Manulla on sittenkin toivoa

Hyviä uutisia! Käytin tänään Manun kontrollissa eläinlääkärissä. Tarkoituksena oli alunperin ottaa vain verikoe, mutta kun kerroin ongelmista lääkityksen vähentämisen kanssa, ell ehdotti että otettaisiin myös röntgenkuvia ja näyte hengitysteistä. Niinpä Manu rauhoitettiin ja jätin sen sinne tutkittavaksi muutaman tunnin ajaksi.
Itse olin perinteiseen tyyliini vähän tappiomielialalla liikenteessä, koska olin varma että näytteistä löytyy edelleen eosinofiilejä. Verinäytteessä ei kuitenkaan ollut niitä juuri ollenkaan ja hengitysteistä otettu näyte oli täysin puhdas! Keuhkokuvat näyttivät himpun paremmilta kuin aiemmin. Eläinlääkäri totesi, että Manu on hyvää vauhtia paranemassa ja oli oikein optimistinen tulevaisuuden suhteen. On kuulemma hyvin epätodennäköistä, että Manu joutuisi syömään kortisonia lopun ikäänsä. Tämä tauti on hänen mukaansa sellainen, että kun se kerran tulee, sen paranemisessa voi kestää pitkään mutta että se ei yleensä uusiudu enää sen jälkeen.
Joten meidän ja Manun kannalta tulokset olivat oikein hyviä. Koska Manu kuitenkin oireili vielä noin kuukausi sitten, kun koitimme alentaa lääkeannostusta, jatketaan kortisonia vielä tällä annostuksella (5 mg / pvä) seuraavat puolitoista kuukautta. Sitten kokeillaan uudestaan, pystyykö kortisonia jättämään pikkuhiljaa pois.
Kyllä tuli hyvä mieli. Ehkä Manulla onkin toivoa olla joskus vielä terve koira, tai ainakin sen verran terve että se pärjäisi ilman jokapäiväistä lääkitystä.
Huonoa tässä käynnissä oli siis vain lompakon laihtuminen… Käynti meni suorakorvauksella Lähitapiolan kautta, mutta en tiedä oliko siellä töppäilty jotain. Meidän pitäisi maksaa käynnistä vain omavastuu (25 %), koska saman vian takia on käyty aiemminkin lekurilla. Miten minun matikkapäällä 25 % 258 euron laskusta ei ole 158 euroa…? No, pitää selvitellä joku päivä. Tärkeintä, että Manu on paremmassa kunnossa niin emäntäkin on iloinen :)

Mitä koiran pito maksaa?

Pidin vuoden ajan (viime vuoden toukokuun alusta viime huhtikuun loppuun asti) kirjanpitoa lähes kaikista Manuun liittyvistä kuluista. Kiinnosti selvittää, että paljonko sitä rahaa kuluu koiraan. Laskin kulut tarkkaan, mutta ihan muutamia ostoksia sieltä voi puuttua (esim. kakkapussit) eli joitakin kymppejä suurempi lienee todellinen loppusumma.
Etukäteen oli kyllä jo selvää, että kallista se koiranpito on, mutta jotkut osiot kyllä yllättivät minutkin. Lopputulos siis tässä:

Eläinlääkäri- ja lääkekulut: 1249,97 €

Manu on valitettavasti sairastellut paljon, joten eläinlääkärissä on tullut juostua. Isompia laskuja esim. viime kesäkuussa Manun ontumatutkimukset ja kiveskiertymäleikkaus (yhteensä n. 1000 €, joista onneksi saatiin vakuutuksesta muistaakseni n. 700 € takaisin), 3 käyntiä heinä-elokuussa vaskuliitin takia ja tämän vuoden puolella tehdyt käynnit, joissa koira on täytynyt rauhoittaa hengitysteiden tähystystä varten. Ihan koko summa ei ole eläinlääkäriltä tullut, eli ollaan ostettu esim. ensiapulaukkua varten tarvikkeita, mutta ne nyt ovat pieniä summia ell-käynteihin verrattuna.

Meillähän on Manulle eläinlääkärikuluvakuutus, jota ilman nämä kulut olisivat vielä paljon isommat. Tämä on ehkä yksi sellainen asia, jota koiran hankintaa suunnittelevat ihmiset (ellei ole ennestään kokemusta) eivät osaa välttämättä aavistaa; miten mitä tahansa voi sattua milloin tahansa, koira voi huolellisesta rodun-, kasvattajan- ja pennunvalinnasta huolimatta sairastella paljon ja että se eläinlääkärissä käyminen ei ole mitään halpaa huvia. Se on 60-70 € pelkkä ovesta sisään astuminen. Suosittelen lämpimästi sitä vakuutusta, vaikka eivät nekään ilmaisia toki ole.

Ruoka: 907,40 €

Nämä ruokakulut olivat kokonaisuudessaan paljon enemmän, mitä olin ajatellut. Tämä tekee kuitenkin noin 75 € / kk. Ihan alusta asti en älynnyt merkitä tarkempaan, onko rahaa kulunut ”varsinaiseen” ruokaan, lisäravintoaineisiin (vitamiinit, öljyt jne) vai nameihin, luihin ym. herkkuihin. Sen verran kuitenkin kirjanpidosta pystyy päättelemään, että lihoja ja muuta varsinaista ruokaa on ostettu hieman yli 390 eurolla. Ravintolisiin (kalkkilisä, vitamiinit, öljyt, muutama nivelravinnekuuri, merilevä, Molkosan) käytettiin reilu 240 € ja luut/namit -kategorian tuotteisiin noin 275 €.

Jaa-a, pitäisköhän rajoittaa vaikka tuota herkkujen ostelua… :D Tällä hetkellä meillä on aika hyvä ruokavarasto, pakastin suht täynnä ruokaa ja myös noita vitamiineja ostin niin isot paketit kerralla että riittänee useammaksi vuodeksi eteenpäin eli siinä mielessä tässä kokonaissummassa on vähän ekstraa. Mutta on tuo summa nyt kuitenkin odotettua isompi.

Tavaraostot 347,19 €

Tähän kategoriaan kuuluvat kaikki Manulle ostetut tarvikkeet, lelut ym. Isompia ostoksia tässä kategoriassa ovat esim. Furminator (39 €), takkitarvikkeita (27 €), hakuliivi (27 €), valjaat (30 €) ja fleksi (42 €). Vähemmälläkin tavaralla varmasti selviäisi koiran kanssa, mutta minusta niitä on mukava ostaa välillä. Nyt on suurimmat hankinnat Manua varten tehty joten ei tule oikeastaan mitään mieleen, mitä sille tarvitsisi enää hankkia.

Koiran huolto / sekalaiset: 336,09 €

Tämä oli vähän sellainen kaatoluokka, johon menivät sellaiset mitkä eivät menneet muuhun. Manun vakuutus vuodelle 217 €, Kennelliiton luustolausuntomaksu 42 € ja loput Manun hierontakustannuksia.

Koulutukset/harrastukset: 123 €

Vain kaksi maksullista koulutusta vuoden aikana. Aika hyvin ollaan pyritty hyödyntämään ilmaiset treenimahdollisuudet, ja treenattu paljon toki ihan keskenäänkin. Tähän kategoriaan olisi kyllä voinut lisätä bensakulut, mutta sitten olisi laskeminen käynyt liian hankalaksi. Koiran takia tulee ajeltua paljon autolla ympäriinsä kun halutaan tiettyyn paikkaan lenkille tai treenaamaan. Ja kuten kaikki tietää, ei se bensakaan nykyään ihan ilmaista ole.

Kokonaissumma 2963,65 €

Ja siihen muutama kymppi päälle niistä kakkapusseista + mahdollisista unohtuneista ostoksista… Lopputulos = kallista on. Mutta toisaalta, onko parempaakaan tapaa käyttää rahaa kuin harrastus (/elämäntapa) josta nauttii ja saa iloa joka päivä? Tuon summan saisi helposti kulutettua viikon etelänmatkaan, mutta Manu taas on meillä 365 päivää vuodesta.

Tämä kuitenkin voi toimia muistutuksena sellaisille koiran hankintaa suunnitteleville, joilla ei välttämättä ole käsitystä koirasta aiheutuvista kustannuksista. Se koiran hankintahinta on loppujen lopuksi hyvin pieni osa kaikista kustannuksista.  Halvemmallakin varmasti voi päästä kuin me, jos esimerkiksi koiraa ei tarvitse lääkärillä käyttää kuin vaikka rokotuksilla tai jos syöttää jotain halvempaa ruokaa (tai ostaa vähemmän leluja…). Mutta kannattaa silti miettiä tarkkaan (muiden seikkojen ohella), että onko riittävästi rahaa koiran pitoon. Jälkikäteen ajateltuna on hyvä asia, etten itse opiskeluaikoina yksin asuessa vielä koiraa ottanut. Ei silloin olisi ollut missään nimessä varaa laittaa 250 euroa, tai edes sataa euroa kuukausittain koiran tarpeisiin.

Vaikka olenkin iloinen ettei nyt tarvitse enää joka kuittia säästää, omalta kannaltani tätä selvitystä oli ihan hyödyllistä ja mielenkiintoista tehdä. Jospa vaikka ensi kerralla Mustin & Mirrin leluhyllyllä muistuisi mieleen ;)

Pulmonaarinen eosinofiilinen syndrooma

Eli ns. PIE -oireyhtymä. Selvisihän se köhän syy…

Kuten olen jo täällä kertonut, Manu on yskinyt joulukuun alusta asti. Joulun aikoihin syötettiin tähän antibioottikuuri, mutta sekään ei auttanut, joten eilen vein Manun tarkempiin tutkimuksiin. Oireiden perusteella lääkäri epäili ensin että Manulla olisi joku vierasesine, esim. tikku, tarttuneena jonnekin ja se yrittäisi sitä yskiä ulos.

Manu rauhoitettiin ja siltä otettiin verinäyte, röntgenkuvat päästä, kaulasta ja rintakehän alueelta, sytologinen näyte henkitorvesta sekä tehtiin vielä hengitysteiden tähystys. Röntgenkuvissa näkyi, että keuhkoissa oli joitakin ”tummentumia” (en nyt enää muista oikeaa termiä) ja lisäksi tähystyksessä löytyi tulehtuneet nielurisat ja äänihuulet sekä limaa henkitorvessa. Kaupan päälle vielä osittainen tracheakollapsi eli henkitorven laskeuma (yskimisestä johtunut). Jippijee…

Eläinlääkärin paperissa lukee, että ”PIE:n aiheuttajaa ei tunneta, mutta sen epäillään olevan jonkin tyyppinen immunologinen yliherkkyysreaktio. PIE aiheuttaa keuhkoputkien sileän lihaksiston pitkäaikaisen tulehdustilan, jolle on tyypillistä köhiminen, liman eritys, vaikeutunut sisään hengitys ja painon aleneminen, sekä ns. sekundääri-infektiona bakterielli keuhkokuume.”

Nyt sitten Manu joutuu taas kortisonikuurille, jotta saadaan tämä tauti taltutettua. Yleensä kuulemma tarvitaan noin kolmen kuukauden kuuri. Lisäksi vielä 2 eri antibioottia bakteeritulehdusten hoitoon. Ikävää, mutta eihän se auta kun antaa lääkkeet ja toivoa että ne auttavat. Hyvä puoli on se, että kun on sentään tiedossa mikä koiraa vaivaa, saatetaan päästä siitä vaivasta joskus eroonkin.

Eläinlääkärin mukaan lähes kaikki hänen näkemänsä PIE -tapaukset ovat metsästyskoirilla, erityisesti kuulemma norjanharmailla. Voi olla, että tauti aiheutuu siitä kun koiralla menee jotakin hengitysteihin tai keuhkoihin, esim. likaista vettä, pölyä tai pieniä roskia. Se voi olla että Manullakin on mennyt jotain keuhkoihin metsäreissuilla, se kun välillä juoksee kuin heikkopäinen ja siinä sammalet lentää ja havunneulaset pöllyää. Toisaalta tauti voi johtua kai muustakin, esim. allergia voi sen laukaista eli vaikea sanoa mistä on tullut. On myös edelleen mahdollista, että jossakin on se vierasesine, koska esim. puutikut eivät röntgenissä näy.

Voi Manu-parkaa, on sillä ollut varmaan kurja olo vaikka onkin vaikuttanut suht normaalilta ja ainakin ulkona hyvin virkeältä. Sisällä se on välillä ollut vähän vaisun oloinen, eikä kyllä ihmekään jos kerran on tulehdusta siellä täällä ja henkitorvi täynnä limaa. Eilen aloitettiin lääkitys ja tänään ei ole ainakaan minun kuullakseni koira yskinyt, vaikka sehän nyt on selvä ettei se vielä parantunut ole. Mutta ehkä jotain parannusta on tilaan jo tullut kuitenkin.

toipilas unten mailla

Huvittavinta tässä tapahtumassa oli se, kun tulimme kotiin eläinlääkäriltä ja Manu oli vielä ihan tokkurassa rauhoituksesta. Laitoimme sen omalle pedille viltin alle pötköttämään ja menimme laittamaan itselle ruokaa keittiöön. Kohta alkaa kuulua haparoivien askelten ääntä ja pian Manu hoipertelee keittiöön jalat hädin tuskin kantaen viltti vielä selässä roikkuen (ai te teette ruokaa, kyllä määkin jo syömään pystyn). Manun saisi varmaan herätettyä kuolleistakin sillä että menisi vaan keittiöön rapistelemaan jotain…

Nyt kaikki pitää peukkuja, että saadaan (jälleen) Manu kuntoon :)

P.S. En voi tarpeeksi sanoa miten iloinen olen siitä että otettiin Manulle vakuutus heti pentuna. Tästä reissusta lasku n. 370 € ja kun 2-4 viikon päästä pitää viedä kontrollikäynnille, epäilen että lasku tulee olemaan n. 200 €:n luokkaa. Tärkeintä tietysti että koira saadaan kuntoon maksoi mitä maksoi, mutta kyllä se vakuutus vähän lohduttaa näissä tilanteissa.