Tuiskun kanssa viikko mökillä

Kanalinnustuksen alkaessa suunnistimme Tuiskun kanssa kaksin mökille viikoksi Eevan ollessa jo takaisin töissä. Tarkoituksena oli keskittyä pääasiassa kanalinnustukseen. Teimme Tuiskun kanssa lenkkejä sekä tuttuihin maastoihin että myös uusiin tänä syksynä mahdollisiksi tulleisiin maastoihin. Päivittäinen lenkkimme kesti yleensä noin kolme ja puoli tuntia ja Tuisku juoksi koiratutkan mukaan tässä ajassa noin 25 kilometriä. Keskiviikkona Tuiskulla oli huilipäivä.

Kokonaisuutena jokaisella lenkillä näkyi lintuja, mutta alkuviikosta uusilla metsästysalueilla linnut odottivat puissa ja lähtivät lentoon hyvissä ajoin. Näin ollen alkuviikosta ei kunnon seisontoja saatu.  Alkuviikosta metsässä oli todella märkää toistuvista sateista johtuen ja ehkäpä tämän vuoksi linnut olivat mieluummin puissa kuivattelemassa. Loppuviikosta siirryimme Tuiskun kanssa vanhoihin maastoihin ja kunnon seisontoja alettiin saamaan ensin lehtokurpille. Osassa kurppatilanteissa olisi hieman paremmalla tuurilla voinut tulla tulostakin. Valitettavan usein kurppa lähti tiheästä puskasta avanssissa väärälle puolelle siten, että se pääsi lentämään katveessa haulikkokantaman ulkopuolelle ja yhdessä tilanteessa ammuin rehellisesti ohi.

Tämän lähemmäksi emme metsoa päässeet. Haukka oli ehtinyt ensin

Viimeisenä reissun päivänä, sunnuntaina, olosuhteet olivat sellaiset, että Tuisku pääsi linnuille useampaan kertaan. Heti aamulla, sadan metrin päästä mökiltä, Tuisku sai seisonnan ukkometsolle ja koppelolle, mutta nämä eivät kestäneet seisonnassa ja ne karkottuivat minun vasta lähestyessä.  Yhdessä kurppaseisonnassa kurppa lensi taas puskan väärälle puolelle ja kaiken huippuna oli tilanne, jossa olin ”heittämässä vettä” haulikon ollessa puuta vasten ja samalla aivan edestä lensi kurppapari. Tämän jälkeen huomasin Tuiskun, joka oli seisonut tätä kurppaparia viereisessä pusikossa. Lenkin ollessa päättymäisillään Tuisku otti seisonnan pienen harvennetun taimikon laitaan ja lähestyessäni seisontaa Tuiskun edestä nousi pyypoikue. Yksi pyistä jäi puun oksalle, josta pääsin sen pudottamaan. Lämpimän linnun noudossa on Tuiskulla vielä harjoiteltavaa rutiinin puuttuessa. Matkalla mökille Tuisku löysi vielä toisen pyypoikueen pienestä kuusimetsästä, mutta peitteisyydestä johtuen en nähnyt saiko Tuisku seisottua pyitä vai nousivatko ne suoraan ilmaan koiran edestä.

Hirvitorni hieman rohkeammalle passimiehelle

Viikon havaintojen perusteella pyitä ja pyypoikueita on alueella runsaasti kuin on myös lehtokurppia. Metsopoikueita näin yhden ja lisäksi havaintoja yksinäisistä metsoista. Teeriä en nähnyt koko reissulla yhtään. Tuiskun työskentelyn osalta oli havaittavissa, että yhteydenpito alkaa heikkenemään sen jälkeen, kun metsässä on kuljettu vajaa kolme tuntia ilman taukoa. Kokonaisuutena olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että lintuja löytyi ja saatiin riistatilanteita aikaan.

Lopussa kiitos seisoo

Puimattomat pellot fasaanitreenin haittana

Ennen kanalinnustuksen alkua kävimme treenaamassa Tuiskua yhdessä toisen tutun lyhkärin ja tuttavapariskunnan kanssa fasaaneilla Willen Jahdeilla. Ajankohta oli muuten mitä mainioin, mutta kylmän kesän vuoksi pellot olivat vielä puimatta. Samaa ongelmaa tuntuu olevan ympäri Suomen ja toivottavasti esim. Junkkarissa päästäisiin pelto-osuus viemään läpi puiduilla pelloilla.

Tuiskun osalta päivä lähti hyvin käyntiin, kun jo ensimmäisellä hakuvuorolla Tuisku sai seisonnan fasaanikanalle. Valitettavasti seisonta ei kestänyt ja Tuisku nosti kanan itse juuri kun olin lähestymässä seisontaa. Tuisku pysähtyi pillityksestä, joten kokonaisuutena tilanne oli enemmän plussan puolella omatoimisesta nostosta huolimatta.

Rypsipellosta ei fasaaneja löytynyt, vaikka hajuja kyllä oli

Tämän jälkeen Tuiskulla meni useampi hakuvuoro ennen seuraavaa tilannetta. Hakualueet olivat puimattomien peltojen vuoksi melko pienet. Lisäksi pystyssä oleva rypsipelto, jossa sai luvan kanssa hakea, oli koiralle karkeaa kulkea ja rypsi raapikin molempien koirien kirsut verille.

Vaihdettuamme hakualuetta mukana ollut toinen koira löysi pystyssä olevan kaurapellon laidasta fasaanikanan ja hakuvuoron vaihduttua Tuisku törmäsi suunnilleen samassa kohtaa toiseen kanaan, jolla oli myös kaksi poikasta. Kaukana ei ollut, että Tuisku olisi saanut kanasta kopin, koska törmäys tapahtui täydestä vauhdista. Törmäyksestä ja omasta reagointihitaudesta johtuen Tuisku ehti saatella lintuja parikymmentä metriä ennen kuin saimme sen pysähtymään. Fasaanikanan mukana olleet poikaset olivat todennäköisesti luonnossa syntyneitä. Ilahduttavaa oli huomata, että myös näillä leveyksillä fasaanien pesintä onnistuu myös luonnossa.

