Pulutreeniä Kuopion torilla

Sateisen sunnuntain ratoksi lähdimme Kuopion keskustaan etsiskelemään Tuiskun kanssa lintuja. Puluja löytyi yllin kyllin ja saatiinkin hyviä harjoituksia aikaiseksi. Tuiskusta touhu oli erittäin jännittävää, koko koira vapisi kun se pääsi seisomaan puluja melko lähietäisyydeltä. Luvan kanssa sai ottaa avanssin (hihnassa kylläkin) ja sitten harjoiteltiin paikalla pysymistä. Tuisku pysyy kyllä hyvin paikallaan lintujen siivittäessä, mutta vielä on vähän haasteena että miten sitä palkkaisi paikalle jäämisestä. Namit kun eivät maistu yhtään silloin kun on lintuja näköpiirissä. Kehuilla ja silityksillä mentiin siis tänään enimmäkseen. Tätä harjoittelua voisi käydä tekemässä lisääkin tuolla kaupungilla, täällä meidän omilla nurkilla kun harvemmin lintuihin törmätään.

Tämän lisäksi ollaan aloitettu jälleen noutoharjoittelu. Hampaiden vaihtuminen alkaa vihdoin olla ohitse (tänään irtosi viimeinen kulmahammas, tarttui nimittäin Manun kuonoon ja jäi siihen törröttämään painileikin jäljiltä :D). Ikävä kyllä nouto on päässyt aika lailla ruostumaan tai unohtumaan tässä tauon aikana. Tuntuu, että Tuisku laittaa sen ihan leikiksi eikä keskity puuhaan kunnolla ollenkaan. No, harjoitukset jatkuvat ja jos se jo kerran oppi noutamaan kunnolla niin kyllä se uudestaankin saadaan opetettua.
Manullekin kuuluu ihan hyvää. Sillä on tosin ollut selkä vähän jumissa ilmeisesti eikä lenkkeily huvita nyt yhtään. Ensi viikolla Manu pääsee/joutuu hierojalle ja katsotaan josko siitä olisi apua. Back on Trackia ollaan yritetty pitää päällä kotona ollessa, jos se auttaisi kanssa jumeihin hieman. Toivotaan että saadaan Manu-setä vähän vetreämmäksi näillä keinoin, niin jaksaa painia termiitin kanssa :)

Osteopatiasta apua koiran vaivoihin?

Kuten on blogissakin tullut mainittua, Manulla on ollut ongelmaa selän ja erityisesti lanteen alueen jumiutumisen kanssa. Olen sitä käyttänyt hierojalla tästä syystä, mutta hieronnasta ei ole tuntunut olevan pitkäaikaista apua. Olen lukenut ja kuullutkin paljon hyvää osteopatiasta, joten kun kävi ilmi että tuossa kilometrin päässä käy muutaman kuukauden välein eläinosteopaatti vastaanotolla, varasin Manulle ajan.
Osteopatia oli ja on edelleen itselleni aika tuntematon hoitomuoto. Wikipedia toteaa, että se on ”manuaalinen hoitomuoto, jonka tarkoituksena on kehon rakenteellisten ja toiminnallisten häiriö- ja kiputilojen tutkiminen, hoito ja ennaltaehkäisy. Osteopaatti on erikoistunut käyttämään mm. nivelten artikulaatio- ja manipulaatiotekniikoita sekä pehmytkudostekniikoita.”
Manun käsittely näytti lähinnä siltä kuin osteopaatti olisi silitellyt koiraa. Hän piti käsiä aika paljon paikallaan ja kevyesti paineli tai siveli eri kohtia. Manulla oli kuuleman mukaan oikealla puolella kylki enemmän jumissa, kun taas vasemmalla kremppaa oli pitkässä selkälihaksessa. Käsittely kuulemma sai jotkin nesteet kuitenkin virtaamaan ja hänen mukaansa Manun ryhti heti muuttui. Minun mielestäni käsittely näytti kylläkin hieman huuhaalta, koska minun silmiini näytti siltä, ettei siinä tapahdu mitään. Hoidon jälkeen Manu oli rentoutuneen ja iloisen oloinen, mutta toisaalta niin se on aina ollut kun ollaan lähdetty hierojalta, fysioterapeutilta tai muulta vastaavalta kotiin.

