Kuten aiemmin jo kerroin, Manu on syönyt raakaruokaa helmikuusta 2013 lähtien. Jo pentuajoista asti lisäsimme Manun nappuloiden sekaan raakaa lihaa ihan vain siksi, että halusin nostaa ruoan lihapitoisuutta korkeammalle. Mielestäni liha on kaikkein luonnollisinta ja sopivinta ruokaa koiralle. Oman näkemykseni mukaan koira ei tarvitse viljoja tai kasviksia ruokavaliossaan. Tämä ei tarkoita, etteikö koira voisi voida hyvin myös nappula- tai puuropohjaisella ruokinnalla. Tärkeintä on etsiä sellainen ruokavalio, joka omalle koiralle sopii parhaiten.
Manun kanssa kävi niin, että sille puhkesi paha hiivaongelma korviin vuoden 2013 alussa. Hiivalle altistavat usein viljat, jotkut kasvikset ja sokeri ylipäänsä. Minua kiinnosti kokeilla, auttaisiko raakaruokinta hiivaongelmaan ja olisiko sillä muutoin vaikutusta koiran olemukseen.
En mielelläni puhu barffaamisesta, sillä perinteisten, alkuperäisten barffaus -ohjeiden mukaan koiralle tulisi syöttää älyttömät määrät luuta (jopa 60 % ruokamäärästä). Luussa ei ole paljonkaan ravintoaineita (paitsi kalsiumia), joten en näe mitään järkeä niiden syöttämisessä noissa määrin. Tässä on yksi hyvä kirjoitus aiheesta, jos kiinnostaa lukea enemmän. Sanon mieluummin Manun olevan raakaruokinnalla, koska sanana se kuvaa paremmin Manun raakaan lihaan perustuvaa ruokavaliota.
Mitä Manun kuppiin laitetaan?
– Eri eläinten raakoja lihoja, koko- ja jauhelihana. Raaka liha muodostaa ruokavalion perustan. Useimmiten syötetään sikaa, kanaa, kalkkunaa, lammasta ja hevosta, satunnaisesti muitakin. Nauta tulee pian kokeiluun tauon jälkeen. (Testasimme, onko naudan syöttämisellä vaikutusta korvien hiivataipumukseen.)
– Noin kerran viikossa kalaa. Loisvaaran vuoksi järvikalat tarjotaan kypsennettynä tai pidetään pakastimessa riittävän kauan. Olemme ostaneet kauppahallista esimerkiksi säynettä hintaan 1,5 € / kg. Ei paha hinta ollenkaan.
– Kerran viikossa sisäelimiä (maksaa tai munuaista), joiden syöttäminen on olennaista A-vitamiinin vuoksi. Joillekin koirille eivät sisäelimet maistu, mutta Manu tykkää kuin hullu puurosta. Viime aikoina ollaan syötetty broilerin maksaa, koska sitä myydään kätevän kokoisissa möhkäleissä Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälässä, josta useimmiten lihat ostamme.
– Kerran – pari viikkoon luuta. Manu syö luita lähinnä ajankuluksi ja hampaiden puhdistamiseksi, kalsiumin saanti taataan purkista. Tällä tavalla vatsan toiminta pysyy hyvänä. Manu syö useimmiten lampaan rustoluita, koska niitä saamme ilmaiseksi ja ne sopivat hyvin Manun ruoansulatukselle.
– Kananmunia noin 2-4 kpl viikossa. Hyvää ravintoa ja herkkua koiralle! Annan ihan raakana. Kananmunat ovat myös hyvää ”ateriantäytettä” silloin, kun emäntä on unohtanut ottaa tarpeeksi lihaa sulamaan ;)
En ole koskaan punninnut Manun ruokia tai muutenkaan niitä kovin tarkkaan annostellut. Välillä Manu saa isomman annoksen ja sitten vastaavasti pienemmän vaikka seuraavana päivänä. Määrät vaihtelevat varmaankin noin 250 ja 450 gramman välillä päivittäin. Tarkkailen rasvakerrosta koiran kylkiluiden päällä ja muuttelen ruokintaa sen mukaan.

