Ajatuksia rotuvalinnasta

Kun kerroimme tuttaville pennun hankinnasta, meiltä kyseltiin miksi rotu vaihtuu münsterista saksanseisojaan. Tähän oli useampia syitä, joita ajattelin tässä kirjoituksessa hieman avata. Kuvituksena muutamia kuvia menneeltä kesältä, Tuisku on todellisuudessa kasvanut näistäkin kuvista reilusti :)
Silloin kun ensimmäistä koiraa eli Manua hankimme vuonna 2012, olivat lähtökohdat koiran ottamiselle aika erilaiset kuin nykyisin. Manu oli Olaville ihan ensimmäinen koira ja koska Olavi ei tällöin ollut vielä edes kovin tottunut koiriin, halusi hän saksanseisojaa pienemmän koiran. Tämä rajasi kanakoirissa valinnanvaraa aika paljon, sillä käytännössä vaihtoehdoiksi jäivät bretoni ja pikkumünsteri. Valinta kohdistui sitten münsteriin ja ei siinä mitään, edelleenkin olen sitä mieltä että hieno rotu vaikka Manun kanssa polku onkin ollut aika kivinen. Nyt kun Olavikin on tottunut koirien kanssa eloon niin tulevan koiran koko ei kuitenkaan enää rotuvalintaa rajoittanut.

käymme yhdessä ain...

käymme yhdessä ain…


Koska koiria voi olla (ainakin tämän kokoisissa elintiloissa kuin meillä) vain rajallinen määrä, oli tällä kertaa tärkeää että koirasta tulisi oikeasti toimiva metsästyskaveri Olaville, kun Manusta ei kerran sitä oikein tullut. Nyt kun olen itse tutustunut paremmin münsteriin rotuna, olen huomannut sen että useissa tapauksissa münsterin koulutukseen liittyy jonkinlaisia haasteita. En väitä että saksanseisojakaan sormia napsauttamalla oppii (tai uskoo) kaiken mitä tarvitaan, mutta münstereillä esiintyy mielestäni suhteessa enemmän peräänmenoa ja muuta liiallista kuumumista linnuilla siksi, että niillä on niin kova riistainto. Näillä meidän koulutustaidoilla ja -kokemuksella uskon, että on suuremmat todennäköisyydet saada koulittua toimiva koira saksanseisojasta kuin münsterista (jos ei ajatella koiran ominaisuuksia, vaan puhtaasti meidän kykyjämme ja osaamista kouluttaa koiraa).
kesämies Manu

kesämies Manu


Kolmas tärkeä rotuvalintaan vaikuttanut syy oli rodun yleisyys/koko. Koska saksanseisojan pentuja syntyy niin paljon enemmän kuin münsteripentuja, on valinnanvaraa luonnollisesti enemmän. Pystyimme tekemään vertailua eri pentueiden linjojen ja vanhempien ominaisuuksien välillä ja valitsemaan sieltä mieluisen pentueen. Sopivaa ja mieluista münsteripentuetta olisi voinut joutua odottamaan kauemmin. Pääsimme vielä valitsemaan Tuiskun ensimmäisenä narttupennuista, eli tällä kertaa pystyimme todellakin vaikuttamaan siihen, millaisen pennun saimme. Vaikka mikään ei tietenkään ole eläinten kanssa varmaa eikä sitäkään pysty kukaan vielä kertomaan, millaiseksi Tuisku lopulta kehittyy. Mutta so far so good!
IMG_7009
Oli myös muita vähäisempiä seikkoja, jotka koimme saksanseisojan eduksi rotua valitessa. Esimerkiksi pentueiden tasalaatuisuus. Tietenkään meillä ei ole mitään kasvattajakokemusta eikä vuosikymmenien kokemusta münstereistakaan, mutta silti on itselle tullut käsitys, että münsteripentueessa on vaikeampi ennustaa, millaisia pentuja tulee. Tuntuu, että syntyy hyvin erikokoisia koiria samaan pentueeseen, samoin voi olla ihan erilaista karvanlaatua saman pentueen sisällä. Myös käyttöominaisuudet tuntuvat vaihtelevan välillä aika paljonkin. Manun lisäksi olemme kuulleet useammasta münsterista, joka ei hae lainkaan. Ilman muuta näitä ”maanantaikappaleita” syntyy saksanseisojapentueisiinkin, mutta itsestäni kuitenkin tuntuu että kunhan lähtökohdat ovat hyvät, on saksanseisojassa helpompi arvioida etukäteen millainen pennusta tulee. Münstereiden kanssa usein puhutaan niiden ”taiteilijaluonteesta”, esimerkiksi siinä yhteydessä kun koiran motivaatio treenatessa vaihtelee. Alkuun se niissä münstereissa jotenkin viehättikin, mutta täytyy todeta että Tuiskun kanssa olemme kyllä nauttineet tietystä ”konemaisuudesta”. Tarkoitan tällä sitä, että tietää koiran olevan aina yhtä innolla ja täysillä mukana treeneissä, eikä riipu kuun ja tähtien ja korvakarvojen asennosta se, kuinka harjoitukseen sillä kertaa suhtaudutaan. Mutta olisi ehkä ihan oman kirjoituksensa paikka avata ajatuksiamme tarkemmin aiheesta.
Tässä kuitenkin pääasiallisia syitä siihen, miksi rotuvalinta osui tällä kertaa saksanseisojaan. Voi olla, että joskus vielä tulee münsterikin taloon, tai miksei joku muukin seisojarotu. Tuiskun kanssa on kuitenkin varmaan kädet aika lailla täynnä seuraavat vuodet :)
häkissä olon harjoittelua

häkissä olon harjoittelua


Meillä on sujunut viime viikkoina ihan hyvin. Tuiskun opetus jatkuu kovaa vauhtia mm. noudon ja paikallaolon merkeissä. Viime viikolla Tuisku sairastui harmittavasti suolistotulehdukseen, ilmeisesti molemmat koirat olivat saaneet jonkun pöpön ulkoa mutta Manu oireili huomattavasti lievemmin. Tuisku sai sitten Tylosin -kuurin ja alkuun syötettiin myös kaoliini-pektiini -liuosta ruuan seassa. Näillä saatiin maha rauhoittumaan ja nyt on taas rakettispagetti täynnä virtaa. Tosin ei se mikään väsynyt ollut kyllä edes silloin kun me kaikki muut jo oltiin uupuneita siitä ulkona ravaamisesta ja lattioiden luuttuamisesta…
Tällä viikolla ei ole mitään kovin erikoista ohjelmassa. Olavi ja Manu lähtevät käymään sorsastusreissulla ja me jäädään Tuiskun kanssa pitämään huushollia pystyssä. Ensi viikolla onkin sen sijaan jännitystä tiedossa, kun suuntaamme Tuiskun kanssa katsastamaan Vakkerin Timon kyyhkyjä. Manullakin on tiedossa spesiaaliohjelmaa, kun se pääsee/joutuu hammaskiven poistoon. Yritän muistaa ottaa ennen-jälkeen -kuvat, jos saataisiin Manulle pepsodenthymy takaisin. Palaillaan!
Manu -setä leikkii :)

Manu -setä leikkii :)