Selvitystä yskään

Tänään vietiin Manu lääkäriin viime päivinä rajusti lisääntyneen yskimisen vuoksi. Eläinlääkärin kotiutusohjeissa on melko hyvin selitetty tilanne, joten kopioin sen suoraan tähän:

Manulla on aiemmin todettu PIE keuhkosairaus, jota on lääkitty lähinnä kortisonilla suun kautta.

Tänään kontrollikäynnillä ylähengitystiet tähystettiin rauhoituksessa (suuontelu, nenäontelo, nenänielu & henkitorvi aina keuhkojen keuhkoputkien haaraumaan asti) sekä röntgenkuvat ylä- ja alahengitysteistä ja lisäksi otettiin verinäytteet joista tutkittiin täydellinen hematologinen verenkuva TVK. Lisäksi otettiin sytologinen näyte henkitorven limakalvoilta ja nielurisoista.

Röntgenkuvissa todettiin keuhkokuvan kirkastuneen huomattavasti.

Verinäytteissä hemoglobiini, valko- ja punasolu- sekä tulehdusarvot olivat viitearvoalueella eli normaalit. Veren eosinofiilit ovat tällä hetkellä koholla viitaten lievään PIE oireiluun.

Hengitysteiden tähystyksessä todettiin jonkinverran laskeutunut henkitorvi (osittainen tracheakollapsi) ja henkitorven limakalvo on punoittava. Sytologisessa näytteessä ei ollut enää havaittavissa eosinofiilejä.

Em. muutokset johtunevat aiemmin sairastetusta PIE ongelmasta, joka nyt tällä hetkellä vaikuttaa olevan varsin hyvässä tasapainossa, mutta tarvinnee jatkossakin lääkityksiä oireiden mukaisesti.

Manu sai klinikalla pitkävaikutteisen kortisonipistoksen nyt keväisten yskäoireiden lisääntymisen vuoksi. Jatkohoidetaan Prednison 5 mg tableteilla 1 päivässä 2 viikon ajan ja sen jälkeen 1 joka toinen päivä. Kuukauden kuluttua otetaan TVK ja tarkistetaan eosinofiilien määrä veressä ja samalla sovitaan jatkolääkitys.

Jatkolääkitys:
Ylläpitolääkityksenä Prednison 5 mg tarvittaessa laskevalla annoksella kuureina ja ns. ”kriisiytymislääkkeenä” Bisolvon lasten annoksella limaa irroittamaan. Antibioottikuurit vain tarvittaessa mikäli tulehdusarvot nousevat (CRP koholla).

Eli semmoista… Manulla on nyt käytännössä koirien astma, jota ei diagnosoida koirilla koska se ei oikeastaan ole astmaa mutta hyvin samantyyppinen sairaus. Kovat pakkaset sekä siite- ja katupöly voivat jatkossa aiheuttaa oireilua, eli yskää. Nyt on hyvinkin sopiva aika tuolle oireilulle, koska katupölyä on runsaasti ilmassa. Jatkossakin siis tiedossa kortisonikuureja oireiden ilmaannuttua ja tuota Bisolvonia silloin, jos oireet ovat erityisen pahat.

Tunnelmat ovat vähän kaksijakoiset tällä hetkellä. Tämä ei ole tietenkään hyvä asia, koska kyseessä on tauti josta koira ei voi kokonaan parantua enää ikinä. Toisaalta myös tauti, jossa oireilua voi ilmetä vain vähän ja harvakseltaan. Jatkossa ainakin tiedetään, mistä on kyse ja osataan hoitaa sen mukaisesti. Manun hautajaisten suunnittelu on siis tällä hetkellä jäissä, koska eläinlääkäri ainakin vaikutti toiveikkaalta tulevaisuuden suhteen ja totesi, että tauti täytyy hoitaa nyt hyvin, jotta koira on kunnossa syksyllä ja pääsee metsään. Eli katsotaan jatkoa ja edetään päivä kerrallaan. Jos oireet menevät niin pahaksi että Manulla täytyisi pitää jatkuvasti sellaista kortisonilääkitystä, josta tulee koiran elämää haittaavia sivuvaikutuksia, silloin on selvä että se pääsee vihreämmille metsästysmaille. Mutta tällä hetkellä toiveita on saada koira kuntoon ja oireettomaksi.

