Tiistai-illan lenkki

Tänään käytiin yhdessä kivassa paikassa metsälenkillä, kun oli todella kaunis aurinkoinen ilta. Manukin jaksoi yllättävän hyvin juosta ja touhuilla, vähän turhankin kauas harhaili välillä ja korvat lukossa tietysti. Onneksi oli tällä kertaa kolinapurkki mukana.
Tehtiin myös kolme noutoa kaninkarvadamilla. En tiedä mistä nyt kiikasti, mutta Manulla tuntui olevan hyvin hankalaa markkeerata damia ja/tai etsiä sitä käden osoittamasta suunnasta. On omituista, että jos tehdään harjoitus jossa dami jätetään esim. polun varrelle, kävellään eteenpäin ja lähetetään Manu etsimään damia jonkun matkan päästä, tuntuu se kokonaan unohtaneen minne päin se alunperin jätettiin. Se saattaa lähteä ihan vastakkaisesta suunnasta etsimään. Tuolla kyseisessä paikassa on kyllä myös paljon jäniksiä että voi olla että oikeatkin hajut sekoittivat koiran päätä. Selväksi tuli ainakin (jälleen kerran) että korvien auki pysymistä täytyy harjoitella lisää. Ja samoin myös sitä markkeeraamista… Mutta eipä tässä nyt olla jäniksen selässä (heheh) joten ei oteta stressiä asiasta.
Taitaa kyllä emännälläkin olla joku alkava dementia tai muuten tyhjä pää, sillä kamera oli valmiiksi pakattuna laukkuun ja eteisen lattialla odottamassa lenkille lähtöä mutta siihenpä unohtui. Joten tässä vain yksi iphone -laatukuva kuvitukseksi:

Manulle suuntaohjeet

Manulle suuntaohjeet