Possun jauhelihaa, muikku, kananmuna ja puolukoita (Manu tykkää puolukoista ja ne eivät villitse hiivaongelmaa happamina marjoina, tosin mitenkään säännöllisesti ei marjoja syötetä muutenkaan).
Mitä lisäravinteita?
Vaikka hyvä ruokintatapa onkin, myös raakaruokinnalla voi saada koiralle puutoksia aikaan. Sen takia on tärkeää varmistaa ainakin tiettyjen ravintoaineiden saanti oman koiran kohdalla. Purkista Manulle annetaan:
– Kalsiumia, edellä mainituista syistä.
– D-vitamiinia siksi, että kalaa pitäisi syöttää koiralle paljon enemmän jotta se saisi riittävästi D:tä eikä meidän lompakolle sovi syöttää koiralle lohta tai silakkaa useita kertoja viikossa. Koirat eivät ilmeisesti myöskään saa D-vitamiinia auringosta niin kuin ihmiset. D-vitamiini on koirallekin olennainen mm. kalsiumin imeytymisen kannalta.
– E-vitamiinia siksi, että käytännössä kaikki Manun ruoka on pakastettu ja pakastus tuhoaa tai ainakin vaikuttaa heikentävästi ruoassa olevaan E-vitamiiniin.
– B-vitamiinivalmistetta syötän ”varmuuden vuoksi”. Kun tein laskelmia Manun ruokavaliosta ja siitä saatavista vitamiineista, jäi vähän epäselväksi saako se riittävästi B:tä. B-vitamiinit ovat vesiliukoisia, joten yliannostusta tuskin saa aikaan.
– Merilevästä koira saa useita kivennäisaineita (mm. jodi, rauta ja kupari). Jotkut myös väittävät, että merilevän syöttäminen auttaa estämään hammaskiven muodostumista. Itse en ole tätä vaikutusta huomannut. En koe merilevän syöttämistä mitenkään välttämättömäksi ja voi olla että jatkossa syötän sitä vain kausittain.
– Sinkkiä koira saa lihasta, mutta voi olla niin ettei ruokaa voida antaa niin suuria määriä, että sinkin tarve täyttyisi. Sinkki vaikuttaa mm. ihon ja turkin kuntoon. Manun kohdalla olen epäillyt liian vähäistä sinkin saantia suht helposti halkeilevien anturoiden ja (mielestäni) hieman kaljujen silmänympärysten takia. Siksi lisään ruokaan sinkkivalmistetta, joka on lisäravinteena kohtuullisen turvallinen (yliannostusta vaikea aiheuttaa).
– Öljyä omega 3 ja omega 6 -rasvahappojen takia. Meillä on nyt ollut käytössä Agrimarketin öljy, jatkossa aion ostaa puhdasta lohiöljyä.
– Seleeniä syötän harvakseltaan kuureittain siksi, että pohjois-eurooppalainen ruoka on seleeniköyhää (ellei siihen ole erikseen lisätty sitä) maaperästä johtuen. Seleeni voi aiheuttaa myrkytyksen joten sen annostuksen kanssa täytyy olla tarkkaavainen.
Joku voi miettiä, että onpahan pitkä lista, mutta muistakaa että on ne nappulatkin vitaminoitu. Voisin myös huomauttaa, että en joka päivä ala mittalusikan kanssa laskemaan että ”tuosta D:tä, sitten E:tä ja sitten ne 10 muuta..”, vaan useimmat hoituvat helposti 1 tabletilla viikossa.

Hevosenlihaköntti odottamassa paloittelua.
Mitä se maksaa?
Laskeskelin ruokinnasta aiheutuneita kuluja viimeisen 5 kuukauden ajalta. Tulos oli noin 40 € / kk. Oikea summa voi olla hieman vähemmän, koska ostamme usein samalla koulutusnameja ym. ei-välttämättömiä herkkuja koiralle enkä ole niitä kirjanpidossa eritellyt ”oikeasta” ruoasta. Ostimme myös tuon 5 kk:n aikana esimerkiksi ison määrän hevosenlihaa, jota on edelleen jäljellä. Toisaalta laskuista puuttuvat edellä luetellut lisät, joista aiheutunee muutaman euron lisäkulu per kuukausi. Kananmunatkin puuttuvat laskuista, luulen että niistä tulee jokunen kymppi vuodessa. Kustannukset ovat todennäköisesti siinä 30 ja 40 euron välillä kuukausitasolla tuolla hieman yli 20-kiloisella koiralla.
