Kohti uutta riistapellon kasvukautta

6.8.2017: yleisilme pellossa hyvä, vaikkakin vielä vihreä

 

Kevään väistyessä kohti kesää ja uuden kasvukauden ollessa käsillä on aika arvioida viime vuoden riistapellon kasvua. Pelto kylvettiin 11.6. ja tarkoituksena oli saada herneet kypsiksi kyyhkystystä varten. Elokuun alkupuolella alkoi olla jo selvää, että herneet eivät ehdi valmistumaan kyyhkyn aloitukseen.

Kuukausi kyyhkystyksen aloituksesta herneet alkoivat olla valmiit syötäväksi, mutta herneen varret eivät vielä olleet taipuneet maahan eivätkä herneen palot olleet vielä alkaneet aueta. Palkojen tulisi alkaa aueta ja herneiden varista maahan, jotta kyyhkyt pääsisivät ne täysimääräisesti hyödyntämään. Yleinen käsitys on, että kyyhkyt eivät itse aukaise nokallaan täysin umpinaisia palkoja. Syynä näin pitkäksi menneeseen kasvuun oli pääasiassa erittäin kylmä kesä, joka viivästytti ympäri Suomea viljojen valmistumista. Viime syksynä oli laajasti uutisia siitä, miten viljojen tuuleentuminen ja peltojen puinti oli normaalista aikataulusta jäljessä. Tämä aiheutti myös seisojapiireissä harmia, kun peltokokeita jouduttiin siirtämään ja osittain kokonaan perumaan. Monet pellot jäivät viime syksynä kokonaan puimatta kylmän kesän seurauksena.

 

10.8.2017: nämä herneet eivät vielä houkuta kyyhkyjä

Viime vuodesta viisastuneena tänä vuonna kaikkia munia ei laiteta samaan koriin, vaan riistapelto jaetaan kahteen osaan. Pääosa pellosta tullaan viljelemään perinteisenä riistapeltona ja loppuosa pellosta tullaan pitämään mustana ja siihen levitetään hernettä ja viljaa kyyhkyille käsin. Näin toimittuna riistapelto palvelee alkuperäistä tarkoitustaan tarjoten suojaa ja ruokaa eri riistaeläimille sekä muille metsäneläjille. Todennäköisesti peltoon tullaan kylvämään Lintu-Tapio -siemenseosta sekä kauraa ja ohraa.

Pitämällä pienempi osa riistapellosta mustana päästää peltoa hyödyntämään myös metsästyksellisesti. Riistapeltojen perustamista, ylläpitoa ja riistanhoitoa ylipäänsä voidaan pitää voidaan pitää ns. metsänviljan viljelynä ja syksyisin on aika nauttia osasta riistasadosta metsästyksen muodossa.

11.9.2017: herneet alkavat olla valmiita

Yleisesti olin tyytyväinen siihen, että käyttämättä olevassa pellossa oli tarvittava määrä potkua herneen kasvatusta varten. Pelto sai kylvössä oman osansa lannoitetta, mutta silti vaativana pidetty herne kasvoi yli odotusten. Ainoana miinuksena oli vain kylmästä kesästä johtunut kasvun hitaus.

Riistapelto tuli lopulta hyödynnettyä mm. hirvien toimesta

 

Riistapellon kasvun seurantaa

Päivityksenä riistapellon perustamista koskevaan kirjoitukseen, riistapelto kylvettiin 11.6. sunnuntaina eli samana viikonloppuna, kun peltoa muokattiin karhimella. Kylvöaika oli jälkikäteen mitä parhain, koska seuraavalla viikolla satoikin aika lailla. Kiitokset vielä naapurille oma-aloitteisuudesta.

Herneenverso n. puolitoista viikkoa kylvöstä

Kävin tarkastamassa ensimmäisen kerran pellon kasvua juhannusaattona 23.6. ja tuolloin oraat olivat jo kasvulla ja myös herneenversot olivat nousseet muutaman sentin mittaisiksi. Samalla kertaa laitoimme riistapellon laitaan hieman aurinkokukan siemeniä. Josko tuosta pellosta saisi muutaman auringonkukan kotia kaunistamaan, niin pysyisi kotiväkikin tyytyväisenä. Auringonkukan siemenet istuttiin ilman konevoimaa suhteellisen pintaan, joten jää nähtäväksi, kuinka paljon siemeniä linnut ehtivät syömään ja kuinka monta siementä jää itämään.

