Huopatulpallisten kyyhkypatruunoiden testausta

Kyyhkystyskausi on ollut jo tovin käynnissä, joten yksi jos toinenkin on päässyt polttamaan ruutia jahdissa. Valitettavasti tämä artikkeli on tässä mielessä hieman myöhässä, mutta siihen on perusteltu syy. Menimme äskettäin Eevan kanssa naimisiin, joten alkusyksy on häiden järjestelyjen vuoksi pitänyt meidät kiireisinä. Avioliiton onnelliseen satamaan saapumisen jälkeen koitamme taas kirjoitella hieman enemmän.

Tilasin aiemmin Pielavedellä sijaitsevasta OneGear -liikkeestä englantilaisia Lyalvale Express -patruunoita kyyhkystykseen. Patruunoista Pigeon Power ja Pigeon Special ovat erityisesti suunniteltu kyyhkystäjille ja Super Game on puolestaan enemmän yleispatruuna. Kyyhkystys on erittäin suosittu jahtimuoto Englannissa ja lähes jokaisella englantilaisella patruunamerkillä löytyy omat kyyhkypatruunat valikoimistaan. Kaikki kolme patruunaa ovat huopatulpalla varustettuja, koska usein passipaikkojeni ammuntasuunnan tausta-alueena on lehmien rehupelto. Muoviset välitulpat voivat rehun teon yhteydessä päätyä mukaan rehuun ja siitä lehmän ruoansulatukseen. Tämän vuoksi tällaisilla alueilla tulisi käyttää huopatulpallisia patruunoita.

Kaikki kolme patruunaa testattiin 35 metrin ampumaetäisyydellä ja tulokset analysoitiin tarkemmin Koeammunta.net -sivustolla. Alla kuvakaappauksena koeampumieni patruunoiden tulokset.

Testin perusteella sekä Pigeon Special että Pigeon Power sopivat kummatkin hyvin omaan Caesar Gueriniin, kun tarkoituksena on mennä kyyhkyjahtiin. Molemmissa patruunoissa kuviot olivat 35 metrin matkalta keskustapainoitteisia, joten patruunalla voisi todennäköisesti ampua samoilla supistajilla myös hieman pidemmälle kuvion siitä kärsimättä. Super Game oli puolestaan itselleni pienoinen pettymys erityisesti keskustan aukkoisuudesta johtuen. Super Gamea ei näin ollen tulla näkemään juurikaan tositoimissa jatkossa.

Törmäilyä, törmäilyä

Kanalinnustuksen alkaessa Tuiskulla oli ikää vuosi ja viisi kuukautta, joten hiljalleen Tuiskulta voi odottaa metsässä myös muuta kuin vain ilosta juoksentelua. Kantatilastot eivät ole lupailleet runsasta lintusyksyä ja esimerkiksi  Pohjois-Savossa on metsästysaikoja rajoitettu. Muutama lintupoikue oli kuitenkin mökin ympäristössä tiedossa, joten täysin toivoton tilanne ei ollut.

Tuiskun kanssa tuli kierreltyä aloituslauantaista maanantaihin. Päivässä tuli tehtyä kaksi lenkkiä; toinen aamulla ja toinen iltapäivällä. Tuisku jaksoi hakea hyvin, mutta iltapäivän vetojen loppupuolella hakuvauhti alkoi hieman hiipumaan. Positiivista reissussa oli se, että Tuisku löysi lintuja. Pyitä löytyi vanhoilta hyviltä paikoilta samoin kuin lehtokurppiakin. Sen sijaan teeret ja metsot olivat teillä tietämättömillä. Tuisku ei kuitenkaan vielä osaa käsitellä arkoja metsälintuja. Osaltaan tähän vaikuttaa hieman turhan kova vauhti, kokemattomuus sekä haastavat, tiheät metsät. Tuloksena oli törmäyksiä. Onneksi Tuisku kuitenkin metsäolosuhteissa jätti lentävien lintujen jahtaamiset, joten peräänmenoja ei tullut. Pari kertaa Tuiskun pölläyttämä lintu lensi makoisasti minua vastaan, mutta linnut saivat jatkaa lentoaan. Törmäilystä ei Tuiskua palkita pudotuksella. Maanantain kanalinnustus päättyi lopulta Tuiskun lohjenneeseen kynteen. Onneksi lohkeama oli kynnen sivussa ja paranee itsestään.