Eläinlääkäri vielä totesi että nämä tapaukset ovat harvinaisia koirilla ja hänkin näkee vain 1-2 vuodessa. Jotenkin sopivaa, että se on tietysti meidän Manu joka tämmöisen taudin saa… ;)

Rankin päivä taisi olla itse potilaalla, joka oli tokkurassa aika kauan vielä rauhoituksen jälkeenkin. Koira piti poikkeuksellisesti hakea eläinlääkäriltä jo ennen kahta, eikä esim. neljän jälkeen kuten yleensä, joten jouduin ottamaan Manun toimistolle mukaan kun en pystynyt töistä lipeämään. Siellä se hurmasi työkavereita söpöydellään, joskin Manu itse oli tyytymätön tilanteeseen, kun aamulla ei ollut saanut ruokaa. Nyt kuitenkin nukkuu tyytyväisenä maha täynnä iltaruoan jäljiltä.

Viikonloppu kuvina

Viime viikonloppuna oltiin taas mökillä. Kunnostettiin Olavin kyyhkynruokintapaikkaa, eli lähinnä yritettiin huonolla menestyksellä polttaa risuja. Uusi yritys parin viikon päästä…
Ilma oli hieno ja aurinkoinen joten tuli ulkoiltua muutenkin aika paljon. Manulla tuntui olevan taas korvissa vähän vikaa, joten saatiin ihan urakalla pitää kurinpalautusta. Tässäkin kolinapurkki yllättää pian pikkumünsterin, joka luulee voivansa jättää tänne-käskyn väliin:
IMG_3616
Olavi testaili uutta haulikkoa huvikseen ja samalla tehtiin pysähtymisharjoituksia koiralle. Ihan hyvin meni, joskaan ei se laukauksesta pysähtyminen edelleenkään mitenkään selkäytimessä ole Manulla. Lisäksi tehtiin muutamia noutoharjoituksia lehtokurpalla, mitkä menivät ihan ok. Vähän oli taas markkeeraamisessa parannettavan varaa, mutta toisaalta oli kiva nähdä että Manulla oli sentään intoa päästä noutamaan. Ensin meinattiin mennä yhteen vähän vieraampaan paikkaan treenaamaan pellolle, jossa meidän on maanomistajalta lupa käydä. Sinne oli kuitenkin tie niin huonossa kunnossa talven jäljiltä että ei uskallettu lähteä yrittämään. Haastetta oli joka tapauksessa tarpeeksi tutullakin pellolla, kun yhdestä suunnasta taisi tulla jäniksen hajua ja toisessa houkuttelivat hirven perkuujätteet.
IMG_3689
IMG_3679
Manun kortisoniannostusta on nyt pienennetty, mutta ikävä kyllä se on alkanut yskiä taas hieman enemmän. Pahasti pelkään että PIE on tullut takaisin. Nyt on suunnitelmissa kuitenkin edetä eläinlääkäriltä saadun ohjeen mukaan, eli jättää kortisoni pikkuhiljaa pois ja syöttää ab-kuuri jos yskä edelleen jatkuu. Hyvässä lykyssä kyse olisi jostakin kortisonin aiheuttamasta ärsytyksestä tai vaihtoehtoisesti jostakin muusta tulehduksesta, joka ei ole päässyt kunnolla ”voimiinsa” kortisonikuurin aikana. Ja jos PIE on tullut takaisin niin eihän se auta kun taas laittaa iso annostus kortisonia, mutta pikkuhiljaa tässä alkaa mietityttää että mihin se raja sitten vedetään. Manu ei tunnu sairaudesta kärsivän, mutta jos ei koiraa terveeksi saa niin jäljellä on vain yksi ratkaisu. Semmoiset vähän surulliset mielialat täällä tällä kertaa… Mutta katsotaan nyt vielä ja toivotaan parasta.
Viikonloppu oli joka tapauksessa ihan mukava ja varmaan taas parin viikon päästä palaillaan jatkamaan ruokintapaikkaprojektia. Olavi saa itse kirjoitella siitä tarkemmin. Loppuun vielä kuva jossa Olavin molemmat vauvat (pyssy & auto):
IMG_3723

