Kynnen poisto

Kuten kerroimme aiemmin, Tuiskulla sattui haaveri yhden kynnen kanssa pääsiäisen tienoilla. Kynsi oli ilmeisesti ulkoillessa haljennut lähes koko pituudelta ja se menikin sitten kokonaan poistoon. Operaatio tehtiin jo maaliskuun lopulla, mutta eilen kun leikattiin koirien kynsiä, muistui mieleen etten ole vielä kirjoittanut kokemuksistamme tänne mitään. Tässäpä siis kertomusta siitä, miten kynsi parani toimenpiteen jälkeen.
Toimenpiteessä kuoritaan kynsiaines pois ja kynnen sisällä kulkeva hermo jää näkyviin. Ilmeisesti kynsi paranee yleensä paremmin ja nopeammin, kun tuo hermo jätetään paikalleen. Kipeä se toki on alkuun. Toimenpiteen päivänä Tuisku ei vaikuttanut kovin kipeältä, taisi olla aika tokkurainen rauhoituksen jäljiltä ja muistaakseni lepäili pitkälti koko loppupäivän.

1. päivä leikkauksen jälkeen
Seuraavana päivänä Tuiskun jalka oli todella kipeä. Se ontui jalkaa eikä me käytykään ulkona muuta kuin pissalla pyörähtämässä. Haavasta vuoti sen verran verta, että sitä tuli tassusiteen läpi. Illalla paketti piti avata, lisätä hermon päälle Terra-Poly Vet -nimistä voidetta (joka ilmeisesti esti tulehdusta, sen lisäksi piti syöttää myös antibioottikuuri) ja vaihtaa puhtaat kääreet tassuun. Tämähän olikin aika hankala toteuttaa, koska se hermo oli todella aristava ja kipeä, mutta eihän siinä muu auttanut kun hoitaa homma vaikka koira olikin eri mieltä asiasta.

Tilanne leikkausta seuraavana päivänä: hermo punainen ja kynsivallista vuotaa verta

2 .päivä leikkauksen jälkeen
Seuraavana päivänä vaihdoimme jälleen kääreitä. Varpaiden väliin laitettu, hiertymiä ehkäisevä vanu oli päässyt hiukan tarttumaan hermoon kiinni. Huuhtelimme tassua reilulla vedellä, mutta emme sen kummemmin yrittäneet kiskoa vanua irti, koska hermo oli edelleen selvästi arka ja kipeä, ei kuitenkaan yhtä paha edellisenä päivänä. Huuhtelun jälkeen hyvä tassun kuivaus, voidetta reilusti hermon päälle ja taas side päälle.

3. päivä leikkauksen jälkeen
Teimme ensimmäisen hiukan pidemmän lenkin operaation jälkeen, hihnassa tosin vielä. Tassu ei tuntunut enää pahemmin Tuiskua vaivaavan, ainakaan se ei sitä enää ontunut ja menohaluja olisi ollut. Sidettä vaihtaessa huomasimme, että hermon pinta oli muuttunut hiukan vaaleammaksi. En osaa sanoa, oliko siihen tullut jonkinlainen kalvo vai oliko se verestävä pinta kuivunut pois.

4. päivä leikkauksen jälkeen
Hermon pinta oli muuttunut edelleen vaaleammaksi ja kovemmaksi. Kipulääkitystä pienennettiin.

5. päivä leikkauksen jälkeen
Kynsivallista vuoti hiukan edelleen verta, mutta hermo ei enää aristanut juurikaan kosketusta. Paksu tassuside saatiin ottaa pysyvästi pois, mutta kauluria pidettiin edelleen päässä niin ettei Tuisku päässyt nuolemaan tassua. Sisällä pidimme lisäksi suojana lasten ohutta puuvillasukkaa. Ulos mennessä tassu suojattiin paremmin paksummalla kääreellä ja vedenpitävällä tossulla.

Tilanne 5 päivää poiston jälkeen: hermo on pinnalta kuiva eikä arista enää

Viikko leikkauksen jälkeen
Tuiskua pystyi jo juoksuttamaan hiukan irti (tassu suojattuna). Tassupaketti ei pysynyt jalassa ihan koko matkaa ja kotiin tullessa kynsivallista hiukan vuotaakin verta. Muistaakseni lopetimme kipulääkityksen kokonaan tänä päivänä, ab-kuuri jatkui vielä muutaman päivän.

Puolitoista viikkoa leikkauksen jälkeen
Hermo on muuttunut täysin valkoiseksi ja vaikuttaa hiukan haperolta. Emme suojaa tassua enää uloskaan mennessä, koska kynsivallikin vaikuttaa parantuneen.

