Kevään treenailuja

Nyt on jo kunnolla kevään ja alkavan kesän tuntua ilmassa, kun lämpöasteet vihdoin kohoavat yli kymmeneen ja ollaan päästy lumesta eroon Kuopionkin korkeudella. Koirien kanssa on touhuiltu kaikenlaista, mm. noseworkia sadepäivien iloksi (siitä ehkä enemmän omassa kirjoituksessaan). Luonnossa alkaa pian olla pieniä eläinten poikasia joten koiria ei voi enää vapaana juoksuttaa, Tuiskua ainakaan. Manu on nykyisin niin verkkainen menijä ulkona että se pysyy noin kymmenen metrin säteellä itsestä koko ajan, joten sen kanssa ei niin tarvitse huolehtia että se pääsisi pesiä mylläämään. Olisin oikeastaan yllättynyt jos se edes löytäisi jonkun elukan tuolta ulkoa :D
Tilattiin äskettäin uusi menopeli, kickbike, jolla aiotaan pikkuhiljaa aloitella Tuiskun juoksutus nyt kun liikuntaa pitää saada jostain muualta kuin metsästä. Siitäkin voisin kirjoitella enemmän, kunhan saadaan pyörä kotiin (todennäköisesti huomenna) ja on päästy testailemaan sitä.

Koirien kanssa on käyty tekemässä aivotyötä vaativia treenejä tuossa läheisellä mäellä. Tuiskulle on tehty vaativampia noutoja/linnun etsimisiä, eli käytännössä lintu käydään piilottamassa noin sadan metrin etäisyydelle niin että koira ei näe. Matkalle voi tehdä hajujälkiä, tosin jos tuuli vain käy oikeasta suunnasta niin ei tuo ole vielä mikään vaativa etäisyys ilmankaan hajujälkiä. Hyvin on sujuneet noudot ja vaikuttaisi, että vaativuustason nosto lisää myös Tuiskun motivaatiota, jolloin noudossa ei ilmene niin paljon turhaa pöllöilyä kuten linnun riepottelua. Nouto-ote on myös huomattavasti parempi, kun lintua on kannettava pitempi matka.

Hakee...

Hakee…


... ja löytää.

… ja löytää.


Manulle sen sijaan on vedetty jälkiä. Se on Manun mielestä ihan ykköshommaa, se tykkää jäljestämisestä aivan hulluna. Manu on niin rauhallinen että harvoin sillä nousee kierrokset, mutta liinan päässä jäljelle pääsyä odottaessa kyllä käy kuumana. Aikaisemmin olen vetänyt jäljet linnulla, mutta eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa verijälkeä. Se meni ihan hyvin, joskin ensi kerralla älytään kastella perässä vedettävä sieni etukäteen, jolloin verta on helpompi imeyttää siihen. Manun kanssa en ole noudattanut ihan kaikkia taiteen sääntöjä, esim. sitä miten tarkkaan jäljen päällä koiran tulisi kulkea. Manun kanssa kun tämä on vain huvin vuoksi ja koiran mielenvirkistykseksi tehtävä harrastus eli ei meidän tarvitse osata koesääntöjen mukaista touhua. Manu kulkee yleensä hiukan jäljen sivussa ja helposti ottaa myös ilmavainusta tukea, mutta näistä en ole välittänyt. Pääasia että jäljen pää ja siellä odottava ”saalis” (jäniksennahkainen pussukka tai lintu) löytyy. Ensi kerralla kokeilen vetää pidemmän ja mutkaisemman jäljen, vähän lisää haastetta hommaan siis.
Manu ja Manun suuri aarre (tyhjä pahvimuki)

Manu ja Manun suuri aarre (tyhjä pahvimuki)


Sellaista ollaan touhuttu normaalin lenkkeilyn lisäksi. Ihanaa, kun lumet on vihdoin sulaneet ja pääsee taas kulkemaan monissa hyvissä treenipaikoissa. Kohta alkaa paikallisen koirayhdistyksen peruskoulutustreenit, Tuiskun ensimmäinen näyttely lähestyy ja samoin pitäisi alkaa harjoitella vesityötä Tuiskun kanssa kesän kokeita ajatellen. Siinäpä sitä täytettä kalenteriin :)
Hauskaa vappua kaikille lukijoille!

Makkarajäljellä

Blogi on viettänyt kovin hiljaiseloa viimeiset kuukaudet. Nyt on muuttokiireet takana ja kesälomat vielä edessä, eli toivottavasti saadaan jatkossa kiristettyä kirjoitustahtia. Manukin alkaa jo pikkuhiljaa viihtyä uudessa kodissa, vaikka aluksi tuntuikin vierastavan paikkaa. Luulen että vielä kun saadaan piha aidattua, tulee se viihtymään erityisesti siellä naapurustontarkkailuhommissa :)
Tänään alkoi minun ja Manun uusi harrastus eli jäljestyksen alkeiskurssi. Tällä kurssilla harjoitellaan jäljestyksen alkeita sillä tavalla, että se tukee jatkosuunnitelmia, eli opetetaan koiraa ajamaan joko ihmisen hajulla tai jollain muulla hajulla tehtyä jälkeä. Manun kohdalla meillä on suunnitelmissa opetella myöhemmin verijälkeä (ei siis niinkään ihmisjälkeä), joten tällä kurssilla keskitytään niin kutsuttuun makkarajälkeen. Nimi johtunee siitä, että jälki vedetään naruun sidotulla makkaralla. Jäljelle ripotellaan myös ruokaa, joka ohjaa koiraa pysymään maajäljen kohdalla.

tarvikkeet kasassa

tarvikkeet kasassa


Manun kohdalla makkara on poissuljettu herkku allergioiden vuoksi, eli sen sijaan voin käyttää esim. pieniä kananpaloja vahvisteena jäljellä. Jäljen loppuun kasataan isompi kasa ruokaa palkkioksi ja myös siksi, että koira ymmärtäisi jäljen loppuvan siihen.
Manu tuntui tykkäävän hommasta kovasti. Kun olin vetänyt jäljen ja hetki odoteltiin omaa vuoroa, ei meinannut koira pysyä nahoissaan. Ihan ensimmäiseksi jäljeksi meni mielestäni ihan hyvin, joskin paljon herkkuja jäi huomaamattakin ja aika monesti Manu harhautui jäljeltä sivuun. Palasi kuitenkin nopeasti takaisin, kun huomasi etten tulekaan perässä. Koiraa on tarkoitus jarruttaa liinalla, jos se harhautuu jäljeltä, jotta se oppisi seuraamaan hajua tarkkaan. Ainakin näin alkuun mennään aika lyhyellä liinalla ja korjataan menoa heti jos koira eksyy jäljeltä.
Kivalta harrastukselta vaikuttaa alkutuntuman perusteella, ja tärkeintä on nyt että Manullakin olisi kivaa ja mieluista tekemistä. Ajattelin ensi kerralla kysyä, voisiko jäljen vetää noutolinnulla. Se on kuitenkin Manulle vielä toistaiseksi tutumpi haju kuin tuo makkara :) Palaillaan!