Päivän päättyessä Tuisku sai törmäyksessä karkottuneille poikasille seisonnan tiheään vattupuskaan, mutta peitteisyydestä johtuen Tuisku ei saanut aivan tarkasti paikallistettua lintuja. Tämän vuoksi avanssikaan ei meinannut lähteä. Ennen pitkään linnut saatiin ylös puskasta, mutta minä tai Tuisku emme kumpikaan nähneet niiden siivitystä puskan tiheydestä johtuen.

Viimeinen tilanne päivälle olisi näin jälkiviisaana pitänyt menetellä eri lailla. Tuisku seisoi koivujen verhoamassa kiviaidassa fasaanikanaa ja seisonta oli vain noin metrin päässä. Avanssin jälkeen lintu karkottui ensin minusta poispäin koivujen taakse  ja sen jälkeen lintu kaarsi tyhjän lehmälaitumen yli. Tuisku pysähtyi pienen liukumisen jälkeen, mutta paukusta Tuiskun maltti petti ja Tuisku meni perään melkein takertuen lehmien sähköaitaan, jossa ei tosin ollut virrat päällä. Huomioiden seisonnan läheisyys ja lehmälaidun Tuisku olisi kannattanut kytkeä ja antaa avanssi hihnan kanssa. Näin minäkin olisin voinut valita paremman paikan ampumisen näkökulmasta.

Kokonaisuutena päivässä oli omat hyvät ja huonot puolensa. Vaikka Tuiskulle saatiin monia hyviä osaonnistumisia, niin täydellinen riistatyö jäi kuitenkin puuttumaan. Kunhan pellot saadaan Pohjois-Savossa puitua ja metsäkanalinnustus on ohi, niin Tuisku saa revanssin Willen Jahdeilla.

Vuodenvaihteen fasaanijahti

Päätimme vuoden 2016 jahdit välipäivinä fasaanille Willen Jahdeilla Rautalammilla. Säätila ei ollut juuri pakkasen puolella, mutta tuuli oli aika navakka ja lisäksi iltapäivästä alkoi sataa märkää räntää. Suhteellisen mukavalta tuntui siis istuskella päivän päätteeksi nuotiolla lämmittelemässä.
Jo etukäteen oli tiedossa, että alueella on liikkunut ilves ja että fasaanit ovat sen vuoksi aika vähissä. Kaksi eri tilannetta saatiin kuitenkin aikaan, molemmat iltapäivän puolella joten Tuiskulla alkoi siinä vaiheessa jo väsymys vähän painaa.
Ensimmäisessä tilanteessa Tuisku haki tietä reunustavaa kuusikkoa. Se otti seisonnan kaatuneen puun juurakkoa kohti ja Olavi huomasi, että fasaani oli juurakon alla noin kaksi metriä koirasta. Linnun sijainnin takia oli selvää, että jos siitä antaa nostoluvan niin lintu jää varmasti suuhun. Olavi siis kytki Tuiskun hihnaan ja minä kävin hätistämässä linnun lentoon. Tuisku pillitettiin istumaan samalla ja suhteellisen rauhassa se tuntui katselevan fasaanin lentoa.
Tässä tilanteessa Manu päätti kuitenkin vetää oman Manu -shownsa. Manu liikkui mukanamme irti, koska yleensä sitä ei linnut juuri kiinnosta ellei ihan nenän eteen satu. Tässäkin kohtaa Manu huomasi fasaanin vasta kun se siivitti ohitsemme kohti harvaa koivikkoa. Siitäkös sitten joku münsterin päässä napsahti ja fasaanille tehtiin oikein komea peräänmeno :D No, Manun kanssa kun on luovuttu siitä toivosta että sille vielä saataisiin kunnollisia riistatöitä, niin peräänmenotkaan eivät niin haitanne, lähinnä nauratti. Keskitymme Manun kanssa siihen että noutavana koirana sitä voi hyvin käyttää ja että niissä hommissa ei pöllöiltäisi turhia.

taukolaiset autossa

Toinen tilanne saatiin hetken päästä pellon laidalla. Tuisku otti seisonnan ojan pohjalla kohti pientä kuusta. Lintua ei omaan silmään näkynyt, ja Olavi antoi koiralle nostoluvan. Kopiksihan se lintu sitten kuitenkin jäi. Jälkiviisaana on helppo todeta, että olisi kannattanut tuossakin tilanteessa hätistellä lintu itse ilmaan. Todennäköisesti kukko oli sen kuusen alla piilossa eikä päässyt sieltä riittävän nopeasti siivilleen. Tuiskulla on aika räjähtävä avanssi joten fasaani jää sille helposti suuhun, etenkin jos lintu on kaivautuneena heinikkoon tai oksien alle piiloon.
Kokonaisuutena ajatellen päivässä oli kuitenkin paljon hyvää. Tuisku oli yleisesti ottaen hyvin kuulolla, ei törmännyt lintuihin, ei nostanut niitä omine lupineen eikä tullut (Tuiskulle) peräänmenoa. Nouto lämpimällä linnulla saatiin onnistumaan hyvin, kun ensin vähän muistutti Tuiskua että nyt ollaan töissä. Päivän aluksi tehtiin myös muutamia istumisharjoituksia ampumisen kanssa (Tuiskulla kun on ollut havaittavissa huomattavaa kiihtymistä paukusta) ja niistäkin jäi hyvä fiilis. Vaikkei nyt kunnollista riistatyötä saatukaan aikaan, niin täytyy olla tyytyväinen päivän antiin.