Mutta ihmeellinen osuus alkaa tästä: illalla kävimme vielä kävelyllä. Ensimmäistä kertaa ties miten pitkään aikaan (ehkä kahteen vuoteen?) Manu oikeasti juoksi! Ihan vaan juoksemisen ilosta ja hengästymiseen asti. On se toki yleensäkin juoksennellut metsässä mutta ei ilman mitään syytä (eli jos vaikka on jäänyt meistä jälkeen niin on se juossut meidät kiinni), eikä varsinkaan tällä lailla koko lenkin ajan. Näytti että se myös juoksi selkä rennompana kuin ennen hoitoa, eli ei niin suoralla selällä kuin miltä se juoksu yleensä näyttää.
Eli jotain siinä hoidossa on täytynyt tapahtua, koska muutos oli niin selkeä ja huomattava. Toivotaan, että hoidon positiivinen vaikutus säilyy pitempäänkin. Aion kyllä viedä Manun uudelleenkin osteopaatille, sen verran hyvältä vaikutti jo ensimmäisen kerran perusteella. Mitään ilmaista hupiahan tämä ei ole (täällä 60 € / 30 min eli yksi käsittely), mutta kyllä siitä ilosta jo maksaa että näkee koiran juoksevan noin paljon paremmin entiseen verrattuna. Voin tämän kokemuksen perusteella kyllä suositella kokeilemaan, jos koiralla on jotakin nivel- tai lihasperäistä kremppaa johon ei tunnu löytyvän apua. Nyt vain heräsi mielenkiinto, että pitäisiköhän kokeilla itsellekin omiin vaivoihin. Ties vaikka se omakin juoksu lähtisi paremmin luistamaan…. ;)

Toinen fysioterapiakäynti

Käytin Manun eilen ’kontrollikäynnillä’ fysioterapeutilla. Edellisen kerran käytiin kolmisen kuukautta sitten, ja nyt oli tarkoitus tarkistaa tilannetta.

Lopputulema oli, että jotakin kehitystä on tapahtunut Manun kunnossa, mutta ei niin paljon kuin mitä olisi voinut odottaa meidän treenien perusteella. Sen, mitä fysioterapeutti totesi Manun ryhdin parantumisesta oli huomattu jo itsekin. Lisäksi oli ihan positiivista, että Manu ei ollut enää yhtä jumissa kuin viime käynnillä ja etenkin sen oikea puoli, mikä oli ennen pahempi, oli nyt paremmassa kunnossa. Eli koiran toispuoleisuus on hieman vähentynyt.

Mystistä on kuitenkin se, että Manun liikkeet eivät ole juurikaan parantuneet treeninkään myötä. Manun liikkuessa sen takajalat pysyvät hyvin lähellä maata, eli se ei nostele niitä niin kuin normaalisti ja terveesti liikkuva koira tekisi. Jumppakaan ei ole nyt auttanut tuohon ongelmaan. Voi olla, että Manulla on jotenkin sellainen rakenne, että sille luonnollinen tapa on liikkua noin. Tai sitten se vain on tottunut raahustamaan niitä jalkojaan. Metsässä liikkuessa Manulla ei ole ongelmia, eli ei se siellä kompastele tmv, mutta tasaisella maalla liikkuessa sen ”hiihtotyylin” huomaa kyllä.

Lisäksi siltä löytyi vielä jotain kipu/jumikohtia tuolta ristiselän/lannerangan alueelta. Muualta rungosta se on kuulemma letkeä ja hyvin liikkuva, mutta tuo selkä sillä jumiutuu jostain syystä helposti siitä tietystä kohtaa. Jumikohtia saatiin kuitenkin jo ainakin jonkun verran aukeamaan käsittelyssä.

Oli Manu muuten iloista koiraa, kun lähdettiin kotiin päin ;) En antanut vetää hihnassa ja kun käskin takaisin sivulle, niin ensin metrin pomppu ilmaan ja sitten metrin pomppu taaksepäin minun viereen. Liekö iloisuus johtunut hoidon päättymisestä vai olon paranemisesta, toivotaan jälkimmäistä!

