Manulla on sittenkin toivoa

Hyviä uutisia! Käytin tänään Manun kontrollissa eläinlääkärissä. Tarkoituksena oli alunperin ottaa vain verikoe, mutta kun kerroin ongelmista lääkityksen vähentämisen kanssa, ell ehdotti että otettaisiin myös röntgenkuvia ja näyte hengitysteistä. Niinpä Manu rauhoitettiin ja jätin sen sinne tutkittavaksi muutaman tunnin ajaksi.
Itse olin perinteiseen tyyliini vähän tappiomielialalla liikenteessä, koska olin varma että näytteistä löytyy edelleen eosinofiilejä. Verinäytteessä ei kuitenkaan ollut niitä juuri ollenkaan ja hengitysteistä otettu näyte oli täysin puhdas! Keuhkokuvat näyttivät himpun paremmilta kuin aiemmin. Eläinlääkäri totesi, että Manu on hyvää vauhtia paranemassa ja oli oikein optimistinen tulevaisuuden suhteen. On kuulemma hyvin epätodennäköistä, että Manu joutuisi syömään kortisonia lopun ikäänsä. Tämä tauti on hänen mukaansa sellainen, että kun se kerran tulee, sen paranemisessa voi kestää pitkään mutta että se ei yleensä uusiudu enää sen jälkeen.
Joten meidän ja Manun kannalta tulokset olivat oikein hyviä. Koska Manu kuitenkin oireili vielä noin kuukausi sitten, kun koitimme alentaa lääkeannostusta, jatketaan kortisonia vielä tällä annostuksella (5 mg / pvä) seuraavat puolitoista kuukautta. Sitten kokeillaan uudestaan, pystyykö kortisonia jättämään pikkuhiljaa pois.
Kyllä tuli hyvä mieli. Ehkä Manulla onkin toivoa olla joskus vielä terve koira, tai ainakin sen verran terve että se pärjäisi ilman jokapäiväistä lääkitystä.
Huonoa tässä käynnissä oli siis vain lompakon laihtuminen… Käynti meni suorakorvauksella Lähitapiolan kautta, mutta en tiedä oliko siellä töppäilty jotain. Meidän pitäisi maksaa käynnistä vain omavastuu (25 %), koska saman vian takia on käyty aiemminkin lekurilla. Miten minun matikkapäällä 25 % 258 euron laskusta ei ole 158 euroa…? No, pitää selvitellä joku päivä. Tärkeintä, että Manu on paremmassa kunnossa niin emäntäkin on iloinen :)

Pulmonaarinen eosinofiilinen syndrooma

Eli ns. PIE -oireyhtymä. Selvisihän se köhän syy…

Kuten olen jo täällä kertonut, Manu on yskinyt joulukuun alusta asti. Joulun aikoihin syötettiin tähän antibioottikuuri, mutta sekään ei auttanut, joten eilen vein Manun tarkempiin tutkimuksiin. Oireiden perusteella lääkäri epäili ensin että Manulla olisi joku vierasesine, esim. tikku, tarttuneena jonnekin ja se yrittäisi sitä yskiä ulos.

Manu rauhoitettiin ja siltä otettiin verinäyte, röntgenkuvat päästä, kaulasta ja rintakehän alueelta, sytologinen näyte henkitorvesta sekä tehtiin vielä hengitysteiden tähystys. Röntgenkuvissa näkyi, että keuhkoissa oli joitakin ”tummentumia” (en nyt enää muista oikeaa termiä) ja lisäksi tähystyksessä löytyi tulehtuneet nielurisat ja äänihuulet sekä limaa henkitorvessa. Kaupan päälle vielä osittainen tracheakollapsi eli henkitorven laskeuma (yskimisestä johtunut). Jippijee…

Eläinlääkärin paperissa lukee, että ”PIE:n aiheuttajaa ei tunneta, mutta sen epäillään olevan jonkin tyyppinen immunologinen yliherkkyysreaktio. PIE aiheuttaa keuhkoputkien sileän lihaksiston pitkäaikaisen tulehdustilan, jolle on tyypillistä köhiminen, liman eritys, vaikeutunut sisään hengitys ja painon aleneminen, sekä ns. sekundääri-infektiona bakterielli keuhkokuume.”