Versot ja oraat alkavat erottua selvästi

Reilussa viikossa (1.7.) herneenversot olivat tuplanneet pituutensa ja muutoinkin pellon kasvu näytti hyvältä. Oraiden ja herneenversojen kasvaessa pellon yleisilme alkaa muuttumaan ruskean multaisesta vihreäksi kasvun alustaksi. Mukavana lisänä tämän kerran reissulla oli se, että mennessäni pellolle pellolla oli kyyhkysiä syömässä versoja ja vielä itämättömiä siemeniä. Lisäksi läheisistä kuusikoista kuului useasta suunnasta kyyhkyjen kujerrusta. Jospa tästä olisi kehkeytymässä hyvä kyyhkyvuosi.

Riistapellon perustaminen

Blogissa on vuosittain keväisin tai alkukesästä ollut kirjoituksia kyyhkynruokintapaikan kunnostuksesta. Tänä vuonna kyyhkynruokintapaikkaa ei enää vanhaan malliin kunnostettu, koska siihen on tarkoitus perustaa riistapelto. Kyyhkynruokintapaikka sijaitsee vanhalla peltolohkolla, joka on kauan aikaa sitten ollut viljelyssä. Suhteellisen varmaksi voidaan sanoa, että siinä ei ole viljelty mitään ainakaan 25 vuoteen. Peltolohko oli toisesta päästä aika pusikoitunut ja siinä kasvoi jo usean metrin mittaista haapaa ja koivua. Lisäksi lohkolle ei ollut kesäolosuhteissa ajoväylää traktorille.

Vanha kuva blogista, jossa näkyy pelto pitkälti siinä kunnossa, jossa se on ollut pari viimeistä vuotta

Viime kesänä tuli tutun, naapurin viljelijän, joka on myös metsästyskaverini, kanssa puhetta siitä, että hän kaivattaisi omat kyyhkynruokintapaikkani viereisten peltojen ojat auki seuraavan vuoden keväänä. Homman tulisi hoitamaan myös minulle tuttu kaivinkonemies. Jutustellessa nousi esiin se, että samalla voitaisiin muokata tuo ruokintapaikan peltolohko riistapelloksi. Innostuin heti tästä ajatuksesta ja aloimme yhdessä naapurin kanssa suunnitella riistapellon perustamista.

Ensimmäinen asia riistapellon perustamisessa oli raivata kaikki pellolla olevat puut ja pusikot pois. Osa hoitui raivuusahalla, mutta osa vaati myös moottorisahaa. Työ tehtiin kahdessa osassa viime syksynä ja tämän vuoden alkutalvella. Välissä tuli poltettua syksyn raivauksista kertyneitä risuja. Tulipa tehtyä samalla paljon polttopuita mökille.

Muutama viikko sitten oli edessä virallisten viljelypeltojen ojien kaivuu ja samalla hoidettiin pohjatyöt riistapellolle. Riistapellon sivuojat kaivettiin auki, lohkolle jääneet kannot ja juurakot kaivettiin pois ja lohkolle tehtiin kulkuväylä. Kulkuväylää varten piti lohkon päätyojaan hankkia rumpuputki, jotta kulkuväylä ei tukkisi naapurin peltojen ojia. Samalla peltolohkoa jo hieman muokattiin kaivinkoneella.

Pelto-ojan kaivuiden, kantojen nostamisen ja pienen kaivinkonemuokkauksen jälkeen

Viime viikonloppuna pääsin itse katsomaan tehtyjen töiden tuloksia. Aika pitkälle oli tultu siitä, kun ensimmäisen kerran raivasin muutaman neliön alueen lohkon toisesta päästä useampi vuosi sitten. Jonkin verran pellon pinnassa oli ylösnousseita kiviä ja juurakoita. Niitä tuli lauantaina heiteltyä ensin pois ja sunnuntaina naapuri tuli vielä tunniksi ajamaan karhilla peltoa. Karhilla saatiin peltoa vielä muokattua ennen kylvöä ja samalla karhi nosti vielä lisää kiviä ja juuria pintaan, josta ne oli helppo heitellä pois.

Karhilla ajelun jälkeinen tulos

Riistapeltoon on tarkoitus kylvää tälle kesälle riistahernettä. Herneen joukkoon tulee todennäköisesti hieman kauraa antamaan tukea herneen kasvulle. Koska pellon viljelystä on kulunut pitkä aika, on tämän ensimmäisen viljelyn onnistuminen täysi arvoitus. Sinällään maapohja näyttää muokkauksen jälkeen viljelykelpoiselta, mutta pellon ravinnetasoista ei ole tietoa. Toivottavasti syksyllä olisi edes jotain pellossa kyyhkyjä varten.

