Ensimmäinen marraskuuta

(Onpahan omaperäinen otsikko, mutta parempaakaan en keksi tähän hätään.) Ajattelin kirjoitella nopeasti meidän kuulumisia. Viime aikoina koiraharrastus on jäänyt vähemmälle huomiolle, kun on ollut muita kiireitä, eikä olla esim. treenattu oikein mitään muuta kuin pari kertaa perusnoutoja ja eteen-käskyä.

Manu on ollut ihan hyvässä kunnossa viime aikoina. Kortisonia ollaan syötetty vielä 2,5 mg päivittäin ja näyttää siltä että Manu sitä joutuukin syömään lopun ikäänsä. Nyt yskä on kuitenkin taas hävinnyt, joten pian varmaan etsimme kokeilemalla sen pienimmän mahdollisen annostuksen, millä Manu pysyy oireettomana. Ennen edellistä lopetusyritystä se pärjäsi ihan hyvin 2,5 mg / joka toinen päivä joten voi olla että siihen se annostus asetetaan eikä enää testailla uudelleen. Vaikuttaa siltä, että PIE on ja pysyy :/

Olavi oli hirvestysreissullaan myös lampaanteurastushommissa ja Manu saikin sieltä mieluisia tuliaisia:

Laaduntarkastaja hyväksyy

Eli parikymmentä kiloa lampaanlihaa pakastimeen. Nyt taas kelpaa ja lihat riittänevät kevääseen asti muiden ruokien ohella. Kiitos taas appiukolle lampaiden uhraamisesta!

Manu jostain syystä oksentaa joskus ruokansa, jos liha on liian isoissa palasissa. Siksi olikin taas paljon paloittelemista meille kädellisille tässä lihalähetyksessä. Manu olisi toki mielellään avustanut hommassa…

Manun ruokintakin on vakiintunut omille urilleen. Kesäisen kokeilun jälkeen on selvää, että naudanlihan syöttäminen aiheuttaa heti hiivan puhkeamisen Manun korviin, joten se on jätetty kokonaan pois ruokavaliosta. Manulle menee enimmäkseen possun- ja lampaanlihaa, sivussa myös kanaa, kalkkunaa, hevosta, kalaa, kananmunaa ja joskus harvakseltaan jotain muuta, esim. hirvenlihaa. Olavin äskettäin kaatamasta hirvestä tehtiin Manulle sisäelinseosta (sydän + maksa). Lisinä syötetään kalkkia, kalaöljyä, D-, E- ja B-vitamiinia, sinkkiä, seleeniä, magnesiumia ja suolaa.

Tuli muuten tuosta hirvenlihan syöttämisestä mieleen sellainen juttu, että kannattaa muistaa ekinokokkiriski, mikäli raakaa hirvenlihaa (erityisesti sisäelimiä) koiralleen syöttää. Eviran sivustolla todetaan, että:

”Ihmisille suurimman tartuntavaaran aiheuttaa ekinokokkia kantava kotikoira. Ihmistartuntojen ennaltaehkäisyssä onkin olennaista estää koirien tartunnat. Suomessa koirille ei pidä syöttää raakoja hirven sisäelimiä, etenkään keuhkoja. Metsästettyjen hirvien keuhkot tulisi hävittää niin, etteivät sudet ja ketut pääse niihin käsiksi. Metsästyskoirat tulee lääkitä heisimatoihin tehoavalla lääkkeellä metsästyskauden jälkeen ja myös ennen sitä.”

Kysyimme tästä asiasta muutama vuosi takaperin Eviran tutkijalta, kun halusimme Manulle herkuksi kuivata hirven maksaa. Saimme vastauksen, jossa hän totesi, että ekinokokkirakkulat ovat hirvessä lähes yksinomaan keuhkoissa, hyvin harvoin muissa elimissä. Jos esimerkiksi maksaa kuivaa koiralle ja lihanpala on täysin kuivunut, ei pitäisi olla mahdollista että siinä olisi voinut säilyä ekinokokin tai muunkaan heisimadon toukkia elävänä. Myös pakastus tappaa madot ja niiden toukat, kunhan liha on ollut kunnolla jäässä, mieluummin viikkoja kuin päiviä varmuuden vuoksi. Lihattomissa luissa ei pitäisi olla heisimatotartunnan vaaraa koiralle.