Treenaamista mustien kukkojen luona

Metsäkanalintukauden päätyttyä olemme käyneet Tuiskun kanssa jatkamassa kautta fasaaneilla. Tavoitteena on ollut erityisesti treenata riistatyötä. Eevan työkontaktin kautta löysimme uuden fasaanipaikan vain 30 minuutin ajomatkan päästä kotoa, joten kynnys lähteä treenaamaan on pieni. Ensimmäinen kerta uudessa paikassa lähti hyvin liikkeelle ja Tuisku sai mallikkaan riistatyön melko tiheässä pajukossa. Tuisku jäi linnun siivittäessä paikalleen ja tilanteessa ammuttiin ilmaan. Pienen jäähdyttelyn jälkeen homma jatkui. Tuisku haki tiuhaan pellon halkovan suuren ojan ja selvästi linnun hajua oli ojassa. Lintua ei vain meinannut saada paikallistettua. Syvän ojan pohjalla tuuliolosuhteet voivat olla hyvin erilaiset kuin pellolla ja tämä saattoi osaltaan vaikuttaa löytymiseen. Lopulta Tuisku otti kiinteän seisonnan ojan pohjalla suoraan meihin päin. Annoin Tuiskulle nostoluvan ja fasaanikukko otti kaksivaiheisen lentoonlähdön. Ensin pieni pomppu ja sen jälkeen vasta pitempään lentoon. Tuo pieni pomppu koiran edessä selvästi kuumensi Tuiskua, mutta kehoituksesta Tuisku kuitenkin pysähtyi kukon siivittäessä. Pamauksen Tuisku vielä kesti, mutta kun kukko alkoi tippua, ei Tuiskun pää enää kestänyt, vaan koira syöksyi katsomaan tippunutta lintua. Kaippa tuota voisi paukkunoudoksi kutsua, paitsi Tuisku ei tehnyt noutoa.

Tuossa vaiheessa olisi pitänyt osata lopettaa, mutta eihän tuo tuolloin tullut mieleen. Eevan ja paikan omistajan kanssa jutellessa Tuisku oli seisonut tovin pienessä puskassa. Emme huomanneet seisontaa ja lopulta Tuisku nosti itse linnun ja sen jälkeen mentiin. Vielä muutama tilanne päivälle oli, mutta oikein nappisuorituksia ei niistä muodostunut.

Mustan kukon väritystä

Seuraavalla reissulla tavoitteena oli kitkeä tuo peräänmeno heti alkuunsa pois, joten menimme tietolinnuille liinan kanssa. Minä ohjasin koiraa, Eeva vastasi liinasta ja omistaja ampumisesta. Haku ja nenä tuntuu Tuiskulla olevan siinä mielessä kunnossa, että treeneissä voi keskittyä riistatyöhön. Ensimmäisen kunnon seisonnan jälkeen ja avanssiluvan saatuaan Tuisku yritti nostaa lintua ojan penkasta, mutta lintu ei lähtenyt lentoon. Lopulta Tuisku hyppäsi ojan yli laskeutuen veteen ja samalla lintu siivitti. Tuisku jäi hyvin paikalleen ja ainakaan sivusta seuranneena liina ei kiristynyt liiaksi. Paussin jälkeen jatkettiin ja kohta Tuisku otti seisonnan peltojen välissä olevaan puskaan. Selvästikään Tuisku ei ollut paikantanut lintua tarkasti, koska Tuisku itse tarkenteli seisontaa, kunnes lopulta oli matkaa enää noin puoli metriä heinätupsuun, jossa linnun täytyi olla. Onneksi lintu siivitti räväkästi Tuiskun avanssin jälkeen ja koppia ei tullut. Läheltä seurattuna ampuminen näyttäisi vievän Tuiskun maltin. Linnun siivittäessä Tuisku oli paikallaan, mutta heti pamauksen jälkeen yritti lähteä liikkeelle ja tuossa oli liinalla hyvä jarruttaa etenkin linnun pudottua.

Tyttö on selvästi ylpeä ensimmäisen treenin jälkeen

Päätimme jatkaa liinassa pudotetulle linnulle, koska ei ollut varmaa oliko tiputus puhdas. Huomasimme linnun ennen Tuiskua ja oli selvää, että kukko oli kuollut, joten päätimme kokeilla tiedotusta, mikäli Tuisku seisoisi vielä linnulle. Tuisku otti seisonnan ja pillitimme sen takaisin. Pieni kehoitus liinalla ja uusi vihellys ja Tuisku tuli luokse. Siitä heti Tuisku uudestaan vauhtiin ja linnulle. Tuisku seisoi lintua hieman ohi ja tilanne purkaantui, kun nappasin linnun maasta käteeni. Tähän oli hyvä päättää.

Tulemme todennäköisesti pitkin talvea jatkamaan treenejä uudessa paikassa. Linnut ovat olleet erinomaisia lentäjiä ja muutoinkin hyväkuntoisia. Fasaanilaji, jota paikassa kasvatetaan ja jalostetaan on poikkeuksellisen tumma. Erityisesti kukot ovat lähes mustia. Lintuja vähemmän tuntevalle kukot olisi helppo myydä ukkoteerinä. Mitä nyt pyrstö on hieman pidempi ja silmänympärykset punaisemmat.