2 viikkoa leikkauksen jälkeen
Uutta kynttä alkaa pikkuhiljaa puskea kynsivallista. Tassu ei kaipaa poiston jäljiltä enää minkäänlaisia varo- tai hoitotoimenpiteitä.

2 kuukautta leikkauksen jälkeen
Tällä hetkellä tilanne on se, että kynsi on täysin entisellään eikä sitä erota millään lailla muista kynsistä. Kynsi vaikuttaisi olevan yhtä vahvaa ainesta kuin muutkin kynnet ja on nyt kasvanut siihen pituuteen, että eilen sitä piti leikata ensimmäistä kertaa poiston jälkeen.

Olin oikeastaan hiukan yllättynyt siitä, kuinka nopeaa toipuminen oli. Alussa toki kynnen hermo oli älyttömän kipeä ja aristava, mutta ihan muutamassa päivässä näkyi jo isoja muutoksia parempaan. Uusi kynsi kasvoi myös tilalle hyvää vauhtia. Sanoisin, että erityistä haittaa tai ylimääräistä työtä poisto aiheutti sen vajaan 2 viikon ajan, mutta sittenpä pääsi jo elämään ihan normaalia elämää. Muutama vinkki vielä tähän loppuun:

• Kynsien kasvua ja vahvuutta voi koittaa parantaa biotiinivalmisteella. Aloin syöttää Tuiskulle biotiinikuuria heti tuon poiston jälkeen ja paketti taisi kestää noin 1,5 kk. Tuiskun muissakin kynsissä on näkynyt vähemmän pikku lohkeamia ym. halkeilua kuurin jäljiltä. Taidan syöttää sille kuuriluontoisesti biotiinia aina välillä, jospa sitten vaikka jatkossa vältyttäisiin näiltä kynsiongelmilta.
• Tuskaisinta koko hommassa oli se, että ulkona oli luonnollisesti kauheat kurakelit samaan aikaan. Tassupaketti on ehdottoman tärkeä pitää kuivana, ettei sinne haavaan pääse kehittymään tulehdusta. Nämä Pawz -suojatossut olivat aika käteviä ulkoillessa. Ei nekään tietysti esim. metsässä juoksua kestä, mutta olivat hyviä asfaltilla ja nurmella tepsutteluun. Pukeminen oli alkuun hankalaa, kun tuo tossun suuaukko on pieni ja jalassa oli iso suojapaketti, mutta siihen oppi kyllä hyvän tekniikan. Joskus laitettiin tuohon päälle vielä esim. oma sukka ja kiristettiin se teipillä kiinni, niin pystyi tekemään pitempääkin lenkkiä ja tassuside pysyi kuivana ja puhtaana.

Tassujen huolto

Koiran tassut joutuvat usein kovalle koetukselle etenkin näin talvisin. Manun tassuja huolletaan seuraavilla asioilla:

Ravinto: Karheisiin ja halkeileviin tassuihin auttaa usein öljyn tai rasvan lisääminen ruokavalioon (esim. lohiöljy on hyvä). Arvelen että Manun tassujen kuntoa on parantanut myös sinkkilisän syöttäminen, sillä ennen melko karheat anturat tuntuvat nykyään jo pehmeämmiltä (lisää on syötetty muutama kuukausi).

hoitamaton tassu

Tassujen tarkastus: Tassut tarkastetaan säännöllisesti haavojen, kulumien ynnä muiden varalta. Ja heti, jos koira ontuu tai liikkuu yhtään epäpuhtaasti. Olen yrittänyt myös muistuttaa Olavia jahtireissujen jälkeen vilkaisemaan tassut läpi. Haavoihin ja muihin vastaaviin reagoidaan tilanteen vaatimalla vakavuudella. Haavat olen puhdistanut ja sen jälkeen pitänyt koiralla sukkaa jalassa, ettei se pääse nuolemaan haavaa. Ostin muistaakseni H&M:stä vauvansukkia, ovat kätevän kokoisia nelijalkaisellekin! Jos on jotain tassuprobleemaa, tassu suojataan ulos mennessä töppösellä (meillä Agrimarketin alesta ostettu, muuten passeli mutta rispaantui nopeasti). Nirhaumiin olen käyttänyt Bacibact -voidetta (jos vaikuttaa että on tulehdusriski) tai pihkasalvaa, joka muodostaa suojaavan kalvon.