Tällaisessa kuusikossa Tuiskun on hieman haastavampaa toimia monestakin syystä.

Vaikka kanalinnustus oli pääasia, niin silti oli aikaa käydä myös hieman kyyhkyllä ja sorsalla. Oman ruokintapaikan lähipuista lähti yli 15 linnun kyyhkyparvi. Ikinä en ole tuolla omalla paikalla nähnyt tuon kokoisia parvia. Sama parvi näkyi parinakin päivänä. Sunnuntain iltapäiväpassituksen seurauksena tuo parvi pieneni kahden linnun verran. Sorsastuksen osalta lento oli heikompaa. No onnistumisia kuitenkin koettiin ja erityisesti sivusuunnassa ohi lentäneen tavin pudotus noin 30 metristä oli komea suoritus. Lisäksi Manu löysi tavin sokkonoutona ojasta.

Manu voitti Tuiskun kanssa käydyn etsimiskisan

Loman päätös

Viikko 35 oli kesälomani viimeinen viikko ja Eevan jo palattua töihin suuntasin koirien kanssa mökille. Tavoitteena oli käydä sekä kyyhky- että sorsajahdissa. Tiistai-iltapäivästä saavuttuani mökille suuntasin heti Tuiskun kanssa omalle kyyhkypaikalle passiin. Ensimmäiset kyykyt olivat jo paikalla ja lähtivät puista minut huomattuaan. Ruokintalavojen edestä oli puitu ohrapelto ja levitin siihen kymmenkunta samettista kyyhkynkuvaa. Ehkäpä kuvista johtuen kyyhkyt eivät olleet niin arkoja ja saapuvat pienet parvet eivät lentäneet syvälle takakuusikkoon, vaan laskeutuivat passipaikan lähipuihin. Osa parvista laskeutui aivan selän taakse sellaiseen kulmaan, että oikealta puolelta ampuminen ei onnistunut, koska oma selkä ei käänny kuten pöllön kaula. Näin ollen päätin ampua vasemmalta puolelta. Muutoin tulos oli hyvä ja kyyhky tuli alas, mutta nosto ei osunut ihan kohdilleen ja tästä muistoksi jäi mojova mustelma vasempaan hauikseen. Muutaman tunnin istuskelun seurauksena useampia pieniä noin 3-5 linnun parvia saapui tasaisin väliajoin ja noista parvista pääsi aina toisinaan yhden kyyhkyn pudottamaan. Kaikki pudotukset tapahtuivat kyyhkyjen laskeuduttua puihin. Suoraan pellolle laitetuille kuville eivät kyyhkyt laskeutuneet, mutta linnut olivat selvästi kuvista kiinnostuneita.

Tiistain iltapäiväpassin tulos

 

Keskiviikkoaamupäivän rakentelun tulos

Keskiviikkona rakentelin ensin aamusta yhden suojaloukun minkkiraudoille ja kävin viemässä tämän lammelle. Loukkua viedessä lähti lammelta reilu 30 linnun sekaparvi heinureita, taveja ja haapanoita. Kaksi laukausta pääsin yhteen heinuriin yrittämään, mutta tämä sai jatkaa lentoaan. Iltapäivällä oli luvassa lisää kyyhkystystä eräällä toisella puidulla ohrapellolla. Olin rakentanut sinne edellisenä iltana passipaikan keskelle peltoa sähkötolpan juureen. Jälleen kuvat pellolle ja Tuiskun kanssa passiin. Nyt kuvat tekivät tehtävänsä ja osa kyyhkyistä laskeutui suoraan maahan kuvien sekaan. Täytyy sanoa, että on hieno tunne, kun täysin avoimella pellolla saa kyyhkyt laskeutumaan juuri siihen paikkaan, kun on itse alunperin suunnitellut. Itse tuli hassattua muutama hyvä paikka pummin seurauksena ja iltapäivän tulos oli 4 laukausta ja 1 kyyhky. Nouto ei oikein Tuiskulla sujunut, kuten ei edellisenä päivänäkään. Tuisku arkaili hieman kyyhkyyn tarttumisessa ja tuloksena tuosta on aina tukku höyheniä suuhun. Pienen äkseeraamisen jälkeen kyyhkynoudot saatiin kuitenkin siihen pisteeseen, että Tuisku nosti kyyhkyn hyvällä otteella ja pienen matkan jälkeen luovutti nätisti istualtaan.

