Lekurilla taas

Olavi käytti Manun tällä viikolla eläinlääkärissä lisääntyneen yskinnän vuoksi. Halusin verikokeen avulla varmistua, onko kyseessä taas PIE -oireilu vai joku muu syy, jotta tiedän uskaltaako lääkkeen annostuksen pienentämistä kokeilla. Eosinofiilimäärät olivat veressä normaalilla tasolla (1.7 %, viitearvot ilmeisesti 1-8), joten ell arveli että yskintä johtuu nyt ihan vaan Manun huonosta yleiskunnosta. Joten nyt kokeillaan 5 mg kortisonia joka toinen päivä, so far so good mutta sormet ristissä ettei oireilu palaa…

Kliinisestä verenkuvasta ilmeni kuitenkin uusi ongelma, josta emäntä voi osoittaa syyttävällä sormella itseään… Eli Manun elektrolyyttiarvot olivat kovin alhaiset. Koska Manu syö raakaruokaa, ei siinä ole valmiiksi lisättyä suolaa. Olen välillä ruokaan lisännyt ihan tavallista ruokasuolaa, ilmeisesti kuitenkin liian harvoin/vähän… Onneksi ongelma on korjattavissa. Nyt Manulle tarjotaan päivittäin pariin otteeseen nestettä, johon on liotettu jotakin elektrolyyttilisää. Alkuun annettiin Osmosalia, kun lähiapteekissa ei muuta ollut ja nyt haettiin puteli samantyyppistä, mutta eläimille tarkoitettua Nutrisalia. Tuo Nutrisal sisältää paketin mukaan glukoosia, maltodekstriiniä, kaliumia ja natriumia.

Tällä hetkellä hellalla on porisemassa lampaan lihainen luu kattilassa, josta sitten otan nesteen talteen. Huomattavasti paremmin maistuu koiralle, kuin pelkkä hanavesi johon elektrolyyttilisää on sekoitettu. Tietenkin koko ajan on tarjolla toisessa kupissa myös tavallista vettä. Ei siis ihmekään, jos Manun meno on ollut tahmaista, itselläkin kramppaa lihakset jos tulee syötyä liian vähän suolaa etenkin nyt helteillä.

Lisäksi ostettiin vielä muutama tuubi Nutriplus -geeliä kokeiluun. Sitä on tarkoitus antaa ennen treeniä energiatason nostamiseksi, eli esim. ennen kuin lähdetään koiraa uittamaan. Näillä siis eteenpäin ja ei muuta kuin lisää treeniä. Mökillä ollessaan Olavi oli yksi yö käynyt Manua juoksuttamassa pyörällä pienen lenkin siten, että Manu sai juosta irti pyörän perässä. Yllättävän hyvin oli kuulemma sujunut eikä Manulla ollut mitään intressiä juosta pyörän eteen tmv.

Joten jospa tämä tästä taas lähtee parempaan suuntaan. Toivotaan nyt vain, että päästäisiin kortisonista eroon ja saataisiin Manu takaisin hyvään kuntoon. Ensi viikolla on tiedossa ainakin yhteiset vesityötreenit, joten Manu joutunee tassut kastelemaan.

Suomen kesä, lyhyt ja vähäluminen

Kuopion seudulla ainakin on riittänyt kylmää kesäkeliä. Toisaalta se on koiran kanssa ihan hyväkin asia, on helpompi puuhailla ja treenailla kuin helteillä. Manun kanssa ollaan lähdetty toteuttamaan fysioterapeutin ohjeita ihan kunnolla, sillä toiveissa on tietysti paremmin liikkuva koira ja se vaatii tässä tapauksessa työtä. Teemme fysioterapiaa suunnilleen tällaista ohjelmaa seuraillen:

• Juoksulenkki pehmeällä alustalla (Manu menee tasaista ravia) 1 krt x vko
• Mäkikiipeilyä (laskettelurinteillä) 1 krt x vko
• Uintia 1-2 krt x vko
• Ilmapatjaharjoittelua muutama minuutti lähestulkoon joka päivä, enemmän silloin jos ei muuta treeniä ko. päivänä
• Plus tietysti normaalit lenkit, mutta ollaan pyritty lenkkeilemään enemmän hiekkateillä ja pururadoilla kuin asfalttiteitä pitkin

