Kun kyyhkyset katosivat

Vastaavasti kuin Sofi Oksanen kirjoitti romaanissaan, niin myös vuoden 2014 aloituksessa kyyhkyt olivat kadonneet. Neiti Oksasen tuotantoa sen kummemmin tuntematta, vastaus kyyhkyjen katoamisen syihin ei todennäköisesti löydy romaanista vaan jostain ihan muusta. Palataanpa tapahtumissa järjestykseen. Kyyhkyaloituksen aamu alkoi perinteisesti: ennen viittä ylös, eväät reppuun ja kohti passipaikkaa. Panosten toimivuus kyyhkylle oli testattu etukäteen ja passipaikkakin oli rakennettu valmiiksi hyvissä ajoin. Siinä mielessä aloitus oli kuitenkin ainutlaatuinen, että Eeva oli lupautunut mukaan aamupassiin aseistuksenaan kamera.

Aloitusaamun näkymä sumun hälventyessä

Passiin päästyämme alkoi odottelu. Aamuauringon noustessa ja auringonsäteiden alkaessa pilkottaa kuusten latvojen takaa lähti rastasparvi aaltomaisesti liikkeelle siirtyen puusta puuhun.  Kurjetkin ilmestyivät laskeutuessaan viereiselle rehuheinäpellolle, mutta kyyhkyjä ei vain näkynyt. Variksiakaan ei näkynyt siinä määrin, kun oli riistakamerakuvien perusteella odotettu. Yksi varis tosin laskeutui aivan passimme ylle puuhun. Aloin hiljalleen siirtää haulikkoa reisiltäni kohti olkapäätä, mutta heti haulikon liikkeen alettua huomasi varis meidät ja lähti rääkyen matkoihinsa.

Naamiointi hoidettu päästä varpaisiin

Odottamiseen turtuneina aloimme Eevan kanssa syömään eväitä. Kesken eväiden syönnin lensi kolmen kyyhkyn parvi suoraan ylitsemme takanamme olevaan kuusikkoon. Linnuilla ei ollut pienintäkään aikomusta laskeutua reunuskoivuihin, kuten olimme passitusta rakentaessa suunnitelleet. Pälyilystä huolimatta emme saaneet kyyhkyjä havaittua kuusikosta. Näiden kolmen kyyhkyn lisäksi emme saaneet muita havaintoja kyyhkyistä, joten edessä oli mietteliäs matka mökille takaisin.

Passipaikan maastouttamisesta saaliin saamisen ei pitänyt jäädä kiinni. Olimme Manun kanssa verkon takana kuvaa otettaessa

Pientä ennakkoaavistusta kyyhkyjen katoamisesta oli jo ennen sunnuntaiaamun kokemuksiakin. Riistakamerassa oli kuluneelta viikolta vain pari kuvaa kyyhkyistä eikä tuttua neljän variksen koplaakaan oltu saatu taltioitua. Kuvissa näkyi lähinnä traktori tekemässä rehuheinää. Ehkäpä lauantai-iltana ruokintapaikalla nähdyt pari kyyhkyä olivat luoneet sen verran toivoa, että ihan nolla-aamu ei ollut odotettavissa. Ennen iltapäiväpassitusta lähdimme Eevan kanssa tiedustelemaan lähitienoon peltoja. Vain muutama ohrapelto oli puituna eikä niiden lähistöllä näkynyt kyyhkyn kyyhkyä. Näin ollen puinnit eivät vielä voineet olla kyyhkyjen katoamisen syynä. Mysteerin vaivaamana palasin iltapäivällä uudestaan passiin. Lähestyessäni passipaikkaa lähti sen tuntumasta kyyhky. Ehkä toivoa ei oltukaan lopullisesti menetetty.

Tovin istuskelun jälkeen kolmen kyyhkyn parvi oli juuri laskeutumassa passin viereiseen koivuun, mutta jostain syystä kyyhkyt jatkoivatkin matkaansa juuri kuin niiden jalat olivat laskeutumassa oksille. Liekkö kyseessä ollut sama aamuinen kolmen linnun parvi. Eipä malttanut tämä kolmikko olla kauaa poissa, vaan palasi pian samasta suunnasta, mihin olivat hetkeä aiemmin karanneet. Yksi näistä kolmesta laskeutui aivan optimaalipaikalle noin 15 metrin päähän minusta. Kuin hidastetusta filmistä lähti haulikko nousemaan kohti kyyhkyä ja ei aikaakaan kun haulikon ääni halkoi rauhallisen iltapäivän.