Tällaisena iltapäivänä on enemmän kuin mukavaa istuskella passissa ja nauttia iltapäiväkahveita

Heti passista pois lähdettyä tulikin jo kiire sorsapassiin. Mökiltä piti käydä vielä hakemassa hieman varusteita ja sorsastukseen käyvät patruunat. Olimme lammella kahden miehen ja Tuiskun voimin. Lammelle mennessä oli tarkoitus kiertää lampi kahdelta puolin ja tätä kautta saada jo lammella olevat linnut eräksi. Hyvä määrä taveja lähtikin liikkeelle ja naapurin mies sai niistä yhden alas. Tuisku pääsi noutamaan tämän sokkona, koska pudotusta emme nähneet. Mallikkaan haun jälkeen tavi löytyi pelto-ojasta. Iltalennon alettua omalle passipaikalle eivät linnut ohjautuneet, mutta naapuripassissa paukkui, joten Tuisku pääsi noutohommiin. Helppo tavinouto onnistui hyvin, mutta yhden heinurin ja yhden tavin noudosta ei tullut mitään. Tippumapaikat olivat suunnilleen tiedossa ja Tuiskun olisi tullut ne löytää. Koska pimeys keskeytti lopulta noutohommat päätimme tulla aamulla uudestaan. Kuolleet linnut eivät yön aikana karkaisi ainakaan omilla voimillaan. Aamulla otin Tuiskun lisäksi Manun mukaan. Pienen etsinnän jälkeen heinuri löytyi pelto-ojan vierestä sellaisesta paikasta, josta Tuisku oli 100 % varmasti mennyt useamman kerran ohi. Tavi löytyi puolestaan keskeltä kulkuväylää, vaikka se oli edellisenä iltana pudonnut veteen. Todennäköisesti Tuisku oli edellisenä iltana löytänyt molemmat linnut ja kuljettanut niitä aikansa. Muuta selitystä tälle tavin siirtmiselle vedestä lähimmän rannan polulle en keksinyt. Meillä kun ei ollut tietoa lintujen löytymisestä,  kannustimme Tuiskua vain etsimään ja etsimään. Tuisku varmaankin ajatteli, että jossain on hänelle vielä löytymättömiä lintuja ja lähti etsimään niitä. Kukapas sitä jo kertaalleen löytynyttä lintua toista kertaa lähtee etsimään ;) No kaikki edellisen illan linnut olivat nyt tallessa.

Tuiskulta alkaa passihommat sujua. Rauhallisuutta ja malttia istua paikallaan on tullut lisää syksyn passiharjoittelun tuloksena

Iltapäivällä menin vielä kyyhkypassiin edellisen iltapäivän paikalle sähkölinjan alle. Kuvat olivat jälleen pellossa, mutta nyt kyyhkyt eivät olleet niin innokkaita. Yksikään kyyhky ei laskeutunut kuville, mutta kuvat selvästi vaikuttivat lentoreittiin ja muutama lintu lensi suhteellisen läheltä passipaikkaa. Odottelin, josko nämä olisivat lähteneet laskeutumaan ja tämä odottelu maksoi ampumahollit lintujen vaihtaessa lentosuuntaa minusta poispäin. Periaatteessa näitä läheltä lentäviä olisi voinut koittaa saada alas jo heti niiden tullessa hollille, mutta eipä nämä menetyt paikat nyt niin harmita. Tietysti Manun ollessa mukana passissa olisi Manulle ollut mukavaa saada myös noutohommia.