Tuiskulle ensimmäinen pudotus

Junkkarissa onnistunut riistatyö antoi toivoa myös metsälintujen metsästykseen. Ennen junkkaria Tuisku oli törmäillyt ja osittain varmaan myös nuoruuden ilosta ajellut metsässä linnut lentoon. Junkkarin jälkeisenä viikonloppuna Tuisku sai ensimmäiset kunnon seisonnat myös metsälinnuille. Seisontoja saatiin pyille ja lehtokurpille. Tilanteet olivat kuitenkin sellaisia, että niistä ei voinut pudottaa. Esimerkiksi yhdessä tilanteessa Tuiskun hermo ei kestänyt ja se nosti lopulta itse pyyn ilmaan. Toisessa pyy oli vaihtanut sen verran paikkaa, että avanssiluvan jälkeen Tuisku sai nostettua linnun 30-35 metrin päästä minusta. Näin ollen tuona viikonloppuna ruutia ei poltettu. Onnistuneet riistatyöt kuitenkin lämmittivät mieltä.

8.-9.10. viikonloppu oli viimeinen viikonloppu metsäkanalinnustuksen osalta Pohjois-Savossa, joten mahdollisuudet Tuiskun ensimmäiseen pudotukseen metsälinnuilla alkoivat olla vähissä. Perjantai-illan lenkillä Tuisku ei saanut paikannettua lehtokurppaa tarkasti ja tuloksena oli törmäys. Perjantain iltalenkin kohokohta oli, kun pääsin näkemään ensimmäistä kertaa tälle syksylle mökkiniemellämme ukkometson. Metso lähti lentoon korkealta kuusesta, joten Tuisku ei ollut saanut siitä vainua. Lauantain aamulenkki oli hiljainen, mutta iltapäivällä Tuisku sai hyvän seisonnan pyylle. Lähestyessäni seisontaa Tuisku alkoi omatoimisesti nostaa lintua ja lopulta pyy lehahti lentoon. Tämän jälkeen hieman moittivalla äänellä kyselin Tuiskulta, että mitäs touhua tuo tuollainen on.

Sunnuntain aamun ollessa hiljainen aika tiimalasissa alkoi loppua. Viimeinen lenkki oli edessä sunnuntai-iltapäivänä ja melkein heti Tuisku otti hyvän ja kiinteän seisonnan avoimessa männikössä. Näin ollen ampumasuunnat olisivat hyvän avoimet, joka suuntaan. Annoin koiralle nostoluvan ja se nostikin tulisesti lehtokurpan ilmaan. Lintu nousi lentoon aivan koiran edestä ja otin jo linnun haulikon jyvälle. Kurppa lensi alkuun maanpinnan suuntaisesti ja seuratessani kurppaa haulikon kiskoa pitkin huomasin sivusilmällä, että Tuisku oli vain noin metrin päässä linnusta. Tuossa kohtaa piti näin ollen jättää ampumatta. Tuisku pysähtyi eteeni noin 5 metrin päähän minusta ja lopulta kurppa otti korkeutta ja katosi samalla oksien taakse. Periaatteessa tuossa lopussa olisi voinut ampua, mutta suoraan koiran pään yli ampumista ei suositella, koska laukauksen paineaalto lyö tuossa kohtaa todella kovaa koiraa korville. Lopputulos harmitti niin paljon! Jos tuo nyt jäi kauden viimeiseksi tilanteeksi tämän syksyn metsäreissuilla.

Mieli maassa jatkoin lenkkiä ja takaisin päin palatessa näin Tuiskun seisovan noin 100 metrin päässä. Melkoisella pikaravilla lähdin lähestymään seisontaa. Tuisku seisoi alamäkeen kohti järven rantaa. Pysähdyin Tuiskun sivulle omasta mielestäni hyvään ampumapaikkaan siten, että näkisin linnun siivityksen varmasti. Annoin Tuiskulle luvan ja noin 5 metrin avanssin jälkeen kurppa nousi suoraan ylöspäin. Pilli oli suussani valmiiksi ja vihelsin Tuiskun istumaan. Heti, kun näin Tuiskun pysähtyvän, ammuin kohti kurppaa. OSUMA ja lintu tippui järven rantaan.

Ylpeä tyttö!

Onnistumisen tunne oli aivan mahtava. Jä tässä tärkeintä oli nimenomaisesti se, että Tuisku sai onnistumisen. Minun roolinihan oli toimia ampujana Tuiskun suorittaessa muut työvaiheet onnistuneesti. Pieni tuuletus ja kovat kehut ja rapsuttelut Tuiskulle. Tuiskukin varmaan oivalsi, että nyt meni hommat putkeen, sen verran paljon tuli koiraa kehuttua. Tuiskulla meni homma tuossa vaiheessa jo sammaleissa piehtaroinnin puolelle. Pieni lisämauste iltapäivään oli se, että olin kanniskellut perintösimsonia koko viikonlopun. Mikäs sen sopivampaa, kuin Tuiskun ensimmäinen pudotus perintönä saadulla rinnakkaisella 16 -kaliiberissa. Kuten junkkarissakin, onnistuminen saatiin Tuiskun kanssa silloin, kun toivo alkoi olla jo menetetty ja viimeiset hetket käsillä. Vaikka kurppa lukeutuukin kahlaajiin, lasken tämän onnistumiseksi metsälinnulla.