Manun mysteeriyskä

Kuten fiksuimmat voi otsikosta päätellä, Manulla on vieläkin yskä jatkunut. Se on muutenkin hieman kummallinen yskä, koska Manu yskäisee pari kolme kertaa aina juotuaan, ja vain silloin. Ei missään muissa tilanteissa siis. Koska se on syönyt jo 2 viikkoa korkeaa kortisoniannostusta eikä yskä ole laantunut (PIE-yskä loppui muutamassa päivässä kun kortisoni ekan kerran aloitettiin), vei Olavi tänään Manun takaisin lääkärille. Olin itse arvellut, että sillä voisi olla taas nielu tai nielurisat tulehtuneet mikä aiheuttaisi juomisen jälkeistä köhimistä.
Nielu oli kuitenkin ihan ok eli ei merkkejä tulehduksesta. Joten vaihtoehtoja on nyt kolme:

1) PIE on tullut takaisin. Tämä on mahdollista (ja huonoin vaihtoehto), mutta ei kovin todennäköistä. Ainakin sen perusteella että kortisoniannostus on nyt aika korkea ja yskä jatkuu. Myös oireet ovat erilaiset kuin silloin kun PIE oli pahimmillaan (eli silloin yskimistä esiintyi kaikissa tilanteissa, ei pelkästään juomisen jälkeen ja köhiminen oli myös kovempaa nykyiseen verrattuna).

2) Kortisoni aiheuttaa yskää. Se, mistä se johtuisi, ei oikein tullut selville Olaville enkä ollut itse tällä kertaa mukana kyselemässä. Ilmeisesti se voi jotenkin ärsyttää hengitysteitä tmv. Pitäisi helpottaa nyt kun annostusta lasketaan, jos yskiminen johtuu kortisonista.

3) Manulla on jonkinlainen muu tulehdus, jota kortisoni hieman ”hillitsee” niin ettei se puhkea pahemmaksi. Tätä on hankala todistaa koska ilmeisesti tulehdusta olisi vaikea nyt havaita edes verikokeesta kun on vahva kortisonilääkitys päällä. Jos yskä ei hellitä kun kortisoniannostusta pienennetään, syötetään sitten ab-kuuri ja katsotaan mitä tapahtuu. Saatiin jo resepti valmiiksi, katsotaan nyt tarvitaanko sitä. Toivottavasti ei.

Nyt siis vaan (taas) pienennetään annostusta ja seuraillaan koiraa. On tämä vekslaamista nyt! Tilanne on kyllä kieltämättä hankala tuon kortisonin kanssa, kun se tekee Manun niin janoiseksi ja väsyneeksi, sekä aiheuttaa lähes päivittäin mahanpuruja koiraparalle. Mutta takaraivossa kyllä kolkuttelee pelko että sitten saadaan PIE takaisin kun kortisonia vähennetään… Näinköhän Manusta enää tervettä saa :( Pitää yrittää toivoa, onneksi Manu ei tunnu tilanteestaan kärsivän. Nytkin yrittää kovasti tiedottaa että olisi iltaruoan aika!