Valmis kylvettäväksi

Ilves vierailulla

Kyyhkyjen ruokinta aloitettiin kevään tauon jälkeen taas heinäkuun loppupuolella. Ruokintoja oli muutamassa eri paikassa. Omalla paikalla ruokinta tapahtui lavoilta ja parilla muulla paikalla suoraan tieltä tai rehupellolla olevilta mustilta kohdilta. Rehupellolta ja tieltä ruokittaessa oli havaittavissa, että ensin saapuivat kyyhkyset ja niiden jälkeen kymmenien lintujen varisparvet. Yllätyksenä yhteen kuvaan oli iltahämärässä tallentunut myös ilves. Omasta mielestä varsin komea kuva ylväästä eläimestä. Toinen iloinen yllätys kuvissa oli omalla ruokintapaikalla vieraillut kaurispukki. Mahtaako olla sama kuin viime vuoden juhannuksen tienoilla vieraillut? Valitettavasti pukki oli sen verran ujo, että vain osa päästä on tallentunut kuvaan.

Kaurispukki kuvan oikeassa laidassa

Omilla lavoilla alkaa olla vakiintunut populaatio vuodesta toiseen

 

Ilves (klap, klap, klap), Ilves (klap, klap, klap). Hieno eläin, hieno joukkue!

 

Nuori kyyhky etualalla

 

Jokin pelotti parven lentoon

 

Varisparvet saapuvat

Kyyhkyjahdin aloituksesta seuraavassa kirjoituksessa.

Kyyhkykanta kasvaa

Kuukausi on taas kulunut siitä, kun viimeksi tarkastin kyyhkynruokinnan riistakamerakuvat. Jälleen kerran kamera oli kuvannut hieman yli tuhat kuvaa, joten läpikäymistä oli melkoisesti. Melko monta kuvaa oli ns. ”heinän heilunta” -kuvia. Löytyi kuvista kyyhkyjäkin ja kuvien perusteella ruokinnalla käyvä kanta on kasvanut viimevuodesta. Viime vuonna yhdessä kuvassa oli maksimissaan 5 kyyhkyä, kun näissä kuvissa näkyy 7 kyyhkyä kerralla. Tämä ei luonnollisesti ole kovin tieteellinen otanta, mutta parempaakaan verrokkia ei ole. Suurten lakeuksien kyyhkymääriin on vielä pitkä matka, mutta tämä pieni proggis osoittaa mielestäni sen, että säännöllisellä riistanhoidolla voidaan kantoja kasvattaa myös heikommilla alueilla.

Heinikon korkeus ei vielä näytä haittaavan taka-alan kyyhkyjä

Kuvien päiväyksien perusteella kyyhkyt kävivät hyvin ruokinnalla heinäkuun alkupuolella. Kuun loppua lähestyttäessä kyyhkyjen määrä väheni. Tähän syynä on todennäköisesti mustikkasadon kypsyminen ja kyyhkyjen siirtyminen metsiin mustikan perässä. Kerran ruoka oli myös päässyt loppumaan ja tälläkin varmaan on oma vaikutuksensa asiaan.

Rosteriautomaatti ei näytä pelottavan kyyhkyjä, jos kerran sen päällä voi istua

Kameran tyhjennyksen yhteydessä ruokintapaikkaa tuli myös vähän niitettyä. Lisäksi vein ruokintapaikan viereen Agrimarketista ostamani nuolukiven. Nuolukivi istutettiin noin metrin korkuiseksi jätettyyn koivun kantoon. Tästä on toivottavasti iloa kyyhkyjen lisäksi myös jäniksille ja kauriille.

Vielä mahtuu lavalle lisää kyyhkyjä

Uusia tuttavuuksia

Kyyhkynruokinta on kestänyt parin kuukauden ajan. Täydennyksiä olen harmikseni ehtinyt käydä lisäilemässä liian harvoin. Ruoka ei ole kuitenkaan pahasti päässyt loppumaan täydennyksien välillä. Riistakamera oli heikosta patteritilanteesta huolimatta räpsinyt parisen tuhatta kuvaa ja näitä läpikäydessä paljastui uusia vierailijoita.