Simson sortaa edelleen 59 vuoden iässäkin

Viimeistelytreenit

Mannermaisten kanakoirien jalostuskatselmus eli Junkkari järjestetään Lapualla 23.-26.9. Junkkarin peltokoetta varten olemme käyneet Tuiskun kanssa kaksi kertaa treenaamassa fasaaneilla tarkoituksena saada tuntumaa peltokanalintuihin sekä pellolla hakemiseen. Syyskuun alussa kävimme Willen Jahdeilla Rautalammilla. Mukana oli yhteensä viisi koiraa ja hakuaikaa oli noin kolmisen tuntia. Ensimmäisessä erässä Tuiskun haku oli oikein mallikasta, mutta lintuja ei löytynyt. Toisessa erässä tuulettomissa olosuhteissa Tuisku alkoi jäljestämään puimattomalla pellolla ja muutaman kymmenen metrin jälkeen kaksi fasaania lähti aivan Tuiskun nenän edestä lentoon.  Tuisku saatteli noita noin 20-30 metriä. Sinällään tuokin liikaa, mutta tilanne taisi olla vain liian herkullinen Tuiskulle. Viimeisessä erässä jälleen huonoissa tuulissa Tuisku haki puimatonta peltoa, jossa oli erään muun koiran erän jälkeinen tietolintu. Valitettavasti Tuisku ei saanut tätä oikein paikallistettua ja Tuiskun tullessa pitämään yhteyttä fasaani lähti minun ja Tuiskun välistä. Nyt saattelu oli turhan pitkä ja tuo tilanne jäi itseä harmittamaan. Erityismaininta täytyy linnuista antaa paikan omistajalle. Kaikki nähdyt fasaanit olivat hyväkuntoisia eikä koppeja tullut yhdellekään koiralle.

Viime sunnuntaina kävimme puolestaan Vieremällä Vesipuron Fasaanilla. Mukani oli Tuiskun lisäksi vain yksi koira. Jälleen kerran Tuiskun haku oli hyvää. Linnut olivat tiukassa, mutta lopulta Tuisku löysi fasaanin erään pellon keskeltä olevasta metsäsaarekkeesta. Seisontaa ei saatu, koska vauhtia oli liikaa. Välttämättä tässä ei ollut kyse puhtaasta törmäyksestä, vaan tässä saattoi olla myös tuollaista nuoruuden innokkuutta ajaa linnut ilmaan. Kolmen tunnin lenkin loppua kohden Tuiskusta näki selvästi, että mehut alkoivat olla lopussa. Lämmin ja aurinkoinen syyspäivä auttoi asiaa.

Kokonaisuutena Tuiskun haun osalta Junkkariin voi lähteä hyvillä mielin. Tuiskun haun pitäisi hyvin riittää nuorten luokkaan Pohjanmaan pelloille. Huolena on lähinnä se, miten Tuisku käsittelee lintuja. Sinällään nuoren koiran röyhkeä käytös linnuilla, jonka seurauksena linnut välillä pöllähtelee, on  mielestäni positiivista. Mieluummin katselen tulista menoa sen sijaan, että koira jatkuvasti hiippailisi eikä etenemisestä ja hausta tulisi mitään. Täytyy Tuiskun osalta luottaa kokeneempien koiramiesten vakuutteluun siitä, että ajan kanssa tuo lintujen käsittely napsahtaa oikeille uomilleen.

Palataan Junkkaritunnelmiin toivottavasti iloisissa merkeissä viikonlopun jälkeen.

Törmäilyä, törmäilyä

Kanalinnustuksen alkaessa Tuiskulla oli ikää vuosi ja viisi kuukautta, joten hiljalleen Tuiskulta voi odottaa metsässä myös muuta kuin vain ilosta juoksentelua. Kantatilastot eivät ole lupailleet runsasta lintusyksyä ja esimerkiksi  Pohjois-Savossa on metsästysaikoja rajoitettu. Muutama lintupoikue oli kuitenkin mökin ympäristössä tiedossa, joten täysin toivoton tilanne ei ollut.

Tuiskun kanssa tuli kierreltyä aloituslauantaista maanantaihin. Päivässä tuli tehtyä kaksi lenkkiä; toinen aamulla ja toinen iltapäivällä. Tuisku jaksoi hakea hyvin, mutta iltapäivän vetojen loppupuolella hakuvauhti alkoi hieman hiipumaan. Positiivista reissussa oli se, että Tuisku löysi lintuja. Pyitä löytyi vanhoilta hyviltä paikoilta samoin kuin lehtokurppiakin. Sen sijaan teeret ja metsot olivat teillä tietämättömillä. Tuisku ei kuitenkaan vielä osaa käsitellä arkoja metsälintuja. Osaltaan tähän vaikuttaa hieman turhan kova vauhti, kokemattomuus sekä haastavat, tiheät metsät. Tuloksena oli törmäyksiä. Onneksi Tuisku kuitenkin metsäolosuhteissa jätti lentävien lintujen jahtaamiset, joten peräänmenoja ei tullut. Pari kertaa Tuiskun pölläyttämä lintu lensi makoisasti minua vastaan, mutta linnut saivat jatkaa lentoaan. Törmäilystä ei Tuiskua palkita pudotuksella. Maanantain kanalinnustus päättyi lopulta Tuiskun lohjenneeseen kynteen. Onneksi lohkeama oli kynnen sivussa ja paranee itsestään.

Tällaisessa kuusikossa Tuiskun on hieman haastavampaa toimia monestakin syystä.

Vaikka kanalinnustus oli pääasia, niin silti oli aikaa käydä myös hieman kyyhkyllä ja sorsalla. Oman ruokintapaikan lähipuista lähti yli 15 linnun kyyhkyparvi. Ikinä en ole tuolla omalla paikalla nähnyt tuon kokoisia parvia. Sama parvi näkyi parinakin päivänä. Sunnuntain iltapäiväpassituksen seurauksena tuo parvi pieneni kahden linnun verran. Sorsastuksen osalta lento oli heikompaa. No onnistumisia kuitenkin koettiin ja erityisesti sivusuunnassa ohi lentäneen tavin pudotus noin 30 metristä oli komea suoritus. Lisäksi Manu löysi tavin sokkonoutona ojasta.