Fasaanitreenit vol. 2 ja ennennäkemätöntä noutointoa

Eilen ajeltiin taas treenaamaan fasaaneilla samaan paikkaan kuin viimeksikin. Tiivistetysti treenit menivät ihan hyvin, tosin tällä kertaa ei saatu seisontoja. Muutama törmäys tuli, osin johtuen omasta huonosta koiran ohjauksesta jossa ei tuulen suuntaa katsottu oikein ja kerran siksi että Manu lähti jäljittämään pakoon juossutta kukkoa ja sitten törmäsi innostuksissaan siihen. Hyvää oli se, että kaikilla kerroilla Manu jäi omatoimisesti paikoilleen lintujen siivittäessä, vaikka ainakin yksi kana lähti yllättäen aika vierestä. Huomattavissa oli tosin pientä jälkipolttoa; alkuun Manu jäi nätisti paikoilleen mutta sitten kun linnut katosivat näköpiiristä, ilmeisesti alkoi münsteriveri taas kuumeta ja mieli olisi tehnyt lähteä katsomaan että mihin ne hävisivät. Tuossa jäljitystilanteessa olisi voinut tulla peräänmeno, muissa tilanteissa ei mielestäni ollut samanlaista ajatusta koiralla. Onneksi tällä kertaa oli isännällä liina tiukasti kädessä joten potentiaalinen peräänmeno saatiin estettyä.
Yhteenvetona näistä kahdesta fasaanitreenistä voisi todeta, että Manu alkaa pikkuhiljaa tajuta mitä se haku tarkoittaa. Etenkin sitten kun on yksi lintu jo kohdattu, tulee hakuun enemmän vauhtia ja Manusta huomaa että se tosissaan etsii jotain eikä ole vain sunnuntaikävelyllä. Haku on edelleen melko suppeaa (joskin parempaa kuin ennen) ja yleensä Manu menee ravilla, mutta jospa se siitä vielä paranisi. On sentään hyviä merkkejä ilmassa. Tässä taisivat olla tämän talven fasaanitreenit ja pitää jatkaa harjoittelua nyt muulla tapaa.

Tänään sitten suunnattiin tuohon läheiselle asuinalueen ja rannan väliselle metsäkaistaleelle tekemään muutama noutoharjoitus. Olavi heitti kaninkarvadamin pusikkoon niin että Manu sen markkeerasi, sitten jatkettiin matkaa ja vähän matkan päästä lähetettiin Manu etsi -käskyllä damia hakemaan. Ensimmäinen nouto meni todella hienosti ja yllättäen jopa ote damista oli erinomainen. Manulla on ollut aiemmin ongelmia nouto-otteessa ja etenkin tuo kanidami on aika iso ja painava, joten yleensä se on sitä riiputtanut jostakin nurkasta suussaan. Tänään kuitenkin kaikki kolme noutoa dami oli tukevasti suussa, jotakin edistystä siis tässäkin tapahtunut :)
Siihen sitten päättyivätkin päivän onnistumiset… Tehtiin toista samantyylistä noutoa, mutta Manu karkasikin oma-aloitteisesti hakemaan damia kun ei oltu vielä käskyä annettu. Ja ei sitten mitään tietoa vihellyksistä, tänne -huudoista eikä edes isännän/emännän vihaisista karjaisuista. Dami piti päästä hakemaan. En nyt sitten oikein tiedä millaista palautetta koiralle pitäisi tuollaisessa tilanteessa antaa, kun toisaaltahan se on hyvä että se haluaa innokkaasti noutaa. Ainakin Manulla, jolla on aina ollut motivaation kanssa ongelmia noudossa, kun ei sitä ole vaan kiinnostanut. Päädyimme siihen että Olavi otti damin Manulta ilman sen kummempia kehuja tai torumisia.
Kolmas nouto se vasta pilalle menikin sitten. Olisi varmaan pitänyt älytä lopettaa harjoitukset siihen kun huomattiin ettei koira ole ihan hanskassa. Tai vaihtoehtoisesti tehdä jotain perustottelevaisuutta lopuksi. Mutta tehtiin kuitenkin vielä kolmas nouto ja kun Manu lähetettiin damia etsimään, lähti se jostain syystä harhailemaan ihan missä sattuu. Tuuli tuli kyllä vähän hankalasti siinä kohtaa, mutta en silti tiedä etsikö Manu muka oikeasti damia vai ihan jotain muuta. Tuolla alueella on paljon oravia ja jäniksiäkin ja vaikutti vähän että hajut lähti viemään koiraa mukanaan. Ja äkillinen kuurous sattui tietysti juuri siinä kohtaa. No sitten kun koira oli jo melkein sadan metrin päässä ja lähes jonkun talon pihassa niin aika kiireellä ja äkäisenä lähdin Manua hakemaan (kun ei tietenkään ollut kolinapurkkiakaan mukana) ja onnistuinpa vielä kaatumaankin sopivasti kipeän ranteen päälle matkalla. Kun koira oli haettu takaisin ja kerrattu vähän tottelevaisuuden perusteita, tehtiin nouto loppuun vähän lähempää ja ei siinä sitten enää mitään ongelmaa ollut. Mutta ei nyt kovin positiiviset fiilikset näistä treeneistä jäänyt tuon kontrollin katoamisen takia.