Kannattaa tietenkin hyödyntää kaikki ilmaiseksi tai edullisesti saatava liha. Esimerkiksi hirvijahdista Olavi toi viime vuonna monta kiloa hirven sydäntä ja maksaa. Sorsajahdista saatiin iso rasiallinen kivipiiroja, sydämiä ja maksoja. Lisäksi perhepiiristä olemme saaneet ilmaiseksi lampaanlihaa ja -luita. Esimerkiksi juuri lampaanliha on aika hinnoissaan koirankin ruuissa (Lemmikki Oy:lla 2,95 € / 500 g:n paketti) joten ilomielin hyödynnämme nämä mahdollisuudet.
Plussat ja miinukset
+ Koira voi hyvin. Sen vatsa toimii, turkki kiiltää ja hiivaongelmat pysyvät kurissa.
+ Ruoka maistuu koiralle hyvin, osaksi johtuu varmaan myös siitä että ruokakupin sisältö vaihtelee päivittäin eikä siihen pääse kyllästymään.
+ Taajamassa asuessa plussaa myös pienemmät ja normaalia vähemmän haisevat jätökset, ne kun on kerättävä.
+ Vatsan ”kestävyys”. Manulla ei mene maha kovin helposti sekaisin, vaikka se söisikin ulkoa jotain epämääräistä.
+ Itse tiedän melko tarkkaan mitä koira syö, jos vertaa niihin aikoihin kun syötimme nappuloita. Ruoassa ei ole esimerkiksi lisä- tai säilöntäaineita.
+ Koiran hampaat pysyvät todennäköisesti puhtaampina, ainakin jos verrataan turvotettua nappulaa syövään koiraan.
– Ruoat säilytettävä kylmässä, mikä on joskus hankalaa reissatessa. Lihat pitää myös muistaa ottaa ajoissa sulamaan.
– Vaatii pakastintilaa, ellei halua rampata kaupassa jatkuvasti. Meillä on erikseen Manun ruokia varten 200 litran pakastin.
– Raakaruokinta vaatii viitseliäisyyttä myös tiedonhankinnan suhteen. Esimerkiksi täytyy tarkistaa, saako koira tarpeeksi vitamiineja. Nappulat ovat helpompia syöttää.
– Hinta. Tulee todennäköisesti vähän kalliimmaksi kuin nappularuokinta.
– Ajoittaiset hajuhaitat…. Lähinnä tarkoitan vaikka sitä hetkeä kun avaan minigrippipussin jossa on sulatettua lampaanmaksaa. Ei hivele nenää. (Myös ajoittaiset näköhaitat, esim. porsaan kieltä syöttäessä).

Hevosen jauhelihaa, possun sydäntä, kalkkilisä ja merilevää.
Minun mielestä koiran hyvä vointi ja se, että on löytynyt sille sopiva ruokintapa, on niin iso plussa että sen takia kestää kaikki raakaruokinnan hankaluudet ja huonot puolet. Jos Manulla ei olisi taipumusta hiivaan, voi olla että syöttäisimme nappuloita esim. reissuissa ollessa koska olisihan se helpompaa. Mutta toisaalta ei ole mitään ongelmaa jatkaa näinkään.
Jos suunnittelee raakaruokintaan siirtymistä, niin suosittelen hankkimaan tietoa ettei mene vahingossa ojasta allikkoon. Raakaruokinta onnistuu toki myös esimerkiksi MUSH:in pötköillä, joissa on laskettu valmiiksi koiran ravintoaineisiin liittyvät tarpeet. Tällä keinolla raakaruokinta tulee kuitenkin aika kalliiksi ellei kyseessä ole ihan pieni koira. En väitä että Manunkaan ruokinta olisi vielä optimaalinen, koska hankin itsekin koko ajan lisää tietoa koiran ruokinnasta ja tarpeista. Yksi tutustumisen arvoinen sivusto on esimerkiksi Katiska.