Perjantaina aamulla menin vielä ennen kotiinlähtöä omalle kyyhkypaikalle. Yksi isompi parvi laskeutui eteeni puihin ja pääsin koittamaan puussa istunutta kyyhkyä. Tässä tuli vastaan jokin korkeampi voima, joka säästi kyyhkyn hengen. Istuvaan kyyhkyyn lyhyeltä matkalta yksi laukaus ja kyyhky ei merkannut osumaa lainkaan. Ei pölähtäneitä höyheniä eikä mitään merkkiä osumasta kyyhkyn siivittäessä. Lento oli vauhdikasta ja täysin normaalia. Tämä oli sellainen käsittämätön pummi, jolle ei löydy selitystä. Mukavan viikon kruunasi kotimatkalla puhjennut autonrengas ja loppumatkan köröttely vararenkaan kanssa.

Tiukassa on kyyhkyt

Kyyhkyn aloitus vuodelle 2016 on takana ja yhteenvetona voin todeta, että tiukassa on ollut kyyhkysaalis. Aloituspaikaksi valikoitui minulle uusi ruokintapaikka peltojen keskellä, jossa ruokinta tapahtui tieltä. Ruokintapaikan ympärillä oli useita puita, johon kyyhkyt voivat lasketutua ennen lopullista laskeutumista ruokailua varten. Paikka oli omaan silmään lupaava. Lisäksi aloitusta edeltävänä päivänä ruokintapaikan ympäriltä puitiin ohrapelto. Tämä puitu pelto taisi olla alueen ainoa ja ensimmäinen aloituksen aikaan. Paikan olisi tullut olla siten oikea kyyhkymagneetti. Vaikka aloituksessa sääkin oli suosiollinen, eivät kyyhkyt kiinnostuneet ruokintapaikasta tai puidusta ohrapellosta. Olin asetellut kyyhkyn kuvat puidulle pellolle, mutta nämä eivät onnistuneet juurikaan houkuttelemaan ylilentäviä kyyhkyjä ampumahollille. Yksi kyyhky päätyi kuitenkin reppuun asti.

Kovat odotukset vastapuidusta pellosta. Toisin kävi

Aamupäivän aikana passipaikan ohi lensi korkealta arviolta 50 kyyhkyä yhteensä. Parvista suurin oli noin 20 linnun parvi. Kyyhkyt lensivät todennäköisesti eräälle toiselle ruokintapaikalle, koska yhdeltä tietyltä suunnalta kuului laukauksia tasaiseen tahtiin koko aamun. Kyyhkyjen lentäessä yli passipaikkani varikset kuitenkin erehtyivät hollille ja pari kappaletta pesävarkaita poistui lentovahvuudesta. Aloitusaamun erikoisuus oli valkohäntäpeura, joka yllättäen ilmestyi läheisestä metsästä kahden-kolmenkymmenen metrin päähän minusta. Todennäköisesti olin tuulen alla, koska peuralla ei ollut minusta havaintoa, vaikka sen olemus ilmensi tiettyä varautuneisuutta. Mukavahan tuota oli katsoa kauniissa elokuun aamussa erityisesti kuin alueella ei juurikaan ole peuroja. Manu oli mukana passissa ja tapansa mukaan nukkui rauhassa odotellen toimintaa. Kaikki noudot sujuivat Manulta mallikkaasti tosin peuran vierailun jälkeen Manun etsintä oli melko vauhdikasta ja laajaa uusista hajuista johtuen.

Manu odottamassa uusia kyyhkyjä noudettavaksi

Aloituspäivän iltapäiväpassi oli saman alueen toisessa laidassa jonkun sadan metrin päässä. Myös tänne oli ruokittu kyyhkyjä rehupellon mustiin kohtiin ja tielle ja riistakameran perusteella kyyhkyt olivat paikalla vierailleet. Lintuja lensi läheltä passipaikaksi valikoitunutta latoa, mutta lennot tapahtuivat haulikkokantaman ulkopuolelta. Kyyhkyt eivät näyttäneet suunnittelevan ruokailua tällä paikalla, sillä ylilennot tapahtuivat kovaa ja aina samaan suuntaan, johon ne myös aamulla lentivät. Myös iltapäiväpassissa olivat varikset riesana ja Manu pääsi noutamaan erään liian läheltä kaartaneen harmaatakin pois.