Lisäksi tuolla aiemmin mainitulla Eviran sivulla todetaan, että Suomessa hirviekinokokkia on tähän mennessä tavattu Itä-Lapista, Kuusamosta, Kainuusta ja Pohjois-Karjalasta. Me olemme Manulle ihan hyvillä mielin syöttäneet raakojakin hirven sisäelimiä, joskin pakastimen kautta ja nämä hirvet on kaadettu tuolta Satakunta/Häme -akselilta. Mutta tämä kannattaa kuitenkin pitää mielessä, jos on tapana ollut syöttää hirven roippeita koiralleen.

Nyt on koira kirjoittelun lomassa ruokittu ja voidaan istahtaa illaksi telkkarin ääreen. Huomenna, mikäli keli niin suo, ajattelin ulkoiluttaa kameraa ja toivottavasti siitä joku otos saadaan tännekin asti.

Pakastimen inventaario

Tänään tein arkeologista kaivausta muistuttavan tutkimusretken Manun pakastimen uumeniin. Manun pakastin tarkoittaa arkkupakastinta, jossa säilytämme Manun raakaruokia ja noutolintuja. Pakastin oli niin epäjärjestyksessä, että tuntui ettei sieltä löydy mitään ruokaa koiralle. Mutta sieltähän löytyi loppujen lopuksi vaikka mitä. Jos raakaruokinta kiinnostaa, niin tästä saa vähän osviittaa siitä mitä me koiralle syötämme:

16 x 500 g paketteja Oscarin jauhelihaa (broileri & possu)

4 x 500 g pakettia Maukas-kuutioita (broileri, kalkkuna, lohi)

sekalaisia Oscar-tuotteita: broilerinmaksakuutioita, jauhettua lohta yksi pötkö, possun kieltä

hevosenliha on käynyt vähiin: enää yksi jauhelihaköntti ja yksi kokolihapala

hyvin epämääräistä hirvenlihaa kolmisen kiloa, ties miltä vuodelta? rasiassa vähän paistettua lihaa

ilahduttavin löytö: 4 noin puolen kilon pakettia lampaan palalihaa, luulin että nämä kaikki oli jo syötetty aikaa sitten

lampaan selkäranka, jota emme ole muistaneet ottaa mökille järsittäväksi

lisää lampaan luita, lähinnä kylkiluita, parisen kiloa

kalaa: haukea, ahvenia, särkiä ym. itse ongittua, myös pari kiloa

ja tässä ylitarkastaja valvomassa toimintaa, viereisissä pusseissa epämääräinen lajitelma noutolintuja ja piisaminnahkoja

Loppupäätelmä oli se, että on sille koiralle muutakin ruokaa siellä pakastimessa kuin noita Oscarin jauhelihoja. Ja että sisäelimiä pitäisi käydä ostamassa, niitä kun täytyy viikoittain syöttää A-vitamiinin riittävän saannin turvaamiseksi. Muuten voisi syötellä nuo vanhat ensin pois ja katsoa sitten, mitä tarvitsee ostaa. Nyt syksyllä todennäköisesti teurastetaan taas lammas Manulle ruuaksi, joten pitää varmaan säästää sitäkin varten tilaa pakastimeen.

Muuten meille kuuluu ihan hyvää tällä hetkellä. Manun lääkitystä on kokeiltu nyt annostuksella 2,5 mg kortisonia joka kolmas päivä ja ihan ok tuntuu menevän. Ainakaan ei ole mitenkään lisääntynyt tuo yskintä tähän mennessä. Ja koiralla on taas paljon enemmän virtaa. Metsäkanalinnustus alkoikin jo, mitään suurempaa menestystä ei ole vielä tullut mutta Olavi saa itse kirjoitella aiheesta lisää. Palataan asiaan!