Nyt sitten Manu joutuu taas kortisonikuurille, jotta saadaan tämä tauti taltutettua. Yleensä kuulemma tarvitaan noin kolmen kuukauden kuuri. Lisäksi vielä 2 eri antibioottia bakteeritulehdusten hoitoon. Ikävää, mutta eihän se auta kun antaa lääkkeet ja toivoa että ne auttavat. Hyvä puoli on se, että kun on sentään tiedossa mikä koiraa vaivaa, saatetaan päästä siitä vaivasta joskus eroonkin.

Eläinlääkärin mukaan lähes kaikki hänen näkemänsä PIE -tapaukset ovat metsästyskoirilla, erityisesti kuulemma norjanharmailla. Voi olla, että tauti aiheutuu siitä kun koiralla menee jotakin hengitysteihin tai keuhkoihin, esim. likaista vettä, pölyä tai pieniä roskia. Se voi olla että Manullakin on mennyt jotain keuhkoihin metsäreissuilla, se kun välillä juoksee kuin heikkopäinen ja siinä sammalet lentää ja havunneulaset pöllyää. Toisaalta tauti voi johtua kai muustakin, esim. allergia voi sen laukaista eli vaikea sanoa mistä on tullut. On myös edelleen mahdollista, että jossakin on se vierasesine, koska esim. puutikut eivät röntgenissä näy.

Voi Manu-parkaa, on sillä ollut varmaan kurja olo vaikka onkin vaikuttanut suht normaalilta ja ainakin ulkona hyvin virkeältä. Sisällä se on välillä ollut vähän vaisun oloinen, eikä kyllä ihmekään jos kerran on tulehdusta siellä täällä ja henkitorvi täynnä limaa. Eilen aloitettiin lääkitys ja tänään ei ole ainakaan minun kuullakseni koira yskinyt, vaikka sehän nyt on selvä ettei se vielä parantunut ole. Mutta ehkä jotain parannusta on tilaan jo tullut kuitenkin.

toipilas unten mailla

Huvittavinta tässä tapahtumassa oli se, kun tulimme kotiin eläinlääkäriltä ja Manu oli vielä ihan tokkurassa rauhoituksesta. Laitoimme sen omalle pedille viltin alle pötköttämään ja menimme laittamaan itselle ruokaa keittiöön. Kohta alkaa kuulua haparoivien askelten ääntä ja pian Manu hoipertelee keittiöön jalat hädin tuskin kantaen viltti vielä selässä roikkuen (ai te teette ruokaa, kyllä määkin jo syömään pystyn). Manun saisi varmaan herätettyä kuolleistakin sillä että menisi vaan keittiöön rapistelemaan jotain…

Nyt kaikki pitää peukkuja, että saadaan (jälleen) Manu kuntoon :)

P.S. En voi tarpeeksi sanoa miten iloinen olen siitä että otettiin Manulle vakuutus heti pentuna. Tästä reissusta lasku n. 370 € ja kun 2-4 viikon päästä pitää viedä kontrollikäynnille, epäilen että lasku tulee olemaan n. 200 €:n luokkaa. Tärkeintä tietysti että koira saadaan kuntoon maksoi mitä maksoi, mutta kyllä se vakuutus vähän lohduttaa näissä tilanteissa.

Kastroinnin vaikutukset

Manu kastroitiin 1 v 1 kk:n iässä, kun sille tuli kiveskiertymä vatsaonteloon jääneeseen piilokivekseen. Olimme suunnitelleet että leikkaus oltaisi tehty tänä talvena, mutta kiertymä on sellainen vaiva jota ei voi jättää hoitamatta (jos tahtoo koiran pitää elossa). Uroskoirien omistajien kannattaa muuten muistaa kiertymän mahdollisuus, jos koira alkaa yhtäkkiä ontua toista takajalkaa ilman että on sattunut mitään tapaturmaa tmv.