Ladossa on hyvä olla suojassa

Myöskään seuraavina päivinä ei kyyhkyjahti luonnistunut. Edellisten päivien havaintojen perusteella tehdyt valinnat passipaikoista osoittautuivat kerta toisensa jälkeen vääriksi ja kyyhkyjen lentoa tuli seurattua sivusta. Mukava kuitenkin huomata, että alueella on hyvinvoiva kyyhkykanta. Omalla ruokintapaikalla kyyhkyt olivat arkoja eivätkä ne jääneet odottamani mukaisesti pellonreunuspuihin, vaan lensivät syvemmälle metsään. Sieltä ne hiljalleen puu puulta siirtyvät kohti ruokintalavoja. Omalla paikalla lentäneet kyyhkyt olivat valtaosin yksinäisiä ja nämä säästetään alkukaudesta, koska pesintä saattaa olla edelleen kesken. Tuiskukin pääsi harjoittelemaan passissa oloa. Paikallaan pysyminen oli enemmän kuin haastavaa Tuiskun eloisan luonteen vuoksi. Aika paljon sai Tuiskua komentaa istumaan, tämä kun meinasi unohtua nuorelta tytöltä. Tuiskukin malttoi olla silloin paikallaan, kun närhet ilakoivat yllä olevissa puissa. Täysin rentoa tämä ei kuitenkaan ollut, vaan aika jännittynyttä oli istunta ja pää kääntyili närhien mukana.

Jotain täytettä reppuun ja Manulle töitä

Toivottavasti onni kääntyy, kun peltoja puidaan lisää ja kyyhkyjen pesintä päättyy.

Ei natsaa

Kyyhkyjahdin aloitus on taas takana päin. Omalta osaltani aloituksessa vierähti koko maanantaipäivä sekä tiistaiaamu. Viime vuodesta poiketen kyyhkyt eivät olleet kadonneet juuri ennen aloitusta ja riistakamerakuvissa näkyi mukavasti lintuja muutamaa päivää ennen h-hetkeä. Passipaikka rakennettiin metsän katveeseen ja suunnitelmana oli ampua linnut pellonreunuspuihin. Pääasiassa linnut lentävät näihin puihin ensin ja vasta niistä ne pudottautuvat ruokintalavoille.

Vaikka lintuja lensi mukavasti, oli nyt vain sellainen reissu, että hommat ei vain natsaa. Linnut laskeutuivat pääasiassa liian kauaksi puihin tai liian tiheisiin puihin. Useampia tilanteita oli, missä suunnilleen tiesin mihin linnut laskeutuivat, mutta kovasta tiirailusta huolimatta lintuja ei vain saanut jyvälle. Passipaikka oli sen verran reunametsikön sisässä, että lintujen lähestymistä ei pitkältä voinut havaita. Lentoonampumatilanteet jäivät näin ollen vähiin.

Odottelu vie voimat

Suurin osa nähdyistä linnuista oli vanhoja ja osa linnuista lensi yksikseen. Koska pesintä voi olla kesken aloituksen aikaan myös Pohjois-Savon korkeudella, ei yksin lentäviä kyyhkyjä saa ampua, ellei kyseessä ole varmuudella nuori lintu. Helpoiten nuoren ja vanhan linnun tunnistaa kaulan valkoisesta täplästä, joka nuorelta kyyhkyltä puuttuu. Paikallaan olevan kyyhkyn osalta nuoren ja vanhan linnun erottaminen onnistuu, mutta nopeassa lennossa tunnistaminen on hankalampaa etenkin, jos lentokulma ei ole otollinen.

Manun kesäloma on loppu ja työvuosi alkakoot!

Reissusta jäi lopulta myös reppuun laitettavaa ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Toivottavasti myös nuorempia lintuja alkaa näkyä. Manu jaksoi olla hyvin passissa, vaikka välillä sitä alkoikin pitkästyttää. Sellainen työtapaturma Manulle sattui, että muutaman kerran noutoon lähdettiin paukusta. Tähän varmaan vaikutti osaltaan se, että Manulla oli intoa päästä noutamaan. Seuraavan kerran kyyhkyjahtiin viikon päästä perjantaina kunhan sorsastuksen aloitus on saatu läpikäytyä.