Manun työviikonloppu

Viikonloppuna oltiin Nokialla lampaanteurastushommissa. Tämä tarkoitti, että Manulla oli koko viikonlopun pituinen työvuoro. Piti silmä kovana seurata, että meneekö paloittelu kaikkien sääntöjen mukaan. Myös nylkemisessä olisi ollut yksi innokas apuri tarjolla mutta piti vähän hillitä menoa.

virallinen valvoja hyväksyy

Kahdesta pienehköstä pässistä saatiin yksi kaupan muovipussillinen lihaa Manulle, kun osa meni ihmisen ruuaksi. Riittänee pariksi kuukaudeksi muun ruuan ohessa.
Ensi viikolla on jännittävää ohjelmaa tiedossa, kun mennään eläinlääkärille kontrollikäynnille. Toivotaan, että koira on sisäpuoleltakin jo paremmassa kunnossa, ei se ainakaan ole enää yskinyt. Lisäksi samassa rauhoituksessa otetaan viralliset luustokuvat lonkista ja kyynäristä. Jännittää, että mitähän yllätyksiä sieltä löytyy…

Illan menu: uunisärkeä

Käytiin tuossa yksi päivä Kuopion kauppahallissa tarkastamassa kalakauppiaiden tarjonta. Manulle ei ole mikään välttämättömyys syöttää kalaa, koska se saa päivittäin kalaöljyä ja lisäksi D-vitamiinivalmistetta annetaan myös erikseen. Kala on kumminkin ihan hyvää vaihtelua punaiselle lihalle ja myös suhteellisen vähärasvaista ruokaa.
Koska emme ole mitään Wahlroosseja, ostamme yleensä Manulle jotakin ”roskakalaa”, kuten esim. lahnaa, särkeä jne. Tällä kertaa tarjolla oli pieniä särkiä hintaan 2,5 € / kg ja ostettiin niitä kolmisen kiloa. Ei tarvitse sitten ihan heti taas käydä kalaostoksilla.
Ja kaikki varmaan tietää ettei järvikalaa kannata syöttää raakana, koska siitä voi saada (muistaakseni) heisimatoja, joihin eivät tehoa kaikki matokuurit. Kala pitää ainakin pakastaa kunnolla ennen koiralle antamista. Me olemme yleensä kypsentäneet kalan ja sitten pakastaneet pienissä annospusseissa, koska Manun maha tuntuu kestävän paremmin kypsennettyä kalaa.
Kypsennys ei vaadi erityisemmin ponnisteluja, eikun pellille ja uuniin joksikin aikaa:

Manun herkkua

Kaloista ei välttämättä tarvitse poistaa ruotoja tai sisälmyksiä, ainakaan noista pienistä ei olla niitä jaksettu poistaa. Mutta jos ahvenia syöttää (meidänkin ostamien särkien seasta niitä löytyi), suosittelen poistamaan selkäevän varmuuden vuoksi. Paitsi pienillä ahvenilla se nyt on ihan pehmeä vielä.
Ainut ”uunisärkireseptin” huono puoli oli hajuhaitat, jotka ainakin itseäni häiritsivät kun en kalan hajusta tykkää muutenkaan. Mutta tämä ei ollut mitään verrattuna siihen kun kerran kuivatimme hirven maksaa sellaisessa sieni/marjakuivurissa. No, virheistä oppii ja niin edelleen…
Nyt on taas kalaa koiralle pakkasessa ja ensimmäinen satsi menikin jo heti valmistuksen jälkeen. Pakastimen ruokatilanne on muuten ehkä hieman huono, lampaanliha on valitettavasti loppunut joten pääasiassa nyt syötetään hevosta ja siihen lisäksi possun tai kalkkunan jauhelihaa. Tekisi mieli tilata Manulle esim. poroa tai jotain muuta sellaista mitä ei olla paljoa vielä syötetty. Pitänee tutkailla Kennelrehun nettisivuja!

Kennelyskää?