Manu voitti Tuiskun kanssa käydyn etsimiskisan

Loman päätös

Viikko 35 oli kesälomani viimeinen viikko ja Eevan jo palattua töihin suuntasin koirien kanssa mökille. Tavoitteena oli käydä sekä kyyhky- että sorsajahdissa. Tiistai-iltapäivästä saavuttuani mökille suuntasin heti Tuiskun kanssa omalle kyyhkypaikalle passiin. Ensimmäiset kyykyt olivat jo paikalla ja lähtivät puista minut huomattuaan. Ruokintalavojen edestä oli puitu ohrapelto ja levitin siihen kymmenkunta samettista kyyhkynkuvaa. Ehkäpä kuvista johtuen kyyhkyt eivät olleet niin arkoja ja saapuvat pienet parvet eivät lentäneet syvälle takakuusikkoon, vaan laskeutuivat passipaikan lähipuihin. Osa parvista laskeutui aivan selän taakse sellaiseen kulmaan, että oikealta puolelta ampuminen ei onnistunut, koska oma selkä ei käänny kuten pöllön kaula. Näin ollen päätin ampua vasemmalta puolelta. Muutoin tulos oli hyvä ja kyyhky tuli alas, mutta nosto ei osunut ihan kohdilleen ja tästä muistoksi jäi mojova mustelma vasempaan hauikseen. Muutaman tunnin istuskelun seurauksena useampia pieniä noin 3-5 linnun parvia saapui tasaisin väliajoin ja noista parvista pääsi aina toisinaan yhden kyyhkyn pudottamaan. Kaikki pudotukset tapahtuivat kyyhkyjen laskeuduttua puihin. Suoraan pellolle laitetuille kuville eivät kyyhkyt laskeutuneet, mutta linnut olivat selvästi kuvista kiinnostuneita.

Tiistain iltapäiväpassin tulos

 

Keskiviikkoaamupäivän rakentelun tulos

Keskiviikkona rakentelin ensin aamusta yhden suojaloukun minkkiraudoille ja kävin viemässä tämän lammelle. Loukkua viedessä lähti lammelta reilu 30 linnun sekaparvi heinureita, taveja ja haapanoita. Kaksi laukausta pääsin yhteen heinuriin yrittämään, mutta tämä sai jatkaa lentoaan. Iltapäivällä oli luvassa lisää kyyhkystystä eräällä toisella puidulla ohrapellolla. Olin rakentanut sinne edellisenä iltana passipaikan keskelle peltoa sähkötolpan juureen. Jälleen kuvat pellolle ja Tuiskun kanssa passiin. Nyt kuvat tekivät tehtävänsä ja osa kyyhkyistä laskeutui suoraan maahan kuvien sekaan. Täytyy sanoa, että on hieno tunne, kun täysin avoimella pellolla saa kyyhkyt laskeutumaan juuri siihen paikkaan, kun on itse alunperin suunnitellut. Itse tuli hassattua muutama hyvä paikka pummin seurauksena ja iltapäivän tulos oli 4 laukausta ja 1 kyyhky. Nouto ei oikein Tuiskulla sujunut, kuten ei edellisenä päivänäkään. Tuisku arkaili hieman kyyhkyyn tarttumisessa ja tuloksena tuosta on aina tukku höyheniä suuhun. Pienen äkseeraamisen jälkeen kyyhkynoudot saatiin kuitenkin siihen pisteeseen, että Tuisku nosti kyyhkyn hyvällä otteella ja pienen matkan jälkeen luovutti nätisti istualtaan.

Tällaisena iltapäivänä on enemmän kuin mukavaa istuskella passissa ja nauttia iltapäiväkahveita

Heti passista pois lähdettyä tulikin jo kiire sorsapassiin. Mökiltä piti käydä vielä hakemassa hieman varusteita ja sorsastukseen käyvät patruunat. Olimme lammella kahden miehen ja Tuiskun voimin. Lammelle mennessä oli tarkoitus kiertää lampi kahdelta puolin ja tätä kautta saada jo lammella olevat linnut eräksi. Hyvä määrä taveja lähtikin liikkeelle ja naapurin mies sai niistä yhden alas. Tuisku pääsi noutamaan tämän sokkona, koska pudotusta emme nähneet. Mallikkaan haun jälkeen tavi löytyi pelto-ojasta. Iltalennon alettua omalle passipaikalle eivät linnut ohjautuneet, mutta naapuripassissa paukkui, joten Tuisku pääsi noutohommiin. Helppo tavinouto onnistui hyvin, mutta yhden heinurin ja yhden tavin noudosta ei tullut mitään. Tippumapaikat olivat suunnilleen tiedossa ja Tuiskun olisi tullut ne löytää. Koska pimeys keskeytti lopulta noutohommat päätimme tulla aamulla uudestaan. Kuolleet linnut eivät yön aikana karkaisi ainakaan omilla voimillaan. Aamulla otin Tuiskun lisäksi Manun mukaan. Pienen etsinnän jälkeen heinuri löytyi pelto-ojan vierestä sellaisesta paikasta, josta Tuisku oli 100 % varmasti mennyt useamman kerran ohi. Tavi löytyi puolestaan keskeltä kulkuväylää, vaikka se oli edellisenä iltana pudonnut veteen. Todennäköisesti Tuisku oli edellisenä iltana löytänyt molemmat linnut ja kuljettanut niitä aikansa. Muuta selitystä tälle tavin siirtmiselle vedestä lähimmän rannan polulle en keksinyt. Meillä kun ei ollut tietoa lintujen löytymisestä,  kannustimme Tuiskua vain etsimään ja etsimään. Tuisku varmaankin ajatteli, että jossain on hänelle vielä löytymättömiä lintuja ja lähti etsimään niitä. Kukapas sitä jo kertaalleen löytynyttä lintua toista kertaa lähtee etsimään ;) No kaikki edellisen illan linnut olivat nyt tallessa.