Ensimmäinen uusi valokuvamalli on pupujussi. Tässä ei sinällään ole mitään ihmeellistä, koska niemellä on perinteisesti ollut hyvä jäniskanta. Suurempi yllätys oli, kun kuvia selaillessa tietokoneen ruudulle ilmestyi komea kaurispukki. Itse en ole ikinä nähnyt Tuusniemellä kauriita, vaikkakin huhupuheita näistä on ollut. Pienen selvityksen jälkeen sain selville, että pieniä kaurisryhmiä majailee Tuusniemen alueella. Toivottavasti tämä pukki vierailee riistakameralla toistekin. Sen verran komea näkyhän se on.

PS. kuvissa on päivät ja kellonajat väärin.

Pupujussi

Toivon mukaan nämä ovat jääneet pesimään alueelle.

Komeat sarven alut kaurispukilla

Toukotyöt

Kevät koittaa myös Tuusniemen mökillä ja näin ollen oli oiva aika suorittaa muutamia toukotöitä. Järvestä ei ollut vielä jäät lähteneet, mutta rannat olivat kuitenkin auki. Isä rakensi pääsiäisenä telkänpöntön ja nyt telkkäpariskunta lupaavasti käyskenteli pöntön lähettyvillä. Toivottavasti telkät ottavat pöntön omakseen ja pesintä onnistuisi. Pesintärauhan turvaamiseksi siirsin yhdet minkkiraudat pöntön läheisyyteen. Josko minkki eksyisi rautoihin ennen kuin se löytää telkänpöntön (ja mahdolliset myöhemmin sinne ilmestyvät munat).

Toinen ruokintalava siirrettiin hieman kauemmaksi toisesta lavasta ja pellonreunus koivikosta.

Kevätauringon paistaessa myös kyyhkyjen kujerrus kantautui korviin suurten kuusten kätköstä ja näin ollen oli oiva aika aloittaa kauden kyyhkynruokinta. Erona viime vuoteen tänä vuonna ruokintaa ei katkaista kesäksi, vaan tarkoitus on ruokkia syysmuuttoon asti. Tavoitteena tässä on saada alueen kyyhkypopulaatio kasvamaan. Viime vuonna ruokinta katkaistiin kesäksi ja tällä saattoi olla negatiivinen vaikutus kannan kehitykseen. Jotkut ruokkivat vain muutaman viikon ennen aloitusta ja tällä tavoin keräävät alueen kyyhkyt pelipaikoille. Koska omana tavoitteena on lisätä kyyhkyjen määrä alueella pitkällä aikavälillä, tulee ruokintaa myös harjoittaa pitkäjänteisesti.

Toisella lavalla automaatti käytössä.

Pääsiäisenä kävellessäni lumisilla pelloilla olin havaitsevani pelto-ojassa minkin jäljet lumella. Koska mökkirannassa minkkiraudat olivat saaneet olla rauhassa, suoritettiin nyt myös toinen rautojen strateginen siirto. Jospa nyt raudat alkaisivat napsumaan. Raudat saattavat tulla tarpeeseen myös pelto-ojassa, koska heinuripariskunta piti majaansa toisessa pelto-ojassa noin 100 metriä raudoista.

Rautalaatikko naamioitu pesärosvon pään menoksi.

Manu pohtii ylittääkö vai ei?

Epäterveellinen yösyöminen

Siivotessani lapsuuskotini kaappeja löysin vanhoja Metsästäjä, Jahti ja Mettäkala -lehtiä, joissa oli juttuja kyyhkynmetsästyksestä. Useammassa jutussa oli kerrottu kyyhkyn päivärytmistä ja tässä yhteydessä oli todettu varsinaisen iltalennon olevan kello 14-18 ja tämän jälkeen kyyhkyt siirtyvät yöpuulle. Kyyhkyt tulisi siten löytää artikkelien mukaan yöpuilta jo kello 19-20 aikoihin.

Kyyhkyt ovat riistakamerakuvien perusteella alkaneet kärsiä länsimaisen elintason haittapuolista ja aloittaneet ilta- ja yösyömisen. Useammassa kuvassa kyyhkyt ovat ruokailleet kello 20 jälkeen ja ruokailemaan on saavuttu vielä kello 21 tuolla puolen. En tiedä johtuuko tämä myöhästynyt ruokailu viime aikojen helteestä vai vielä suhteellisen valoisista illoista. Selvää kuitenkin on, että alueen kyyhkyt ovat kieltäytyneet noudattamasta lehtiartikkelien kellonaikoja nukkumaan menemisestä. Aika näyttää alkaako kyyhkyjen elintasosta johtuvat sydän- ja verisuonitaudit kasvamaan räjähdysmäisesti etenkin kun yöpalana on suolaisia herkkuja (suolassa liotettua hernettä).