Nyt on tarkoituksena jatkaa vielä ainakin ilmapatjaharjoittelua säännöllisesti. Voi olla, että tuota Manun liikkumista ei tuon kummemmaksi saada kehittymään, mutta ei harjoittelusta haittaakaan ole. Voin muuten suositella fysioterapeutti Susanna Vartiaista, jos jonkun koira tai hevonen on vailla ammattitaitoisen fyssarin apua Kuopion lähettyvillä. Susanna on helläkätinen ja kärsivällinen myös tämän meidän ”en-malta-pötköttää-enää-sekuntiakaan” -iileskotin kanssa!

Ensi viikonloppuna suuntaamme varmaankin Kontiolahdelle ja Olavi suunnittelee sorsastusta siellä. Pian alkaakin jo kanalinnustus mikä pitäisi olla Manun ”päätyö” mutta saas nyt nähdä tuleeko tänä vuonna mitään sieltä suunnasta. Palaillaan!

Manu fysioterapiassa

Tänään tapahtui pitkään odotettu Manun vierailu fysioterapeutille. Kevään aikana huomasin, että Manu juoksi aika jäykällä selällä ja huonosti takajalkojaan käyttäen. Ajattelin, että voisi olla hyötyä kokeilla muutakin kuin hierontaa vaivaan, josko saataisiin sitten jumit pysymään poissa kauemmin ja juoksuun lisää vauhtia ja rentoa liikettä.
Seuraavaan upeasti Paintilla muokattuun kuvaan olenkin merkannut nuo Manun yleisimmät jumikohdat:

Manulla jumiutuu yleensä ristiselkä ja/tai takareidet.