Kun kyyhkyset katosivat

Vastaavasti kuin Sofi Oksanen kirjoitti romaanissaan, niin myös vuoden 2014 aloituksessa kyyhkyt olivat kadonneet. Neiti Oksasen tuotantoa sen kummemmin tuntematta, vastaus kyyhkyjen katoamisen syihin ei todennäköisesti löydy romaanista vaan jostain ihan muusta. Palataanpa tapahtumissa järjestykseen. Kyyhkyaloituksen aamu alkoi perinteisesti: ennen viittä ylös, eväät reppuun ja kohti passipaikkaa. Panosten toimivuus kyyhkylle oli testattu etukäteen ja passipaikkakin oli rakennettu valmiiksi hyvissä ajoin. Siinä mielessä aloitus oli kuitenkin ainutlaatuinen, että Eeva oli lupautunut mukaan aamupassiin aseistuksenaan kamera.

Aloitusaamun näkymä sumun hälventyessä

Passiin päästyämme alkoi odottelu. Aamuauringon noustessa ja auringonsäteiden alkaessa pilkottaa kuusten latvojen takaa lähti rastasparvi aaltomaisesti liikkeelle siirtyen puusta puuhun.  Kurjetkin ilmestyivät laskeutuessaan viereiselle rehuheinäpellolle, mutta kyyhkyjä ei vain näkynyt. Variksiakaan ei näkynyt siinä määrin, kun oli riistakamerakuvien perusteella odotettu. Yksi varis tosin laskeutui aivan passimme ylle puuhun. Aloin hiljalleen siirtää haulikkoa reisiltäni kohti olkapäätä, mutta heti haulikon liikkeen alettua huomasi varis meidät ja lähti rääkyen matkoihinsa.

Naamiointi hoidettu päästä varpaisiin

Odottamiseen turtuneina aloimme Eevan kanssa syömään eväitä. Kesken eväiden syönnin lensi kolmen kyyhkyn parvi suoraan ylitsemme takanamme olevaan kuusikkoon. Linnuilla ei ollut pienintäkään aikomusta laskeutua reunuskoivuihin, kuten olimme passitusta rakentaessa suunnitelleet. Pälyilystä huolimatta emme saaneet kyyhkyjä havaittua kuusikosta. Näiden kolmen kyyhkyn lisäksi emme saaneet muita havaintoja kyyhkyistä, joten edessä oli mietteliäs matka mökille takaisin.

Passipaikan maastouttamisesta saaliin saamisen ei pitänyt jäädä kiinni. Olimme Manun kanssa verkon takana kuvaa otettaessa

Pientä ennakkoaavistusta kyyhkyjen katoamisesta oli jo ennen sunnuntaiaamun kokemuksiakin. Riistakamerassa oli kuluneelta viikolta vain pari kuvaa kyyhkyistä eikä tuttua neljän variksen koplaakaan oltu saatu taltioitua. Kuvissa näkyi lähinnä traktori tekemässä rehuheinää. Ehkäpä lauantai-iltana ruokintapaikalla nähdyt pari kyyhkyä olivat luoneet sen verran toivoa, että ihan nolla-aamu ei ollut odotettavissa. Ennen iltapäiväpassitusta lähdimme Eevan kanssa tiedustelemaan lähitienoon peltoja. Vain muutama ohrapelto oli puituna eikä niiden lähistöllä näkynyt kyyhkyn kyyhkyä. Näin ollen puinnit eivät vielä voineet olla kyyhkyjen katoamisen syynä. Mysteerin vaivaamana palasin iltapäivällä uudestaan passiin. Lähestyessäni passipaikkaa lähti sen tuntumasta kyyhky. Ehkä toivoa ei oltukaan lopullisesti menetetty.

Tovin istuskelun jälkeen kolmen kyyhkyn parvi oli juuri laskeutumassa passin viereiseen koivuun, mutta jostain syystä kyyhkyt jatkoivatkin matkaansa juuri kuin niiden jalat olivat laskeutumassa oksille. Liekkö kyseessä ollut sama aamuinen kolmen linnun parvi. Eipä malttanut tämä kolmikko olla kauaa poissa, vaan palasi pian samasta suunnasta, mihin olivat hetkeä aiemmin karanneet. Yksi näistä kolmesta laskeutui aivan optimaalipaikalle noin 15 metrin päähän minusta. Kuin hidastetusta filmistä lähti haulikko nousemaan kohti kyyhkyä ja ei aikaakaan kun haulikon ääni halkoi rauhallisen iltapäivän.

Manukin pääsi lopulta töihin

 

Linnun käsittelyn yhteydessä Manu sai osansa ja kivipiiran puhdistuksen yhteydessä kävi ilmi, että mustikassa oli oltu. Kyyhkyjen sinisiä jätöksiä oli kyllä nähtävissä myös mökkitiellä, jossa ne olivat olleet syömässä kiviä. Mustikkasato ei ilmeisesti olekaan ollut niin huono kuin huhupuheista olin kuullut. Mustikkasato selittänee siis osan mysteeristä. Toinen osa ratkaisua alkoi hahmottua, kun löysimme ruokinnan viereiseltä pellolta kasan höyheniä ja aloituksen jälkeen sain soiton, jossa kerrottiin haukan kiertelevän ruokinnan yllä. Haukka selittänee myös sen, miksi variksia ei ollut näkynyt riistakamerakuvissa kuten aiemmin oli totuttu.

Viikon päästä uudestaan

Jahtikausi on kuitenkin nyt avattu ja ensi viikonloppuna täytyy lähteä uudestaan katsomaan, josko kyyhkyt olisivat tehneet paluun.

Kyyhkyaloitus 2013

10.8.2013 oli minulle muistamisen arvoinen kyyhkyaloitus, koska mukana oli ensimmäistä kertaa oma koirani Manu. Kyyhkymaat sijaitsevat Pohjois-Savossa Tuusniemellä. Valitettavasti näillä leveyksillä on turha unelmoida satojen kyyhkyjen parvista. Minulla on ollut kahtena vuotena pieni ruokintapaikka rehupellon laidassa. Kyyhkykantaa alueella kuvastaa hyvin se, että viime vuonna ruokintapaikalla taisi käydä yksi kyyhky. Tänä vuonna oli jo todisteellinen havainto kolmesta kyyhkystä samanaikaisesti. Tämän kaltaisella kasvuvauhdilla Manukin pääsee kokemaan riistantäyteisiä aloituksia vuonna 2023.

Aloitus alkoi aamulla kuin monen muunkin osalta eli varttia vaille viisi ylös, eväät reppuun ja passiin. Passikoju oli viritelty edellisenä iltana valmiiksi Eevan armollisella avustuksella. Manulle olin varannut passipaikan noin 5 metrin päähän minusta metsän puolelle. Manun kärsivällisyys kesti noin 5 minuuttia ja sen jälkeen alkoi Manu -show, johon kuuluu huomionhakuista murinaa sekä yleistä kekkulointia. Komentamisella Manukin rauhoittui, mutta vain vähäksi aikaa. Kaikesta huolimatta ensimmäinen kyyhky saapui 5.30 ja lensi suoraan ruokintapaikan takana olevaan metsään. Toisen kyyhkyn valittua saman lentoreitin päätimme vaihtaa passia. Metsän ”sisälle” istumaan ja uudeksi taktiikaksi valittiin ampuminen suoraan laskeutumispuihin. Tässäkin passissa laitoin Manun erilleen minusta koiran korvien suojaamiseksi.

Luonnollisesti Manu ei ollut tyytyväinen paikkaansa ja pitihän sitä päästä isännän saappaan viereen kyhnöttämään. Manua rapsuteltaessa kolmen kyyhkyn parvi laskeutui sopivasti puun oksille 20 metrin päähän meistä. Rauhallinen nosto ja haulikon pamaus herätti vielä niin hiljaisen niemenkärjen. Manu ei pudotusta merkannut, koska ihmetteli vain, että ”mitä tuo ukko tuossa paukuttelee”. Manulle ”etsi” -käsky ja Manu päästi nenän toimintaan. Hyvinhän Manu kyyhkyn löysi eikä kanto-otteessa ollut moittimista. Ilmeisesti kyyhky on ikävä lintu joillekin koirille noutaa, koska suu on välittömästi täynnä höyheniä.

Ylpeä Manu työpäivän jälkeen

Vaikka saalis ei ollut määrältään suuri, lämmitti aamun tapahtumat ja Manun toiminta mieltä enemmän kuin tarpeeksi. Tästä oli hyvä jatkaa mökille aikaistetuille päiväunille.