Manukin pääsi lopulta töihin

 

Linnun käsittelyn yhteydessä Manu sai osansa ja kivipiiran puhdistuksen yhteydessä kävi ilmi, että mustikassa oli oltu. Kyyhkyjen sinisiä jätöksiä oli kyllä nähtävissä myös mökkitiellä, jossa ne olivat olleet syömässä kiviä. Mustikkasato ei ilmeisesti olekaan ollut niin huono kuin huhupuheista olin kuullut. Mustikkasato selittänee siis osan mysteeristä. Toinen osa ratkaisua alkoi hahmottua, kun löysimme ruokinnan viereiseltä pellolta kasan höyheniä ja aloituksen jälkeen sain soiton, jossa kerrottiin haukan kiertelevän ruokinnan yllä. Haukka selittänee myös sen, miksi variksia ei ollut näkynyt riistakamerakuvissa kuten aiemmin oli totuttu.

Viikon päästä uudestaan

Jahtikausi on kuitenkin nyt avattu ja ensi viikonloppuna täytyy lähteä uudestaan katsomaan, josko kyyhkyt olisivat tehneet paluun.

Kyyhkyaloitus 2013

10.8.2013 oli minulle muistamisen arvoinen kyyhkyaloitus, koska mukana oli ensimmäistä kertaa oma koirani Manu. Kyyhkymaat sijaitsevat Pohjois-Savossa Tuusniemellä. Valitettavasti näillä leveyksillä on turha unelmoida satojen kyyhkyjen parvista. Minulla on ollut kahtena vuotena pieni ruokintapaikka rehupellon laidassa. Kyyhkykantaa alueella kuvastaa hyvin se, että viime vuonna ruokintapaikalla taisi käydä yksi kyyhky. Tänä vuonna oli jo todisteellinen havainto kolmesta kyyhkystä samanaikaisesti. Tämän kaltaisella kasvuvauhdilla Manukin pääsee kokemaan riistantäyteisiä aloituksia vuonna 2023.

Aloitus alkoi aamulla kuin monen muunkin osalta eli varttia vaille viisi ylös, eväät reppuun ja passiin. Passikoju oli viritelty edellisenä iltana valmiiksi Eevan armollisella avustuksella. Manulle olin varannut passipaikan noin 5 metrin päähän minusta metsän puolelle. Manun kärsivällisyys kesti noin 5 minuuttia ja sen jälkeen alkoi Manu -show, johon kuuluu huomionhakuista murinaa sekä yleistä kekkulointia. Komentamisella Manukin rauhoittui, mutta vain vähäksi aikaa. Kaikesta huolimatta ensimmäinen kyyhky saapui 5.30 ja lensi suoraan ruokintapaikan takana olevaan metsään. Toisen kyyhkyn valittua saman lentoreitin päätimme vaihtaa passia. Metsän ”sisälle” istumaan ja uudeksi taktiikaksi valittiin ampuminen suoraan laskeutumispuihin. Tässäkin passissa laitoin Manun erilleen minusta koiran korvien suojaamiseksi.

Luonnollisesti Manu ei ollut tyytyväinen paikkaansa ja pitihän sitä päästä isännän saappaan viereen kyhnöttämään. Manua rapsuteltaessa kolmen kyyhkyn parvi laskeutui sopivasti puun oksille 20 metrin päähän meistä. Rauhallinen nosto ja haulikon pamaus herätti vielä niin hiljaisen niemenkärjen. Manu ei pudotusta merkannut, koska ihmetteli vain, että ”mitä tuo ukko tuossa paukuttelee”. Manulle ”etsi” -käsky ja Manu päästi nenän toimintaan. Hyvinhän Manu kyyhkyn löysi eikä kanto-otteessa ollut moittimista. Ilmeisesti kyyhky on ikävä lintu joillekin koirille noutaa, koska suu on välittömästi täynnä höyheniä.

Ylpeä Manu työpäivän jälkeen

Vaikka saalis ei ollut määrältään suuri, lämmitti aamun tapahtumat ja Manun toiminta mieltä enemmän kuin tarpeeksi. Tästä oli hyvä jatkaa mökille aikaistetuille päiväunille.