Tuiskulta alkaa passihommat sujua. Rauhallisuutta ja malttia istua paikallaan on tullut lisää syksyn passiharjoittelun tuloksena

Iltapäivällä menin vielä kyyhkypassiin edellisen iltapäivän paikalle sähkölinjan alle. Kuvat olivat jälleen pellossa, mutta nyt kyyhkyt eivät olleet niin innokkaita. Yksikään kyyhky ei laskeutunut kuville, mutta kuvat selvästi vaikuttivat lentoreittiin ja muutama lintu lensi suhteellisen läheltä passipaikkaa. Odottelin, josko nämä olisivat lähteneet laskeutumaan ja tämä odottelu maksoi ampumahollit lintujen vaihtaessa lentosuuntaa minusta poispäin. Periaatteessa näitä läheltä lentäviä olisi voinut koittaa saada alas jo heti niiden tullessa hollille, mutta eipä nämä menetyt paikat nyt niin harmita. Tietysti Manun ollessa mukana passissa olisi Manulle ollut mukavaa saada myös noutohommia.

Perjantaina aamulla menin vielä ennen kotiinlähtöä omalle kyyhkypaikalle. Yksi isompi parvi laskeutui eteeni puihin ja pääsin koittamaan puussa istunutta kyyhkyä. Tässä tuli vastaan jokin korkeampi voima, joka säästi kyyhkyn hengen. Istuvaan kyyhkyyn lyhyeltä matkalta yksi laukaus ja kyyhky ei merkannut osumaa lainkaan. Ei pölähtäneitä höyheniä eikä mitään merkkiä osumasta kyyhkyn siivittäessä. Lento oli vauhdikasta ja täysin normaalia. Tämä oli sellainen käsittämätön pummi, jolle ei löydy selitystä. Mukavan viikon kruunasi kotimatkalla puhjennut autonrengas ja loppumatkan köröttely vararenkaan kanssa.

Tuiskun ensimmäinen lämpimän linnun nouto

Jälleen yksi  sorsastuksen aloitus on takana. Aloitus osui tänä vuonna lauantaille, joten odotuksissa oli, että jahtikunnat ympäri Suomen lähtevät sankoin joukoin sorsia jahtaamaan. Tämä aloitus oli sikäli mieleenpainuva, että Tuisku oli mukana ensimmäistä kertaa. Suunnitelmana oli, että Tuisku saa hoitaa noudot odotettavasti rauhallisemmassa päiväpassituksessa ja Manu kiihkeässä illassa. Puolenpäivän nokipannukahveja keitellessä huomio kiinnittyi siihen, että lähialueilta ei juurikaan kuulunut pauketta, vaikka kello oli jo hyvän tovin yli puolenpäivän. Kahvien jälkeen suunnitelma oli selvä; hiipimällä passipaikoille ja lammella olevien sorsien ampuminen pomppuun. Tämän jälkeen odoteltaisiin muilta lammilta ja järviltä saapuvia lintuja.

Siirryttäessä passiin hyvän kokoinen taviparvi pölähti lentoon ja ensimmäiset laukaukset kajahtivat. Itsekin pääsin koittamaan sivusuunnassa ohittavaa tavia, mutta ohihan tuo meni ja vieläpä oman tuntemuksen mukaan edestä. Tuisku oli ammuttaessa rauhallisesti vieressä, tosin varmuuden vuoksi hihnassa. Alkurytäkän saldona yksi tavi, jota Tuisku pääsi noutamaan. Lintu oli pudonnut lammen keskellä olevaan saarekkeeseen. Tuisku ei nähnyt putoamista, joten edessä oli puhdas nenänouto. Pienen alkuinnostuksesta johtuvan liian laajan haun jälkeen Tuiskun nenä vei linnulle ja harkinnan jälkeen tavi suuhun ja rantaan. Ihan KAER -luovutusta ei saatu, mutta ensimmäinen lämpimän linnun nouto oli suoritettu ja kuparinen Tuiskulle noutohommissa rikottu. Tämän jälkeen muita tilanteita ei päiväpassissa siunaantunut.

Tuiskun ihmettelee passituksen jälkeen ensimmäistä lämpimänä noudettua lintuaan

Iltapassiin koiraksi vaihtui Manu. Myös iltapassi oli verrattain hiljainen sekä lammella että ympäristössä. Muutamia paikkoja seurueelle tuli ja itse sain illalta tavin. Lähettäessäni Manun suhteellisen helppoon noutoon Manu aloitti oman show’nsa. Veteen meno ei kiinnostanut ja sen sijaan rantaruovikkoa rassattiin edestakaisin. Viereisessä passista saatiin samaan aikaan haapana ja siirryimme sen noutoon, josko tämä laukaisisi Manun työinnon. Suhteellisen tuulettomissa oloissa Manu ei saanut kelluvasta haapanasta hajua ja uinti ei tuottanut tulosta. Ei edes, vaikka avitin Manun noutoa heittelemällä merkkikiviä. Kun ei onnistu, niin ei onnistu. Eläimet eivät ole koneita ja niillä on omat päähänpistot. No ampumani tavi saatiin lopulta Manun kanssa noudettua. Haapana oli takuuvarmasti kuollut, joten päätin tulla aamulla noutamaan sen uudestaan. Viilentyvä elokuun ilma pitäisi linnun edelleen syöntikuntoisena aamuun.

Aamulla noutohommiin lähti Manun lisäksi Tuisku. Tuiskulla näytti olevan enemmän työmotivaatiota, joten Tuisku pääsi noutamaan. Pienen avustuksen jälkeen Tuisku lähti uimaan oikeaan suuntaan ja tuuli toi lopulta myös hajun nenään. Tästä Tuiskun oli helppoa uida oikeaan haapanalle. Luovutus tuli käteen saakka, tosin luovutus otettiin vauhdista ilman istumista. Kaikki ammutut linnut tallessa, joten siinä mielessä noudot onnistuivat. Noudon tärkein tehtävä on saada ammuttu riista talteen tyylistä välittämättä. Oman verenpaineen osalta olisi suotavaa, että Manu ei kamalan usein toistaisi näitä työnseisauksiaan, vaikka valtakunnassa onkin menossa KIKY -neuvottelut.

