Poikien mökkiviikonloppu

Eevan mökkeilyväsymyksen johdosta vuorossa oli poikain viikonloppu. Toisin sanoen olin Manun kanssa harvinaisesti ilman naisväkeä mökillä.
Kuten allaolevasta kuvasta näkyy, viikonloppu alkoi heti lupaavasti:

mökkitieltä autosta kuvattuna

mökkitieltä autosta kuvattuna

Heti mökille päästyämme lähdimme metsälenkille. Harmikseni yksi metsästysmaiden makeimmista lintupaikoista sijaitsee niemellä, johon täytyy yleensä kulkea myötätuuleen (ellei mene veneellä). Niinhän siinä kävi, että Manu törmäsi myötätuulessa lintuun ja sitä seurasi ns. münsterimainen ”pitkä avanssi”. Joku asiasta tietämätön voisi kutsua peräänmenoksi.
Kyseisellä paikalla jossa olin Manun kanssa, on tiheää kuusikkoa jossa ei pitäisi juurikaan lintuja liikkua. Ihmetystä herättikin, miksi Manu toistuvasti halusi tähän kuusikkoon mennä. Syykin lopulta selvisi: kuusikosta löytyi hyvää vauhtia mädäntymässä ollut lehtokurppa rintatäkät syötynä. Olisikohan haukan tekosia.
Iltapäivän lenkki tarjosi aika heikosti lintutilanteita. Onneksi Manu kuitenkin sai mökkitieltä voimakkaan hajun ja eteni sitä kohti rivakasti. Itse pääsin todistamaan, kun kolme metsoa lähti lentoon männikköisestä rinteestä. Mukava oli nähdä, että tällä kertaa Manu jäi oma-aloitteisesti paikoilleen ja seurasi vain katseellaan lintujen lentoa.
Myös sunnuntaina kävin metsässä Manun kanssa, mutta kunnon tilanteita ei syntynyt. Kokonaisuudessaan Manun meno oli vähän tukkoista koko viikonlopun. Viikolla ollut köhä saattoi vielä vaikuttaa koiraan.
Vaikka nyt ollaankin kanakoiramiehiä, voi silti harrastaa myös muita metsästysmuotoja. Edellisillä metsästysretkillä soinut pyyn kirkas vihellys kirvoitti mieleni lähtemään pyyn pillitykseen. Tiedossa oli, että valitussa pillityspaikassa oli pyitä. Paikan valinta olikin onnistunut, koska pyy pörähti jo ensimmäisellä vihellyksellä lähemmäksi. Toisen vihellyksen jälkeen tuli jo näköhavainto, jonka jälkeen pyy vaihtoi paikkaa. Pari vihellystä lisää ja pyy laskeutui 20 metrin päässä olevan koivun taakse. Tässä vaiheessa pulssi jo hieman nousi, koska minun ja pyyn välillä oli vain yksi koivu. Parin vastavuoroisen viheltelyn jälkeen pyy vaihtoi sen verran sijaintiaan, että olinpaikka vaihtui taivaallisen kuusen oksalle. Tämä riittänee tältä erää, tästä kiinnostavasta jahtimuodosta voin kirjoitella lisää joskus toiste.

koostaan huolimatta minun korkealle arvostamani saalis

koostaan huolimatta minun korkealle arvostamani saalis

Kuumalla pyyllä oli hyvä harjoitella Manun kanssa. Kävin piilottamassa linnun ja sen jälkeen laitoin Manun hakuun vastatuuleen aivan kuten oikeassa metsästystilanteessa. Tämän harjoituksen seurauksena sain todeta, että Manu otti seisonnan noin 20 metriä ennen lintua. Seisonta tosin on sen verran lyhyt, että siinä vaiheessa kun itse tajuan että nyt koira seisoo, se jo lopettaa. Vaikea sanoa, että johtuiko Manun oma-aloitteinen eteneminen seisonnasta Manun innokkuudesta vai siitä, että Manu hoksasi linnussa olevan jotain vikaa. Yleensä koirat erottavat hajusta, onko kyseessä elävä vai kuollut lintu. Usein koira saattaa esimerkiksi haavakolle edetä suoraan ilman kummempia seisontoja siksi, että haavakko erittää erilaista hajua verrattuna terveeseen lintuun.
Yksi koiran omistamisen hyvistä puolista on muuten se, että koira toimii hyvänä lämpöpatterina lattialla nukuttaessa. Ja kotiväen pienistä epäilyistä huolimatta hyvin pärjättiin miehissäkin mökillä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s