PS. löydät meidät nyt myös Eräverkko -nettiportaalin välityksellä. Eräverkko on eräihmisten ja -palveluiden kohtauspaikka, josta löydät helposti ja nopeasti metsästysmahdollisuudet sekä metsästyksen oheispalvelut.

Ensimmäiset riistakamerakuvat kyyhkynruokinnalta

Riistakamera on ollut seuraamassa kyyhkynruokintaa viikon päivät ja tänään tuli ladattua ensimmäiset kuvat koneelle. Kuvien perusteella ruokinnasta ovat päässeet nauttimaan kyyhkyt, varikset, närhet ja kurjet. Linnut eivät näytä vierastavan tuota metallista ruokinta-automaattia. Tämä oli kyllä jo tavallaan tiedossa keväisen jyväkulutuksen perusteella. Vaikka viereisellä ruokintalavalla oli myös liotettua riistahernettä tarjolla, niin kyyhkyt käyttivät ilokseni hyväkseen myös automaatista tarjottua ohraa ja suolaa. Parhaimmillaan yhdessä kuvassa on nähtävissä viisi kyyhkyä kerralla, mikä lupailee hyvää jahdin aloituksen kannalta. Kuvia klikkaamalla ne avautuvat isompina.

Viisi kyyhkyä; osa lavalla, osa maassa

Utelias varis

Isot ja pienet sulassa sovussa

Todellinen lähikuva. Tunnistuksesta luvassa mainetta ja kunniaa

Jyviä lisäämässä

Aurinko teki tepposet

Kyyhkypari

Närhikin liittyi joukkoon

Seuraavaksi kamera siirretään kuvaamaan toista ruokintalavaa.

Kyyhkynruokinta, osa 2

Omasta kyyhkynruokintapaikasta tulikin jo kirjoiteltua muutama viikko sitten. Tässä toisessa kirjoituksessa on tarkoitus kertoa kyyhkynruokinnasta hieman lisää. Kuten ensimmäisestä kirjoituksesta kävi jo ilmi, olen itse järjestänyt kyyhkynruokinnan ruokintalavojen kautta. Syitä tähän on kaksi. Ensinnäkin nykyisen ruokintapaikan muokkaaminen murapelloksi vaatisi melkoisesti kone- ja miesvoimaa. Maa tulisi todennäköisesti ensin käydä jyrsimellä läpi, jotta kaikki vuosien saatossa kasvaneet pajujen ja muiden puskien juuret saataisiin pois. Toisaalta ei ole mahdottomuus, etteikö paikalle joskus voisi oikein kunnollista riistapeltoakin rakentaa. Toinen syy ruokintalavojen käyttöön on se, että lavoille on mahdollista lisätä ruokinta-automaatit. Automaattien avulla ruokintapaikalla ei tarvitse päivittäin käydä lisäämässä ruokaa. Ruoan lisääminen päivittäin ei ole ongelma silloin, jos on pitempiä jaksoja mökillä, mutta kaupungista käsin ei viitsisi päivittäin ajaa tuntia suuntaansa pelkän kyyhkynruokinnan takia.

Ruokintalava automaatilla varustettuna.

Murapelto tulikin tuossa jo mainittua yhtenä tapana ruokkia kyyhkyjä. Tässä vaihtoehdossa siis esim. vanha pelto käännetään tai karhitaan mustalle muralle. Peltoon ei kylvetä mitään, vaan pellon pinnalle levitetään vaikkapa hernettä. Kyyhkyillä on todella hyvä näkö, joten ne havaitsevat mustalta pellolta hyvin pinalla olevat jyvät ja herneet. Jos pelto alkaa itämään tai jos siihen ilmestyy rikkakasveja, karhitaan pelto uudelleen mustaksi. Murapellosta kehittyneempi versio olisi riistapelto. Tässä vaihtoehdossa pelto kynnetään, äestetään ja kylvetään esim. rehuherneelle. Toivon mukaan herne ehtii kypsymään sopivasti ennen aloitusta. Jos kaikki menee kuten Amerikassa, hernepelto ajetaan lakoon viikko ennen aloitusta ja satojen kyyhkyjen parvet saapuvat siihen sopivasti ruokailemaan. Murapelto voidaan yhdistää myös riistapeltoon siten, että toinen puoli pellosta on mustana ja toinen puolikas on kylvetty.

Molemmat lavat on nostettu sen verran korkealla maasta, että pieni aluskasvillisuus ei pelota kyyhkyjä.

Jos peltoa, oli se sitten aktiivisessa viljelyssä tai ei, ei ole käytettävissä, voi ruokinnan suunnitella hakkuuaukiolle. Tällöin ruokinta tapahtuu kannoille ja kiville ja ruokintalavojakin voidaan käyttää vastaavasti kuin käytettäisiin pellollakin. Hakkuuaukion lisäksi osa ruokkii kyyhkyjä myös metsäautoteille. Monestihan kyyhkyjä tapaa sorateillä nokkimassa pieniä kiviä, joten siinä suhteessa metsäautotielle perustettu ruokinta voi toimia yllättävänkin hyvin.

Metsästäjistä suurimman osan mielestä herne on paras vaihtoehto kyyhkynruokintaan. Itse olen ostanut riistahernettä paikallisesta Agrimarketista 40 kilon säkeissä. Hintaa säkillä taisi viimeksi olla noin 25 euroa. Suoraan viljelijöiltä tai myllyistä on mahdollista saada hernettä myös isommissa erissä. Sama pätee tiytysti herneen lisäksi kaikkiin viljoihin, auringonkukan siemeniin ja vastaaviin. Herneen riittoisuutta voidaan parantaa, jos herneitä liottaa vedessä yön yli. Yön yli liottuaan herne on turvonnut kaksin-kolminkertaiseksi alkuperäisestä. Liottamisen haittana on se, että herne alkaa itämään nopeammin. Liottaminen ei myöskään ole suositeltavaa ruokinta-automaattien yhteydessä. Jos liotettua hernettä laitetaan automaattiin, vaarana on, että herne paakkuuntuu eikä tule ulos automaatista. Tämän jälkeen herne alkaa käymään ja haju on myös sen mukainen. Toisaalta luonto hoitaa itse sateisina kesinä osaltaan turvotuksen. Eli sade turvottaa ne herneet, jotka ovat tulleet ulos automaatista ja automaatin sisältö pysyy kuivana.

Isä innostui ja valmisti automaatin oikein metallista. Eipä tuota tunnu kyyhkyt pelkäävän.

Siitä, mikä viljoista kelpaa parhaiten kyyhkyille ei taida olla niin yksimielistä kantaa, kuin on herneen ylivertaisuudesta. Monien mielestä paras vilja ruokintaan on ruis ja melkein yhtä hyvä on vehnä. Tämän jälkeen tulee ohra ja lopuksi kaura. Osaltaan eri ruokavaihtojen (herne, viljat, siemenet) paremmuuteen vaikuttaa ruokintapaikan ympäristöjen viljelykset ja ruokintapaikkojen tiheys metsästysalueella. Omalla ruokintapaikalla ohra on mennyt hyvin kaupaksi, koska muita ruokintapaikkoja ei ole lähellä ja lähipellollakin kasvaa ohraa. Syy, miksi itse olen valinnut ohran on vain ja ainoastaan se, että olen saanut sitä sopivasti tutulta viljelijältä. Kiitos tästä!

Yksi hyväksi havaittu tapa lisätä kyyhkyjen kiinnostusta on suolan vieminen ruokintapaikalle. Karkeaa suolaa on saatavissa ainakin Agrimarketista ja varmaan myös Keskon vastaavasta myymälästä. Itse muistelisin ostaneeni 10 kilon säkin suolaa. Sitä, mikä suolassa kyyhkyjä viehättää, ei ole minulle selvinnyt. Suolan viemisellä voidaan estää myös varisten ja harakoiden vierailu ruokintapaikalla. Jostain syystä varikset eivät syö viljaa, johon on sekoitettu suolaa. Itse ostin tälle kesälle kokeeksi hirville tarkoitetun nuolukiven kyyhkyille vietäväksi. Tämän toiminnasta ei ole varmuutta, mutta olen kuullut nuolukiven vaikutuksesta lupaavia kertomuksia.

Seuraavaksi edessä onkin Riihimäen 2014 Erämessut. Toivottavasti messuilta löytyisi sopiva tarjous riistakamerasta, jotta ruokintapaikalla vierailevat kyyhkyt saadaan ikuistettua blogiin. Ei muuta kuin hyvää messuviikonloppua kaikille!