Metsässä irti juoksuttaminen on jäänyt nyt kokonaan, koska Manulla on liian kova into etsiä eläimiä sieltä ja annettakoon kaikille pesimärauha. Syksymmällä sitten taas metsään juoksemaan. Uinti ei ole edelleenkään Manun lempipuuhaa, mutta saatiin se tuossa juhannuksena uimaan ensimmäistä kertaa veneen perässä (tai no, ehkä se seurasi enemmänkin veneessä olleita lihapaloja…). Jospa se siitä vielä intoutuu. Hyvällä tyylillä se ui, tasaisesti etu- ja takapäällä (eli ei nouse pystyyn vedessä) ja aika kovaa haipakkaa. Kun Manun kunto tässä vielä syksyä kohden kohenee (toivottavasti), niin pitää varmaan lisätä tai pidentää noita juoksulenkkejä jotta saadaan myös kestävyyskuntoa paremmaksi.

Mikä nyt hieman kuitenkin huolestuttaa, on tuo Manun terveystilanne. Ikävä kyllä Manu on taas ruvennut köhimään, ainakin öisin yleensä kuulen sen muutaman kerran yskäisevän. Voihan se olla, että tässä on kyse vain emännän vainoharhaisuudesta, mutta meillä oli jo jonkin aikaa hyvä tilanne ettei yskimistä esiintynyt ollenkaan vaikka lääkkeen annostus onkin nyt pieni. Siksi kyllä huomaan herkästi kaikenlaiset muutokset tilanteeseen. Toisaalta, kun sillä oli sitä PIE -yskää, yski se huomattavasti enemmän… Että mistä lie kyse taas? Heinäkuussa, muutaman viikon kuluttua, on tarkoitus testata kortisoniannostuksen pienentämistä niin että sitä annettaisiin vain joka toinen päivä. Jotenkin minulla ei ole yhtään uskoa siihen että kokeilu onnistuisi tai että Manu pystyisi enää ilman kortisonia olemaan, mutta kokeillaan nyt kumminkin… Kaikki sormet ja varpaat ristissä. Olisihan se ihan mahtavaa, jos päästäisiin kokonaan eroon kortisonin syöttämisestä vaikka annostus pieni nyt onkin eikä aiheuta ainakaan tällä hetkellä sivuvaikutuksia koiralle. Tärkeintä on, että Manulla on hyvä olla.

Tänään käytiin uittamassa koiraa vesityötreenien muodossa. Noutolintuna oli sama vanha tavi, joka oli sulatuksesta huolimatta jäänyt vielä turhan jäiseksi ja upposi veteen jotenkin hyvin näkymättömiin (vaikka kelluikin). Itselläkin oli vaikea nähdä missä se lintu oli ja samoin Manun oli sitä vaikea löytää. Monta kertaa se ui ohi ja näytti ihmettelevän että missä se nyt on kun täältäpäin se haju tulee… Hienosti kuitenkin jaksoi etsiä ja vähän avitettiin pikkukivien avulla (heittelemällä niitä linnun suuntaan). Siinä hyvä vinkki, jonka opimme kevään yhteistreeneissä. Manulla on vähän se vika, että se helposti kääntyy ja lähtee uimaan rantaa kohti, jos sitä sanallisesti koittaa ohjata, mutta kiviä lintua kohti heittelemällä Manua voi ohjata oikeaan suuntaan ilman että etsintä keskeytyy.

Nyt on pöydän alla nukkumassa kylläinen ja väsynyt koira. Huomenna ehkä lähdemme hakemaan piisaminnahkaa motivointilelua varten. Selvittämättä tosin vielä on se, innostuuko Manu yhtä paljon piisamin hajusta kuin tuosta supinnahasta. Palaillaan ensi viikolla!

