Manun vappuhulinat

Vappua vietettiin rauhallisesti enimmäkseen kotona oleskellen ja lenkkeillen. Tosin kaupungillakin käytiin kävelemässä Manun kanssa. Ensin oltiin suunniteltu vappupiknikille menoa, mutta koska Kuopiossa satoi lunta (!), muutettiin vähän suunnitelmia. Kaupungilta ei nyt ole kuvia, mutta siellä meni hienosti jos ei oteta lukuun Manun haukkumista eräälle ilmeisesti uhkaavalle papparaiselle… Manuhan ei siis tykkää vanhuksista ja pelkää niitä jostain syystä, mutta nykyisin melko harvakseltaan enää haukkuu kenellekään.
Sitten lähdettiin vielä iltapäivätorkkujen jälkeen metsään lenkille ja muutaman noutotreenin pariin. Ensimmäinen (piilottamani linnun nouto melko kaukaa) ei onnistunut hyvin, Manu ei jotenkin saanut linnusta kunnolla vainua ja hinkkasi vaan samaa kohtaa edestakaisin ihan väärässä suuntaa. Seuraava nouto meni onnistui jo huomattavasti paremmin.

Lopuksi tehtiin vielä yksi nouto Manun lempidamilla, eli tuolla supinkarvaisella. Noutoon saa aina lisää vauhtia jos ottaa tuon käyttöön.

Mukava lenkki oli kylmästä kelistä huolimatta. Kohta päästäänkin jo viikonlopun viettoon ja ensi viikolla alkaa yksi koulutusryhmä, jossa Manu ja Olavi ovat mukana. Tänä vuonna tavoitteena on menestyä kurssin päätteeksi järjestettävässä leikkimielisessä tottelevaisuuskisassa ;) Mutta siitä lisää sitten ensi viikolla!

Näin münsteri tuunaa supidummyn

Eilen mentiin tekemään ensimmäinen noutotreeni tuolla meidän askartelemalla supinkarvadamilla. Ja kas tässä dami münsterikäsittelyn jälkeen:

Sinne jäi hieno tuuhea häntä treenikentälle. Okei, oli osaksi Olavin vika kun villitsi Manua damilla, jotta saataisiin vähän haastetta noutoon (tai lähinnä siihen että pitää pysähtyä kun dami lentää nenän edestä). Oli muuten yllättävän ripeä ja napakka tarttuminen münsterillä nenän edessä heiluvaan supinhäntään.
Mutta kivaa oli silti, ja tästä taisi tulla kertaheitolla Manun lempinoutoesine. Se on aivan hulluna tuohon damiin. Harvoin on ennen karannut noutoon mutta eilen ei meinannut pysyä nahoissaan kun oli niin into päästä noutamaan. Mukava oli katsoa, kun tuo ei ole Manulle mikään tyypillisin olotila treeneissä.
Nyt on muuten alennettu kortisonilääkitystä taas niin, että annostus on 5 mg joka toinen päivä. Yskästä en osaa sanoa juuta tai jaata, välillä se yskii vieläkin mutta en ole varma onko PIE -yskää vai jotain muuta. Seuraillaan tilannetta ja pidetään peukkuja.

Supidummy

Askarreltiin sunnuntain ratoksi Manulle supinnahasta uusi dami. Meillä saattaa joskus nämä projektit odottaa vähän alkuaan, tämäkin supinnahka oli noin vuoden ajan varastossa odottamassa tätä päivää.

Supikoira löytyi viime talvena ilmeisesti auton alle jääneenä tien varresta. Koska se oli täysin ehjä (eli ei mitään suolet ulkona -kategoriaa), otettiin supi talteen. Tämä koiraharrastus tekee sillä tavalla vähän mielenvikaiseksi että kuollutta supikoiraa pitää hyvänä löytönä, pakastimessa säilytetään kuolleita lintuja jne… Mutta kumminkin: Olavi nylki supin ja poisti rasvan nahasta. Myös jalat poistettiin ja reunoja hieman siistittiin. Sitten nahka jätettiin kuivumaan levitettynä, ensin ulos pariksi päivää ja sitten varastoon vuodeksi kuten mainitsin (vähempikin voisi kyllä riittää). Sen jälkeen nahka oli tämännäköinen:

Sisälle laitettiin vanha dami jolla ei oikein ollut enää muuta käyttöä. Sitten ompelin ensin pitkän sivun kiinni ja lopuksi molemmat päät. Lankana käytin jotakin mattojen kanttaamiseen käytettävää lankaa (äitin antamaa), tärkeintä lienee että on mahdollisimman kestävä lanka. Neulana toimi ihan hyvin sellainen nahan ompeluun tarkoitettu melko paksu neula.


Nahan ompeleminen kiinni oli yllättävän helppoa, joskin joistakin kohti nahka oli kuivunut aika kovaksi joten voimaa sai käyttää. Mutta varmaan joku puolisen tuntia meni tuon teossa (joista vähintään 10 minuuttia sai hätistellä virallista valvojaa kauemmaksi ettei tökkää nenäänsä neulaan).
Ja valmiina:

Otetta saadaan näköjään vielä vähän harjoitella…