Puimattomat pellot fasaanitreenin haittana

Ennen kanalinnustuksen alkua kävimme treenaamassa Tuiskua yhdessä toisen tutun lyhkärin ja tuttavapariskunnan kanssa fasaaneilla Willen Jahdeilla. Ajankohta oli muuten mitä mainioin, mutta kylmän kesän vuoksi pellot olivat vielä puimatta. Samaa ongelmaa tuntuu olevan ympäri Suomen ja toivottavasti esim. Junkkarissa päästäisiin pelto-osuus viemään läpi puiduilla pelloilla.

Tuiskun osalta päivä lähti hyvin käyntiin, kun jo ensimmäisellä hakuvuorolla Tuisku sai seisonnan fasaanikanalle. Valitettavasti seisonta ei kestänyt ja Tuisku nosti kanan itse juuri kun olin lähestymässä seisontaa. Tuisku pysähtyi pillityksestä, joten kokonaisuutena tilanne oli enemmän plussan puolella omatoimisesta nostosta huolimatta.

Rypsipellosta ei fasaaneja löytynyt, vaikka hajuja kyllä oli

Tämän jälkeen Tuiskulla meni useampi hakuvuoro ennen seuraavaa tilannetta. Hakualueet olivat puimattomien peltojen vuoksi melko pienet. Lisäksi pystyssä oleva rypsipelto, jossa sai luvan kanssa hakea, oli koiralle karkeaa kulkea ja rypsi raapikin molempien koirien kirsut verille.

Vaihdettuamme hakualuetta mukana ollut toinen koira löysi pystyssä olevan kaurapellon laidasta fasaanikanan ja hakuvuoron vaihduttua Tuisku törmäsi suunnilleen samassa kohtaa toiseen kanaan, jolla oli myös kaksi poikasta. Kaukana ei ollut, että Tuisku olisi saanut kanasta kopin, koska törmäys tapahtui täydestä vauhdista. Törmäyksestä ja omasta reagointihitaudesta johtuen Tuisku ehti saatella lintuja parikymmentä metriä ennen kuin saimme sen pysähtymään. Fasaanikanan mukana olleet poikaset olivat todennäköisesti luonnossa syntyneitä. Ilahduttavaa oli huomata, että myös näillä leveyksillä fasaanien pesintä onnistuu myös luonnossa.

Päivän päättyessä Tuisku sai törmäyksessä karkottuneille poikasille seisonnan tiheään vattupuskaan, mutta peitteisyydestä johtuen Tuisku ei saanut aivan tarkasti paikallistettua lintuja. Tämän vuoksi avanssikaan ei meinannut lähteä. Ennen pitkään linnut saatiin ylös puskasta, mutta minä tai Tuisku emme kumpikaan nähneet niiden siivitystä puskan tiheydestä johtuen.

Viimeinen tilanne päivälle olisi näin jälkiviisaana pitänyt menetellä eri lailla. Tuisku seisoi koivujen verhoamassa kiviaidassa fasaanikanaa ja seisonta oli vain noin metrin päässä. Avanssin jälkeen lintu karkottui ensin minusta poispäin koivujen taakse  ja sen jälkeen lintu kaarsi tyhjän lehmälaitumen yli. Tuisku pysähtyi pienen liukumisen jälkeen, mutta paukusta Tuiskun maltti petti ja Tuisku meni perään melkein takertuen lehmien sähköaitaan, jossa ei tosin ollut virrat päällä. Huomioiden seisonnan läheisyys ja lehmälaidun Tuisku olisi kannattanut kytkeä ja antaa avanssi hihnan kanssa. Näin minäkin olisin voinut valita paremman paikan ampumisen näkökulmasta.

Kokonaisuutena päivässä oli omat hyvät ja huonot puolensa. Vaikka Tuiskulle saatiin monia hyviä osaonnistumisia, niin täydellinen riistatyö jäi kuitenkin puuttumaan. Kunhan pellot saadaan Pohjois-Savossa puitua ja metsäkanalinnustus on ohi, niin Tuisku saa revanssin Willen Jahdeilla.

Vuodenvaihteen fasaanijahti

Päätimme vuoden 2016 jahdit välipäivinä fasaanille Willen Jahdeilla Rautalammilla. Säätila ei ollut juuri pakkasen puolella, mutta tuuli oli aika navakka ja lisäksi iltapäivästä alkoi sataa märkää räntää. Suhteellisen mukavalta tuntui siis istuskella päivän päätteeksi nuotiolla lämmittelemässä.
Jo etukäteen oli tiedossa, että alueella on liikkunut ilves ja että fasaanit ovat sen vuoksi aika vähissä. Kaksi eri tilannetta saatiin kuitenkin aikaan, molemmat iltapäivän puolella joten Tuiskulla alkoi siinä vaiheessa jo väsymys vähän painaa.
Ensimmäisessä tilanteessa Tuisku haki tietä reunustavaa kuusikkoa. Se otti seisonnan kaatuneen puun juurakkoa kohti ja Olavi huomasi, että fasaani oli juurakon alla noin kaksi metriä koirasta. Linnun sijainnin takia oli selvää, että jos siitä antaa nostoluvan niin lintu jää varmasti suuhun. Olavi siis kytki Tuiskun hihnaan ja minä kävin hätistämässä linnun lentoon. Tuisku pillitettiin istumaan samalla ja suhteellisen rauhassa se tuntui katselevan fasaanin lentoa.
Tässä tilanteessa Manu päätti kuitenkin vetää oman Manu -shownsa. Manu liikkui mukanamme irti, koska yleensä sitä ei linnut juuri kiinnosta ellei ihan nenän eteen satu. Tässäkin kohtaa Manu huomasi fasaanin vasta kun se siivitti ohitsemme kohti harvaa koivikkoa. Siitäkös sitten joku münsterin päässä napsahti ja fasaanille tehtiin oikein komea peräänmeno :D No, Manun kanssa kun on luovuttu siitä toivosta että sille vielä saataisiin kunnollisia riistatöitä, niin peräänmenotkaan eivät niin haitanne, lähinnä nauratti. Keskitymme Manun kanssa siihen että noutavana koirana sitä voi hyvin käyttää ja että niissä hommissa ei pöllöiltäisi turhia.