Kuulumisia

Tällä viikolla ei tapahtunut oikein mitään, ainakaan kerrottavan arvoista… Perusarkea vain. Manun lääkitystä pienennettiin torstaina, eli nyt se saa 5 mg kortisonia joka toinen päivä. Valitettavasti on tuntunut siltä, että tilanne on mennyt hieman huonompaan tämän myötä. Ainakin Manu on köhinyt hieman enemmän ja yksi aamu se hengitti omituisen raskaasti. Se onneksi meni ohi nopeasti. Voi olla että kun se yöllä nukkuu, kerääntyy limaa jotenkin enemmän hengitysteihin. Pitää vähän seurailla ja mietin kokeilisiko sitten antaa 2,5 mg päivittäin, jos kerran tuo joka toinen päivä ei ole hyvä. Olisi tärkeää löytää pienin mahdollinen annostus, jolla oireet pysyisivät poissa.

Manulla on tylsää…

Nyt viikonloppuna Olavi oli reissussa ja minä olin kotona Manua hoitamassa. Perus kotiorjan viikonloppu eli siivousta, tiskausta, pyykinpesua, ruuanlaittoa ja koiran ulkoilutusta siis. Kelit oli taas hienot joten oli ihan mukavaa ulkoilla. Tosin Manun kanssa on suht tuskaista lenkkeillä nykyisin. Sitä ei vaan huvita kävellä, ainakaan eteenpäin. Ilmeisesti ainoat asiat mitä ulkona huvittaisi tehdä on 1) etsiä kaikki mahdollinen syötäväksi kelpaava ja myös syödä se ja 2) hinkua kaikkiin pusikoihin ja ojiin hajujen perässä. Se on jo harvinaista että jos kymmenen metriä päästään eteenpäin ilman että Manu jumittaa, syö jotain maasta tai vetää puskiin. Hermot menee!
Tänään lenkillä nähtiin ensin siili (pelotti vähän Manua…) ja saatiin myös jonkinlainen seisonta. Tai en minä tiedä oliko se nyt mikään virallinen seisonta, mutta sellainen hiippailu ja siitä jähmettyminen paikalleen. Kohteena oli siis joku höyhenkasa, ei nyt sentään oikea lintu ;) Myös pari pysähtymistreeniä ollaan tänä viikonloppuna saatu tehtyä, kun ulkona on nyt niin paljon lintuja.
Mistäköhän Manu on muuten saanut käsityksen, että kun Olavi ei ole kotona, täällä ei pätisi samat säännöt? Nimittäin viime yönä se tuli herättämään ensin kolmen maissa. Pyrkimyksenä siis saada minut nousemaan sängystä että antaisin sille aamuruuan (mikä tulee normaalisti klo 7-8 maissa). Kun yritys ei onnistunut, uusiksi kello neljältä. Tällä kertaa tuli oikein minun puolelle sängyn viereen toljottamaan. Ei vieläkään auttanut, joten klo 5.30 kovat aseet käyttöön ja nousi sängylle (ankarasti kiellettyä). Sitten meni hermot ja suljin sen portin taakse eteiseen. Onneksi porttia voi rämpyttää klo kuuteen asti, jolloin oman mielenterveyden takia päätin nousta sängystä ja ruokkia sen perhanan koiran (tietysti sitten vasta, kun se oli hetken ollut hiljaa ettei tule palkittua huonosta käytöksestä). Alkuillasta sitten ajattelin ottaa torkut, kun väsytti tuo yöllä heräily. Tietysti Manulla tuli juuri silloin ilmoitusluontoista asiaa (että iltaruuan aika lähestyy) ja piti tulla herättämään. Manun kanssa asuminen joskus koettelee hieman huumorintajua…
Tulevalle viikolle ei ole suunnitelmissa mitään ihmeempiä. Palaillaan asiaan, kun on jotain kerrottavaa :)

Selvitystä yskään

Tänään vietiin Manu lääkäriin viime päivinä rajusti lisääntyneen yskimisen vuoksi. Eläinlääkärin kotiutusohjeissa on melko hyvin selitetty tilanne, joten kopioin sen suoraan tähän:

Manulla on aiemmin todettu PIE keuhkosairaus, jota on lääkitty lähinnä kortisonilla suun kautta.