on se vaan silti kaunis!

on se vaan silti kaunis!

Se on tietysti plussaa, että Manu tekee näitä harjoituksia ihan ennennäkemättömällä innostuksella ja motivaatiolla. Kerrankin tuntuu että se haluaa päästä etsimään ja noutamaan sitä damia/lintua eikä vaan tee sitä pakon edessä. Mutta hieman huolettaa tuo innostuksen kautta samaa vauhtia lisääntynyt kurittomuus. Manusta saa sen kuvan että se on hyvinkin tottelevainen (normaalitilanteissa), mutta ei sillä näköjään tarvitse nousta kierrokset kun vähän kun kaikki kontrolli on menetetty. Sitäpä tässä saadaan kevään ja kesän aikana nyt pohtia että miten saadaan tottelevaisuus kuntoon myös haastavammissa tilanteissa. Voi olla että Manu on nyt vasta tosissaan herännyt riistalle. Enää ei ole niinkään epäilyksiä siitä että saako siitä metsästyskoiraa, vaan lähinnä siitä että saako siitä hallinnassa pysyvää metsästyskoiraa.

Manun sairastelun suhteen ei ole mennyt viime aikoina kovin hyvin. Kortisonilääkitys tuntui ärsyttävän Manun mahaa ihan mahdottomasti, maha oli koko ajan sekaisin mikä hankaloittaa elämää aika lailla etenkin kun koiran pitäisi työpäivän ajan pärjätä yksin sisällä. Eläinlääkärin ohjeesta laskettiin annostusta, mutta sittenpä tuli yskä takaisin… Eli ilmeisesti tautia ei olekaan niin vain nujerrettu. Eli kortisoniannostusta piti taas nostaa isommaksi. Tähän mennessä onneksi vaikuttaa, ettei sivuvaikutuksia ole juurikaan tullut ja mahakin on pysynyt suht hyvässä kunnossa (*koputtaa puuta*).
On tämä vaan hankala tauti. Selvää on että tämä keuhkotauti on pakko hoitaa, koska muuten koira tukehtuu pikkuhiljaa. Eikä siihen auta muu kuin kortisoni, mikä taas on ikävä lääke sivuvaikutuksiltaan. Manu-parka on jo kolme kuukautta joutunut sairastelemaan, mistä taas on meillä mieli synkeänä välillä. Toisaalta en usko että Manu mitenkään kärsii itse tästä, se kun kuitenkin syö hyvällä ruokahalulla, leikkii leluillaan ja innolla jahtaa fasaanejakin ;) Taitaa olla rankempaa meille kuin Manulle.
Tiistaina käytän Manun hierojalla, se kun on taas vähän kirputtanut vasenta reisilihastaan, mikä aina välillä jumiutuu. Sitten lähdetään loppuviikoksi käymään Pohjois-Karjalan puolella, pääsee Manukin taas näkemään rakasta Alfa-isoveljeä :) Palaillaan asiaan!