Kynsienleikkuu: Manun kynnet kuluvat aika paljon lenkkeillessä, mutta leikkaan niitä pikkuisen kerran viikossa-parissa. Viallisen varpaan kynsi ei osu maahan eikä siten kulu, joten sitä täytyy leikata enemmän kerralla.

tarvikkeita (löytyy tietysti myös dad <3 me -sukat)

Tassukarvojen siistiminen: Etenkin talvisaikaan olemme myös ajelleet Manulta tassujen pohjista karvat pois, ettei niihin pääse tarttumaan niin pahasti lumipaakkuja. Manu on onneksi suht rauhallinen tapaus hoitotoimenpiteissä, joten etutassuista karvojen ajelu onnistuu helposti Olavin vanhalla partakoneella. Takatassut taas kutiaa niin herkästi, että saavat jäädä luonnontilaan Olavin ja minun hermojen säästämiseksi tassujenhoito-operaatiossa :D

Rasvaaminen: Manun tassut ovat ainakin aiemmin olleet aika karheat, joten olen myös rasvaillut niitä. Tähän mennessä käytössä on ollut Helosan, en sitten tiedä olisiko joku toinen voide tehokkaampi. Rasvauksen jälkeen vielä ne vauvansukat tassuihin pariksi tunniksi, niin Manu ei nuole rasvaa pois ja samoin lattiat säilyy vähän siistimpinä.

Semmoisia aika perusjuttuja, tärkeitä kumminkin :)

___________________________________________________________________________________________________

Aiheesta siirrymme kuulumisiin: Manulla on jälleen yskä. En tiedä mistä lie sen saanut, kun ei olla muita koiriakaan tavattu nyt. Olisiko saanut eläinlääkärin odotushuoneesta sitten tai jostain tienvarrelta, ken tietää. Joka tapauksessa levossa on saanut taas pitää Manua ja valkosipulia olen lisännyt ruokaan, josko siitä jotain apua olisi. Tänään juuri mietin että auttaisikohan jos juottaisi jotain lämmintä juomaa… :D Toivotaan, että menee pian ohi. Treenit ovat siis tauolla sairasloman ajan. Manu on tosin omasta mielestään aivan terve ja kova hinku olisi päästä irti juoksentelemaan. Olemme myös saaneet ylimääräisiä yöllisiä herätyksiä energiseltä pikkumonsterilta (”Moi. Halusin vaan tarkistaa että oottehan te vielä elossa nuolemalla teitä naamasta. Kello on jo 4.30. T. Manu”)

Manun taikavarvas

Viime päivien tassuongelman inspiroimana (tai ehkä enemmän lannistamana) ajattelin kertoa tuosta Manun viallisesta varpaasta. Eli Manulla on oikeassa etutassussa yksi tynkä varvas, joka näkyy esim. tässä kuvassa:

Tassu oli normaalin näköinen kun Manu oli luovutusiässä, mutta pikkuhiljaa koiran ja tassujen kasvaessa huomasimme että jotain vikaa siinä on. Joissakin roduissa, ilmeisesti esim. kääpiösnautsereilla, on perinnöllinen tauti nimeltä varvasanomalia. Siinä toisen tai molempien etujalkojen uloin/uloimmat varpaat surkastuvat nuorena (n. 4-6 kk:n iässä). Tauti altistaa nivelrikolle.
En ole kuitenkaan koskaan kuullut, että münstereilla esiintyisi tätä tautia enkä ole koskaan myöskään nähnyt toista koiraa (muunkaan rotuista) jolla olisi sama vaiva (jos jollakin on enemmän tietoa asiasta, kertokaa kommenttiboksiin!). Siksi epäilemme että Manun tapauksessa kyseessä on vain joku viallinen geeni (niitähän kun riittää hehe) tai jo emän kohdussa / synnytyksessä sattunut tapahtuma, joka on tassua vioittanut. Kesällä kun piti ottaa takajaloista röntgenkuvia, kuvattiin samalla myös viallinen tassu. En osaa oikeilla termeillä asiaa selittää, mutta kuvasta näkyy että oikeanpuoleisessa tassussa on uloin nivelestä/luurykelmästä lähtevä luu liian lyhyt:

Varvas ei tunnu haittaavan Manun elämää tällä hetkellä, mutta onhan siinä isompi riski nivelrikkoa ajatellen. Samoin voi olla, että metsässä sattuu helpommin joku tapaturma tuohon varpaaseen, kun sen kynsi törröttää muita ylempänä ja aika koholla. Pitää leikkauttaa varvas sitten pois jos joku haaveri sattuu. Siihen asti Manu-raukka voi herättää ihmetystä ja kummastusta friikkivarpaallaan :D