Manu on edelleen kipeänä. Sillä on nyt kestänyt varmaan puolitoista viikkoa kova köhä. Soitin tänään eläinlääkärille ja kyselin neuvoja. Kuulemma jos kestää yli kaksi viikkoa putkeen, kannattaa viedä tutkittavaksi. Manu on onneksi kuitenkin hyvävointinen muuten, ruoka maistuu entiseen tapaan ja ulkona olisi virtaa vähän turhankin paljon. Eli seuraillaan edelleen tilannetta ja varmaan pitää ensi viikolla käyttää lääkärillä jos ei köhä ala loppua ennen sitä. Liekö sitten kennelyskää liikkeellä, kun tuntuu olevan niin sitkeä tauti?

Nyt ei olla siis puuhattu oikein mitään, kun Manu täytyy pitää levossa. Viikonloppuna oltiin Kontiolahdella käymässä. Manu oli käynyt pissimässä salaa matolle, sisällä siis. Samaan kohtaan tosin oli narttukoira pissannut joskus aiemmin joten selittynee sillä… Yritettiin järjestää koulutustilaisuus siitä, että saikos sisälle merkkailla (kolinapurkki valmiudessa) mutta eihän se tietenkään sitten enää yrittänyt merkata. Lisäksi käytiin hakemassa lisää hevosen jauhelihaa pakastimeen, noin 8 kg taisi siinä olla ja hintaa oli 2 € / kg, mikä ei ole hevosenlihasta mikään paha hinta. Ennen ollaan joskus ostettu niitä Oscarin puolen kilon paketteja, niissä on kilohinta jotain 5,50-6 € välillä muistaakseni tuolla tehtaanmyymälässä.

masentunut pikkumonsteri

Kotiin tullessa poikettiin vielä Tuusniemen mökillä. Oli kiva huomata, miten hyvin Manu suhtautui siellä vieraina olleisiin lapsiin. Jostain syystä Manu pelkää (ja siksi haukkuu) vanhuksia ja muutenkin etenkin vieraita miehiä saattaa arastella alkuun, mutta lapset on näköjään Manun mielestä mukavia. Tuossa meidän lähellä onkin ala-aste ja usein tulee lenkillä lapsia vastaan, etenkin silloin joskus kun ehtii arkisin päiväsaikaan käydä lenkillä. Kerran nauratti, kun kävelin siitä ohi Manun kanssa ja vastaan tuli ehkä ykkös- tai kakkosluokalla oleva poika. Oli satanut lunta ja Manu oli ihan hepulissa siitä. Se poika vaan huusi minulle: ”Ei se haittaa, meilläkin on villi koira!” :D

Eipä nyt tämän kummempia kuulumisia ole kerrottavaksi. Blogissa varmaan jatkuu hiljaiselo niin kauan kunnes Manu tervehtyy ja voidaan tehdä ja treenailla taas jotain. Toivottavasti päästään pian taas terveiden kirjoihin!

Väsymystä ilmassa

Meillä oli aika rankka viikonloppu. Matkustimme Olavin kotiseuduille hirvijahdin aloitusta varten. Tautimagneetillemme eli Manulle tuli joku hyvin ärhäkkä mahatauti joka kesti sitten perjantaista tähän päivään asti. Ei auttanut edes Canikur, mikä yleensä on tehonnut nopeasti. Itsellä on melko väsynyt olo, kun on nukkunut huonosti ja juossut käyttämässä koiraa ulkona yötä päivää viimeiset 4 vuorokautta.
Tänään sitten vietiin Manu lääkärille, kun ei tuntunut tauti helpottavan. Antibioottikuurihan sieltä saatiin, ilmeisesti koiralla on suolistotulehdus. Nyt on kuulemma paljon liikkeellä jotakin koirien tarttuvaa virustautia, mikä tällaista aiheuttaa. Nyt vaikuttaa, että antibiootti rupesi heti helpottamaan Manun oloa ja jospa saataisiin vaikka nukuttuakin ensi yönä. Kukahan muuten kehittelisi jonkinlaisen bonuskorttijärjestelmän eläinlääkärille? Sen verran ollaan jo kanta-asiakkaita…

viikatemieheltä pelastuneet

Muuta ohjelmaa viikonlopussa oli lampaan teurastus jotta saatiin täytettä Manun pakastimeen. Yllätin muuten itsenikin, kun olin mukana suolistamassa ja nylkemässä lammasta. Poistuin paikalta vain lopetuksen ajaksi. En pökertynyt enkä edes itkenyt (paitsi ihan vähän). Noin 20 kiloa tuli lihaa ja luita Manulle ja jokunen kilo jäi luita vielä muille annettavaksi. Eli kiitokset vaan appiukolle lampaan ”uhraamisesta”!
Nyt on esimerkiksi kylkiluusiivuja pakkasessa:

Manulle sitä illallista

Eipä nyt tule mieleen mitään järkevää, mitä tänne voisi vielä kirjoitella viime aikojen kuulumisista. Pitäisi saada hyvät yöunet, että rupeaisi ajatus taas kulkemaan. Ensi viikonloppuna on suunnitelmissa mennä Tuusniemen mökille ja Olavi meinaa lähteä linnustamaan, jos vaan saadaan Manu terveeksi.

Raakaruokinta

Kuten aiemmin jo kerroin, Manu on syönyt raakaruokaa helmikuusta 2013 lähtien. Jo pentuajoista asti lisäsimme Manun nappuloiden sekaan raakaa lihaa ihan vain siksi, että halusin nostaa ruoan lihapitoisuutta korkeammalle. Mielestäni liha on kaikkein luonnollisinta ja sopivinta ruokaa koiralle. Oman näkemykseni mukaan koira ei tarvitse viljoja tai kasviksia ruokavaliossaan. Tämä ei tarkoita, etteikö koira voisi voida hyvin myös nappula- tai puuropohjaisella ruokinnalla. Tärkeintä on etsiä sellainen ruokavalio, joka omalle koiralle sopii parhaiten.
Manun kanssa kävi niin, että sille puhkesi paha hiivaongelma korviin vuoden 2013 alussa. Hiivalle altistavat usein viljat, jotkut kasvikset ja sokeri ylipäänsä. Minua kiinnosti kokeilla, auttaisiko raakaruokinta hiivaongelmaan ja olisiko sillä muutoin vaikutusta koiran olemukseen.
En mielelläni puhu barffaamisesta, sillä perinteisten, alkuperäisten barffaus -ohjeiden mukaan koiralle tulisi syöttää älyttömät määrät luuta (jopa 60 % ruokamäärästä). Luussa ei ole paljonkaan ravintoaineita (paitsi kalsiumia), joten en näe mitään järkeä niiden syöttämisessä noissa määrin. Tässä on yksi hyvä kirjoitus aiheesta, jos kiinnostaa lukea enemmän. Sanon mieluummin Manun olevan raakaruokinnalla, koska sanana se kuvaa paremmin Manun raakaan lihaan perustuvaa ruokavaliota.

Mitä Manun kuppiin laitetaan?
– Eri eläinten raakoja lihoja, koko- ja jauhelihana. Raaka liha muodostaa ruokavalion perustan. Useimmiten syötetään sikaa, kanaa, kalkkunaa, lammasta ja hevosta, satunnaisesti muitakin. Nauta tulee pian kokeiluun tauon jälkeen. (Testasimme, onko naudan syöttämisellä vaikutusta korvien hiivataipumukseen.)
– Noin kerran viikossa kalaa. Loisvaaran vuoksi järvikalat tarjotaan kypsennettynä tai pidetään pakastimessa riittävän kauan. Olemme ostaneet kauppahallista esimerkiksi säynettä hintaan 1,5 € / kg. Ei paha hinta ollenkaan.
– Kerran viikossa sisäelimiä (maksaa tai munuaista), joiden syöttäminen on olennaista A-vitamiinin vuoksi. Joillekin koirille eivät sisäelimet maistu, mutta Manu tykkää kuin hullu puurosta. Viime aikoina ollaan syötetty broilerin maksaa, koska sitä myydään kätevän kokoisissa möhkäleissä Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälässä, josta useimmiten lihat ostamme.
– Kerran – pari viikkoon luuta. Manu syö luita lähinnä ajankuluksi ja hampaiden puhdistamiseksi, kalsiumin saanti taataan purkista. Tällä tavalla vatsan toiminta pysyy hyvänä. Manu syö useimmiten lampaan rustoluita, koska niitä saamme ilmaiseksi ja ne sopivat hyvin Manun ruoansulatukselle.
– Kananmunia noin 2-4 kpl viikossa. Hyvää ravintoa ja herkkua koiralle! Annan ihan raakana. Kananmunat ovat myös hyvää ”ateriantäytettä” silloin, kun emäntä on unohtanut ottaa tarpeeksi lihaa sulamaan ;)
En ole koskaan punninnut Manun ruokia tai muutenkaan niitä kovin tarkkaan annostellut. Välillä Manu saa isomman annoksen ja sitten vastaavasti pienemmän vaikka seuraavana päivänä. Määrät vaihtelevat varmaankin noin 250 ja 450 gramman välillä päivittäin. Tarkkailen rasvakerrosta koiran kylkiluiden päällä ja muuttelen ruokintaa sen mukaan.

Possun jauhelihaa, muikku, kananmuna ja puolukoita (Manu tykkää puolukoista ja ne eivät villitse hiivaongelmaa happamina marjoina, tosin mitenkään säännöllisesti ei marjoja syötetä muutenkaan).

Mitä lisäravinteita?
Vaikka hyvä ruokintatapa onkin, myös raakaruokinnalla voi saada koiralle puutoksia aikaan. Sen takia on tärkeää varmistaa ainakin tiettyjen ravintoaineiden saanti oman koiran kohdalla. Purkista Manulle annetaan:
– Kalsiumia, edellä mainituista syistä.
– D-vitamiinia siksi, että kalaa pitäisi syöttää koiralle paljon enemmän jotta se saisi riittävästi D:tä eikä meidän lompakolle sovi syöttää koiralle lohta tai silakkaa useita kertoja viikossa. Koirat eivät ilmeisesti myöskään saa D-vitamiinia auringosta niin kuin ihmiset. D-vitamiini on koirallekin olennainen mm. kalsiumin imeytymisen kannalta.
– E-vitamiinia siksi, että käytännössä kaikki Manun ruoka on pakastettu ja pakastus tuhoaa tai ainakin vaikuttaa heikentävästi ruoassa olevaan E-vitamiiniin.
– B-vitamiinivalmistetta syötän ”varmuuden vuoksi”. Kun tein laskelmia Manun ruokavaliosta ja siitä saatavista vitamiineista, jäi vähän epäselväksi saako se riittävästi B:tä. B-vitamiinit ovat vesiliukoisia, joten yliannostusta tuskin saa aikaan.
– Merilevästä koira saa useita kivennäisaineita (mm. jodi, rauta ja kupari). Jotkut myös väittävät, että merilevän syöttäminen auttaa estämään hammaskiven muodostumista. Itse en ole tätä vaikutusta huomannut. En koe merilevän syöttämistä mitenkään välttämättömäksi ja voi olla että jatkossa syötän sitä vain kausittain.
– Sinkkiä koira saa lihasta, mutta voi olla niin ettei ruokaa voida antaa niin suuria määriä, että sinkin tarve täyttyisi. Sinkki vaikuttaa mm. ihon ja turkin kuntoon. Manun kohdalla olen epäillyt liian vähäistä sinkin saantia suht helposti halkeilevien anturoiden ja (mielestäni) hieman kaljujen silmänympärysten takia. Siksi lisään ruokaan sinkkivalmistetta, joka on lisäravinteena kohtuullisen turvallinen (yliannostusta vaikea aiheuttaa).
– Öljyä omega 3 ja omega 6 -rasvahappojen takia. Meillä on nyt ollut käytössä Agrimarketin öljy, jatkossa aion ostaa puhdasta lohiöljyä.
– Seleeniä syötän harvakseltaan kuureittain siksi, että pohjois-eurooppalainen ruoka on seleeniköyhää (ellei siihen ole erikseen lisätty sitä) maaperästä johtuen. Seleeni voi aiheuttaa myrkytyksen joten sen annostuksen kanssa täytyy olla tarkkaavainen.
Joku voi miettiä, että onpahan pitkä lista, mutta muistakaa että on ne nappulatkin vitaminoitu. Voisin myös huomauttaa, että en joka päivä ala mittalusikan kanssa laskemaan että ”tuosta D:tä, sitten E:tä ja sitten ne 10 muuta..”, vaan useimmat hoituvat helposti 1 tabletilla viikossa.

Hevosenlihaköntti odottamassa paloittelua.

Mitä se maksaa?
Laskeskelin ruokinnasta aiheutuneita kuluja viimeisen 5 kuukauden ajalta. Tulos oli noin 40 € / kk. Oikea summa voi olla hieman vähemmän, koska ostamme usein samalla koulutusnameja ym. ei-välttämättömiä herkkuja koiralle enkä ole niitä kirjanpidossa eritellyt ”oikeasta” ruoasta. Ostimme myös tuon 5 kk:n aikana esimerkiksi ison määrän hevosenlihaa, jota on edelleen jäljellä. Toisaalta laskuista puuttuvat edellä luetellut lisät, joista aiheutunee muutaman euron lisäkulu per kuukausi. Kananmunatkin puuttuvat laskuista, luulen että niistä tulee jokunen kymppi vuodessa. Kustannukset ovat todennäköisesti siinä 30 ja 40 euron välillä kuukausitasolla tuolla hieman yli 20-kiloisella koiralla.
Kannattaa tietenkin hyödyntää kaikki ilmaiseksi tai edullisesti saatava liha. Esimerkiksi hirvijahdista Olavi toi viime vuonna monta kiloa hirven sydäntä ja maksaa. Sorsajahdista saatiin iso rasiallinen kivipiiroja, sydämiä ja maksoja. Lisäksi perhepiiristä olemme saaneet ilmaiseksi lampaanlihaa ja -luita. Esimerkiksi juuri lampaanliha on aika hinnoissaan koirankin ruuissa (Lemmikki Oy:lla 2,95 € / 500 g:n paketti) joten ilomielin hyödynnämme nämä mahdollisuudet.

Plussat ja miinukset
+ Koira voi hyvin. Sen vatsa toimii, turkki kiiltää ja hiivaongelmat pysyvät kurissa.
+ Ruoka maistuu koiralle hyvin, osaksi johtuu varmaan myös siitä että ruokakupin sisältö vaihtelee päivittäin eikä siihen pääse kyllästymään.
+ Taajamassa asuessa plussaa myös pienemmät ja normaalia vähemmän haisevat jätökset, ne kun on kerättävä.
+ Vatsan ”kestävyys”. Manulla ei mene maha kovin helposti sekaisin, vaikka se söisikin ulkoa jotain epämääräistä.
+ Itse tiedän melko tarkkaan mitä koira syö, jos vertaa niihin aikoihin kun syötimme nappuloita. Ruoassa ei ole esimerkiksi lisä- tai säilöntäaineita.
+ Koiran hampaat pysyvät todennäköisesti puhtaampina, ainakin jos verrataan turvotettua nappulaa syövään koiraan.

– Ruoat säilytettävä kylmässä, mikä on joskus hankalaa reissatessa. Lihat pitää myös muistaa ottaa ajoissa sulamaan.
– Vaatii pakastintilaa, ellei halua rampata kaupassa jatkuvasti. Meillä on erikseen Manun ruokia varten 200 litran pakastin.
– Raakaruokinta vaatii viitseliäisyyttä myös tiedonhankinnan suhteen. Esimerkiksi täytyy tarkistaa, saako koira tarpeeksi vitamiineja. Nappulat ovat helpompia syöttää.
– Hinta. Tulee todennäköisesti vähän kalliimmaksi kuin nappularuokinta.
– Ajoittaiset hajuhaitat…. Lähinnä tarkoitan vaikka sitä hetkeä kun avaan minigrippipussin jossa on sulatettua lampaanmaksaa. Ei hivele nenää. (Myös ajoittaiset näköhaitat, esim. porsaan kieltä syöttäessä).

Hevosen jauhelihaa, possun sydäntä, kalkkilisä ja merilevää.

Minun mielestä koiran hyvä vointi ja se, että on löytynyt sille sopiva ruokintapa, on niin iso plussa että sen takia kestää kaikki raakaruokinnan hankaluudet ja huonot puolet. Jos Manulla ei olisi taipumusta hiivaan, voi olla että syöttäisimme nappuloita esim. reissuissa ollessa koska olisihan se helpompaa. Mutta toisaalta ei ole mitään ongelmaa jatkaa näinkään.
Jos suunnittelee raakaruokintaan siirtymistä, niin suosittelen hankkimaan tietoa ettei mene vahingossa ojasta allikkoon. Raakaruokinta onnistuu toki myös esimerkiksi MUSH:in pötköillä, joissa on laskettu valmiiksi koiran ravintoaineisiin liittyvät tarpeet. Tällä keinolla raakaruokinta tulee kuitenkin aika kalliiksi ellei kyseessä ole ihan pieni koira. En väitä että Manunkaan ruokinta olisi vielä optimaalinen, koska hankin itsekin koko ajan lisää tietoa koiran ruokinnasta ja tarpeista. Yksi tutustumisen arvoinen sivusto on esimerkiksi Katiska.

Uudet MUSH B.A.R.F. Vaisto -ateriat

Manu on syönyt pelkkää raakaruokaa kohta 7 kuukauden ajan. Halusimme lopettaa nappuloiden syöttämisen, kun Manulle tuli korvaongelmia ja kiinnosti muutenkin kokeilla, voisiko koira paremmin raakaruokinnalla. Nykyään Manu syö monipuolisesti eri eläinten lihoja, sisäelimiä, kalaa, kananmunia ja luita. Tämä ruokavalio on Manulle sopinut hyvin ja korvat ovat nyt pysyneet hyvässä kunnossa. Joskus voisin kirjoitella tarkemmin siitä, mitä kaikkea Manun kuppiin sitten päätyykin ja paljonko tämä ruokintatapa esimerkiksi kustantaa verrattuna nappuloihin.

Tässä kirjoituksessa kuitenkin vinkkaan nyt äskettäin markkinoille tulleista MUSH B.A.R.F. Vaisto -aterioista. Vaisto -ateriat ovat tuollasia sopivan kokoisia ”lihapullia”, jotka myydään pakasteena. Ne ovat ravitsemuksellisesti täysipainoisia ja sisältävät oikeissa suhteissa lihaa, luita, sisäelimiä ja vihanneksia. Siten vaikkapa sellaisen ihmisen joka ei ole raakaruokintaan perehtynyt on niitä helppo syöttää koiralle. Vaisto -ateriat eivät myöskään sisällä viljaa eikä lisä- tai säilöntäaineita.

MUSH jakaa nyt Vaisto -aterioita kokeiluun. TÄLTÄ SIVULTA saa lunastettua kupongin, jolla saa hakea lähimmältä jälleenmyyjältä ilmaisen 800 g:n pussin Vaisto -ruokaa testiin. Mekin aiomme sellaisen hakea ja kampanja toimii myös niin että blogiin kirjoittamalla saa toisenkin kupongin (jee ilmaista tavaraa!).

Kuva MUSH:in sivuilta

Manu ei ole aiemmin syönyt noita MUSH:in ruokia muutamaa kokeilua lukuunottamatta, joten mielellään testaamme tuota Vaistoa. Yksi asia mikä mietityttää on tosin tuo että kaikissa Vaisto -aterioissa taitaa olla kasviksia mukana. Olemme jättäneet kasvikset kokonaan Manun ruokavaliosta pois sen vuoksi, että sen vatsa toimii hyvin ilmankin ja osa kasviksista altistaa hiivalle, joka Manua aiemmin vaivasi. Mutta kokeilemallahan se selviää, että sopiiko jokin ruoka. Manun puolesta ainakin sen voi sanoa, että nappuloihin ei ole paluuta!