Kerrankin hyvä mieli eläinlääkärikäynnin jälkeen

Tänään vein Manun kontrollikäynnille eläinlääkäriin. Tarkoituksena oli tarkastaa taudin eli oikeastaan keuhkojen ja hengitysteiden tilanne sekä ottaa viralliset luustokuvat.
Tällä kertaa saatiin sentään hyviä uutisia :) Keuhkot ja hengitystiet olivat kunnossa eikä näytteestä löytynyt enää yhtään eosinofiilejä. Myös verinäytteessä eosinofiilien määrä oli laskenut paljon. Äänihuulet ja nielurisat olivat ok ja myös aiemmin vähän kasaan painunut henkitorvi näytti nyt erinomaiselta. Kuulemma pitäisi hyvä hapenottokyky olla Manulla.
Eli onneksi näyttää siltä, että tauti ollaan saatu nujerrettua ja kortisoniannostusta pienennellään nyt pikkuhiljaa. Jos oireet eivät palaudu, voidaan se lopettaa sitten kokonaan. Manu on ollut viime aikoina todella väsyneen oloinen ja sen maha on ollut sekaisin, varmaankin kortisonin takia, mutta toivotaan että tilanne alkaa normalisoitua kun annostus pienenee. Myös emännällä on ollut viime aikoina vähän rankkaa kun on ollut niin mieli maassa ja stressi Manun takia, mutta tänään tuli hyvä mieli kun huomattiin että kyllä se koira on paranemaan päin :)
IMG_3052
Sitten kuvattiin vielä luusto. Meillä ei ollut kovin korkeat odotukset tästä asiasta, koska kun Manu viime keväänä alkoi ontua (mikä paljastui myöhemmin kiveskiertymäksi), kuvattiin sen lonkat ja silloin ne näyttivät kovin löysiltä. Eläinlääkäri arvioi silloin että olisivat D/B. Toiveissa kuitenkin oli että kun Manu kehittyy, lonkatkin vielä vähän paranisivat ja ainakin eläinlääkärin mukaan ne näyttivät nyt hyviltä. Vasemmassa oli hieman löysyyttä, eli se saattaa palata Kennelliitosta C:nä. Oikea oli arvion mukaan A tai B.
Lonkkien kuvauksessa ilmeni sellainen ongelma, että Manun jalkoja ei saatu taivutettua aivan Kennelliiton vaatimaan asentoon (jossa polvilumpiot pitäisi ilmeisesti olla jotenkin keskellä tai suoraan ylöspäin kuvassa tai jotain muuta vastaavaa). Tämä johtuu siitä että koirilla voi olla hieman erimuotoisia reisiluita eivätkä ne kaikki taivu samoihin asentoihin. Jotkut eläinlääkärit kuulemma taivuttavat jalat sitten puoliksi väkisin vaadittuun asentoon, mutta se voi vaurioittaa joitakin lonkan ligamentteja (tai mitähän kalvoja tai nivelsiteitä ne nyt olikaan..). Eläinlääkäri sanoi että hän ei suostu tätä riskiä ottamaan ja minunkin mielestä se on paras päätös. Jos kuvia ei suostuta arvostelemaan Kennelliitossa, sitten ei, mutta onpahan ainakin itsellä tieto siitä millaiset lonkat Manulta löytyy.
Kyynärissä näkyi hieman löysyyttä, eli ne saattavat tulla ykkösinä takaisin. Lisäksi otettiin epäviralliset selkäkuvat, koska muutamalta münsteriltä on viime aikoina löytynyt ongelmia lannerangan alueelta. Manulla oli kuitenkin selkä ok, joten niinpä vain löytyi Manustakin yksi kohta jossa ei ole vikaa ;) Minusta oli muuten ihanaa kun tuli puhetta jalostuksesta ja sanoin ettei tulisi mieleenkään käyttää näin viallista koiraa jalostukseen, totesi eläinlääkäri etteivät nämä ole vikoja, vaan ”luuston persoonallisuuksia” :D
Tulokset eivät ole siis mitään täydellisiä, mutta parempia kuin mitä odotimme. Ja kaikkein tärkeintä oli tietysti kuulla eläinlääkärin suusta että todennäköisesti Manun luusto tulee kestämään normaalia elämää ja metsästyskoirakäyttöä koko sen elämän ajan. Suuri helpotus, vaikka tietysti voi aina jotain sattua. Helpottavaa kuitenkin tietää ettei siellä ainakaan vielä ole mitään suuria vikoja, nivelrikkoa, ylimääräisiä nikamia tai muuta vastaavaa.
Joten paistaa se aurinko risukasaankin joskus. Palaillaan viikonloppuna, toivottavasti uudempien kuvien merkeissä.

