Kyyhkynruokinta, osa 2

Omasta kyyhkynruokintapaikasta tulikin jo kirjoiteltua muutama viikko sitten. Tässä toisessa kirjoituksessa on tarkoitus kertoa kyyhkynruokinnasta hieman lisää. Kuten ensimmäisestä kirjoituksesta kävi jo ilmi, olen itse järjestänyt kyyhkynruokinnan ruokintalavojen kautta. Syitä tähän on kaksi. Ensinnäkin nykyisen ruokintapaikan muokkaaminen murapelloksi vaatisi melkoisesti kone- ja miesvoimaa. Maa tulisi todennäköisesti ensin käydä jyrsimellä läpi, jotta kaikki vuosien saatossa kasvaneet pajujen ja muiden puskien juuret saataisiin pois. Toisaalta ei ole mahdottomuus, etteikö paikalle joskus voisi oikein kunnollista riistapeltoakin rakentaa. Toinen syy ruokintalavojen käyttöön on se, että lavoille on mahdollista lisätä ruokinta-automaatit. Automaattien avulla ruokintapaikalla ei tarvitse päivittäin käydä lisäämässä ruokaa. Ruoan lisääminen päivittäin ei ole ongelma silloin, jos on pitempiä jaksoja mökillä, mutta kaupungista käsin ei viitsisi päivittäin ajaa tuntia suuntaansa pelkän kyyhkynruokinnan takia.

Ruokintalava automaatilla varustettuna.

Ruokintalava automaatilla varustettuna.

Murapelto tulikin tuossa jo mainittua yhtenä tapana ruokkia kyyhkyjä. Tässä vaihtoehdossa siis esim. vanha pelto käännetään tai karhitaan mustalle muralle. Peltoon ei kylvetä mitään, vaan pellon pinnalle levitetään vaikkapa hernettä. Kyyhkyillä on todella hyvä näkö, joten ne havaitsevat mustalta pellolta hyvin pinalla olevat jyvät ja herneet. Jos pelto alkaa itämään tai jos siihen ilmestyy rikkakasveja, karhitaan pelto uudelleen mustaksi. Murapellosta kehittyneempi versio olisi riistapelto. Tässä vaihtoehdossa pelto kynnetään, äestetään ja kylvetään esim. rehuherneelle. Toivon mukaan herne ehtii kypsymään sopivasti ennen aloitusta. Jos kaikki menee kuten Amerikassa, hernepelto ajetaan lakoon viikko ennen aloitusta ja satojen kyyhkyjen parvet saapuvat siihen sopivasti ruokailemaan. Murapelto voidaan yhdistää myös riistapeltoon siten, että toinen puoli pellosta on mustana ja toinen puolikas on kylvetty.

Molemmat lavat on nostettu sen verran korkealla maasta, että pieni aluskasvillisuus ei pelota kyyhkyjä.

Molemmat lavat on nostettu sen verran korkealla maasta, että pieni aluskasvillisuus ei pelota kyyhkyjä.

Jos peltoa, oli se sitten aktiivisessa viljelyssä tai ei, ei ole käytettävissä, voi ruokinnan suunnitella hakkuuaukiolle. Tällöin ruokinta tapahtuu kannoille ja kiville ja ruokintalavojakin voidaan käyttää vastaavasti kuin käytettäisiin pellollakin. Hakkuuaukion lisäksi osa ruokkii kyyhkyjä myös metsäautoteille. Monestihan kyyhkyjä tapaa sorateillä nokkimassa pieniä kiviä, joten siinä suhteessa metsäautotielle perustettu ruokinta voi toimia yllättävänkin hyvin.

Metsästäjistä suurimman osan mielestä herne on paras vaihtoehto kyyhkynruokintaan. Itse olen ostanut riistahernettä paikallisesta Agrimarketista 40 kilon säkeissä. Hintaa säkillä taisi viimeksi olla noin 25 euroa. Suoraan viljelijöiltä tai myllyistä on mahdollista saada hernettä myös isommissa erissä. Sama pätee tiytysti herneen lisäksi kaikkiin viljoihin, auringonkukan siemeniin ja vastaaviin. Herneen riittoisuutta voidaan parantaa, jos herneitä liottaa vedessä yön yli. Yön yli liottuaan herne on turvonnut kaksin-kolminkertaiseksi alkuperäisestä. Liottamisen haittana on se, että herne alkaa itämään nopeammin. Liottaminen ei myöskään ole suositeltavaa ruokinta-automaattien yhteydessä. Jos liotettua hernettä laitetaan automaattiin, vaarana on, että herne paakkuuntuu eikä tule ulos automaatista. Tämän jälkeen herne alkaa käymään ja haju on myös sen mukainen. Toisaalta luonto hoitaa itse sateisina kesinä osaltaan turvotuksen. Eli sade turvottaa ne herneet, jotka ovat tulleet ulos automaatista ja automaatin sisältö pysyy kuivana.

Isä innostui ja valmisti automaatin oikein metallista. Eipä tuota tunnut kyyhkyt pelkäävän.

Isä innostui ja valmisti automaatin oikein metallista. Eipä tuota tunnu kyyhkyt pelkäävän.

Siitä, mikä viljoista kelpaa parhaiten kyyhkyille ei taida olla niin yksimielistä kantaa, kuin on herneen ylivertaisuudesta. Monien mielestä paras vilja ruokintaan on ruis ja melkein yhtä hyvä on vehnä. Tämän jälkeen tulee ohra ja lopuksi kaura. Osaltaan eri ruokavaihtojen (herne, viljat, siemenet) paremmuuteen vaikuttaa ruokintapaikan ympäristöjen viljelykset ja ruokintapaikkojen tiheys metsästysalueella. Omalla ruokintapaikalla ohra on mennyt hyvin kaupaksi, koska muita ruokintapaikkoja ei ole lähellä ja lähipellollakin kasvaa ohraa. Syy, miksi itse olen valinnut ohran on vain ja ainoastaan se, että olen saanut sitä sopivasti tutulta viljelijältä. Kiitos tästä!

Yksi hyväksi havaittu tapa lisätä kyyhkyjen kiinnostusta on suolan vieminen ruokintapaikalle. Karkeaa suolaa on saatavissa ainakin Agrimarketista ja varmaan myös Keskon vastaavasta myymälästä. Itse muistelisin ostaneeni 10 kilon säkin suolaa. Sitä, mikä suolassa kyyhkyjä viehättää, ei ole minulle selvinnyt. Suolan viemisellä voidaan estää myös varisten ja harakoiden vierailu ruokintapaikalla. Jostain syystä varikset eivät syö viljaa, johon on sekoitettu suolaa. Itse ostin tälle kesälle kokeeksi hirville tarkoitetun nuolukiven kyyhkyille vietäväksi. Tämän toiminnasta ei ole varmuutta, mutta olen kuullut nuolukiven vaikutuksesta lupaavia kertomuksia.

Seuraavaksi edessä onkin Riihimäen 2014 Erämessut. Toivottavasti messuilta löytyisi sopiva tarjous riistakamerasta, jotta ruokintapaikalla vierailevat kyyhkyt saadaan ikuistettua blogiin. Ei muuta kuin hyvää messuviikonloppua kaikille!

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s