Tänään kontrollikäynnillä ylähengitystiet tähystettiin rauhoituksessa (suuontelu, nenäontelo, nenänielu & henkitorvi aina keuhkojen keuhkoputkien haaraumaan asti) sekä röntgenkuvat ylä- ja alahengitysteistä ja lisäksi otettiin verinäytteet joista tutkittiin täydellinen hematologinen verenkuva TVK. Lisäksi otettiin sytologinen näyte henkitorven limakalvoilta ja nielurisoista.

Röntgenkuvissa todettiin keuhkokuvan kirkastuneen huomattavasti.

Verinäytteissä hemoglobiini, valko- ja punasolu- sekä tulehdusarvot olivat viitearvoalueella eli normaalit. Veren eosinofiilit ovat tällä hetkellä koholla viitaten lievään PIE oireiluun.

Hengitysteiden tähystyksessä todettiin jonkinverran laskeutunut henkitorvi (osittainen tracheakollapsi) ja henkitorven limakalvo on punoittava. Sytologisessa näytteessä ei ollut enää havaittavissa eosinofiilejä.

Em. muutokset johtunevat aiemmin sairastetusta PIE ongelmasta, joka nyt tällä hetkellä vaikuttaa olevan varsin hyvässä tasapainossa, mutta tarvinnee jatkossakin lääkityksiä oireiden mukaisesti.

Manu sai klinikalla pitkävaikutteisen kortisonipistoksen nyt keväisten yskäoireiden lisääntymisen vuoksi. Jatkohoidetaan Prednison 5 mg tableteilla 1 päivässä 2 viikon ajan ja sen jälkeen 1 joka toinen päivä. Kuukauden kuluttua otetaan TVK ja tarkistetaan eosinofiilien määrä veressä ja samalla sovitaan jatkolääkitys.

Jatkolääkitys:
Ylläpitolääkityksenä Prednison 5 mg tarvittaessa laskevalla annoksella kuureina ja ns. ”kriisiytymislääkkeenä” Bisolvon lasten annoksella limaa irroittamaan. Antibioottikuurit vain tarvittaessa mikäli tulehdusarvot nousevat (CRP koholla).

Eli semmoista… Manulla on nyt käytännössä koirien astma, jota ei diagnosoida koirilla koska se ei oikeastaan ole astmaa mutta hyvin samantyyppinen sairaus. Kovat pakkaset sekä siite- ja katupöly voivat jatkossa aiheuttaa oireilua, eli yskää. Nyt on hyvinkin sopiva aika tuolle oireilulle, koska katupölyä on runsaasti ilmassa. Jatkossakin siis tiedossa kortisonikuureja oireiden ilmaannuttua ja tuota Bisolvonia silloin, jos oireet ovat erityisen pahat.

Tunnelmat ovat vähän kaksijakoiset tällä hetkellä. Tämä ei ole tietenkään hyvä asia, koska kyseessä on tauti josta koira ei voi kokonaan parantua enää ikinä. Toisaalta myös tauti, jossa oireilua voi ilmetä vain vähän ja harvakseltaan. Jatkossa ainakin tiedetään, mistä on kyse ja osataan hoitaa sen mukaisesti. Manun hautajaisten suunnittelu on siis tällä hetkellä jäissä, koska eläinlääkäri ainakin vaikutti toiveikkaalta tulevaisuuden suhteen ja totesi, että tauti täytyy hoitaa nyt hyvin, jotta koira on kunnossa syksyllä ja pääsee metsään. Eli katsotaan jatkoa ja edetään päivä kerrallaan. Jos oireet menevät niin pahaksi että Manulla täytyisi pitää jatkuvasti sellaista kortisonilääkitystä, josta tulee koiran elämää haittaavia sivuvaikutuksia, silloin on selvä että se pääsee vihreämmille metsästysmaille. Mutta tällä hetkellä toiveita on saada koira kuntoon ja oireettomaksi.