Pulmonaarinen eosinofiilinen syndrooma

Eli ns. PIE -oireyhtymä. Selvisihän se köhän syy…

Kuten olen jo täällä kertonut, Manu on yskinyt joulukuun alusta asti. Joulun aikoihin syötettiin tähän antibioottikuuri, mutta sekään ei auttanut, joten eilen vein Manun tarkempiin tutkimuksiin. Oireiden perusteella lääkäri epäili ensin että Manulla olisi joku vierasesine, esim. tikku, tarttuneena jonnekin ja se yrittäisi sitä yskiä ulos.

Manu rauhoitettiin ja siltä otettiin verinäyte, röntgenkuvat päästä, kaulasta ja rintakehän alueelta, sytologinen näyte henkitorvesta sekä tehtiin vielä hengitysteiden tähystys. Röntgenkuvissa näkyi, että keuhkoissa oli joitakin ”tummentumia” (en nyt enää muista oikeaa termiä) ja lisäksi tähystyksessä löytyi tulehtuneet nielurisat ja äänihuulet sekä limaa henkitorvessa. Kaupan päälle vielä osittainen tracheakollapsi eli henkitorven laskeuma (yskimisestä johtunut). Jippijee…

Eläinlääkärin paperissa lukee, että ”PIE:n aiheuttajaa ei tunneta, mutta sen epäillään olevan jonkin tyyppinen immunologinen yliherkkyysreaktio. PIE aiheuttaa keuhkoputkien sileän lihaksiston pitkäaikaisen tulehdustilan, jolle on tyypillistä köhiminen, liman eritys, vaikeutunut sisään hengitys ja painon aleneminen, sekä ns. sekundääri-infektiona bakterielli keuhkokuume.”

Nyt sitten Manu joutuu taas kortisonikuurille, jotta saadaan tämä tauti taltutettua. Yleensä kuulemma tarvitaan noin kolmen kuukauden kuuri. Lisäksi vielä 2 eri antibioottia bakteeritulehdusten hoitoon. Ikävää, mutta eihän se auta kun antaa lääkkeet ja toivoa että ne auttavat. Hyvä puoli on se, että kun on sentään tiedossa mikä koiraa vaivaa, saatetaan päästä siitä vaivasta joskus eroonkin.

Eläinlääkärin mukaan lähes kaikki hänen näkemänsä PIE -tapaukset ovat metsästyskoirilla, erityisesti kuulemma norjanharmailla. Voi olla, että tauti aiheutuu siitä kun koiralla menee jotakin hengitysteihin tai keuhkoihin, esim. likaista vettä, pölyä tai pieniä roskia. Se voi olla että Manullakin on mennyt jotain keuhkoihin metsäreissuilla, se kun välillä juoksee kuin heikkopäinen ja siinä sammalet lentää ja havunneulaset pöllyää. Toisaalta tauti voi johtua kai muustakin, esim. allergia voi sen laukaista eli vaikea sanoa mistä on tullut. On myös edelleen mahdollista, että jossakin on se vierasesine, koska esim. puutikut eivät röntgenissä näy.

Voi Manu-parkaa, on sillä ollut varmaan kurja olo vaikka onkin vaikuttanut suht normaalilta ja ainakin ulkona hyvin virkeältä. Sisällä se on välillä ollut vähän vaisun oloinen, eikä kyllä ihmekään jos kerran on tulehdusta siellä täällä ja henkitorvi täynnä limaa. Eilen aloitettiin lääkitys ja tänään ei ole ainakaan minun kuullakseni koira yskinyt, vaikka sehän nyt on selvä ettei se vielä parantunut ole. Mutta ehkä jotain parannusta on tilaan jo tullut kuitenkin.