Tassuongelma

Manu on taas satuttanut tassunsa, ilmeisesti viime viikonloppuna siellä koulutuksessa. Tassunpohjasta anturoiden välistä löytyi pienehkö, mutta (mielestäni) aika syvä haava. Varmaan oli joku keppi tmv. tökännyt sinne. Nyt täytyy vain yrittää pitää tassu kuivana ja puhtaana (helppo homma näillä keleillä). Lisäksi olen laittanut haavan päälle Bacibact -voidetta, koska haavan ympäristö vähän punoittaa. Toivon mukaan se ei tulehdu, ettei tarvitsisi taas syöttää ab -kuuria. Yritetään ensin, josko vaiva hoituisi kotikonsteilla, kun ei tunnu kovinkaan paljon koiraa onneksi haittaavan.
Tämä tassuhaaveri kyllä estää kaikenlaiset treenit, lenkkeilyt ym. aika tehokkaasti. Pitää varmaan keksiä jotain aivojumppaa koiralle, mitä voisi sisällä tehdä. Muuten voi olla että yksi virkeä pikkumonsteri ei anna meidän nukkua ensi yönä :)

Koulutuksesta yleisesti

Meillä on muutamia perusperiaatteita Manun koulutukseen liittyen, joista pyrimme pitämään kiinni. Olemme kokeneet että nämä asiat mielessäpitäen treenailu ja koiran oppiminen onnistuu kaikkein parhaiten.

• Joka päivä jotakin. Ei tarkoita, että varataan tunti aikaa ja lähdetään kentälle ”nyt minä koulutan koiraa” -asenteella. Jos ei muuta ehdi, niin tehdään iltalenkillä yksi pillillä luoksetulo ja yksi pillistä paikalleenjääminen. Siihen menee noin 1 minuutti aikaa, mutta koira pysyy kuulolla ja asiat tuoreina mielessä. Joskus taas treenataan enemmän, mutta siinä pitää muistaa seuraava kohta:
• Koiralla pitää säilyä into. Manun kanssa treenatessa ongelmana on ollut aiemmin motivaation katoaminen. Jos ei koiraa huvita/kiinnosta harjoitukset, niin pitäisi keksiä jotain millä saisi niitä mielenkiintoisimmiksi ja innostavimmiksi. Manulla on toiminut esim. linnun piilotus ja etsiminen ”tavallisen” noudon sijasta. Ja treenit lopetetaan, kun koiralla on vielä intoa ja energiaa jäljellä.
• Tarpeeksi vaatimustasoa. Jotkut on sitä mieltä, että ei pidä tehdä semmoista harjoitusta, jossa on mahdollisuus epäonnistua. Meidän mielestä se ei kumminkaan ole mikään katastrofi, jos joskus ei joku asia onnistukaan. Manun kanssa on ainakin ollut enemmän haittaa siitä, että ollaan ajateltu että ”ei se osaa” ja tehty sen takia liian helppoja harjoituksia (joissa koira tylsistyy ”jankkaamiseen”), kuin siitä että ollaan nostettu vaatimustasoa ylemmäs ja sitten joskus myös epäonnistuttu. Aina voi palata helpompiin harjoituksiin. Välillä on tullut oivalluksia, että kyllähän Manu osaa, kun siltä vaan vaatii.
• Palkkaus vs. rankaisu. Kehut iloisella äänellä ja makupalojakin käytetään palkkauksessa edelleen. Manu on aika ahne joten sitä on helppo motivoida ruualla. Koiran äkillisissä kuuroutumistilanteissa käytämme kolinapurkkia, josta voisi joskus toiste kertoa tarkemmin. Koiralle täytyy olla hyvin selkeää, että milloin se tekee oikein ja milloin väärin. Siksi kehujen ja torujen täytyy erottua selvästi toisistaan (ja tämän takia varmaan näytetään joskus hulluilta kun treenataan koiraa). Vaikeaa on itselle ainakin se, että jos koira on tottelematon ja kaikki menee huonosti, tulee itsekin huonolle tuulelle. Mutta sitten kun se onnistuminen tai totteleminen tapahtuu, niin täytyy välittömästi olla itse iloinen ja tyytyväinen koiraan (tai ainakin näytellä hyvin).
• Itse ei saa hermostua. Helppoa Olaville, vaikeaa mulle ;)
• Loppuun onnistuminen. Vaikka (ja etenkin) jos treenit on menneet muuten mönkään. Yksi onnistuminen riittää ja se tehdään vaikka väkisin jollain helpolla harjoituksella.

———————————————————————————————————————————-

Näistä koulutuksen tuloksista sai Olavi sitten nauttia toissapäivänä, kun sorsastus alkoi. Manu oli yllättänyt positiivisesti, Olavi kertonee siitä enemmän lähipäivinä… Nyt meillä lepäillään, syödään ja parannellaan Manun tassuun tullutta pientä vekkiä. Johonkin oli satuttanut iltapissillä tassunsa. Anturahaavat tuntuu olevan hitaita paranemaan, mutta jospa se tästä. Onneksi ei tullut iso haava, odotimme jo eläinlääkärireissua ennen kuin ehdimme tassun huuhtoa ja tarkistaa, kun verta tuli niin paljon. Loppuun vielä kuva Manusta miehisen tassusiteensä kanssa: