Tuiskun kanssa viikko mökillä

Kanalinnustuksen alkaessa suunnistimme Tuiskun kanssa kaksin mökille viikoksi Eevan ollessa jo takaisin töissä. Tarkoituksena oli keskittyä pääasiassa kanalinnustukseen. Teimme Tuiskun kanssa lenkkejä sekä tuttuihin maastoihin että myös uusiin tänä syksynä mahdollisiksi tulleisiin maastoihin. Päivittäinen lenkkimme kesti yleensä noin kolme ja puoli tuntia ja Tuisku juoksi koiratutkan mukaan tässä ajassa noin 25 kilometriä. Keskiviikkona Tuiskulla oli huilipäivä.

Kokonaisuutena jokaisella lenkillä näkyi lintuja, mutta alkuviikosta uusilla metsästysalueilla linnut odottivat puissa ja lähtivät lentoon hyvissä ajoin. Näin ollen alkuviikosta ei kunnon seisontoja saatu.  Alkuviikosta metsässä oli todella märkää toistuvista sateista johtuen ja ehkäpä tämän vuoksi linnut olivat mieluummin puissa kuivattelemassa. Loppuviikosta siirryimme Tuiskun kanssa vanhoihin maastoihin ja kunnon seisontoja alettiin saamaan ensin lehtokurpille. Osassa kurppatilanteissa olisi hieman paremmalla tuurilla voinut tulla tulostakin. Valitettavan usein kurppa lähti tiheästä puskasta avanssissa väärälle puolelle siten, että se pääsi lentämään katveessa haulikkokantaman ulkopuolelle ja yhdessä tilanteessa ammuin rehellisesti ohi.

Tämän lähemmäksi emme metsoa päässeet. Haukka oli ehtinyt ensin

Viimeisenä reissun päivänä, sunnuntaina, olosuhteet olivat sellaiset, että Tuisku pääsi linnuille useampaan kertaan. Heti aamulla, sadan metrin päästä mökiltä, Tuisku sai seisonnan ukkometsolle ja koppelolle, mutta nämä eivät kestäneet seisonnassa ja ne karkottuivat minun vasta lähestyessä.  Yhdessä kurppaseisonnassa kurppa lensi taas puskan väärälle puolelle ja kaiken huippuna oli tilanne, jossa olin ”heittämässä vettä” haulikon ollessa puuta vasten ja samalla aivan edestä lensi kurppapari. Tämän jälkeen huomasin Tuiskun, joka oli seisonut tätä kurppaparia viereisessä pusikossa. Lenkin ollessa päättymäisillään Tuisku otti seisonnan pienen harvennetun taimikon laitaan ja lähestyessäni seisontaa Tuiskun edestä nousi pyypoikue. Yksi pyistä jäi puun oksalle, josta pääsin sen pudottamaan. Lämpimän linnun noudossa on Tuiskulla vielä harjoiteltavaa rutiinin puuttuessa. Matkalla mökille Tuisku löysi vielä toisen pyypoikueen pienestä kuusimetsästä, mutta peitteisyydestä johtuen en nähnyt saiko Tuisku seisottua pyitä vai nousivatko ne suoraan ilmaan koiran edestä.

Hirvitorni hieman rohkeammalle passimiehelle

Viikon havaintojen perusteella pyitä ja pyypoikueita on alueella runsaasti kuin on myös lehtokurppia. Metsopoikueita näin yhden ja lisäksi havaintoja yksinäisistä metsoista. Teeriä en nähnyt koko reissulla yhtään. Tuiskun työskentelyn osalta oli havaittavissa, että yhteydenpito alkaa heikkenemään sen jälkeen, kun metsässä on kuljettu vajaa kolme tuntia ilman taukoa. Kokonaisuutena olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että lintuja löytyi ja saatiin riistatilanteita aikaan.

Lopussa kiitos seisoo

Tuiskulle ensimmäinen pudotus

Junkkarissa onnistunut riistatyö antoi toivoa myös metsälintujen metsästykseen. Ennen junkkaria Tuisku oli törmäillyt ja osittain varmaan myös nuoruuden ilosta ajellut metsässä linnut lentoon. Junkkarin jälkeisenä viikonloppuna Tuisku sai ensimmäiset kunnon seisonnat myös metsälinnuille. Seisontoja saatiin pyille ja lehtokurpille. Tilanteet olivat kuitenkin sellaisia, että niistä ei voinut pudottaa. Esimerkiksi yhdessä tilanteessa Tuiskun hermo ei kestänyt ja se nosti lopulta itse pyyn ilmaan. Toisessa pyy oli vaihtanut sen verran paikkaa, että avanssiluvan jälkeen Tuisku sai nostettua linnun 30-35 metrin päästä minusta. Näin ollen tuona viikonloppuna ruutia ei poltettu. Onnistuneet riistatyöt kuitenkin lämmittivät mieltä.

8.-9.10. viikonloppu oli viimeinen viikonloppu metsäkanalinnustuksen osalta Pohjois-Savossa, joten mahdollisuudet Tuiskun ensimmäiseen pudotukseen metsälinnuilla alkoivat olla vähissä. Perjantai-illan lenkillä Tuisku ei saanut paikannettua lehtokurppaa tarkasti ja tuloksena oli törmäys. Perjantain iltalenkin kohokohta oli, kun pääsin näkemään ensimmäistä kertaa tälle syksylle mökkiniemellämme ukkometson. Metso lähti lentoon korkealta kuusesta, joten Tuisku ei ollut saanut siitä vainua. Lauantain aamulenkki oli hiljainen, mutta iltapäivällä Tuisku sai hyvän seisonnan pyylle. Lähestyessäni seisontaa Tuisku alkoi omatoimisesti nostaa lintua ja lopulta pyy lehahti lentoon. Tämän jälkeen hieman moittivalla äänellä kyselin Tuiskulta, että mitäs touhua tuo tuollainen on.