Koeammunta.net ja panostestaus

Haulikon panosten osumakuvioiden testaus olisi hyvä suorittaa ennen jahtiin lähtöä. Näin varmistutaan siitä, että suunniteltu panos käy omaan haulikko/supistaja -yhdistelmään. Panosten toimivuuteen vaikuttaa panoksen komponenttien laatu, lataus, haulimateriaali, nopeus, supistaja, ylimenokartioiden jyrkkyys jne. Toisinaan kuulee, että haulipanoksen toimivuus on henkimaailman asioista kiinni. Jotta käyntiin saadaan selvyys, on panos helppoa ampua pahviin ja siitä tutkiskella osumakuvioita. Aiemmin laskin päässä tauluun iskeytyneiden haulien määrän ja piirtelin 75 sentin halkaisijan ympyröitä. Tämä oli jokseenkin työlästä, joten törmäys sivustoon www. koeammunta.net oli mukava yllätys.

Pelkästään käsityönä tehtyyn osumakuvion tulkintaan verrattuna sivuston etuna on että laskuvirheiltä vältytään ja 75 sentin halkaisijalla varustettu ympyrä on varmasti pyöreä. Tätä ei voi sanoa omista piirustuksista. Lisäksi osumakuviot tallentuvat sivustolle muistiin. Ohessa sivuston lyhyet ohjeet panosten testaukseen pienillä täydennyksillä:

1. Kiinnitä metri x metri kokoinen paperi telineeseen (paperi voi olla myös suurempi). Merkitse paperiin silmämääräisesti keskiosa.
2. Mittaa laser-etäisyysmittarilla tai mittanauhalla 35 metrin matka piipun suusta paperiin. Itse käytin 30 metrin rullamittaa apuna.
3. Ammu hyvältä tuelta tähdätty laukaus paperin keskelle.
4. Kirjoita paperiin käyttämäsi aseen, patruunan ja supistajan tiedot.
5. Siirrä halkaisijaltaan 75 cm oleva ympyrä paikkaan, jossa mahdollisimman suuri määrä hauleja jää ympyrän sisäpuolelle. Vaihtoehtoisesti voit merkitä kuvioon kohdistusviivat 75 cm etäisyydelle toisistaan. Itse merkitsin vain kohdistusviivat, koska ohjelmalla voi skaalata kuvan oikean kokoiseksi.
6. Ota koeammutusta patruunaerästä uusi patruuna ja avaa se varovasti. Laske sitten tämän patruunan sisältämä haulimäärä. Vaihtoehtoisesti voit antaa järjestelmämme laskea haulimäärän patruunan esitietojen perusteella. Tosin teoria ei tässä ole täysin yhteneväinen käytännön kanssa, joten todellinen haulimäärä luultavasti poikkeaa jonkin verran teoreettisesti lasketusta määrästä. Itse olen päättänyt käyttää järjestelmän antamaa haulimäärää, vaikka tämä saattaa vääristää tulosta. Toisaalta ei ole takeita, että jokaisessa patruunaerässä oli jokaisessa panoksessa sama haulimäärä, jos ne laskettaisiin käsin. Järjestelmän antamalla haulimäärällä tulokset ovat myös mielestäni helpommin vertailtavissa.
7. Korosta tussilla tai ampumataulun paikkatarroilla hauliosumat, jotta ne näkyvät paremmin kuvassa. Ota paperista kuva ja lataa se omalle tietokoneellesi. Tämän jälkeen voit ladata osumakuvion Koeammunta.net verkkopalveluun.
8. Lopuksi ladattuun kuvaan skaalataan 75 sentin halkaisijan ympyrä ja merkitään tussilla korostetut osumat ja lisäksi merkitään aukot. Järjestelmä huolehtii laskuista.

Testasin järjestelmää varten kolme eri noin 3 millin hauleilla varustettua patruunaa, joista osa kaikki olivat eri latauksilla. Kaikki panokset ammuttiin 35 metrin matkalta Brileyn IM-supistajalla. Testatut panokset olivat Remington Nitro Pheasant No. 5 / Hylsy 70 mm / Haulit 2.90 mm / 39 g (Lyijy), Rottweil Magnum No. 5 / Hylsy 76 mm / Haulit 3.00 mm / 51 g (Lyijy), Remington ShurShot No. 5 / Hylsy 70 mm / Haulit 2.90 mm / 36 g (Lyijy). Tämän testin perusteella latauksen kasvattaminen ei anna suhteellisesti niin suurta hyötyä. Lisäksi ainakin näissä patruunoissa latauksen kasvattaminen vaikutti rekyylin kautta ampumamukavuuteen negatiivisesti. Puoliautomaatilla Nitro Pheasant voi olla yllättävän mukava ammuttava. Näin ollen itse pidättäydyn CG Tempion osalta maksimissaan 36 gramman latauksiin.

Kaikkien panosten osalta osuma oli hieman ylhäällä, mutta kokonaisuudessa Remington ShurShot vei näistä panoksista voiton. Alla vielä linkit panosten osumakuvioihin:

Remington ShurShot

Rottweil Magnum

Remington Nitro Pheasant

Panosten testailussa voi tietysti mennä niin pitkälle kuin haluaa, mutta itse ajattelin tässä vaiheessa pysyä tällä tasolla. Ja onhan sitä ennen vanhaan tullut saalista, vaikka panosvalikoima oli huomattavasti rajatumpi ja piipusta lähti sitä, mitä sattui taskussa olemaan.