Eilen olin sivustakatsojana seuraamassa peruskoulutuksen toista kertaa. Vieraita koiria ja ohjaajia tarkkaillessa voi oppia paljonkin. Aiheena oli tällä kertaa nouto, jolle omistettiinkin koko puolitoistatuntinen. Kuvia ei muuten ole, koska vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Toivottavasti ensi kerralla olisi aurinkoisempi keli, niin voisi jotain kuvitusta yrittää hankkia.
Ensin jätettiin koirat autoon odottamaan ja käytiin läpi koulutusnoudon perusteita esimerkkikoiran avulla. Manulle olemme noudon opettaneet spontaanimenetelmällä, jota itse pidän hiukan parempana tapana. Väitteeni perustuu siihen, että spontaaninoudolla saa aikaan mielestäni iloisemman suorituksen, jota koira lähtee aina innoissaan tekemään. No, Manulla se ei ehkä toimi koska se ei muutenkaan ole mikään tyypillinen iloinen koira. Mutta toisaalta koulutusnoudon avulla voi saada koiran ehkä nopeammin varmemmaksi noutajaksi ja aikaiseksi teknisesti paremman suorituksen. Mutta olen silti sitä mieltä, että seuraava pentukin opetetaan spontaanimenetelmällä ja otetaan sitten koulutusnoudon niksejä käyttöön jos jotain ongelmia ilmenee. Tämäkin tietysti on hyvin koirakohtaista ja paras on tehdä niin, minkä omalle koiralleen kokee sopivimmaksi.
Seuraavaksi otettiin koiratkin mukaan ja lähdettiin yksi kerrallaan kokeilemaan, miten se nouto onnistuu. Manu pääsi demonstroimaan taitojaan heti ensimmäisenä ja ihan hyvin se meni. En tosin mitään ongelmia odottanutkaan, koska Manulla on nouto aika hyvällä mallilla. Manun ongelmana on vähän se motivaation ja iloisuuden puute, ja esim. tässä suorituksessa se palasi kävelyvauhtia takaisin Olavin luo, mistä saimmekin kouluttajalta kommentin että onko koiraa paljonkin ruodittu noudossa… Totta on se, että Manun pentuaikoina emme osanneet noutoa oikein opettaa ja silloin meni moni asia mönkään. Aika hyvin ollaan kuitenkin saatu omia mokia korjattua jälkikäteen, mutta työtä se on tietysti vaatinut. Manu on nykyään sellainen varma mutta hidas noutaja.
Katsojan näkökulmasta oli muutamia asioita, jotka kiinnittivät huomioni.
1) Koiran turha piippaus, venkoilu, jatkuva steppaaminen ja muille pörhistely. Vaikuttaa, että usealla koiralla nousee kierrokset niin ylös tuollaisessa tilanteessa, ettei paikallaan odottelusta meinaa tulla mitään. Uskon, että ongelma voi johtua osaksi koirien hermorakenteesta, mutta myös koulutuksesta tai paremminkin sen puutteesta, tai sitten vääränlaisesta koulutuksesta. Kyllä Manukin käy kierroksilla kun sen ottaa autosta ulos koulutuspaikalla ja se näkee muut koirat. Mutta sille tehdään heti selväksi, että nyt rauhoitutaan ja odotellaan ihan nätisti paikalla istuen. Meillä on periaate, että kerran sanotaan ja jos ei mene perille, sen jälkeen tulee sama komento sellaisella äänensävyllä ettei jää enää yhtään epäselväksi tarvitseeko sitä totella (huom. ei tarkoita mitään naama punaisena -karjuntaa ;) ). Esim. juuri tuolla koulutuksessa kun Manun päästää autosta ja se siinä kiskoo hihnassa ja käy kierroksilla, riittää yleensä yksi napakka ”hei” -murahdus ja pieni hihnasta nykäisy. Sen jälkeen Manu muistaa miten hihnassa piti käyttäytyä ja saa kehut kun on nätisti. Tätä on kyllä harjoiteltu PALJON eikä se aina ole ollut niin helppoa.