Eläinlääkäri vielä totesi että nämä tapaukset ovat harvinaisia koirilla ja hänkin näkee vain 1-2 vuodessa. Jotenkin sopivaa, että se on tietysti meidän Manu joka tämmöisen taudin saa… ;)

Rankin päivä taisi olla itse potilaalla, joka oli tokkurassa aika kauan vielä rauhoituksen jälkeenkin. Koira piti poikkeuksellisesti hakea eläinlääkäriltä jo ennen kahta, eikä esim. neljän jälkeen kuten yleensä, joten jouduin ottamaan Manun toimistolle mukaan kun en pystynyt töistä lipeämään. Siellä se hurmasi työkavereita söpöydellään, joskin Manu itse oli tyytymätön tilanteeseen, kun aamulla ei ollut saanut ruokaa. Nyt kuitenkin nukkuu tyytyväisenä maha täynnä iltaruoan jäljiltä.

Viikonloppu kuvina

Viime viikonloppuna oltiin taas mökillä. Kunnostettiin Olavin kyyhkynruokintapaikkaa, eli lähinnä yritettiin huonolla menestyksellä polttaa risuja. Uusi yritys parin viikon päästä…
Ilma oli hieno ja aurinkoinen joten tuli ulkoiltua muutenkin aika paljon. Manulla tuntui olevan taas korvissa vähän vikaa, joten saatiin ihan urakalla pitää kurinpalautusta. Tässäkin kolinapurkki yllättää pian pikkumünsterin, joka luulee voivansa jättää tänne-käskyn väliin:

Olavi testaili uutta haulikkoa huvikseen ja samalla tehtiin pysähtymisharjoituksia koiralle. Ihan hyvin meni, joskaan ei se laukauksesta pysähtyminen edelleenkään mitenkään selkäytimessä ole Manulla. Lisäksi tehtiin muutamia noutoharjoituksia lehtokurpalla, mitkä menivät ihan ok. Vähän oli taas markkeeraamisessa parannettavan varaa, mutta toisaalta oli kiva nähdä että Manulla oli sentään intoa päästä noutamaan. Ensin meinattiin mennä yhteen vähän vieraampaan paikkaan treenaamaan pellolle, jossa meidän on maanomistajalta lupa käydä. Sinne oli kuitenkin tie niin huonossa kunnossa talven jäljiltä että ei uskallettu lähteä yrittämään. Haastetta oli joka tapauksessa tarpeeksi tutullakin pellolla, kun yhdestä suunnasta taisi tulla jäniksen hajua ja toisessa houkuttelivat hirven perkuujätteet.


Manun kortisoniannostusta on nyt pienennetty, mutta ikävä kyllä se on alkanut yskiä taas hieman enemmän. Pahasti pelkään että PIE on tullut takaisin. Nyt on suunnitelmissa kuitenkin edetä eläinlääkäriltä saadun ohjeen mukaan, eli jättää kortisoni pikkuhiljaa pois ja syöttää ab-kuuri jos yskä edelleen jatkuu. Hyvässä lykyssä kyse olisi jostakin kortisonin aiheuttamasta ärsytyksestä tai vaihtoehtoisesti jostakin muusta tulehduksesta, joka ei ole päässyt kunnolla ”voimiinsa” kortisonikuurin aikana. Ja jos PIE on tullut takaisin niin eihän se auta kun taas laittaa iso annostus kortisonia, mutta pikkuhiljaa tässä alkaa mietityttää että mihin se raja sitten vedetään. Manu ei tunnu sairaudesta kärsivän, mutta jos ei koiraa terveeksi saa niin jäljellä on vain yksi ratkaisu. Semmoiset vähän surulliset mielialat täällä tällä kertaa… Mutta katsotaan nyt vielä ja toivotaan parasta.
Viikonloppu oli joka tapauksessa ihan mukava ja varmaan taas parin viikon päästä palaillaan jatkamaan ruokintapaikkaprojektia. Olavi saa itse kirjoitella siitä tarkemmin. Loppuun vielä kuva jossa Olavin molemmat vauvat (pyssy & auto):

Ei mitään raportoitavaa

Meillä on ollut aika kiireinen viikko eikä ole tapahtunut oikeastaan mitään ihmeellistä. Manu on edelleen vähän köhinyt, toivotaan että se loppuisi kun ensi viikolla annostusta pienennetään. Toivottavaa olisi myös, että koira vähän virkistyisi… Manulla on nyt joko väsynyt olo, pahoja antipatioita hihnassa kävelyä kohtaan tai molempia. Jos ei saa hihnassa saa kävellä minne haluaa (= auton alle jääneen jäniksen luo) tai miten haluaa (= penkkoja pitkin niin että taluttaja meinaa lentää ojaan), sitten se raahustaa perässä mieltään osoittaen. Melko rasittavaa. Sitten kuitenkin kun pääsee vapaaksi niin jaksaa liikkua ja juosta paljon paremmin.
Tänään Olavi on työreissulla joten me ollaan kaksin iltaa viettämässä. Suunnitelmissa onkin kohta käyttää Manu pissillä, ruokkia se ja sitten laitan patjan lattialle ja ruvetaan nokosille. Tähän tyyliin:

taju kankaalla

Tänään olin muuten kerrankin suunnitellut nukkuvani pitempään ja meneväni myöhempään töihin, kun eilen oltiin työkavereiden kanssa vähän istumassa iltaa. Mutta eikö yksi münsteri ole tietysti tikkana hereillä klo 6.00!!! Vaikka normaalisti herää joskus tunnin myöhemmin. Aamuisin olen niin herkkäuninen että Manun ei tarvii paljon ympäriinsä tepastella ennenkuin herään eikä sitten enää uni tule vaikka väsyttäisikin. No, pääsinpä ajoissa töihin…
Viikonlopuksi ei ole mitään suunnitelmia. Voisi ainakin jonkun metsälenkin käydä tekemässä. Katsotaan mitä tässä keksii vielä Manun päänmenoksi.

Manun mysteeriyskä

Kuten fiksuimmat voi otsikosta päätellä, Manulla on vieläkin yskä jatkunut. Se on muutenkin hieman kummallinen yskä, koska Manu yskäisee pari kolme kertaa aina juotuaan, ja vain silloin. Ei missään muissa tilanteissa siis. Koska se on syönyt jo 2 viikkoa korkeaa kortisoniannostusta eikä yskä ole laantunut (PIE-yskä loppui muutamassa päivässä kun kortisoni ekan kerran aloitettiin), vei Olavi tänään Manun takaisin lääkärille. Olin itse arvellut, että sillä voisi olla taas nielu tai nielurisat tulehtuneet mikä aiheuttaisi juomisen jälkeistä köhimistä.
Nielu oli kuitenkin ihan ok eli ei merkkejä tulehduksesta. Joten vaihtoehtoja on nyt kolme:

1) PIE on tullut takaisin. Tämä on mahdollista (ja huonoin vaihtoehto), mutta ei kovin todennäköistä. Ainakin sen perusteella että kortisoniannostus on nyt aika korkea ja yskä jatkuu. Myös oireet ovat erilaiset kuin silloin kun PIE oli pahimmillaan (eli silloin yskimistä esiintyi kaikissa tilanteissa, ei pelkästään juomisen jälkeen ja köhiminen oli myös kovempaa nykyiseen verrattuna).

2) Kortisoni aiheuttaa yskää. Se, mistä se johtuisi, ei oikein tullut selville Olaville enkä ollut itse tällä kertaa mukana kyselemässä. Ilmeisesti se voi jotenkin ärsyttää hengitysteitä tmv. Pitäisi helpottaa nyt kun annostusta lasketaan, jos yskiminen johtuu kortisonista.

3) Manulla on jonkinlainen muu tulehdus, jota kortisoni hieman ”hillitsee” niin ettei se puhkea pahemmaksi. Tätä on hankala todistaa koska ilmeisesti tulehdusta olisi vaikea nyt havaita edes verikokeesta kun on vahva kortisonilääkitys päällä. Jos yskä ei hellitä kun kortisoniannostusta pienennetään, syötetään sitten ab-kuuri ja katsotaan mitä tapahtuu. Saatiin jo resepti valmiiksi, katsotaan nyt tarvitaanko sitä. Toivottavasti ei.

Nyt siis vaan (taas) pienennetään annostusta ja seuraillaan koiraa. On tämä vekslaamista nyt! Tilanne on kyllä kieltämättä hankala tuon kortisonin kanssa, kun se tekee Manun niin janoiseksi ja väsyneeksi, sekä aiheuttaa lähes päivittäin mahanpuruja koiraparalle. Mutta takaraivossa kyllä kolkuttelee pelko että sitten saadaan PIE takaisin kun kortisonia vähennetään… Näinköhän Manusta enää tervettä saa :( Pitää yrittää toivoa, onneksi Manu ei tunnu tilanteestaan kärsivän. Nytkin yrittää kovasti tiedottaa että olisi iltaruoan aika!

Viikon kuulumiset

Täällä ei taaskaan ole tapahtunut mitään ihmeellistä (yllätys), ainakaan koiran suhteen. Manu on edelleen köhinyt hieman, joten varasin sille ajan tarkempiin tutkimuksiin eläinlääkärille. Tosin aika on vasta ensi viikolla ja vielä hieman elättelen toivoa että yskä ehtisi hävitä tämän viikon aikana ja varattu aika voitaisiin perua. Ei tekisi mieli syöttää mitään ab -kuuria taas, mutta pakkohan se on jos ei muuten päästä köhästä eroon. Aika kova ikävä on jo kunnon lenkeille Manun kanssa.

Virtaa Manussa kyllä riittää. Talvi on viimeinkin tullut kunnolla tänne Kuopion seudulle ainakin ja luntakin ollaan saatu hieman. Aina kun tulen töistä ja lähden Manun kanssa ulos, on meno ihan mahdotonta. Kuin jotain minirodeoponia yrittäisi taluttaa. Varmaan olisi joku kurinpalautuskin paikallaan, mutta toisaalta helpompi olisi opettaa koiraa jos se ei olisi niin täynnä energiaa että tuntuu räjähtävän käsiin.

Viikonloppuna käytiin läheisellä kentällä tekemässä muutama noutoharjoitus damilla. Yritettiin taas opettaa eteen -käskyä, mutta tällä kertaa ei kovin suurella menestyksellä. Muutaman harjoituksen jälkeen olikin meillä jo sormet niin jäässä että päätettiin jatkaa matkaa ja jättää perusteellisemmat treenit toiseen kertaan.

Sunnuntaina aloitettiin Manulle matokuuri, se kun oli syksyltä ”hieman” venähtänyt kunnon pakkasia odotellessa. Yleensä matokuurista ei ole tullut mitään ongelmia, mutta tällä kertaa Manu sai pahat vatsanväänteet siitä ja kyllä oli melko tulipalokiire ulos maanantaina kun töistä tulin kotiin. Onneksi maha rauhoittui heti sen jälkeen joten ei tarvitse ainakaan koirasta huolehtia työpäivän aikana.

Eilen haettiin uusi auto kotiin (vihdoinkin) ja ensi viikonlopuksi kun ajateltiin ajella käymään minun kotiseudulla (äitille muuten tiedoksi), pääsee Manukin katsastamaan uudet matkustusolosuhteet. Jos Olavi raaskii koiraa ottaa kyytiin ollenkaan… :)

Joulunvietto

Meidän 6 päivän joulureissu Pohjois-Karjalaan ja mökille Tuusniemeen meni hyvin. Manu tosin ei pystynyt oikein rentoutumaan kun oli niin paljon hälinää ja vieraita ihmisiä ym, joten nyt se nukkuu varmaan pari päivää putkeen täällä kotona. Kyllä se kyläillessäkin on yleensä ihan rauhallisesti ja nätisti, mutta vieraissa paikoissa se ei nuku päivisin. Oli mukavaa jälleen nähdä, miten hyvin Manu suhtautui lapsiin. Se ei esim. ollenkaan nosta kierroksia ympärillä juoksevista lapsista. Iäkkäämmät ihmiset onkin sitten asia erikseen… Mutta uskalsi se jo pikkuisen käydä ukkiakin kädestä nuuhkimassa.