Alkuun fysioterapeutti tarkkaili Manun liikettä ja totesi, että kyllä se liikkuu jäykästi kaksivuotiaaksi koiraksi. Manu kuulemma liikuttaa itseään lähinnä etupäällään ja takajalat vaan töpöttävät mukana, vaikka koiran liikkeessä voiman pitäisi lähteä nimeomaan takaosasta.
Syynä voi olla se, että Manulla on aika huonosti kulmautuneet takajalat. Voi olla, että koska sen takapää tuntuu vähän huteralta tmv., ei se niin mielellään sitä käytä ja siitä on syntynyt kierre: koira ei käytä takapäätä -> lihakset heikkenevät -> koira käyttää sitä yhä huonommin.
Selässä ei pitäisi olla vikaa, koska se puhtaaksi kuvattu tänä keväänä. C-lonkat voivat toki vähän vaikuttaa koiran liikkumiseen, vaikkei niissä nivelrikkoa tai muuta vaivaa ollutkaan ainakaan vielä (löysyyttä lukuunottamatta). Fysioterapeutti oli kuitenkin sitä mieltä, ettei Manu ole mikään erityisen vaivainen koira, vaan se on vaan joutunut tähän kierteeseen joka on tätä jäykkyyttä nyt aiheuttanut.
Hoito eteni siten, että tarkkailun ja tutkiskelun jälkeen fysioterapeutti hieroi ja käsitteli kipukohtia, etenkin jäykkää ristiselkää. Ihmeellistä oli, että tällä kertaa Manu antoi suhteellisen hyvin käsitellä itseään. Se venkoili huomattavasti vähemmän kuin hierojalla eikä edes pitänyt sitä tyytymätöntä monkumista. Kai tämä käsittely sitten tuntui jotenkin miellyttävämmältä. Fysioterapeutin mukaan Manulta saatiinkin ristiselästä jo lukkoja auki.
Näiden jälkeen sain vielä ohjeita tulevaan. Manulle tärkeintä olisi nyt saada lisää poweria takapäähän, jotta se alkaisi paremmin sitä käyttää eikä jumeja syntyisi niin helposti. Sain seuraavanlaisia ehdotuksia takapään jumppaamista varten:
Ylämäkikävely: hidasta kävelyä ylämäkeen. Itse ajattelin, että voisi lähteä läheisen laskettelukeskuksen rinteitä kiipeämään aina välillä, se kun ei kuulemma ole edes kiellettyä siellä näin kesäaikaan.
Ilmapatjaharjoitteet: Aika pehmeäksi jätetyn ilmapatjan päällä on hyvä tehdä erilaisia harjoitteita, esim. kävelyä, pyörimisiä, peruutusta, istu-ylös-istu jne. Minuutti-pari päivässä kuulemma riittää, tämä on aika rankkaa koiralle kunhan patja jätetään riittävän tyhjäksi niin että koira joutuu oikeasti tasapainoilemaan siinä päällä. Tätä testasimmekin jo fysioterapeutin luona ja Manu tuntui tykkäävän.
Puomien ylitys: Maahan voi asetella jotakin keppejä, mailoja tmv. sellaiselle korkeudelle, että koira joutuu oikeasti nostelemaan jalkojaan. Sitten vain hitaasti niistä yli ja puomirataa edestakaisin. Itse ajattelin ottaa Olavin sähly- ja jääkiekkomailat hyötykäyttöön ja rakentaa välillä radan tänne sisälle.
Uiminen: Olisi hyvää liikuntaa myös jumikoiralle. Mutta mitenhän tuon koiran saisi vielä nauttimaan siitä…
Ravaaminen: Lenkit pehmeällä alustalla sellaista vauhtia, että koira menisi tasaista reipasta ravia. Välillä voi ottaa myös laukkaspurtteja, mutta erityisesti tämä ravaaminen tekisi hyvää lonkan alueen ja selän lihaksille.
”Mahan kutittelu”: Manulla on vähän ongelmana se, että se roikottaa helposti selkäänsä eikä pidä sitä ryhdikkäässä asennossa. Välillä tekee kuulemma hyvää kosketella tai kutitella koiraa mahan alta (koiran seisoessa), niin että se nostaa selkäänsä ja parantaa ryhtiään ainakin hetkeksi.
Kaikissa näissä puomi-, ylämäki- ja ilmapatjaharjoitteissa on tärkeää muistaa liikkeen hitaus! Koira yrittää todennäköisesti tehdä liikkeet vauhdilla ja pomppien, koska silloin se pääsee helpommalla. Lihakset kuitenkin aktivoituvat paremmin kun liikkeet suorittaa hitaasti ja huolella, jolloin harjoitteista on myös huomattavasti enemmän hyötyä.
Käynti fysioterapeutilla oli ainakin meille kyllä hyödyllinen ja silmiä avaava. Nyt ollaan ihan uudella innolla aloittamassa tätä jumppaa Manun kanssa, josko sitten syksyä varten saataisiin koira parempaan kuntoon. Kotiin kävellessä Manu oli mielestäni jo normaalia iloisemman oloinen ja olisi halunnut juosta oikein kunnolla. Silloin ei harmita yhtään käyttää rahaa koiraan, kun lopputulos näkyy näin selvästi koiran olossa :) Sovimme että menemme vielä uudelle käynnille joskus alkusyksystä ja tarkastellaan sitten tilannetta uudestaan.

Kesä on tullut

… ja lämpöä on riittänyt. Me ollaankin otettu rennosti, käyty lähinnä hitailla lenkeillä rannan suunnassa ja vähän harjoiteltu jo uimishommiakin (Manu siis, ei emäntä). Ensimmäisistä vesityötreeneistä kirjoittelen joku toinen päivä. Manu ei ole juurikaan pudottanut vielä karvaansa, johtuuko lääkityksestä tai mistä lie, ja se tuntuu aika helposti kärsivän nyt kuumasta. Metsälenkeillä ei olla enää käyty, kun eläimet alkavat pesiä niin ei voi enää koiraa irti päästää.

isännän rapsutus on parasta

Manun kanssa on mennyt viime aikoina toisaalta hyvin, toisaalta huonosti. Huonoa on se, että vaikuttaa siltä, ettei kortisonilääkitystä voi lopettaa. Tällä hetkellä annostus on 5 mg päivässä ja sillä se pärjää ihan hyvin eikä yskää esiinny juuri ollenkaan. Mutta heti kun yritimme lääkärin ohjeiden mukaan pienentää annostusta niin, että se saisi 5 mg vain joka toinen päivä, tuli yskä aika rajuna takaisin. Samoin kävi kun yritimme antaa 2,5 mg päivittäin. Tuo 5 mg on ilmeisesti pienin annostus millä Manu pärjää ainakin tällä hetkellä.
Positiivista on taas se, että lääkitys tuntuu tuolla annostuksella olevan ok, niin ettei sivuvaikutuksia juurikaan ilmene. Manu on ehkä hitusen normaalia vaisumpi, mutta ainakin viimeisen viikon-pari se on lenkeillä ollut paljon virkeämpi. Ei tarvitse enää vetää perässä, vaan se etenee ihan reipasta vauhtia. Ruoka maistuu erinomaisen hyvin (kuten aina) ja maha on pysynyt hyvässä kunnossa. Treeni-intoakin tuntuu olevan. Joten uskon, että Manun elämä on lääkityksestä huolimatta ihan kelpo koiranelämää.