taukolaiset autossa

Toinen tilanne saatiin hetken päästä pellon laidalla. Tuisku otti seisonnan ojan pohjalla kohti pientä kuusta. Lintua ei omaan silmään näkynyt, ja Olavi antoi koiralle nostoluvan. Kopiksihan se lintu sitten kuitenkin jäi. Jälkiviisaana on helppo todeta, että olisi kannattanut tuossakin tilanteessa hätistellä lintu itse ilmaan. Todennäköisesti kukko oli sen kuusen alla piilossa eikä päässyt sieltä riittävän nopeasti siivilleen. Tuiskulla on aika räjähtävä avanssi joten fasaani jää sille helposti suuhun, etenkin jos lintu on kaivautuneena heinikkoon tai oksien alle piiloon.
Kokonaisuutena ajatellen päivässä oli kuitenkin paljon hyvää. Tuisku oli yleisesti ottaen hyvin kuulolla, ei törmännyt lintuihin, ei nostanut niitä omine lupineen eikä tullut (Tuiskulle) peräänmenoa. Nouto lämpimällä linnulla saatiin onnistumaan hyvin, kun ensin vähän muistutti Tuiskua että nyt ollaan töissä. Päivän aluksi tehtiin myös muutamia istumisharjoituksia ampumisen kanssa (Tuiskulla kun on ollut havaittavissa huomattavaa kiihtymistä paukusta) ja niistäkin jäi hyvä fiilis. Vaikkei nyt kunnollista riistatyötä saatukaan aikaan, niin täytyy olla tyytyväinen päivän antiin.

Tuiskun ensimmäinen fasaanitreeni

Joulun välipäivinä oli Tuiskulla edessä ensimmäinen kohtaaminen fasaanien kanssa. Tarkoituksena ei ollut saada hampaat irvessä pudotusta, vaan Tuiskulle hakutreeniä ja tuntumaa fasaaneihin. Paikaksi valikoitui Willen Jahdit Rautalammilla.

Tarhasta suoraan otettu fasaani jää helposti innokkaalle koiralle kopiksi. Tämän välttääksemme pyysimme, että maastoon ei päästettäisi uusia tarhalintuja, vaan Tuisku saisi treenata karaistuneemmilla, olosuhteisiin tottuneilla linnuilla.

Pakkasta oli mukavat -10 astetta ja tuuli ei käynyt käytännössä lainkaan. Näin ollen lintujen paikantaminen oli kokemattomalle Tuiskulle haasteellista. Osittain myös oma maastotuntemuksen puute saattoi vaikuttaa asiaan, vaikka kävimmekin suhteellisen varmoilla paikoilla. Kenties kiristyvä pakkanen ja edellisen viikonlopun koiramiehet olivat pelotelleet osan linnuista kauemmaksi.

Löytyi niitä fasujakin lopulta, mutta tilanteista ei saatu puhtaita riistatöitä. Yhdessä tilanteessa Tuisku otti ajoittaisia seisontoja harvassa männikössä, mutta kiinteää seisontaa ei vain tullut. Ajattelin, että seisoi vanhoille jäljille. Sitten komea fasaanikukko lähti Tuiskun edestä lentoon. Todennäköisesti tuulettomuudesta johtuen Tuisku ei saanut linnusta tarkkaa hajua ja tämän vuoksi osittain törmäsi lintuun. Ihan heti Tuisku ei linnun siivittäessä pysähtynyt, mutta pienen äänen korotuksen jälkeen jätti linnun ja tuli luokse. Sanotaanko, että ei peräänmeno, mutta normaalia pidempi saatto.

Haku maittaa!

Itse oli päivän antiin tyytyväinen. Hakuinnokkuutta Tuiskulta ei puutu ja linnut löytyvät vaikeissakin olosuhteissa. Perustottelevaisuutta tulee kuitenkin harjoitella entistä enemmän. Tuisku on viime aikoina näyttänyt ajoittaista kurittomuutta. Osittain tämä johtuu mahdollisesti iästä, mutta osasyynä on myös ympäröivän maailman kiinnostavuus. Siten lintutreenit saavat jäädä vähemmälle ja lisää panostusta tottelevaisuuteen.