Manu rauhoittui hieman leikkauksen myötä, ainakin joidenkin asioiden suhteen. Ulkona sillä pysyy vähän entistä paremmin korvat auki ja siten esim. toisten koirien ohittaminen on helpompaa kuin ennen (joskin edelleen tarvitaan nameja että päästään nätisti ja kiskomatta ohi). Toisten koirien pissojen lipittely loppui kokonaan. Leikkauksen jälkeen parin kuukauden ajan Manu ei myöskään merkkaillut ulos ollenkaan, mutta se ”taito” on kyllä palautunut ja nyt merkkaillaan entiseen tapaan. Nylkytystä ilmenee enää harvakseltaan, kun ennen sitä aiheuttivat mm. lähes kaikki muut koirat, vinkulelut, isännän kylpytakki… Kyllä tuli silloin pohdittua että kannattiko ottaa uroskoira.
Muiden koirien suhtautumisessa Manuun en ole huomannut eroa, mutta me ei kyllä tavatakaan kovin paljon vieraita koiria. Manu itse on aina ollut sosiaalinen ja ennemmin alistuva kuin dominoiva muita kohtaan ja niin on edelleen, mutta se tuli leikkauksen myötä ehkä hieman aremmaksi. Meitä kohtaan Manu on edelleen aika jääräpäinen ja suht itsenäinen, mutta on se silti tullut ehkä entistä hellyydenkipeämmäksi ja saattaa usein käpertyä jalkoihin nukkumaan tmv. mitä se ei juurikaan ennen leikkausta tehnyt.
Ruokahalu kasvoi jonkin verran, vaikka oli Manu ahne jo ennenkin. Painoa ei sen sijaan ole tullut lisää, vaan oikeastaan ollaan saatu muutama kilo karistettuakin Manun painosta yllättävän helposti.
Konkreettisin ja ikävin muutos tuli turkille. Sen karva oheni huomattavasti ja esim. Manun ihanat rintakikkurakarvat hävisivät ja tilalla on sellainen kaljukaula. Samoin häntä on ihan onneton piiska verrattuna entiseen pölyhuiskaan. Toivottavasti sille jossain vaiheessa kasvaa hieman karvaa takaisin. Kysyin asiasta kerran eläinlääkäriltä kun käytiin muilla asioilla siellä ja hän totesi, että leikatuilla koirilla usein ohenee päällyskarva ja pohjavilla puolestaan paksunee. Manulla en kyllä ole huomannut vielä mitään pohjavillan tuuhentumista, tosin ei sillä kyllä mitään kummoista pohjavillaa oikein olekaan.

Kaiken kaikkiaan leikkauksen vaikutukset olivat kuitenkin positiivisia Manun kohdalla. Vaikea sanoa täsmälleen miten se vaikutti, koska Manu oli leikkauksen aikaan niin nuori, että sen luonne olisi todennäköisesti muuttunut vielä joka tapauksessa. Positiivista kiertymässä oli se, että tässä tapauksessa sen kustannukset (n. 500 € ontumatutkimukset ja n. 500 € itse leikkaus) menivät vakuutukseen piikkiin, kun taas pelkkä kastraatio (/piilokivesleikkaus) olisi pitänyt maksaa kokonaan itse ja silloin itselle olisi tullut maksettavaa tuo n. 500 €. Jatkossakin todennäköisesti veisin uroskoiran (jos vielä sellaisen otamme) leikattavaksi, jos olisi selvää ettei sen koiran kanssa tulla käymään kokeissa tai näyttelyissä taikka aiota käyttää koiraa jalostukseen. Ellei sitten kyseessä olisi joku superhelppo yksilö.