tässä esitellään Manun bravuuria: pyörimis-temppua

Olen miettinyt paljon Manun tilannetta ja sitä, mitä meidän pitäisi tehdä jos todella käy niin, että se tarvitsee jatkuvan lääkityksen. Tällä hetkellä ainakin olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että niin kauan kun Manu ei kärsi itse tilanteestaan niin se saa olla sitten vaikka oloneuvoksena. Onneksi tauti on tuollainen, jonka ei pitäisi mitään kipuja aiheuttaa, ehkä ennemminkin väsymystä tai vähän epämukavaa oloa. Ja nämäkin oireet tuntuvat tuolla kortisonilla pysyvän kurissa. Toiveissa on tietysti vieläkin, että saataisiin Manu sen verran terveeksi että se pääsisi ainakin metsälle Olavin kanssa. Mikään ei tietysti estä menemästä, mutta ainakin lämpimällä kelillä voi koiran jaksamisessa olla parannettavan varaa. Mutta Manun ehdoilla mennään eteenpäin päivä kerrallaan.
Vähän on Manulla viime aikoina ollut myös lihasjumiongelmia, mutta olen varannut ajan fysioterapiaan ja katsotaan mitä siellä selviää. Mitäpä tuon rakkaan karvakorvan eteen ei tekisi :)

Vähän ollaan mietitty myös uuden pennun ottoa, koska se nyt tulee joka tapauksessa jossain vaiheessa ja kun tuon Manun terveystilanteen ottaa huomioon, voi uuden koiran tarve tulla eteen ennemmin kuin arvaamme. Mutta niin söpöjä kuin pennut ovatkin, ei kyllä millään jaksaisi sitä pentuaikaa ja jatkuvaa ulkona ramppaamista ja kaiken opettamista alusta… En tarkoita niinkään metsästys/noutohommien opettamista, sehän on mukavaa puuhaa mutta kaikki yksinolo, sisäsiisteys, hihnassa kävely jne jne. Tänään juuri kun Manun kanssa istuskeltiin parvekkeella, mietin miten helppoa sen kanssa on elellä (jossei näitä terveysongelmia oteta lukuun). Tähän nykyiseen asuntoon en myöskään toista koiraa haluaisi ottaa. Mutta saa nähdä, ehkä ensi keväänä. Ja sitten pitäisi vielä varmaan ratkaista; toinen münsteri vaiko lk saksanseisoja…
Sellaista tällä kertaa. Kirjoittelen pian niistä vesityötreeneistä ja Olavilla on yksi kyyhkysjuttu tulossa kunhan saadaan kuvat käsiteltyä. Pian on jo edessä reissu erämessuille ja mikäs sen mukavampaa :)

