimerkki ”Veri aiheuttaa heikotusta”.