2) Yleinen tottelevaisuuden/kuuliaisuuden puute. Pohdin, että jos koiraa ei esim. uskalleta laskea irti hihnasta piha-alueella sen vertaa, että dami käytäisiin viemässä viiden metrin päähän, miten sellaisen kanssa voi metsään lähteä? Minun mielestä tottelevaisuuden pitäisi toimia ihan kaikkialla muualla, ennen kuin lähdetään sinne haastavimpaan paikkaan eli metsään. Tätäkin ollaan harjoiteltu paljon Manun kanssa, ja silti se edelleen joskus unohtaa olevansa komennon alla, mistä ei saa lähteä ilman lupaa. Harjoitukset jatkunevat Manun elämän loppuun saakka…
3) Erilaiset noutoon liittyvät ongelmat. Ehkäpä noutoa ei oltu harjoiteltu kovin paljoa vieraissa paikoissa tai häiriötekijöiden läsnäollessa. Oletukseni oli, että yli 1-vuotiaiden ryhmässä kaikilla olisi nouto ainakin suht hyvällä mallilla. Muistan, että viime kevään treeneissä tuskailimme Manun huonon otteen kanssa. Meille muuten selvisi myöhemmin, että koiralla oli nielurisatulehdus tuohon aikaan, mikä varmaankin selitti ainakin osan ongelmista. Mutta näissä harjoituksissa huomasi esimerkiksi että koira saattoi lähteä noutoon ja damin kohdalle päästyään rynnätäkin omille teilleen. Minua ei niinkään kummastuttanut koirien temppuilut (koska koira on aina koira, opportunisti joka käyttää tilaisuuden hyväkseen) vaan se, etteivät ohjaajat tuntuneet puuttuvan asiaan kovinkaan säpäkästi. Niinkuin sanoin aiemmin, Manu saa välittömästi palautetta jos se rupeaa venkoilemaan. Mistä koira muuten tietää, milloin se tekee oikein tai väärin, jossei se saa palautetta heti?
Helppohan se on tietysti sivusta huudella niin sanotusti, mutta on meilläkin omat ongelmamme olleet. Ja osa on jo saatu ratkaistua. Esimerkiksi sen eteen, että Manu osaa olla rauhassa ja kuunnella ohjeita myös ihan toisen koiran lähietäisyydellä on tehty niin paljon töitä ja toistoja, ettei ole tosikaan. Joka päivä käydään 3-4 kertaa ulkona ja vastaan tulee yleensä vähintään 2-3 koiraa joka kerta. Silloin kun kontaktin otto toisen koiran läheisyydessä oli vielä ongelma, käytettiin joka ainoa tilaisuus harjoitteluun eli toistoja tuli viikoittain vähintään 40-50, luultavasti enemmänkin. Ja nyt ongelmaa ei enää ole.
Treeneissä saatiin muuten puolivahingossa aikaan myös yksi riistatilanne. Muiden suorituksia seuratessa Manu alkoi haistella takana olevaan metsikköön päin. Olavi lähti katsastamaan, mitä siellä on (koira hihnassa). Manu ottikin noin kolmenkymmenen metrin päässä (alkuperäiseen paikkaan nähden) tiheään pusikkoon lyhyen seisonnan. Olavin annettua nostoluvan seurasi aika rivakka avanssi, jonka seurauksena joku riistaeläin (ilmeisesti jänis, jäi näköhavainnot vähän huonoksi risukon takia) lähti pusikosta liikkeelle. Manu pysähtyi (no okei, ehkä hihnan ansiosta…) ja sai kehut.
Näistä treeneistä jäi kokonaisuudessaan hyvä mieli itselle Manun toiminnasta. On se vaan kivaa, kun joskus omankin koiran kanssa onnistuu joku asia :) Meillä on sen verran ollut erinäköisiä vastoinkäymisiä, että soisi sen onnistumisen välillä sattuvan omallekin kohdalle.
Seuraavalla harjoituskerralla on tiedossa taas lisää noutoa ja jokaisen tason mukaan haastavampia noutoja.
Manulle illallinen 