toipilas unten mailla

toipilas unten mailla

Huvittavinta tässä tapahtumassa oli se, kun tulimme kotiin eläinlääkäriltä ja Manu oli vielä ihan tokkurassa rauhoituksesta. Laitoimme sen omalle pedille viltin alle pötköttämään ja menimme laittamaan itselle ruokaa keittiöön. Kohta alkaa kuulua haparoivien askelten ääntä ja pian Manu hoipertelee keittiöön jalat hädin tuskin kantaen viltti vielä selässä roikkuen (ai te teette ruokaa, kyllä määkin jo syömään pystyn). Manun saisi varmaan herätettyä kuolleistakin sillä että menisi vaan keittiöön rapistelemaan jotain…

Nyt kaikki pitää peukkuja, että saadaan (jälleen) Manu kuntoon :)

P.S. En voi tarpeeksi sanoa miten iloinen olen siitä että otettiin Manulle vakuutus heti pentuna. Tästä reissusta lasku n. 370 € ja kun 2-4 viikon päästä pitää viedä kontrollikäynnille, epäilen että lasku tulee olemaan n. 200 €:n luokkaa. Tärkeintä tietysti että koira saadaan kuntoon maksoi mitä maksoi, mutta kyllä se vakuutus vähän lohduttaa näissä tilanteissa.

Kennelyskää?

Manu on edelleen kipeänä. Sillä on nyt kestänyt varmaan puolitoista viikkoa kova köhä. Soitin tänään eläinlääkärille ja kyselin neuvoja. Kuulemma jos kestää yli kaksi viikkoa putkeen, kannattaa viedä tutkittavaksi. Manu on onneksi kuitenkin hyvävointinen muuten, ruoka maistuu entiseen tapaan ja ulkona olisi virtaa vähän turhankin paljon. Eli seuraillaan edelleen tilannetta ja varmaan pitää ensi viikolla käyttää lääkärillä jos ei köhä ala loppua ennen sitä. Liekö sitten kennelyskää liikkeellä, kun tuntuu olevan niin sitkeä tauti?

Nyt ei olla siis puuhattu oikein mitään, kun Manu täytyy pitää levossa. Viikonloppuna oltiin Kontiolahdella käymässä. Manu oli käynyt pissimässä salaa matolle, sisällä siis. Samaan kohtaan tosin oli narttukoira pissannut joskus aiemmin joten selittynee sillä… Yritettiin järjestää koulutustilaisuus siitä, että saikos sisälle merkkailla (kolinapurkki valmiudessa) mutta eihän se tietenkään sitten enää yrittänyt merkata. Lisäksi käytiin hakemassa lisää hevosen jauhelihaa pakastimeen, noin 8 kg taisi siinä olla ja hintaa oli 2 € / kg, mikä ei ole hevosenlihasta mikään paha hinta. Ennen ollaan joskus ostettu niitä Oscarin puolen kilon paketteja, niissä on kilohinta jotain 5,50-6 € välillä muistaakseni tuolla tehtaanmyymälässä.

masentunut pikkumonsteri

masentunut pikkumonsteri

Kotiin tullessa poikettiin vielä Tuusniemen mökillä. Oli kiva huomata, miten hyvin Manu suhtautui siellä vieraina olleisiin lapsiin. Jostain syystä Manu pelkää (ja siksi haukkuu) vanhuksia ja muutenkin etenkin vieraita miehiä saattaa arastella alkuun, mutta lapset on näköjään Manun mielestä mukavia. Tuossa meidän lähellä onkin ala-aste ja usein tulee lenkillä lapsia vastaan, etenkin silloin joskus kun ehtii arkisin päiväsaikaan käydä lenkillä. Kerran nauratti, kun kävelin siitä ohi Manun kanssa ja vastaan tuli ehkä ykkös- tai kakkosluokalla oleva poika. Oli satanut lunta ja Manu oli ihan hepulissa siitä. Se poika vaan huusi minulle: ”Ei se haittaa, meilläkin on villi koira!” :D

Eipä nyt tämän kummempia kuulumisia ole kerrottavaksi. Blogissa varmaan jatkuu hiljaiselo niin kauan kunnes Manu tervehtyy ja voidaan tehdä ja treenailla taas jotain. Toivottavasti päästään pian taas terveiden kirjoihin!