Vappua vietettiin rauhallisesti enimmäkseen kotona oleskellen ja lenkkeillen. Tosin kaupungillakin käytiin kävelemässä Manun kanssa. Ensin oltiin suunniteltu vappupiknikille menoa, mutta koska Kuopiossa satoi lunta (!), muutettiin vähän suunnitelmia. Kaupungilta ei nyt ole kuvia, mutta siellä meni hienosti jos ei oteta lukuun Manun haukkumista eräälle ilmeisesti uhkaavalle papparaiselle… Manuhan ei siis tykkää vanhuksista ja pelkää niitä jostain syystä, mutta nykyisin melko harvakseltaan enää haukkuu kenellekään.
Sitten lähdettiin vielä iltapäivätorkkujen jälkeen metsään lenkille ja muutaman noutotreenin pariin. Ensimmäinen (piilottamani linnun nouto melko kaukaa) ei onnistunut hyvin, Manu ei jotenkin saanut linnusta kunnolla vainua ja hinkkasi vaan samaa kohtaa edestakaisin ihan väärässä suuntaa. Seuraava nouto meni onnistui jo huomattavasti paremmin.
Lopuksi tehtiin vielä yksi nouto Manun lempidamilla, eli tuolla supinkarvaisella. Noutoon saa aina lisää vauhtia jos ottaa tuon käyttöön.
Mukava lenkki oli kylmästä kelistä huolimatta. Kohta päästäänkin jo viikonlopun viettoon ja ensi viikolla alkaa yksi koulutusryhmä, jossa Manu ja Olavi ovat mukana. Tänä vuonna tavoitteena on menestyä kurssin päätteeksi järjestettävässä leikkimielisessä tottelevaisuuskisassa ;) Mutta siitä lisää sitten ensi viikolla!
metsälenkki
Pääsiäinen
Pääsiäistä vietettiin tänä vuonna Kontiolahdella polttopuutalkoiden ja erinäisten syntymäpäiväjuhlien merkeissä. Manu on ollut suht hyvässä kunnossa ja tuntui ihan mielellään juoksentelevan vapaana metsässä, mutta hieman väsyneeltä se on vaikuttanut edelleen. Tällä viikolla pienennetään taas kortisoniannostusta, saa nähdä lisääntyykö oireilu vai miten käy.
Ilmat olivat mitä hienoimmat, joten ulkoiltuakin tuli aika paljon. Käytiin tekemässä pieni kävelylenkki yhdessä lähimetsässä, missä ei olla ennen käyty. Metsä on aika tiheää koivikkoa ja kuusimetsää, mutta siellä menee joku vanha ura jota pitkin oli hyvä kulkea. Manu löysi metsästä ihan polun vierestä kolme teertä. Tilanne tuli meille vähän yllättäen, koira ei seisonut lintuja mutta juuri kun ehdimme huomata että se on jollain hajulla, pyrähtivät teeret lentoon arviolta viiden metrin päästä. Manu jäi nätisti paikoilleen, mutta ei kyllä myöskään istunut pillin vihellyksestä.
Kuvassa Manun metsälenkillä tekemä löytö: olisiko lampaan tai vuohen leukaluu?
Järvi oli sulanut rannoiltaan jonkun verran ja Manu pääsi jo vähän kahlailemaan. Mitään hinkua veteen ei selvästikään ole, näinköhän saadaan uusia viimekesäinen uimakoulu tänä vuonna…
Mukavaa oli, vaikka itselleni sainkin jonkun flunssan jota tuskin tuo ulkona puuhastelu ja lenkkeily ainakaan paransi. Manu käyttäytyi taas hienosti veljeni pienten poikien kanssa, mitä nyt olisi välillä halunnut myös rakentaa legoilla :) Tänään Manu onkin ottanut univelkoja takaisin, josko taas huomenna jaksaisi touhuta enemmän.
Tiistai-illan lenkki
Tänään käytiin yhdessä kivassa paikassa metsälenkillä, kun oli todella kaunis aurinkoinen ilta. Manukin jaksoi yllättävän hyvin juosta ja touhuilla, vähän turhankin kauas harhaili välillä ja korvat lukossa tietysti. Onneksi oli tällä kertaa kolinapurkki mukana.
Tehtiin myös kolme noutoa kaninkarvadamilla. En tiedä mistä nyt kiikasti, mutta Manulla tuntui olevan hyvin hankalaa markkeerata damia ja/tai etsiä sitä käden osoittamasta suunnasta. On omituista, että jos tehdään harjoitus jossa dami jätetään esim. polun varrelle, kävellään eteenpäin ja lähetetään Manu etsimään damia jonkun matkan päästä, tuntuu se kokonaan unohtaneen minne päin se alunperin jätettiin. Se saattaa lähteä ihan vastakkaisesta suunnasta etsimään. Tuolla kyseisessä paikassa on kyllä myös paljon jäniksiä että voi olla että oikeatkin hajut sekoittivat koiran päätä. Selväksi tuli ainakin (jälleen kerran) että korvien auki pysymistä täytyy harjoitella lisää. Ja samoin myös sitä markkeeraamista… Mutta eipä tässä nyt olla jäniksen selässä (heheh) joten ei oteta stressiä asiasta.
Taitaa kyllä emännälläkin olla joku alkava dementia tai muuten tyhjä pää, sillä kamera oli valmiiksi pakattuna laukkuun ja eteisen lattialla odottamassa lenkille lähtöä mutta siihenpä unohtui. Joten tässä vain yksi iphone -laatukuva kuvitukseksi:
Manulle suuntaohjeet
Jos metsään haluat mennä nyt
Manun tassu alkaa olla siinä kunnossa, että uskalsimme lähteä pienelle metsälenkille sen kanssa. Aamulla oli aikamoinen koiranilma, mutta iltapäivällä heti myrskypilvien hieman hälvennyttyä suuntasimme lähimetsään. Heti alkuun ennen kuin Manua oli edes ehditty päästää hihnasta, huomasimme että tiellä seisoo hirvi. Se lähti siitä metsään jolkottelemaan ja seurailimme sitä vähän aikaa, että sain otettua kuvia. Olisi kyllä pitänyt olla isompi zoomi kameraan, että kuvista olisi jotain selvää saanut. Tässä selkein otos:
Hirven häivyttyä paikalta kiersimme pienen lenkin metsässä. Manu oli innoissaan, kun pääsi monen päivän tauon jälkeen vapaana juoksentelemaan. Yritin valokuvata, mutta oli niin hämärää että vaikeaa oli saada tarkkoja kuvia. Tekisi mieli ostaa joku valovoimaisempi telezoomi. Ikävä kyllä ne ei ihan ilmaisia ole…
Olavi teki Manun kanssa myös pari pysähtymisharjoitusta. Manulla oli vaikeuksia muistaa, pitikö siitä pitkästä vihellyksestä istua vai tulla luokse. Pitänee harjoitella ahkerammin jatkossa :)
Nyt illalla Manu on vaikuttanut vähän kipeältä. Se on saanut sellaisia outoja kohtauksia, että se yhtäkkiä pomppaa ylös (kesken unienkin) ja katselee mahaansa/kylkiään. Muuten kyllä vaikuttaa normaalilta, syö ja juo, ei arista mitään kohtaa jne. En löydä mitään näkyvää syytä noille kohtauksille. Toivottavasti ei nyt ole mitään vakavaa, pakkohan se on huomenna soittaa eläinlääkärille jos sama meno jatkuu vielä yöllä/aamulla. Nyt vaan seuraillaan koiran vointia, pitäkää peukkuja että menee ohi!
Manulle illallinen 