Nyt on ehkä vähän mieli maassa tuon Manun edelleen jatkuneen yskän takia. Olavi käytti Manun lääkärissä tuossa ennen joulua ja syy ei oikein selvinnyt verikokeestakaan. Ab-kuuri syötettiin, mutta yskä jatkuu edelleen. Onneksi koira on kuitenkin hyvävointinen, syö hyvin ja haluaisi juosta ulkona. Pitää tässä vielä seurailla ja ellei nyt muutaman viikon sisällä ala helpottaa niin pitää sitten varata tarkempia tutkimuksia. Pitäkää peukkuja, että päästäisiin eroon tuosta yskästä!
Manulle löytyi muuten aika monta lahjaa pukinkontista. Vähän kyllä epäilyttää että onkohan se ollut kuitenkaan ihan näin kilttinä:

herkkuja ja uusia leluja

Tänään käytiin ostamassa uudet heijastinvaljaat lenkkeilyä ja irtijuoksutusta varten. Oikeassa koossa ei ollut kyllä poikien värejä jäljellä joten Manu sai pinkit :) Ostin myös itselleni uudet talvilenkkarit rikki menneiden tilalle, joten nyt eikun sitä lunta ja koira kuntoon niin päästään valloittamaan taas lenkkipolkuja!

Kennelyskää?

Manu on edelleen kipeänä. Sillä on nyt kestänyt varmaan puolitoista viikkoa kova köhä. Soitin tänään eläinlääkärille ja kyselin neuvoja. Kuulemma jos kestää yli kaksi viikkoa putkeen, kannattaa viedä tutkittavaksi. Manu on onneksi kuitenkin hyvävointinen muuten, ruoka maistuu entiseen tapaan ja ulkona olisi virtaa vähän turhankin paljon. Eli seuraillaan edelleen tilannetta ja varmaan pitää ensi viikolla käyttää lääkärillä jos ei köhä ala loppua ennen sitä. Liekö sitten kennelyskää liikkeellä, kun tuntuu olevan niin sitkeä tauti?

Nyt ei olla siis puuhattu oikein mitään, kun Manu täytyy pitää levossa. Viikonloppuna oltiin Kontiolahdella käymässä. Manu oli käynyt pissimässä salaa matolle, sisällä siis. Samaan kohtaan tosin oli narttukoira pissannut joskus aiemmin joten selittynee sillä… Yritettiin järjestää koulutustilaisuus siitä, että saikos sisälle merkkailla (kolinapurkki valmiudessa) mutta eihän se tietenkään sitten enää yrittänyt merkata. Lisäksi käytiin hakemassa lisää hevosen jauhelihaa pakastimeen, noin 8 kg taisi siinä olla ja hintaa oli 2 € / kg, mikä ei ole hevosenlihasta mikään paha hinta. Ennen ollaan joskus ostettu niitä Oscarin puolen kilon paketteja, niissä on kilohinta jotain 5,50-6 € välillä muistaakseni tuolla tehtaanmyymälässä.

masentunut pikkumonsteri

Kotiin tullessa poikettiin vielä Tuusniemen mökillä. Oli kiva huomata, miten hyvin Manu suhtautui siellä vieraina olleisiin lapsiin. Jostain syystä Manu pelkää (ja siksi haukkuu) vanhuksia ja muutenkin etenkin vieraita miehiä saattaa arastella alkuun, mutta lapset on näköjään Manun mielestä mukavia. Tuossa meidän lähellä onkin ala-aste ja usein tulee lenkillä lapsia vastaan, etenkin silloin joskus kun ehtii arkisin päiväsaikaan käydä lenkillä. Kerran nauratti, kun kävelin siitä ohi Manun kanssa ja vastaan tuli ehkä ykkös- tai kakkosluokalla oleva poika. Oli satanut lunta ja Manu oli ihan hepulissa siitä. Se poika vaan huusi minulle: ”Ei se haittaa, meilläkin on villi koira!” :D

Eipä nyt tämän kummempia kuulumisia ole kerrottavaksi. Blogissa varmaan jatkuu hiljaiselo niin kauan kunnes Manu tervehtyy ja voidaan tehdä ja treenailla taas jotain. Toivottavasti päästään pian taas terveiden kirjoihin!