Sunnuntain aamun ollessa hiljainen aika tiimalasissa alkoi loppua. Viimeinen lenkki oli edessä sunnuntai-iltapäivänä ja melkein heti Tuisku otti hyvän ja kiinteän seisonnan avoimessa männikössä. Näin ollen ampumasuunnat olisivat hyvän avoimet, joka suuntaan. Annoin koiralle nostoluvan ja se nostikin tulisesti lehtokurpan ilmaan. Lintu nousi lentoon aivan koiran edestä ja otin jo linnun haulikon jyvälle. Kurppa lensi alkuun maanpinnan suuntaisesti ja seuratessani kurppaa haulikon kiskoa pitkin huomasin sivusilmällä, että Tuisku oli vain noin metrin päässä linnusta. Tuossa kohtaa piti näin ollen jättää ampumatta. Tuisku pysähtyi eteeni noin 5 metrin päähän minusta ja lopulta kurppa otti korkeutta ja katosi samalla oksien taakse. Periaatteessa tuossa lopussa olisi voinut ampua, mutta suoraan koiran pään yli ampumista ei suositella, koska laukauksen paineaalto lyö tuossa kohtaa todella kovaa koiraa korville. Lopputulos harmitti niin paljon! Jos tuo nyt jäi kauden viimeiseksi tilanteeksi tämän syksyn metsäreissuilla.

Mieli maassa jatkoin lenkkiä ja takaisin päin palatessa näin Tuiskun seisovan noin 100 metrin päässä. Melkoisella pikaravilla lähdin lähestymään seisontaa. Tuisku seisoi alamäkeen kohti järven rantaa. Pysähdyin Tuiskun sivulle omasta mielestäni hyvään ampumapaikkaan siten, että näkisin linnun siivityksen varmasti. Annoin Tuiskulle luvan ja noin 5 metrin avanssin jälkeen kurppa nousi suoraan ylöspäin. Pilli oli suussani valmiiksi ja vihelsin Tuiskun istumaan. Heti, kun näin Tuiskun pysähtyvän, ammuin kohti kurppaa. OSUMA ja lintu tippui järven rantaan.

Ylpeä tyttö!

Onnistumisen tunne oli aivan mahtava. Jä tässä tärkeintä oli nimenomaisesti se, että Tuisku sai onnistumisen. Minun roolinihan oli toimia ampujana Tuiskun suorittaessa muut työvaiheet onnistuneesti. Pieni tuuletus ja kovat kehut ja rapsuttelut Tuiskulle. Tuiskukin varmaan oivalsi, että nyt meni hommat putkeen, sen verran paljon tuli koiraa kehuttua. Tuiskulla meni homma tuossa vaiheessa jo sammaleissa piehtaroinnin puolelle. Pieni lisämauste iltapäivään oli se, että olin kanniskellut perintösimsonia koko viikonlopun. Mikäs sen sopivampaa, kuin Tuiskun ensimmäinen pudotus perintönä saadulla rinnakkaisella 16 -kaliiberissa. Kuten junkkarissakin, onnistuminen saatiin Tuiskun kanssa silloin, kun toivo alkoi olla jo menetetty ja viimeiset hetket käsillä. Vaikka kurppa lukeutuukin kahlaajiin, lasken tämän onnistumiseksi metsälinnulla.

Simson sortaa edelleen 59 vuoden iässäkin

Kuulumiset ja suunnitelmat

Viime viikonloppuna kuljeskeltiin vähän etsimässä lehtokurppia (ilman tulosta). Alussa Manu jaksoi hakea hyvin, reipasta vauhtia ja aika laajoja lenkkejä, mutta sitten taisi puhti loppua. Eikä kyllä ihmekään, kun melkein koko kesä piti pitää koiraa levossa tai hyvin kevyellä liikunnalla sairastelujen takia (viimeisimmäksi vaskuliitin johon Manu joutui syömään pitkän kortisonikuurin). Manusta huomaa heti, kun se väsähtää, kun se tulee tuohon jalan viereen nuohoamaan. Mutta jospa se kunto saadaan tästä kohenemaan syksyn aikana.

Nyt viikonloppuna suunnataan taas mökille Tuusniemeen. Tällä kertaa ohjelmassa on Olavilla jänisjahtia, joten Manu ja minä varmaan pidämme mökkiä pystyssä sillä välin. Tassussa ollut haava on mennyt hyvin umpeen joten lenkillä pystyy kyllä käymään normaalisti.

————————————————————————————————————————————

Loppuun vielä kuva uudesta takista. Ompelin Manulle tuommoisen syksyn jahteja varten, että sekin voi lämmitellä taukojen aikana (Manu kun ei nuotiolla istumisesta niin välitä… Eli toisin sanoen pelkää savun hajua kuollakseen ja häviää paikalta alta aikayksikön kun nuotio sytytetään). Piirsin edellisestä takista kaavat, joten ei ollut kovin vaikea homma, vähän työläs vain. Etuosasta tuli vähän turhan avoin mutta muuten ihan passeli. Vuori on froteeta ja päälliskangas jotain vedenpitävää.

Koirakeisarin uudet vaatteet