Hierojalla

Tänään käytin Manun hieronnassa, edellisestä kerrasta olikin jo pari-kolme kuukautta aikaa. Lantion alue ja reidet sillä oli taas jumissa ja ilmeisesti hieronta teki aika kipeää aluksi kun Manu ei olisi millään halunnut pötköttää hierottavana. Välillä kuului myös tyytymätöntä marmatusta, kun ei saanut nousta ylös ja sännätä ovelle.
Mutta pikkuhiljaa ilmeisesti jumit vähän helpottivat, koska loppua kohden Manu jo rentoutui enemmän eikä enää varonut kosketusta niihinkään kohtiin mitkä alussa aiheuttivat kiivaita poistumisyrityksiä. Kotiin lähtiessä kun käveltiin autolle oli Manu myös aika hyväntuulisen ja rauhallisen oloinen. Nyt olisi varmaan hyvä varata toinen aika jotta saataisiin jumit varmasti helpottamaan.
Ilmeisesti yksi merkki rentoutumisesta oli myös se, kun Manun nenästä valui jotain kirkasta nestettä sen makaillessa hierottavana. En ole itse tuosta ennen kuullut mutta kuulemma koiralla voi valua nenästä muutamia tippoja jotain nestettä jos koira oikein rentoutuu. Olen kyllä huomannut että Manulla on joskus nenänpäässä tippa, jos se on esim. ollut nukkumassa pedillään, mutta olen aina arvellut että se johtuu kuivasta huoneilmasta tai muusta vastaavasta. Hyvä tietää, että se voikin tarkoittaa vain sitä että Manu on rentoutunut!
Loppupäivä ollaankin sitten otettu rennosti. Kohta koiralle iltasapuskaa ja muuta ihmeempää ei olekaan ohjelmassa. Toivotaan nättiä ilmaa loppuviikoksi, jos saisi vaikka kameraakin ulkoilutettua pitkästä aikaa :)

Manu korjaamolla jälleen

Tänään Manu pääsi taas hierojalle. Tai omasta mielestään varmaan joutui hirveän tylsään ja pitkään kestävään kidutukseen.

Jalka oli edelleen jumissa, mutta ehkä olotila oli jo vähän helpottanut ensimmäisenkin käynnin jäljiltä, koska Manu ei enää niin paljon kirputtanut jalkaansa. Se kyllä tänäänkin ilmaisi hyvin selkeästi, että jumeja oli vielä etenkin takajaloissa ja myös vähän selässä. Manu oli kauhea ”potilas”. Joka välissä yritti pompata ylös ja lähteä ovelle sellaisella mun mielestä tää olis nyt tässä -ilmeellä. Sitten taas jatkuvaa tyytymättömyys-monkunaa, kun piti sittenkin maata ihan paikoillaan. Onneksi sentään lopussa vähän rauhoittui ja rentoutui. Todennäköisesti lihasjumit helpottivat jo jonkin verran, koska Manu ei lopussa reagoinut enää juuri ollenkaan selän ja lantion alueen hieromiseen, mitkä alussa aiheuttivat kiivaita poistumisyrityksiä.

Pitää seurailla nyt jalan tilannetta ja sitä, jatkuuko kirputus. Joka tapauksessa vielä yksi hierojakäynti voisi tulla tarpeeseen tämän vuoden aikana.

Tällä viikolla ei olla treenattu juuri mitään. Pakko myöntää, että sysipimeät ja sateiset illat eivät juuri houkuttele lähtemään harjoittelemaan, etenkin kun vakkaripaikoissamme ei ole mitään valaistusta. Mutta ensi lauantaille on suunnitelmissa lähteä Münsterikerhon järjestämään koulutuspäivään Konnevedelle. Koulutus järjestetään fasaanitilalla ja kouluttajana on meille entuudestaan tuttu Vakkerin Timo. Jännittävää :) Kertomusta koulutuspäivästä ilmestynee ensi viikonlopun aikana.

Ensimmäinen hierojakäynti

Tänään käytin Manun hierojalla tuolla Siilinjärvellä. Manu on viimeiset pari-kolme viikkoa kirputtanut yhtä tiettyä kohtaa vasemmassa takajalassa ja olin ajatellut että jotain siinä varmaan on, kun koira päivittäin samaa kohtaa kirputtaa ja nuolee. Mitään vakavampaa en epäillyt, koska Manu ei ontunut tai muutenkaan jalka ei liikkeessä tuntunut vaivaavan ollenkaan.
Ja sieltähän löytyikin aika pahat ja kipeät jumit vasemmasta reisilihaksesta. Jahtikaudella on tietysti tullut aika kovaa rasitusta, että siitäpä ne jumit ovat varmaankin syntyneet. Manu todennäköisesti yritti itse sillä kirputuksella lieventää kipua. Kun aiemmin käytiin lyhyessä tarkastuksessa samalla hierojalla, oli silloin selkälihaksissa vähän jumeja. Selkä oli nyt ihan ok, joten se oli varmaankin liikkuessa vertynyt normaaliksi mutta tuo jalka ja sen tilanne oli kyllä vähän yllätys. Selvästi oli kipeä se reisilihas ja samoin muut lihakset siinä lantion alueella.
Hieronta kesti noin tunnin ja hieroja keskittyi aika paljon juuri noihin ongelmakohtiin, kun muualla lihaksistossa oli hyvä tilanne. Manu ei kyllä nauttinut hieronnasta… Venkoili mahdottomasti ja koitti lähteä kesken kaiken pois vaikka miten monta kertaa. Sitten kun en päästänyt nousemaan ylös niin monkui tyytymättömänä loppuajan. Lopussa onneksi jo vähän rauhottui paikalleen, että ehkäpä siellä jo ne lihaksetkin alkoivat rentoutua.
Pitää varmaan käyttää Manua vielä muutaman kerran ainakin hierojalla, ettei tuosta vaivasta nyt pääse mitään isompaa syntymään. Nyt koira koisii tyytyväisenä pedillään ja loppupäivä pitääkin ottaa rennosti.

Ostin Manulle samalla reissulla Stride Powder -nimistä ravintolisää, jota aion kuureittain syöttää nivelongelmien ennaltaehkäisemiseksi. Manulla on huonot lonkat (tai ainakin toinen), joten jos etukäteen pystyy esim. nivelrikon riskiä mitenkään pienentämään, kannattaa se tehdä. Jauheessa on glukosamiinia, MSM:ää ja kondroitiinisulfaattia, joita käytetään ilmeisesti myös ihmisillä nivelongelmien hoitamisessa. Pitää jatkossa vähän tutkia eri valmisteita että mikä olisi kaikkein paras hinta-laatusuhteeltaan mutta päästään nyt tuolla Stridellä alkuun näin jahtikauden päätteeksi.

Viikonloppu

Olin ajatellut kirjoittaa, että kerrankin ollaan kotosalla viikonloppuna. Mutta jahdiksi se meni sittenkin…
Perjantaina Manu sai vihdoinkin 1 v -rokotukset. Kortisonikuurin takia niitä ei voitu laittaa aiemmin mutta nyt on asia hoidossa. Kennelyskärokotus pitää uusia vuoden päästä, rabies metsästyskoiralla 2 vuoden päästä ja loput onkin kai voimassa 3 vuotta.
Tänään käytettiin Manu hierojalla tarkastuksessa. Olin vähän uumoillut, että sillä voi olla jotain jumeja. Erityisesti juhannuksena tehdyn kiveskiertymäleikkauksen jälkeen huomasin että se ei enää venytellyt takajalkojaan (sittenkään, kun leikkaushaava oli jo parantunut). Normaalisti Manu venyttelee vähintään unilta herättyään. No, sitten tulikin se vaskuliitti minkä aikana ei voi käydä hieronnassa joten asia siirtyi. Manu tuntui jo vertyvän tässä kesän aikana entiselleen mutta halusin sen kumminkin käyttää tarkastuksessa.
(On sekin muuten, että itse raaskii käydä hierojalla ehkä kerran vuodessa-kahdessa mutta kun koirasta on kyse niin sinne vaan… Mutta toisaalta, koira kun on hankittu niin haluan siitä myös pitää hyvää huolta.)
Tarkastuksessa kävi ilmi että selässä on jotain pientä häikkää. Manu aristi hieman kosketusta, oikeastaan ”kyykkäsi” kun hieroja tunnusteli selkärangan viereisiä lihaksia. Muuten tilanne oli yllättävän hyvä eikä muualta siis löytynyt mitään jumeja. Tuon selän takia nyt kuitenkin aiotaan Manu käyttää tässä syksyn aikana varmaan muutamaan otteeseen hierojalla.
Tänään illalla meidän piti olla kotona ja olin hieman haaveillut elokuviin menemisestä. Manu ja Olavi kuitenkin karkasivat sorsastamaan Tuusniemelle. Huomisen suunnitelmissa on kai suunnata Pielavedelle koiran kanssa harjoittelemaan hakua ja katselemaan, josko niitä sorsia olisi siellä. Että semmoinen kotiviikonloppu tällä kertaa. On se tämä syksy kiireistä aikaa :)